Yleistä keskustelua musiikista ›

Pääsääntöisesti monista paikoista ympäri maailmaa saa uutuuslevytkin n. 13e hintaan ja halvemmalla kuten tietysti vanhemmissa levyissä. Tilaaminen hoituu kätevästi netin kautta ja levyn voi odottaa saapuvan 1-3 viikon sisällä. Siis halpaa, yksinkertaista ja nopeaa.
 
Jep. Ja yleensä tuo hintahaarukka on vielä 9e-13e uusilla levyillä postikuluineen. Tuohon 13-14e saa tilattua jo yksittäisen levyn postikuluineen. Ja mikä parasta, levy on ehjä eli ei yleensä sisällä typeriä käyttöä estäviä kopiosuojausjuttuja.
Ainoa vika tässä on se, ettei kotimaisten artistien levyjä tahdo saada ulkomailta ja näin ollen kotimaisten artistien levyt jää ostamatta (kotimaasta ei saa ilman kopiosuojausta yleensä). Onneksi keikkalipuilla tulee sponssattua senkin edestä hyviä bändejä.

Ja kaikki maailmassa julkaistu hyvä musiikki on jo hyllyssäsi? Joko sinulla on todella suuri valikoima levyjä, (puhutaan jo vähintään tuhansista nimikkeistä) tai sitten todella suppea musiikkimaku. Musiikkia on sentään tuotettu jo liki vuosisata, ihan levylle asti.
Pojat ottavat herneen nenäänsä. Omistat ilmeisesti itse mainitunlaisen levykokoelman. Kyse on siitä että musiikkia tulee joka tuutista tupa täyteen. Se on vaan sillä lailla että äärettömän harva kuunneltu säväyttää millään lailla. Originellia musiikkia ei tehdä joka vuosi ja ne kopiomusan tekijät putoavat yleensä alle alkuperäisen suunnannäyttäjän. Ja suppea musiikkimaku ...... se ulottuu klassisesta metalliin, heviin, humppaan, iskelmään, jenkki iskelmiin, rokettirolliin, "maailmanmusaan", oopperaan, progeen, jatziin eli periaatteessa koko kirjoon mutta en ymmärrä miksi ostaisin sellaista kamaa mikä ei säväytä suuntaan tai toiseen. Ja mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän kiinnostaa trendien perässä juokseminen.

Pojat ottavat herneen nenäänsä. Omistat ilmeisesti itse mainitunlaisen levykokoelman. Kyse on siitä että musiikkia tulee joka tuutista tupa täyteen. Se on vaan sillä lailla että äärettömän harva kuunneltu säväyttää millään lailla. Originellia musiikkia ei tehdä joka vuosi ja ne kopiomusan tekijät putoavat yleensä alle alkuperäisen suunnannäyttäjän. Ja suppea musiikkimaku ...... se ulottuu klassisesta metalliin, heviin, humppaan, iskelmään, jenkki iskelmiin, rokettirolliin, "maailmanmusaan", oopperaan, progeen, jatziin eli periaatteessa koko kirjoon mutta en ymmärrä miksi ostaisin sellaista kamaa mikä ei säväytä suuntaan tai toiseen. Ja mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän kiinnostaa trendien perässä juokseminen.
 
No mutta miksi sitten vaahtoat koko asiasta? Jos et kerran levyjä osta, niin silloinhan se on sinulle varmaan aivan sama maksaako levy 10 euroa vai 100 euroa. Mutta täälläkin on vaikka kuinka paljon sellaisia ihmisiä, jotka mielellään ostaisivat levyjä useamminkin, jos vain hinta olisi hieman alhaisempi. Vai onko tarkoituksenasi viestittää muillekin, että älkää ostako levyjä? Ja täytyy todella ihmetellä jos musiikkimakusi on noin laaja ja silti ei löydy sellaisia levyjä jotka edes hieman säväyttäisivät...

Ja kyllähän niitä uusiakin hienoja levyjä muuten tulee, niistä vain ei ole välttämättä juttuja joka lehdessä vaan joutuu itsekin näkemään vähän vaivaa. Vai onko Ukko tosiaan uusien levyjen ostoa vastaan?

