Studiotyöskentely ›

Nykyaikana, kun tekniikka on kehittynyttä ja halpaa, eli periaatteessa kaikkien saatavilla, ovat kotistudiot erittäin yleisiä. Itseltäkin löytyy pieni paja kotoa. Tuli mieleen, että tarvitseeko isoa, "oikeata" studiota enää mihinkään? Tottakai äänenlaatu on parempi, kamaa löytyy enemmän ja tilat ovat akustiikaltaan paremmat jne., mutta eikö nykyään kotipajassakin voi saada jo ihan julkaisukelpoista jälkeä aikaan? Kannattaako siis panostaa kotistudioon, miten paljon on lopulta mahdollista tehdä omin voimin?

Aika paljon voi kotona vääntää. Suurin etu oikeassa studiossa on nimenomaan se setä joka osaa. Ja toimiva kuuntelu. Kotioloissa voi olla ongelmia saada bassopuolta toimimaan järkevästi, mutta sitä vartenpa onkin masterointi, kunhan nyt ei ihan älyttömyyksiin mene omat "eq-korjaukset" miksaillessa.
 
Rumpujen nauhoitusta voisi kuvitella kotistudion kompastukseksi. Rumpujen hirveä meteli ei sovellu muualle kuin omakotitaloon, ja silloinkin pitää (tai ainakin olisi suotavaa) olla iso huone, ettei tule ihan komerosoundia. Tai mikäpäs siinä jos semmoista haluaa.
 
Heikki Silvennoisen uusin levy on kokonaan tehty kotonansa, kai masterointia myöten. (No okei, ei levypainoa) Ja aika paljon edellisillekin levyille on ymmärtääkseni kotona tehty. Silvennoisen (ja Kummelin) levyissä onkin mukavat soundit, semmoiset luonnolliset, ei liian hifistyneet, ja maukkaat.
 
Meillä on kans kotosalla menossa härdelli, jonka lopputulos leviää hyvällä tuurilla todella laajalle. Ei hifisoundia, vaan semi-räkää.
 
Rummut olohuoneessa, piuhat ovenraosta koneelle ja menoksi.
 
http://koti.mbnet.fi/~fisq/Kuvat/Omat/Bandi/olkkari/126-2637_IMG.JPG
http://koti.mbnet.fi/~fisq/Kuvat/Omat/Bandi/olkkari/126-2638_IMG.JPG
 
Ja niin, kotona on aikaa toteuttaa kaikenlaista aikaa vievää säätämistä. Jos nyt vähän teknisistä mahdollisuuksista tingitäänkin...

Itse tykkään kyllä kovasti tehdä ominpäin. Ainut ongelma on tosiaan tuo tilanpuute. Kun ei viitsi kerrostaloasunnossa oikeen alkaa laulamaan puhumattakaan sitten rumpujen/kitaran mikityksistä. Kotonakotona kyllä olis lääniä ja tilaa mutta siellä ei taas ole vehkeitä.
 
Mutta tarkoitus olisi hankkia tässäkin asiassa jonkinlainen omavaraisuus, eli ainakin demoja pitää pystyä nauhoittamaan hyvillä soundeilla. Nykyään kun pääsee ihan pienellä investoinneillakin lähelle "oikeata" soundia esim. tietokoneiden avulla.
 
Onhan se oma aina oma.
 
EDIT: Askomiko, hitto mikä valaistus! Pojat panostaa!

Kieltämättä komea punavalo. Mutta heh, se on aivan normaali valaistus, mutta kun kameran asetus on ulkovalolla niin tulee lämmintä sävyä. Kun oli aikamoisen hämärää kun vain yksi lamppu päällä pimeässä talossa niin se punaisuus korostuu rankasti. Pitkä valotus ja silleen.
 
Edit: ja punainen karvamatto rumpujen alla.

Varsinkin päällesoittojen äänityksessä on kotipaja kuin kotipaja onnen omiaan. Sitä kuningasoton fiilstä kun hakee paljon mieluummin ilma että kello tikittää - toisaalta taas kotona tulee ehkä liiankin helposti lyötyä lossiksi, jos ei ihan kuningasfiilis oo päällä.
 
Kotipajassa vaikeimpia juttuja ovat se a) peruspohjien soitto - kun otetaan rummut, basso, mahdollisesti komppikitara tai pianokin kerralla, loppuu hyvästäkin kotipajasta kanavat, etuasteet ja mikit helposti, luurikuuntelusta puhumattakaan. On pakko alusta asti ajatella että homma tehdään päällesoittoina, mikä monelle onkin se paras tapa - toisille ei.
 
