Yleistä keskustelua musiikista ›

Led Zeppelin: Kaverin kautta. Hän ei edes ollut mikään kummoinen fani.
 
Megadeth: Victoryn kuulin. Sitten piti tutustua muuhun tuotantoon.
 
Deep Purple: Joskus piti kuulla että mitä muita biisejä bändillä on kuin smoke :)
 
Iron Maiden: En tiedä. Biisit mitkä olin tuntenut jo kovin pitkään kolahtivat vain yht'äkkiä. Se oli mystistä, jos jokin!
 
Judas Priest: Puolituttu kuunnellutti pari biisiä.

Juttelin jonkun tuntemattoman kanssa IRC:ssä Black Sabbathista. Tuntematon heppu ihmetteli kun kerroin etten ollut koskaan kuunnellut Led Zeppeliniä ja päätti sivistää minua Stairway To Heavenillä. Biisi oli mielestäni liian hidas ja tylsä enkä jaksanut kuunnella sitä alkua pidemmälle ja unohdin koko pändin. Noin vuotta myöhemmin sain kuulla pakkosyötöllä Led Zeppeliniä kaverilta ja innostuin pändistä.

AC/DC: Löysin 14-vuotiaana isältä Highway To Hell -kasetin. Pidin siitä mutta se ei vielä vaikuttanut kovinkaan paljon. Sitten pian isä näytti minulle Back In Black -musiikkivideon. Brian Johnsonin rock-ääni ja Angus Youngin kitarasooloilu tekivät todella vaikutuksen. Ei mennyt kuin parisen kuukautta niin minulla oli jo kaikki studioalbumit...
 
CCR (Creedence Clearwater Revival): Kuulin Fortunate Son -kappaleen kun isä kuunteli sitä. Olin silloin 15v. John Fogertyn bluesvaikutteinen soitto ja mahtava rock-ääni tekivät heti vaikutuksen.
 
Led Zeppelin: Luin http://www.rytmi.com/rytmi403/403zeppo1.html tämän jutun Led Zeppelinistä ja se teki suuren vaikutuksen samantien vaikka en ollut bändiä vielä kuullutkaan. Hankin pari ensimmäistä levyä, ja ei mennyt kauaakaan kun omistin kaikki studioalbumit. Loistavaa musiikkia....
 
Dire Straits: Isän suosikkibändi... Miten voisin olla kuuntelematta. Loistava bändi ja loistava kitaristi Mark Knopfler.
 
Pink Floyd: Kuulin joskus 5-vuotiaana kun isä kuunteli Money -kappaletta. Loistava kappale, mutta ei vielä ihan noin pienenä tehnyt vaikutusta. Kymmenen vuoden päästä kuuntelin The Wall -albumin läpi ja tajusin että se jos jokin on musiikkia...
 
Van Halen: Kuulin Ain't Talkin About Love -kappaleen joskus 14-vuotiaana ja samantien iski ja kovaa. Eddie Van Halenin taidokas kitaransoitto (tapping) ja David Lee Rothin rock meininki niin lavalla kuin studiossakin tekivät kyl suuren vaikutuksen.

olen lähinnä itse löytänyt oman tieni, mitä jotkut voivat pitää outona... mutta mutta... taisin n. 12 weenä kuulla sedän vanhoja maideneita ja deep purpleja, ja siitä lähti se rock- villitys... myöhemmin mukaan tuli enemmän r'n'b:tä, funkkia, soulia ja niin edelleen... musiikkimaku kehittyi. kiitos serkkuni, joka tutustutti minut mm. stevie wonderiin.:) mutten ikinä päässyt yli rock-imagostani, enkä ole vieläkään. enkä halua. myöhemmin steve vai sai mut soittamaan kitaraa, ja sitä on tullut jo kauan rämpytettyä. rumpuja ja bassoa opettelin myös, ja osaan, mutta kitara on pääinstrumentti ja sitä osaan parheiten näistä. niin, tosiaan olen itse löytänyt mm. j-rockin ja progen... en oikeen enää välitä niistä kasareista, ne oli joskus... mutta loistavaa musaa silti! tämän hetken suosikkeja esim. MUCC, johon kaverini minut tutustutti, ja olen nykyään suurempi fani kuin hän:D X japanin ja kageroun läysin itse sattumalta. l'arc~en~ciel-fanitukseni alkoi mitä huvittavimmalla tavalla... luen koulussa ranskaa, ja siis katsoin netistä ranskan koetta varten suomi-ranska sanakirjaohjelmaa. ja yritin myös hakea l'arc~en~ciel nimistä ransk. elokuvaa... (tarkoittaa siis sateenkaarta suomeksi) ja... tadaa löysin bändin! :D tyttöystäväni on ostellut minulle erilaisia progelevyjä (joista pitää itsekkin) ja jotkut ovat olleet uppo-outoja... ja niin niitä suosikeita syntyy.
 
