Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Hehee... Jos vaik minä sitte:
 
http://tg-music.com/images/fenno2.JPG
 
http://tg-music.com/images/champ3.jpg
 
Molemmat radiot tehty käytännössä kokonaan uusiksi.
 
E: Vaihetaas kuva kumminkin.
 
Ja tässä toisesta tarinaa: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=599

Hehee... Jos vaik minä sitte:
 
http://tg-music.com/images/fenno2.JPG
 
http://tg-music.com/images/champ3.jpg
 
Molemmat radiot tehty käytännössä kokonaan uusiksi.
 
E: Vaihetaas kuva kumminkin.
 
Ja tässä toisesta tarinaa: http://muusikoiden.net/artikkelit/artikkeli.php?id=599
 
Eli noita joutuu sisuspuoleltakin laittamaan uusiks?

Eli noita joutuu sisuspuoleltakin laittamaan uusiks?
 
Kyllä. Mikäli niistä haluaa oikein kiratavahvistimen, eikä kitaravahvistin/radio yhdistelmää.

En raaskinut tehdä uutta ketjua, joten menköön tähän wanhan jatkoksi.
 
Tein webbisivun, johon laitoin juttua siitä, kuinka rikkinäisestä Salora-putkiradiosta tuli kitaravahvistin. Elektroniikat on muuten tehnyt täältäkin tuttu maza.
 
Tässäpä linkki:
http://hanok.stc.cx/music/salora/

Mitenkä jengi on vahvistanut noita putkiradiokoteloiden nurkkasaumoja ?
 
Ikä kun tekee tehtävänsä liimoille ja alunperinkään toosat kun eivät olleet niinkään tehty "liikuteltaviksi".
 
Eikö kantokahva kotelon päälitasossa tunnu aika hurjalta ratkaisulta - koko "styrkkarin" painohan roikkuu tällöin tästä pisteestä ?
 
Itsellä on yksi todella hieno kotelo odottamassa modifointia mutta tuo kestävyys ( = lue roudaus / liikuteltavuus ) on askarruttanut.

Vahvistin kotelon saumoja Claes Ohlsonilta ostetulla reikäpeltinauhalla. Tuo kotelo pysyy kyllä nyt koossa kunhan ei hirveästi reuhdo kuljettaessa.
 
EDIT: Lisätään nyt vielä että ainakin tämän radion tapauksessa kotelon entisöinti täysin alkuperäisillä metodeilla olisi vaatinut aika paljon enemmän työkaluja ja osaamista kuin minulta löytyy. Puut ja vanerit ovat ajan mittaan muuttaneet muotoaan sen verran että esim alareunan kolmioprofiilisia rimoja ei olisi enää voinut liimata paikalleen alkuperäiseen tapaan. Lisäksi tietysti kotelon ulkopuoli on sen verran huonokuntoinen, että se pitäisi varmasti viiluttaa uudelleen jos tarkoituksena olisi saada radio alkuperäiskuntoon. Liikkeellä on niin monia parempikuntoisia radioita, että tälle yksilölle moista hommaa ei olisi kannattanut lähteä tekemään.

Hanok: Vahvistin kotelon saumoja Claes Ohlsonilta ostetulla reikäpeltinauhalla. Tuo kotelo pysyy kyllä nyt koossa kunhan ei hirveästi reuhdo kuljettaessa.
 
EDIT: Lisätään nyt vielä että ainakin tämän radion tapauksessa kotelon entisöinti täysin alkuperäisillä metodeilla olisi vaatinut aika paljon enemmän työkaluja ja osaamista kuin minulta löytyy. Puut ja vanerit ovat ajan mittaan muuttaneet muotoaan sen verran että esim alareunan kolmioprofiilisia rimoja ei olisi enää voinut liimata paikalleen alkuperäiseen tapaan. Lisäksi tietysti kotelon ulkopuoli on sen verran huonokuntoinen, että se pitäisi varmasti viiluttaa uudelleen jos tarkoituksena olisi saada radio alkuperäiskuntoon. Liikkeellä on niin monia parempikuntoisia radioita, että tälle yksilölle moista hommaa ei olisi kannattanut lähteä tekemään.
 