...ja b) se miksaaminen. Vaikka oma tietotaito riittäis mihin, tulee omille tekemisilleen helposti sokeaksi. Studiosessioon kuuluva tietty kriittisyys katoaa, eikä paikalla ole ulkopuolisia korvia kertomassa, koska mennään metsään. Tää on muuten piirre, joka näkyy kautta linjan ulkomaan artistien miljoonaluokan kotistudioista ihan ensimmäiseen neliraitamankkaan. Se viimeinen kiilto ja kimalle puuttuu.
 
Tietysti tuon kotipajan tietyn rentouden ja toisaalta askeettisuuden voi kääntää voitoksi. Ajatellaanpa vaikka Brian Wilsonin toistaiseksi ainoata soololevyä, jonka mies on äänittänyt kotona parantolassa, lääkärien valvonnassa. Kutakuinkin kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että kyseessä on nerokas ja loistava levy, loistavan sovittaja-tuottajan tilinpäätös.
 
Tai ajatellaan Eurythmicsin ekaa levyä, jossa kaikki turha on karsittu Annie Lennoxin pakastekylmää ja viiltävää ääntä häiritsemästä. Levy on äänitetty kasiraitamankalla Dave Stewartin ja Annien ullakkokämpässä.
 
Mä olen aina halunnut saada nimen omaan sen sisäänsoiton tuoduksi kotiin tai mihin tahansa ei-studio -tilaan. Sen sijaan miksaamisen ja siihen kuuluvat _laadukkaat_ ulkolaitamoottorit ym. kalliit hankinnat jättäisin edelleen mieluiten tilaan, joka on kunnolla akustoitu, varustettu hyvällä kuuntelulla ...ja miksaajalle, jonka aikaisempia ansioita arvostan, ja jolta voin siis yrittää oppia niin paljon kuin mahdollista.
 
Masterointi kuuluu ehdottomasti oikeaan masterointilaboratorioon. Esmes toi Sterling Sound on kai aika hyvä:-)
 
Maailmassa on masteroijia, joiden duunista tykkään niin paljon, etten uskalla ajatellakaan että joillain tietokoneplugeilla pyrittäisiin samaan.

Kyllä itse nauhoittamiselle on paljon hyviä perusteluja.
 
- aika (kuten kivi tuossa sanoi, kello ei tikitä kun koitat vielä kerran vetästä sen soolon paremmin)
- raha
 
Tietysti ensin täytyy selvittää ne omat tavoitteet ja halut. Esim. yritätkö tehdä jotain nylon beat henkistä tuotettua pop-kamaa vai jotain the stooges henkistä rokki meininkiä, jossa "ei niin hyvät" -soundit on monien mielestä jopa hyvät? Tuleepa mieleeni kerta kun erään suomalaisen hevibändin laulaja kertoi että he ovat saaneet helvetisti parempaa palautetta huonosoundisesta levystään koska kuulijoitten mielestä se kuullosti synkemmältä ja rehellisemmältä. Jos musiikkia ei edes yritetä radiosoittoon, miksi yrittää tehdä radiosoundit? Nylon beat hommaan vaatii jo kokemusta ja laitearsenaalia jne. mitä ei ihan helpolla kotistudiolta löydy mutta tuo stooges meininki hoituu kyllä nykyaikana helvetin halvalla ja hyvin... Tietysti ensin täytyy tehdä tutkimusta aiheen tiimoilta - usein se ihan ensimmäinen nauhoitus ei tule olemaan sillä tasolla mihin rahkeet riittäisi. treeniä treeniä.
 
Tilat on tosiaan toinen kompastuskivi missä esim. oma treenikämppä johon sitä studiota voi koota on aika tärkeä homma tai tosiaan joku omakotitalo missä voi mättää ilman että alakerran naapuri tulee huolikon kanssa ovelle.
 
Ja tuohon, mistä kivikin sanoi, omien korvien "sokeaksi" tulemiseen olen törmännyt todella paljon. Sen takia suosittelen kahta asiaa:
- tee biisit valmiiksi, pidä parin päivän tauko niiden kuuntelusta. kuuntele niinä päivänä sitä referenssi musaa millaiselta haluiasit että omasikin kuullostaisi -> kuuntele oma miksauksesi uudestaan. Luultavasti löydät jotain korjattavaa.
- AINA anna myös jonkun muun ULKOPUOLISEN (ei bändin jäsenen), mielellään jotain musiikista tietävän, kuunnella se miksaus ennenkun laitat sille "valmis" -leiman päälle. Liittyy juuri tähän ilmiöön että rumpali haluaa tietysti rummut vitun kovalla ja soolokitaristi sooloon törkeästi kaukua koska se kuullostaa sillon "siistiltä". Ulkopuolinen EI AINA ole samaa mieltä :D Myös monet aloittelevat laulajat haluavat oman äänensä ikäänkuin vähän "piiloon" nauhalla: Kuunteli kyllä osaa huomauttaa siitä: "laulu ei kuulu" jne.
 