toivottavasti jotain kiinnostaa nämä... :D no mut oli se kiva kirjotella muute vaa vaik ei kiinnostaiskaa ketää.

Isoveljeni pelasti minut kaupalliselta musiikkimyrkytykseltä. Itse pelastin serkkuni, jolle tartutin mm. Opethin, Dream Theaterin ym. ym.

Jotain on jo tullut laitettuakin, mutta pistetääs vähän uudempia tuttavuuksia...
 
5,6,7,8s: Kill Billistä, tiätty!
 
Dead Man: Kopteri-lehden mainoksesta. Aattelin että ton niminen bändi ei voi olla huono, kun leffakin on loistava.
 
Hillbilly Moon Explosion: Treffasin mukavan rockabillytytön jolla oli HME:n levy autonsa CD-soittimessa. Päädyin seisomaan puoli tuntia hänen autonsa vieressä vesisateessa kuuntelemassa levyä. Jaa että miksen mennyt sisälle autoon? En tiiä... Tyttö meni, HME jäi.
 
Voodoo Glow Skulls: Oikeastaan ihan bändin nimen perusteella kiinnostuin. Kävin tsekkaamassa nettisivuja ja kun sielläkin oli pääkalloja, pistin heti muutaman levyn tilaukseen.

Ja alussa oli Deep Purple. Se vaan oli. Kuulin ensimmäisen kerran joskus ties kuinka pienenä ja 7 vuotiaana kuuntelin jo ihan ilosena omin päin. Mukaan tuli muutama vuotta myöhemmin faijan levyistä Rainbow ja Black Sabbath. Led Zeppeliniä aloin arvostaa vasta myöhemmin.
 
Jossain vaiheessa lukiossa kaverini soitti minulle Yesiä. Olin myyty. Tästä lähti progekiinnostukseni. Seuraavana oli ELPin Tarkus joka teki minuun suuren vaikutuksen melodioillaan ja mahtipontisuudellaan. ELPn kautta huomasin bändin jossa oli sama laulaja/basisti. Elikkä King Crimson. Ihastuin heidän 70-luvun teoksiinsa.
 
Pitkän aikaa inhosin King Crimsonin 80-luvun levyjä. Sitten eräänä krapulapäivänä kuulin livevedon biisistä Indiscipline. Se oli minusta täysin järjetön. Siis aivan helvetin loistavan järjetön. Kuuntelin levyn jolla se oli kunnon antaumuksella, ja silloin tajusin kuinka mahtavaa se olikaan.
 
Heavyn puolella kaikki alkoi Rainbowista. Siitä siirryin Dioon. Megadethiin törmäsin kun kuulin Peace Sellsin. Metallicasta taasen en ole koskaan tykännyt.
 
Vasta muutama kuukausi sitten aloin kuunnella Beatlesia. Aivan mahtavaa musiikkia. En ymmärrä miksi en ole aikaisemmin tajunnut.

Devin Townsend ja Strapping Young Lad
-
Joku kaveri joskus lähetti minulle DTB:n Sunday Afternoonin, jonka kuitenkin sivuutin yhden kuuntelukerran jälkeen. Vähän ajan päästä näin SYL:in Love?:n musiikkivideon launch.yahoo.com:issa ja se iski heti ensimmäisellä kerralla. Innotuin heti bändistä ja lueskelin jotain juttuja SYListä. Sieltä musituin Devinin nimi mieleen ja kuuntelin Sunday Afternoonin ja olin myyty.

