Yleistä keskustelua musiikista ›

Tiedän, että asiasta ollaan varmasti keskusteltu täällä ennenkin, mutta koska haku on väliaikaisesti poissa käytöstä päätin aloittaa uuden threadin. Syy siihen, miksi halusin kirjoittaa tämän aiheen tälle alueelle on yksinkertaisesti se, että teoriapalsta on "kuollut".
 
Ja itse asiaan:
Mitä mieltä olette musiikin teorian tuntemuksen tärkeydestä?

Sillä voi nostattaa egoaan, ja osoittaa paremmuuttaan bändissä. Se on sen tärkein tarkoitus.

Missä mielessä?
Rokkibändin soittaja tai biisintekijä ei tarvitse moista yhtään, mutta voi kuitenkin osata hommansa helvetin hyvin.

Kyllä teorian tuntemus imho ainakin helpottaa kovasti kaikennäköistä sävellys- ja soittotyötä.

Kyllä teorian tuntemus imho ainakin helpottaa kovasti kaikennäköistä sävellys- ja soittotyötä.
 
Tai päässä pyörivien teosten esille tuomisessa, ja muistiin merkitsemisessä.
 
Muuten teoriatietämys on sellainen asia jota joutuu pyytämään anteeksi bändikavereiltaan. Ja on se suuri synti rokkarille, että sellaisia edes ajattelee. ;-)

Kyllä teorian tuntemus imho ainakin helpottaa kovasti kaikennäköistä sävellys- ja soittotyötä.
 
miulla lähinnä latisti kaiken. olenkin jo ilokseni huomannut että olen alkanut unohtamaan nuo jutut (: eilenkin kävi koskemaan päähän kun kaverit kelailivat vieressä teorianläksyjään :P

Minun mielestäni teoria on hyödyksi myös muusikoiden/soittajien välisessä kommunikoinnissa.

100% samaa mieltä. Ei siitä haittaa ole. Biisien teko, opettelu, sovittaminen ja ennen muuta vähän erikoisempien ideoiden testailu bändin kanssa käy helpommin, kun soittajat hallitsisivat ainakin perusteet teoriasta ja osaisivat muusikin perusterminologian niin, ettei tarttis näyttää kädestä pitäen, mitä tarkoittaa.
 
Kyllä hoitajienkin pitää sairaalassa yksiselitteisesti tajuta, mitä lääkäri haluaa, kun potilas makaa leikkauspöydällä, koska silloin ei ole aikaa erillisille demonstraatioille.

Olen havainnut saman kuin arva. Syntinen se joka teoriaa osaa.
 
Helpottaa vaan kummasti tuota basistin työtä kun on hajua mitä on tekemässä. Koskee varmasti kyllä kaikkia soittimia.
 
Mutta pitää aina pitää leipäläpi kiinni ja myhäillä itsekseen. Sinut manataan alimpaan helvettiin jos menet neuvomaan tai kommentoimaan soittokaveria.
 
Esimerkiksi tuommoinen muusikon perustoiminto kuin "jammailu" on melkein hävinnyt. Tai siis sillä nykyään tarkoitetaan sitä että mennään treenikselle dokaamaan ja soitetaan Paranoidia.
 
Itselleni tärkeää on tämmöinen kummallisuus kuin muusikkona kasvaminen ja siihen mielestäni kuuluu myös tämän teoriatiedon omaksuminen. Tällä hetkellä olen mielstäni tasolla "tiedän jotain", mutta olisihan tuossa työsarkaa vaikka kuinka. Kukas se sanoikaan, että mitä enemmän tiedät sitä varmempi on siitä miten vähän tietää, tai jottain.

Kukas se sanoikaan, että mitä enemmän tiedät sitä varmempi on siitä miten vähän tietää, tai jottain.
 
Joo, se oli Sokrates, ainakin Platonin mukaan. (Sokrates on Ateenan viisain mies koska tietää, ettei tiedä mitään).
 
Sieltähän se tuli se asiakin, sitten ihan luettavassa muodossa. Se on hauskaa kun omat mielipiteet saa hyvin jäsenneltyinä, ja vieläpä mielenkiintoisesti kirjoitettuna. Niin että kiitos vain Sam, tuollalailla olisi minunkin se pitänyt sanoa.

Sillä voi nostattaa egoaan, ja osoittaa paremmuuttaan bändissä. Se on sen tärkein tarkoitus.
 
No tuon nyt odottaakin kuulevan sellaiselta, joka soittaa aamusta iltaan pelkkää Niskalaukausta.