Nämä nyt tuli päällimmäisenä mieleen.

Uforomeo:
Esim. yritätkö tehdä jotain nylon beat henkistä tuotettua pop-kamaa vai jotain the stooges henkistä rokki meininkiä, jossa "ei niin hyvät" -soundit on monien mielestä jopa hyvät? Tuleepa mieleeni kerta kun erään suomalaisen hevibändin laulaja kertoi että he ovat saaneet helvetisti parempaa palautetta huonosoundisesta levystään koska kuulijoitten mielestä se kuullosti synkemmältä ja rehellisemmältä.
 
En epäile! Mun mielestä on oma taitonsa saada sopivasti sitä räkää / särmää messiin. Eli ei hyvä rouhea soundi välttämättä "vahinko" ja "huonojen" soundien syytä.
 
Toisaalta taas jonkun "kaupallisen" demostudion työhönsäleipääntynyt kaveri ei välttämättä osaa / jaksa tehdä kuin niillä yksillä preseteillä sitä Totoa vaikka bändi haluaisikin vähän särmää soundiin. Eli tuo voi olla toinen ääripää.

Toisaalta taas jonkun "kaupallisen" demostudion työhönsäleipääntynyt kaveri ei välttämättä osaa / jaksa tehdä kuin niillä yksillä preseteillä sitä Totoa vaikka bändi haluaisikin vähän särmää soundiin. Eli tuo voi olla toinen ääripää.
 
Ei se oo kotistudiosta kiinni.
 
Kaikki me ollaan varmaan samaa mieltä, että Dan Tigerstedt on rautainen ammattilainen, joka hallitsee äänittämisen nyanssit monipuolisesti? No hyvä, sanopa joku Danun äänittämä /miksaama /tuottama levy, joka on ollut ensikuulemalla elämys?
 
Kaikki olemme myös varmaan sitä mieltä, että TT Oksalasta on paha mennä sanomaan onko äijä hullu vai nero, ja että kaikilla miehen levyillä on aika lailla niitä samoja reseptejä, joille sitten voi vaikka naureskella. Jostain kumman syystä niitä kuuntelua kestäviä ja ensi tahdeistaan elämyksellisiä levyjä löytyy sittenkin ...eikä aivan vähän.

Kannattaako siis panostaa kotistudioon, miten paljon on lopulta mahdollista tehdä omin voimin?
Väittävät että Bruce Springsteen teki Nebraska albumin Teacin ekan sukupolven kasetti neliraiturilla. Mitä muita vermeitä äijä käytti (etuset, kaiut, mikit ynm.), ei ole tietoa.

Hm, mä olen periaatteessa kunnollisten toimivien studioiden kannalla. Ne on paikkoja, joissa on historiaa ja kaikki tietää mitä tekee. Diggaan sitä että musanteossa mennään "töihin" ja keskitytään musaan. Lisäksi hyvässä akustiikassa on hauskaa saada kimppasoitto toimimaan. Ja rajoitettu aika on aina hyvä juttu :)

Vuosi vuodelta ikävöin koko ajan enemmän sitä aikaa kun oli pakko mennä studioon. Viereisessä studiossa joku teki muuta juttua, joka inspiroi parempaan...jengiä oli paljon paikalla, kun soitettiin kimpassa perusraitoja, sellaista tekemisen tuntua.

Siksi esim. mulla ei ole kunnollista himastudiota. Tulee vähän sellainen runkkaamisen maku, jos pelkästään himassa istuu ruudulla tuijottaen käppyröitä.

Lisäksi studiossa on yleensä aina äänittäjä, eikä tartte itse äänitellä jotain päällesoittoja...mä en kovinkaan paljon pidä äänittämisestä.

Oikeat studiot kunniaan...ja kunnon muusikot....ja äänittäjät...ja miksaajat...masteroijat...tuottajat....joku ohjelma ei tuota kaikkea korvaa.

Kotistudio on kuitenkin varmaan parempi ratkaisu, jos ei tarvi äänittää oikeita rumpuja vaan tekee paljon jotain midi/syna/samplehommia. Jotain kitaraa, laulua ja muita instrumentteja pystyy varmaan kotonakin ihan hyvin äänittämään. Rumpujen tms. äänitystä varten voi aina mennä vaikka koululle äänittämään kunnon tiloissa jne. ja tuoda sitten kotiin miksattavaksi. Kotipajan ideana olisi ehkä juuri aika ja se, että voi työstää omia ideoitaan rauhassa ja silloin kun haluaa.
 