Queen:
Olin kuullut joitain kappaleita aiemmin radiosta (mutta en välttämättä tiennyt, että kyseessä on Queen) mutta sitten kun satuin kuulemaan uimahallin pukuhuoneessa The Show Must Go On -kappaleen, niin sieluni oli myyty. (Väärin kuullut sanatkaan eivät pystyneet pilaamaan kokemusta.)
 
Slade:
Eräs brittiläinen nainen kertoi minulle kuuntelevansa Sladeä, ja minäkin päätin kokeilla. Hommasin Sladen kokoelman, ja mieleeni muistui miten hyvä kappale Run Run Away onkaan.
 
Thin Lizzy:
Kuulin kyseisestä yhtyeestä eräältä tanskalaiselta herralta, ja lainasin keikkataltioinnin kirjastosta. Se ei oikein tuntunut vielä kovin hyvältä, mutta kun hommasin kokoelmalevyn, niin aloin tajuja mistä siinä oli oikein kyse.
 
The Bangles:
Muistin joskus kuulleeni yhtyeestä nimeltä The Bangles ja päätin kokeilla miltä se mahtaisi kuulostaa. Ostin kokoelman (taas) mutta en siitä ensin erityisemmin pitänyt. Myöhemmin se alkoi siten iskeä täydellä teholla.
 
W.A.S.P:
Lainasin kaverilta levyn, ja siitä se kaikki alkoi.
 
Tämä ei ole varsinaisesti yhtye, mutta...Kate Bush:
Lainasin kaverilta levyn The Kick Inside ja ihastuin siihen todella pahasti. Sitten oli pakko saada lisää. The Kick Inside on edelleenkin yksi parhaista levyistä minun levyhyllyssäni.

Menin mun kaverin kaa kattoon aluks Rasmusta, mutta eipä me siitä välitetty enää sitten, ku lämppäribändi tuli lavalle. On ikimuistosin keikka kaikista, millä oon ollu. Myös kaverin mielestä.

Hanoi Rocks: Telkkarista joskus näin jonku musiikkivideon, oiskos ollut Tragedy, ja se vaan kolahti.
 
Children Of Bodom: Isoveli joskus kuunteli tätä, ja sitä kautta löysin.
 
Tiktak: Pikkusisko autossa kuunteli, huomasin että tämähän on hyvää.
 
Iron Maiden: Joskus ala-asteella kaveri kysy että oonko kuullu Troopperia. No en ollu kuullu, sitten jossain levyraadissa kaveri toi sitten Troopperin, ja olihan se upea.
 
Guns N' Roses: Telkkarista näin joskus pätkän siitä Tokion keikasta '92.
 
edit. Niin ja onhan täältä mnetin kauttakin löytynyt joitain upeita yhtyeitä.

J.J. Calen kohdalla oli todella nopeaa toimintaa, vaikka j.j. oli jo entuudestaan puolituttu. Ajelin autolla ja radiosta sattui tulemaan Travel-logista yks biisi joka kolahti kybällä. Koska lähistöllä oli levykauppa kurvasin tietysti sinne. Biisi jäi yhä soimaan radioon kun olin jo ostamassa levyä.

Miten löysit suosikkiyhtyeesi?
 
Minkä niistä?

Queen: Ensimmäinen muistikuva Queenin tuotannon kuulemisesta on noin 7v vanhana. Telkkarista tuli Flash Gordon ja taustalla ollut tarttuva musiikki herätti huomion. Muistaakseni ajattelin silloin, että tuolla naisella on hassu ääni... Pari vuotta myöhemmin Freddie Mercury kuoli ja Greatest Hits II soi joka paikassa. Nauhoitin kaverilta kasetin itselleni. Itselläni oli jokin vanha 60minuuttinen kasetti joka rahisi ja johon edes koko levy ei mahtunut kokonaan -muistan vieläkin sekunnilleen sen kohdan johon It's A Hardlife katkesi (juuri ennen sooloa). Queen ei kolahtanut heti, mutta kun oma kasetti kokoelmani käsitti vain kaksi kasettia, raptorin Moe! oli se toinen, niin soittelin sitä sitten "paremman" puutteessa. Pikkuhiljaa aloin päästä jyvälle ja huomasin kuinka hienoa Queenin musiikki on.
 