Jotta ei vaan jäisi epäselväksi ... Tarkoituksenani ei ollut missään nimessä "arvostella" tätä projektia - vaan ottaa yleisesti keskusteluun juuri tuo vanhojen radiokoteloiden hauraus - ja miten se on otettu huomioon rakennusvaiheessa. Kotelon käyttötarkoitushan muuttuu osittain siinä tilanteessa kun siitä tulee "mukana kannettava".
 
Jotain reikäpeltinauhan tapaista ratkaisua on pakko käyttää kotelon vahvistamiseen - niin pieniä ja hentoja pelkät tukilistat ovat - vaikka olisivat kuinka liimattu uusiksi.
 
Vanhan radiokotelon soveltuvuus nupin / combon koteloksi riippuu aika monesta seikasta. Hyvin usein radion maskin alareunassa on upotus kytkimille - koloa on vaikea "uusio(k/t)äyttää. Sisäosa voi olla mitoiltaan ja toteutukseltaan hankala. Puutyö voi ulkonäköseikoista huolimatta olla hyvin huteraa. Viilut näyttävät miltei aina olevan kastuneet /irtoilleet ... jne .... jne .... mutta jotenkin ne kotelot vaan ansaitsevat tulla uudelleen ja uudelleen ihmisten nähtäviksi ... ja kuultaviksi.
 
Mikäköhän kaikista merkeistä / malleista mahtaisi olla parhaiten soveltuva näihin nuppi tai combo tarkoituksiin .... ?

harpist: Jotta ei vaan jäisi epäselväksi ... Tarkoituksenani ei ollut missään nimessä "arvostella" tätä projektia - vaan ottaa yleisesti keskusteluun juuri tuo vanhojen radiokoteloiden hauraus - ja miten se on otettu huomioon rakennusvaiheessa. Kotelon käyttötarkoitushan muuttuu osittain siinä tilanteessa kun siitä tulee "mukana kannettava".
 
Jotain reikäpeltinauhan tapaista ratkaisua on pakko käyttää kotelon vahvistamiseen - niin pieniä ja hentoja pelkät tukilistat ovat - vaikka olisivat kuinka liimattu uusiksi.
 
Vanhan radiokotelon soveltuvuus nupin / combon koteloksi riippuu aika monesta seikasta. Hyvin usein radion maskin alareunassa on upotus kytkimille - koloa on vaikea "uusio(k/t)äyttää. Sisäosa voi olla mitoiltaan ja toteutukseltaan hankala. Puutyö voi ulkonäköseikoista huolimatta olla hyvin huteraa. Viilut näyttävät miltei aina olevan kastuneet /irtoilleet ... jne .... jne .... mutta jotenkin ne kotelot vaan ansaitsevat tulla uudelleen ja uudelleen ihmisten nähtäviksi ... ja kuultaviksi.
 
Mikäköhän kaikista merkeistä / malleista mahtaisi olla parhaiten soveltuva näihin nuppi tai combo tarkoituksiin .... ?
 
Jos tarkoitat mikä radiomerkki ja malli? Helppo vastata:Ei mikään.. Kuten tässäkin edellämainitussa projektissa,alkuperäistä on kotelon puuaines ja radion metallinen chassis.

harpist: Jotta ei vaan jäisi epäselväksi ... Tarkoituksenani ei ollut missään nimessä "arvostella" tätä projektia - vaan ottaa yleisesti keskusteluun juuri tuo vanhojen radiokoteloiden hauraus - ja miten se on otettu huomioon rakennusvaiheessa. Kotelon käyttötarkoitushan muuttuu osittain siinä tilanteessa kun siitä tulee "mukana kannettava".
 
Juu, en sitä ajatellutkaan, vaan vähän yritin availla näkökulmia aiheeseen. Joitain radioita ehkä saattaisi ollakin järkevää restauroida enemmän alkuperäiseen tapaan. Tässä tapauksessa lähdettiin kuitenkin ihan funktionaaliselta pohjalta liikkeelle. Tuossa muodossa se kyllä sitten varmaan pysykin käyttökelpoisena laitteena pitkään.
 
Tosiaan, kuten tubeman totesi, tässä projektissa on alkuperäistä puukotelo ja metallichassis. Lisäksi on kyllä säilytetty alkuperäiset muuntajat ja joku putkenkanta. Olisin ainakin kokeillut käyttää myös alkuperäistä kaiutinta, mutta siitä oli joku puhkaissut kartion jossain kohtaa matkaa. Se ei varmaankaan olisi kuitenkaan pidemmän päälle kestänyt kitararääkkiä.