Teoriasta on ollu mulle hyötyä vähän kaikessa.Lähinnä tietysti säveltämisessä,mutta myös muuten.
Mun mielestä kaikkien kannattaisi ainakin 2/3 verran opiskella teoriaa,koska se helpottaa yhteissoittoakin aika paljon.

Ei kai sen tuntemisesta haittaa ole, mutta en ole tuntenut minkäänlaista halua sitä opetella eikä vielä ole tullut tilannetta jossa olisi pitänyt harmitella osaamattomuuttaan tällä saralla. Jos jossain vaiheessa alkaa näyttää siltä että nyt ei pääse eteenpäin pelkällä rytmitajulla/sävelkorvalla/hyvällä tuurilla niin opetellaan sitten teoriaa, vaikka hampaat irvessä.

Solfa on kyllä kans tärkeätä. Ainakin kaiken päässä liikkuvan soittimeen vieminen on niin kovin paljon helpompaa. Ja sitten kun tietää miltä mikäkin sointu kuulostaa (ainakin noin suurinpiirtein mulla vielä..8)) auttaa mycke paljon.
Teoria ihan sitten moniin sovitusjuttuihin. Einyt ehkä rockpuolelle, mutta jotain lauluyhtye -juttuja vois olla hitusen vaikeeta väsätä tietämättä teoriasta mitään.
Uuden soittimen omaksuminenkin tapahtuu joutusammin kun tietää mistä mitäkin tapahtuu.

Esimerkiksi tuommoinen muusikon perustoiminto kuin "jammailu" on melkein hävinnyt. Tai siis sillä nykyään tarkoitetaan sitä että mennään treenikselle dokaamaan ja soitetaan Paranoidia.
 
Ettet vaan olis meidän bändin basisti?!?! :).
 
Ihan saman olen huomannut. Nykyään ei mennä treenikselle tosiaankaan jammaamaan ja sovittamaan biisejä, kuhan vaan pakon edessä treenaamaan. Kaikki vaan samaan muottiin yksi yhteen niinkuin ennenkin.
 
Toisaalta meillä johtuu kyllä solistin/artistin tahdosta soittaa biisit aina just samalla tavalla. Ja se mies tuntuu inhoavan jammalua. Ainakin treeneissä. Keikalla sit pitäis osata improvisoida mitä ihmellisimmissä kohdissa mitä ihmeellisimpiä vempautuksia ja peesata laulajaa. Rumpalinkin biitin kanssa. Käsittämättömältä tuntuu kyllä.
 
Oho. Tulipa melkein vuodatettua. Onneksi ei kuitenkaan.

Ja itse asiaan:Mitä mieltä olette musiikin teorian tuntemuksen tärkeydestä?
Ei sitä voi väheksyä. Kannattaa opetella teoria mahdollisimman perusteellisesti mutta unohtaa se kun opet sanovat että asiat täytyy tehdä näin ja näin pl. soittamisen tekniikka.

Esimerkiksi tuommoinen muusikon perustoiminto kuin "jammailu" on melkein hävinnyt. Tai siis sillä nykyään tarkoitetaan sitä että mennään treenikselle dokaamaan ja soitetaan Paranoidia.
 
Pelottavaa! Minä en osaa kuvitella elämää ilman jammailua. Meillähän kaikki biisitkin tehdään jammailupohjalta, etenkin meikäläinen heittää kaikki basslinet lennosta siinä jammaillessa. (silloin tällöin saatan kyllä tehdä yksin kotonakin niitä.) Koko oman musiikin tekemisen sydänhän on nimenomaan siinä vapaudessa, kun ei tarvitse soittaa nuotista vaan voi JAMMAILLA!

teorian merkitys riippuu siitä mitä haluaa soittaa.
jos haluaa opetella klassista musiikkia niin helpommin
jää mieleen ne kappaleet jos osaa teoriaa, niin osaa
ajatella loogisesti kappaleen rakennetta ja se vaan jää
paremmin mieleen. tietenkin improaminen on paljo helpompaa jos osaa biiseistä kattoa käytettävät asteikot jnejne..
 
jos osaa ihan hyvin soittaa eikä tajua teoriaa ja soittaa jotain moshausbiisejä niin ei teoriasta ole mitään iloa. teoriasta on iloa niille, jotka sen haluavatkin oppia. muille sen opettelu on tuskaa.

Skinin kanssa pitkälti samoilla linjoilla. Sama asia kuin pakkoruåtsi, niille hyödyllistä, jotka sitä tosiaan haluaa opiskella. Mutta on siitä muillekkin hyötyä, kieliähän on aina hauska osata, mutta ei välttämätöntä.