Ja kyllähän niitä uusiakin hienoja levyjä muuten tulee, niistä vain ei ole välttämättä juttuja joka lehdessä vaan joutuu itsekin näkemään vähän vaivaa. Vai onko Ukko tosiaan uusien levyjen ostoa vastaan?
 
Ja kun ukko tuossa jossain totesi, että odottakaa puoli vuotta ja ostakaa sitten, niin mielestäni se taas vähän syö koko homman mielen... Ensin odotat, että joku levy ilmestyy, sitten odotat puoli vuotta tai vuoden, että sinulla on varaa ostaa se.

Ja kun ukko tuossa jossain totesi, että odottakaa puoli vuotta ja ostakaa sitten, niin mielestäni se taas vähän syö koko homman mielen... Ensin odotat, että joku levy ilmestyy, sitten odotat puoli vuotta tai vuoden, että sinulla on varaa ostaa se.
 
Niinpä. Hyvät levyt pitää ostaa heti. Tänä vuonna esim. Don Johnsonin ja King Crimsonin uudet kävin hakemassa heti samalla viikolla kun julkaistiin. DJBB:n levy muuten maksoi vain ~17e, miten tuo on mahdollista?

Niinpä. Hyvät levyt pitää ostaa heti. Tänä vuonna esim. Don Johnsonin ja King Crimsonin uudet kävin hakemassa heti samalla viikolla kun julkaistiin. DJBB:n levy muuten maksoi vain ~17e, miten tuo on mahdollista?
 
Nehän myi sitä ekaansa kanssa tosi edullisesti. Olisikohan ollut aluksi 50mk tai jotain.

Nehän myi sitä ekaansa kanssa tosi edullisesti. Olisikohan ollut aluksi 50mk tai jotain.
 
Joo. n. 10e hintaan saa sitä edelleen. Ja hyvin myy. Suosittelen ostamaan molemmat levyt, aivan loistavia.

1.No mutta miksi sitten vaahtoat koko asiasta?
2.Jos et kerran levyjä osta, niin silloinhan se on sinulle varmaan aivan sama maksaako levy 10 euroa vai 100 euroa. 3. Mutta täälläkin .. Vai onko tarkoituksenasi viestittää muillekin, että älkää ostako levyjä?
4.Ja täytyy todella ihmetellä jos musiikkimakusi on noin laaja ja silti ei löydy sellaisia levyjä jotka edes hieman säväyttäisivät...
1. En vaahtoa vaan viestitän mielipidettäni jota ilmeisesti odotat vesi kielellä kun välittömästi vastaat siihen.
2. Henk. koht. onkin.
3. Kaivapas rillit päähäsi ja lue aiempaa viestitystä jossa todetaan mitä levyt maksoivat silloin kun et ollut edes vielä pilke isäsi silmäkulmassa. Muiden levyostoksien määrä on minulle se ja sama.
4. Ei musiikkimaun laajuudella ja levyostosten laajuudella ole nähdäkseni mitään tekemistä keskenään. Katsos kun setä hiukan selittää ... ei se että ostat sadan eri rap artistin tai metallibändin tuotoksia, tarkoita sitä että omaat laajan musiikkimaun. Ja toisekseen, mistäpä sinä tiedät millainen levy kokoelma minulla on liki neljänkymmenen vuoden aikana kertynyt. Ja näistä säväyttävistä levyistä, lue se niin että nykypäivänä ei tahdo löytyä.
PS. Vastausta odotellen.

Mulle muuten tuli sellainen outo Jami-Dejavu...

1. En vaahtoa vaan viestitän mielipidettäni jota ilmeisesti odotat vesi kielellä kun välittömästi vastaat siihen.
 
Jep. Vaahdota oli väärä sanavalinta, anteeksi.
 
2. Henk. koht. onkin.
 
3. Kaivapas rillit päähäsi ja lue aiempaa viestitystä jossa todetaan mitä levyt maksoivat silloin kun et ollut edes vielä pilke isäsi silmäkulmassa. Muiden levyostoksien määrä on minulle se ja sama.
 