Mä oon vaan laittanut levariliittimen rinnalle jakin sinne takapahviin. Sitten Gram- nappula alas ja siinä se on. Jos joku haluaa kovempaa, laittakoon mikin siihen eteen ja vaikka PA: han.

KoskPaavo: Mä oon vaan laittanut levariliittimen rinnalle jakin sinne takapahviin. Sitten Gram- nappula alas ja siinä se on. Jos joku haluaa kovempaa, laittakoon mikin siihen eteen ja vaikka PA: han.
 
Hyvältähän noi radiot kuulostaa usein ihan ilman modauksiakin.
 
Ongelma on kuitenkin se, että kitarasta tulevan signaalin voimakkuus ei yleensä riitä vahvarin ajamiseen täydellä teholla, saatika särölle asti.. Tarvitaan siis joko ulkoinen boosteri tai lisämodausta radioon.
 
Laiskan miehen ratkaisu modiin voisi olla säilyttää usein EABC80-putkella tehty viimeinen pientaajuusvahvistusaste ennen päätettä (tuohon siis ajetaan yleensä signaali grammari- tai mankkaliittimestä) ja konfiguroida vaikka joku radiopuolen pentodi uudeksi lisävahvistusasteeksi. Tällöin gainia piisaa pääteputken ajamiseen säröllekin tarvittaessa.
 
Ja mainitaan nyt vielä, että kyllähän sillä radion tyypillä on jonkin verran väliä modailuja miettiessä. EL84-pääteputkea käyttävät radiot ovat siinä mielessä näppäriä, että päätemuuntajan impedanssit ja käyttöjännitteet sopivat helposti kitarakäyttöön, varaputkia saa useimmista soitinliikkeistäkin, putkenkannat voi kierrättää jne.

Niin, mulla onkin ollut johtotähtenä se ajatus että sillä vahvistimella voi soittaa radio- ohjelmaa väliaikamusiikkia tauoilla, heh.

KoskPaavo: Niin, mulla onkin ollut johtotähtenä se ajatus että sillä vahvistimella voi soittaa radio- ohjelmaa väliaikamusiikkia tauoilla, heh.
 
Ei siihen tarvita radiota! Meikän tekemä MXR Phase 90 on hienosti tuonut upeita sulosäveliä Ruotsin radiosta treeniksellemme viime ajat :D

maza: Ei siihen tarvita radiota! Meikän tekemä MXR Phase 90 on hienosti tuonut upeita sulosäveliä Ruotsin radiosta treeniksellemme viime ajat :D
 
Laitteessasi on selvästi vikaa. Sieltä näet pitäisi kuulua venäjänkielistä puhetta :-)

Ahaa !
 
http://furpile.com/images/radios/diy_guitaramp_01/

harpist: Mitenkä jengi on vahvistanut noita putkiradiokoteloiden nurkkasaumoja ?
Eräs aine, joka tosin haisee pahalta mutta tekee saumoista "repeää vierestä" mallisia on epoksihartsi. Ideana on imeyttää sitä siihen saumaan. Toimii hyvin myös jo vähän lohkeilleeseen lastulevyyn. Kyseistä hartsia saa ostaa rautakaupasta litran purkissa. Mukana tulee pikkuriikkinen pullo kovetinta. Ennen kovettumistaan hartsi on erittäin juoksevaa ja imeytyy joka ikiseen reikään.
 
Ikä kun tekee tehtävänsä liimoille ja alunperinkään toosat kun eivät olleet niinkään tehty "liikuteltaviksi".
Ikä ja ennenkaikkea home. Jostain syystä tuo vanhanaikainen liima on homeelle herkkua. Kosteassa olleen radion kun kuivaa niin siitä tulee palapeli.

Hanok: En raaskinut tehdä uutta ketjua, joten menköön tähän wanhan jatkoksi.
 
Tein webbisivun, johon laitoin juttua siitä, kuinka rikkinäisestä Salora-putkiradiosta tuli kitaravahvistin. Elektroniikat on muuten tehnyt täältäkin tuttu maza.
 
Tässäpä linkki:
http://hanok.stc.cx/music/salora/
 
Äärettömän kivan näkönen ja kuulonen!