Perheemme LP kokoelmasta löytyi kokonaista kaksi Queenin levyä (Sheer Heart Attack & News Of The Wold), joiden hittikokoelmasta eroava materiaali hämmensi ja kiehtoi. Elettiin aikaa ennen internettiä, joten tietoa suosikkiyhtyeestä tuli ripotellen. Riemu olikin katossa kun sain käsiini VHS:n josta löytyi telkkarista nauhoitettu Magic Years -dokkari, jota tulikin sitten tuijotettua moneen otteeseen. Pieneltä paikkakunnalta ei Queenin levyjä juuri löytynyt levykaupoista tai kirjastosta joten olen kerännyt yhtyeen levyt pikkuhiljaa keltaisesta pörssistä, postimyyntilevykaupoista jne.
 
Queen kolahtaa vieläkin todella kovaa, vaikka sitä on tullut fanitettua noin 15vuotta. Hyllystä löytyy koko tuotanto, vhs & dvd:t (ei tosin kaikkia), pari kirjaa ja soololevyjä. Tavallaan sääli, suosikkiyhtyeestä ei ole enää mitään "kiveä kääntämättä", muistan millainen tapaus fanituksen alkuaikoina oli kun Queen näkyi telkkarissa tai yhtyeestä löytyi jokin pieni lehtijuttu. Ehkä juuri se että on joutunut näkemään vaivaa saadaakseen lisätietoja bändistä on ruokkinut omaa kiinnostustani yhtyettä kohtaan. Nykyään kaiken löytää heti netistä joten mitään "myyttisyyden" tunnelmaa ei synny

Kiss: 5 vuotiaana näin I was made for lovin' you video telkkarista ja siitä se lähti.
 
Buckcherry: Lämmitteli Kissiä vuonna 1999. Aivan mielettömän kova meno.

Vuosi -83. Olin seiskalla 12v ja koulutoveri toi perinteiseen "levyraatiin" musatunnille AC/DC:n Highway To Hell levyn. En edes muista mikä biisi jyrähti ilmoille, mutta se potkas kun miljardi volttia! Hetimmiten tuli hommattua kaikki B.S. albumit ja tietysti Back In Black, rippikoulussa sitten viskottiin niskoja helvetinkellojen tahtiin!
 
Vastapainoksi on takataskussa kulkenut Rolling Stonesin musiikki. Tästä saan kiittää frendiä joka tuuppasi C60:n täyteen stonesia ja käski käyttämään sitä raamattuna. Vuosi oli sama, -83.
 
Sitten pari vuotta myöhemmin about -85 tuli frendi2:n kautta jotain merkittävää, John Mayallin blues. Tämä iski bluesin takaraivoon.
 
Tällä yhtälöllä on menty. AC/DC ja Stones on vahvoja ykkösiä. Bluesin saralla tulee koko ajan surffailtua milloin missäkin, tosin harvemmin enää tulee John Mayallia kuunneltua, mutta se herätti kiinnostuksen.
 
Kaikki muu tulee ja menee...

Viikate: Veli soitti koneelta muutamia biisejä ja se oli siinä.
 
Impaled Nazarene: Kuunneltiin kaverin kanssa yhtenä vuotena Decade Of Decadence -kokoelmaa ja sillon läks. Barathruminkin taisin löytää samassa yhteydessä. Lähes kaikki black-skenen bändit olen kaverin kautta löytänyt.
 
The Beatles: Sisko oli ostanut kirpparilta loistokuntoisen Punaisen tuplan (1962-66) ja sitä kuunneltiin. Sen jälkeenpä sitä tuli kuunneltua kaikki mahdolliset Beatles -levyt läpi.
 