Henkilökohtaisesti asia on sinulle yhdentekevä, mutta silti käsket muiden lopettaa ruikutuksen. Mikä idea tässä on? Ja vertaat hintoja 60-lukuun. Väittäisin, että koko musiikkibisnes on aikalailla muuttunut neljänkymmenen vuoden aikana...
 
4. Ei musiikkimaun laajuudella ja levyostosten laajuudella ole nähdäkseni mitään tekemistä keskenään. Katsos kun setä hiukan selittää ... ei se että ostat sadan eri rap artistin tai metallibändin tuotoksia, tarkoita sitä että omaat laajan musiikkimaun. Ja toisekseen, mistäpä sinä tiedät millainen levy kokoelma minulla on liki neljänkymmenen vuoden aikana kertynyt. Ja näistä säväyttävistä levyistä, lue se niin että nykypäivänä ei tahdo löytyä.
PS. Vastausta odotellen.
 
No minulle sinun ei tarvitse selittää, mikä on laaja musiikkimaku, olen kyllä tietoinen tästä asiasta. Mutta... Omaan laajaan musiikkimakuuni kuuluu se, että haluan kotona kuunnella sitä musiikkia mistä pidän. Nykyhinnoilla vaan levyjen osto jää aika vähäiseksi, erityisesti uusien levyjen osalta.

Pojat ottavat herneen nenäänsä. Omistat ilmeisesti itse mainitunlaisen levykokoelman. Kyse on siitä että musiikkia tulee joka tuutista tupa täyteen. Se on vaan sillä lailla että äärettömän harva kuunneltu säväyttää millään lailla. Originellia musiikkia ei tehdä joka vuosi ja ne kopiomusan tekijät putoavat yleensä alle alkuperäisen suunnannäyttäjän. Ja suppea musiikkimaku ...... se ulottuu klassisesta metalliin, heviin, humppaan, iskelmään, jenkki iskelmiin, rokettirolliin, "maailmanmusaan", oopperaan, progeen, jatziin eli periaatteessa koko kirjoon mutta en ymmärrä miksi ostaisin sellaista kamaa mikä ei säväytä suuntaan tai toiseen. Ja mitä enemmän ikää tulee, sen vähemmän kiinnostaa trendien perässä juokseminen.
 
En näy herneitä nenässä. Olen vain aidosti utelias, että millainen Ukko se siellä takana oikein on.
 
Hmm, minulla on vielä satoja vanhojakin levyjä ostoslistalla, saati sitten uusia. Kyllä halvemmilla hinnoilla paikkaisin puutteita levyhyllyssäni paljon nopeampaan tahtiin kuin tällä hetkellä.
 
Mutta onko sinulla kaikki hyvä levytetty klassinen musiikki jo tallessa? Entä kaikki hyvä levytetty blues musiikki? Tai jatsi? Kaikki levyt jotka säväyttävät löytyy jo?

Tuosta vertauksesta levyjen hintaan parikymmentä vuotta sitten: Taisi olla 60-70 luvulla vähän kalliinpaa tuo levyn teko kuin nykyään? Nykyään kuintenkin melkein kuka vain voi tehdä levyn jos haluaa, eikä kustannukset edes ole niin suuret.. ja kun tuossa hinnassa tosiaan on tuota ilmaa, erityisesti ALV. Joten onko tämä vaahtoaminen muka ihan turhaa?

En näy herneitä nenässä. Olen vain aidosti utelias, että millainen Ukko se siellä takana oikein on.
 
Hmm, minulla on vielä satoja vanhojakin levyjä ostoslistalla, saati sitten uusia. Kyllä halvemmilla hinnoilla paikkaisin puutteita levyhyllyssäni paljon nopeampaan tahtiin kuin tällä hetkellä.
 