Mitä kaikkea kotistudiosta sitten pitäisi löytyä jotta voi saada kunnollista jälkeä aikaan?

Mitä kaikkea kotistudiosta sitten pitäisi löytyä jotta voi saada kunnollista jälkeä aikaan?
 
Vaikka toi: http://www.finnvox.fi/

Vaikka toi: http://www.finnvox.fi/
 
Hoho. Onko aina pakko heittää paskaa läppää? ;)
 
Siis pärjääkö esim. tällasella setillä:
 
- Tietokone (PC), softaa+plugeja, hyvä äänikortti, iso kovo ja paljon muistia
- Mikseri
- Joku hyvä etuaste
- Muutama mikki (57, 58, 421...?)
- Kohtuulliset monitorit
- Syntikoita ja soittimia
 
Mitäs muuta tarvitsee kohtuulliseen laatuun? Huone nyt on mikä on, sille ei varmaan voi mitään..?

Mitäs muuta tarvitsee kohtuulliseen laatuun? Huone nyt on mikä on, sille ei varmaan voi mitään..?
 
Ite ajattelin satsata pikkuisen halpaparanteluun lähiaikoina. Villapaali varmaan tulee pöydän alle, tekee bassoista kuminan sijaan vähän tiukemmat, sitten työpöydän ja siten monitorien taakse ja sivuille akustointilevyä, seinälle paksua verhoa ja sitä rataa. Mutta antaas kattoo.

Pystyykö noilla halvoilla ratkaisuilla todella vaikuttamaan huoneeseen?
 
Luokkakaverilla on omassa kämpässään Genelecin 1030:t ja joku aktiivisubbanen. Kunnolla aseteltu ja sitten seinäpinta-alasta varmaan 70% akustointilevyn peitossa. Ja pari "diffuusorilevyä mallia eesti" katossa ja toimii. Ihan helvetin hyvin.

Mitäs muuta tarvitsee kohtuulliseen laatuun? Huone nyt on mikä on, sille ei varmaan voi mitään..?
Se oleellisin on osaaminen. Vuosien vääntöä ja kyllä se siitä.

Näin offtopiccina, että meni vähän maku tän oman kämpän akustiikan parantamisen suunnittelun osalta, kun käytiin tänään mulkaisemassa Ylöjärven rakenteilla olevaa Akun tehdasta ja puolivalmiita studiotiloja. Siellä oli hiukan ajateltu akustiikkaa, kun Reijo Hammar niitä suunnitelmia kertoi.

Siis pärjääkö esim. tällasella setillä:
 
- Tietokone (PC), softaa+plugeja, hyvä äänikortti, iso kovo ja paljon muistia
- Mikseri
- Joku hyvä etuaste
- Muutama mikki (57, 58, 421...?)
- Kohtuulliset monitorit
- Syntikoita ja soittimia
 
Mitäs muuta tarvitsee kohtuulliseen laatuun? Huone nyt on mikä on, sille ei varmaan voi mitään..?
 
Pärjää toki. Se vaan että mihin vertaa, ja mitä on kohtuullinen laatu. Minulla lojuu huima setti, 58 & 57, Rode NT-5. Melkeinpä kaikkea muuta paitsi kitaraa varten pitää aina lainata lasti mikkejä ja piuhoja ja telineitä. Kun ikävän paljon lopulta maksaa rummuille riittävä mikkimäärä, jos lähtee vaikka liikkeelle jotta basarille oikea mikki, overheadeiksi puikot, ja muille viisseiskoja. Telineet ja piuhat... Ja jotenkin niin ankeaa on ostaa yksi 57. Vaikka äärimmäisen tarpeellinen perusmikki onkin, niin jotenkin.. ei niinkun saa mitään uutta ja hienoa. :) Jospa ostaakin jokaista mikkiä yhden. 57, 58, 421, e609, B52. Ja se Rode NT5. Siinä olisi jo melkeinpä hieno setti. Zoomaan ankarasti saksan ebayta mikkien toivossa. 412:siä ja 441:siä on ilahduttavan paljon, halvin 412 tällä hetkellä 50e, mutta siinä taitaa olla jotain outoa. Paha sanoa kun en saksaa tajua, mutta se taitaa olla oudolla liittimellä ja 60-luvulta.

Varmaan jonkun tonnin-pari joutuis sijoittamaan jos hommais kunnon Genelecit (1029+7050 ?) ja akustointiroinaa? Toistaiseks vähän kaukaa haetulta tuntuu, joten pärjäiskö jollain Behkuilla, Tannoylla tai Esi nEAReilla? Nää ainakin vaikuttais hinta-laatusuhteeltaan ihan päteviltä, ainakin aluksi:
http://www.netzmarkt.de/thomann/tho … ktive_nahfeldmonitore_prodinfo.html