System Of A Down: Meidän silloinen rumpali (syksyllä 2003) soitti treeneissä rummuilla Toxicityn intron. Seuraavana kesänä kuuntelin siskon luona Toxicity albumia tuon varjolla ja sehän iski kuin tauti. Viime kesänä kuulin sitten s/t:n ja Steal This Albumin niin faniutta ei voinut enää estää. Mezmerize/Hypnotize -pakettikin tuli sitten tietoisesti ja mahdollisimman nopsaan hankittua.
 
Nirvana: Veljellä taisi olla jo sillon '91 Nevermind nauhoitettuna kasetille. Samassa yhteydessä Metallicaakin tuli varmasti kuultua. Silloin kuusivuotiaan pojan mieleen on nuo bändit ikuiseksi ajaksi jääneet.
 
Prodigy: Veljen levyvarastojen kätköistä tämänkin varmasti opin tuntemaan.
 
Juice Leskinen: Tokihan minä nämä perinteiset Viidestoista Yöt, Syksyn Sävelet, Kaksoiselämät yms. hitin olin radiosta kuullut mutta vasta joskus yläasteikäisenä kuunneltiin serkkujen luona Per Vers, Runoilija ja Singlet 1974-76 -levyjä. Siitä vasta innostus taiteilijan tuotantoa kohtaan alkoi. Levyt on kuunneltu ja useampi kirjakin luettu.
 
Leevi And The Leavings: En muista tarkkaan kuinka alkoi, mutta luulen että Menestyksen Salaisuus -kokoelma oli aika tärkeä lenkki prosessissa.
 
The Misfits: Kitaristi lähetti pari biisiä mulle ja olin myyty. Olen tainnut aika paljon lähettää muita biisejä takaisin.
 
Sleepy Sleepers: Luin uteliaisuuttani Jytinää Eestissä -kirjan kirjastosta. Kummisedällä oli Vanhat Killerit kokoelma ja sitä tuli yhtenä kesänä aika systemaattisesti kuunneltua. Sitten kun menin vielä lainaamaan kirjastosta Sinulle Äiti -levyn niin sepä oli siinä. Mopo lähti käsistä.
 
The Doors: Kaverilla oli kasetilla eka levy ja se vaati minua kuuntelemaan ko. kasetin. Kyllä kannatti.
 
Apulanta & Klamydia: Siskojen ja veljen kanssa niitä joku kesä ('96-'97) kuunneltiin aika urakalla ja minuun ne ovat vaikuttaneet kaikkein eniten.
 
Eläkeläiset: Vahingosta viisastuu.

AC/DC:
huonojen covereiden kautta
 
Van Halen:
Päätin waree best of both worldsin ja kuunnellessani sitä vaan hurahdin siihen, niin paljo et se on tälläkin hetkellä mun jaetulla ykkössijalla "parasyhtye" :D
 
The White Stripes:
Conanissa näin ja heidän tyyliin ihastuin. Nyttemmin ei pahemmin tule kuunneltua.
 
Jimi Hendrix Experience:
Kuultuani purple hazet ym klassikot ja nähtyäni jimin "lavatyöskentelyä" "ihastuin" jimin soundiin ja kaikkeen, vieläkin mummielestä ehkä paras kitaristi imho.
 
Placebo:
Joskus pentuna kuulin every me an every youn ja kuuntelin sitä aika paljon. vuosia myöhemmin p2p aikaan siirryttyä muistin tämän yhtyeen ja päätin latailla musavideoita ym. Kuultuani/nähtyäni että muissakin biiseissä on sama melankolisuus aloin diggaamaan siitä.
 
Smashing Pumpkins:
Tvstä tuli joku vanha smassariesiintyminen SNL:ssa, ensiksi nauroin huvittavalle kitaristille (James Iha), mutta taas waretettuani ihastuin tähänkin yhtyeeseen, mutta en niinkään saundien takia vaan nerokkaiden biisien.

Mainitsen vaan sen suurimman, elikkäs
 
Aerosmith: TV-mainoksen perusteella yksinkertaisesti. Siksi olen monen kanssa eri mieltä siitä, että mainoksissa ei ole mitään hyvää ja ne ovat ajanhukkaa ja pakkosyöttöä. Televisiota pitää katsella paljon, lapsukaiset, sieltä voi joskus löytää jotain elintärkeää.