Mutta onko sinulla kaikki hyvä levytetty klassinen musiikki jo tallessa? Entä kaikki hyvä levytetty blues musiikki? Tai jatsi? Kaikki levyt jotka säväyttävät löytyy jo?
 
jänkänjänkänjänkänjänkän... :)
 
hmm.. selvähän se, että halvemmalla ostaisi enemmän - periaatteessa - toisaalta kun minäkin olen jo 30 vuotta levyjä ostanut, että mitäpä niitä enää.... Ei sillä, että eikö löydy aina uutta (yleensä vanhaa) mukavaa musiikkia, mutta e niitä levyjä enää juuri innostu ostamaan ellei ole aivan erityistä tai muuten vaan sattuu huvittamaan (viimeksi ostin Rättö ja Lehtisalon Kopernikuksen) ja sillä hetkellä haluaa kuunnella - mitään "puutelistoja" en ole aikoihin laatinut. Se kun on niin, että ei ehdi enää kuuntelemaan. Ja monet aikanani innokkaana ostamani levyt tuntuvat nyt todella turhilta - aika karsii... osa taas kukoistaa ja paranoopi. Levyjä sitäpaitsi ilmestyy niin paljon, että ei niitä enää jaksa seurata (töissäkäyvä mies) - minunkin musiikkimakuni kun kattaa klassista ja iskelmää lukuunottamatta liki kaikenlaisia musiikkityylejä (ei tarkoita, että kaikki kelpaisi) - alkaa olla jotenkin turta joka puolelta tulvivalle tavaralle. Niinpä onkin, että nykyisin soitan itse tai kuuntelen radiota (helsinki, groove, X:n/Q:n loppuiltalähteyksiä). Ei tule stressiä kun ei enää polttele, että "tuokin pitäisi saada" kuten nuorempana. Eikä niitä sitten hautaankaan saa vietyä - eikä kaikkia ostettua vaikka kuinka yrittäisi. TOisaalta en raski myydä poiskaan (mitä minä sitten niihin kolmeen lundia-hyllykölliseen, joissa on vinyylit, + lipastoihin ja laatikoihin joissa on cd:t - laittaisin??).
 
SIlti olen sitä mieltä, että levyt ovat liian kalliita - musiikkibisnes voisi miettiä kulurakennettaan - volumilla saa tuloja & myynti lähtee jakaantumaan useampien artistien kesken - nythän myydään lähinnä hittejä - kai?

jänkänjänkänjänkänjänkän... :)
 

 
Eikun näin
 
Keskustkeskuskeskuskeskus. ehhehee.
 
Tuo Ukko on selvästi mielenkiintoinen tyyppi, ja olisi varmaan avartavaa jos oikeasti tajuaisi ne jutut.
 
Mutta musiikkimausta, minulle uppoaa myös se klassinen ja osa iskelmääkin. Ja minä kun aloitin sen levyjen ostamisen vasta 17 vuotiaana, niin en näissä 16 vuodessa, mitä levyjä olen ostanut, vielä ehtinyt saamaan tarpeekseni. Toivottavasti sellaista tilannetta ei tulekaan.
 
Yksi kaverini tuossa riemuitsi oikein kun ns. "löysi" juuri jatsin. Sanoi että on mahtavaa kun pystyy menemään levykauppaan, ja ostamaan kymmenen upeaa levyä. Silläkin on vähintään satoja nimikkeitä, mutta intoa vain piisaa. Ja olisin kyllä pettynyt jos en 15 vuoden kuluttua, kun minullakin on levyjenostelua se 30 vuotta takana, olisi yhtä innoissani uusista ostoksistani.
 
Tuntuu vain, että vaatii hirveää rohkeutta olla vajoamatta tiettyyn kyynisyyteen vanhemmiten. On aina oltava ikäänkuin kaiken nähnyt ja kaiken kokenut. Miehisyyttähän se kalvaa, jos tuntee lapsenomaista iloa jostain asiasta, oli se asia mikä tahansa. Täytyy varmaan olla iloinen siitä että olen sentään kestänyt yli kolmekymppiseksi, ja vielä jaksan intoilla musiikista. Ja toivoa että se into riittäisi vielä pitkälle.

- enpä malta olla lisäämättä: kun olin ensimmäiset stereot kesätyörahoilla ostanut ja levyjä oli jotan 20-30 niin muistan ajatelleeni kaukaisena haaveena, että "sitten kun on 100 levyä on jo varmaan niin paljon, että musiikkia on joka lähtöön ja kaikkia "tärkeitä" esiintyjiä"
- kävi sitten kuin kävi - jokainen musiikista pitävä voi helposti huomata, että ei niitä ole koskaan kaikkea/tarpeeksi. Omalta osaltani lakkasin tavoittelemasta kuuta taivaalta. Musiikista kyllä pidä aivan helkutisti.

Tuntuu vain, että vaatii hirveää rohkeutta olla vajoamatta tiettyyn kyynisyyteen vanhemmiten. On aina oltava ikäänkuin kaiken nähnyt ja kaiken kokenut. Miehisyyttähän se kalvaa, jos tuntee lapsenomaista iloa jostain asiasta, oli se asia mikä tahansa. Täytyy varmaan olla iloinen siitä että olen sentään kestänyt yli kolmekymppiseksi, ja vielä jaksan intoilla musiikista. Ja toivoa että se into riittäisi vielä pitkälle.
 
En minä kyynisyyttä tässä osaltani tunnista - eikä musiikista innostuminen ole mihinkään kadonnut. Se vaan on niin, että en tunne enää tarvetta ostaa kaikkea levyillä - samaa on joillakin kavereillani. Ehkä se on jonkilaista seestymistä :)
 
Ja muutakin elämässä on - yksinkertaisesti aika ei riitä enää levyostoksista huolehtimiseen. Luulen myös, että vaikka minulla ei olisi kuin kymmenen levyä, en nykyistä enempää niitä ostaisi. Niin, ja kirjastostakin kyllä lainailen - jos on hyvä levy saatan ostaa jos vielä muistan joskus levykaupassa käydessä. Kotipolttoa en viitsi harrastaa kun ne tietokonelevyt on jopa kasettia tyhmemmän näköisiä. Ja radio-ohjelmat laitan minidiscille (œ-nopeudella) & kuuntelen sitten aikojen myötä loppuun/uudelleen...on niitäkin kyllä joitakin kymmeniä (luetteloimattomina) kertynyt kun en raski aina päälle äänittää :) .. tosin sieltä voi aina paskimpia biisejä editoida välistä pois...silleen ne tiivistyvät ovat mukavia kuunneltavia
 
toiseksi viimeisin ostos oli muuten King Crimsonin Vroom Vroom & sitä ennen jotain trance-kokoelmia anttilasta...

... en kyllä usko vielä pitkiin aikoihin tulevan sellaista tilannetta, että saisin tarpeekseni..
 
... tuotahan olen yrittänyt teille tolkuttaa, että ikinä ei tule sitä tilannetta että saisi tarpeeksi ...
- en sano, että pitäisi tehdä kuten minä, mutta en vain enää välitä ostaa - tilanne on vähän sama kuin, että vaeltaisi jossain aarrekammioisokkelossa ja aina kun saa oven auki näkee kymmenen uutta
- sitten sen vaan antaa olla - kun tietää että ei se mihinkään häviä ja vaikka kuinka paljon haalisi niin 95% hyvästäkin lipuu vain ohitse

... tuotahan olen yrittänyt teille tolkuttaa, että ikinä ei tule sitä tilannetta että saisi tarpeeksi ...
- en sano, että pitäisi tehdä kuten minä, mutta en vain enää välitä ostaa - tilanne on vähän sama kuin, että vaeltaisi jossain aarrekammioisokkelossa ja aina kun saa oven auki näkee kymmenen uutta
- sitten sen vaan antaa olla - kun tietää että ei se mihinkään häviä ja vaikka kuinka paljon haalisi niin 95% hyvästäkin lipuu vain ohitse
 
Minulle levyjen ostaminen, kuten muukin musiikki-intoilu, on jatkuva prosessi. Ei ole tarkoituskaan saada sitä päätökseen. Ei ole milloinkaan ollut päämääränä saada kaikkia hyviä levyjä omaan hyllyyn. Tietynlaista motivaatiota levyjen ostamiseen vaan antaa se, että niitä kaikkia hyviä levyjä ei ole siellä hyllyssä. Levyjä tulee ostettua harvakseltaan. Mutta sitäkin innostuneempi jaksan vain niistä ostoksista olla. Kukin tyylillään tietenkin.
 
Ristiriitainen tilanne, mutta niin on koko musiikkiharrastus. Varsinkin silloin kun itse sekä soittaa, että kuuntelee sitä.