Yleistä keskustelua musiikista ›

Ja taas saatiin yksi hevarivihasta kärsivä naishenkilö lisää. :)
En kaipaa ystäviä, kaipaan etelään taivaasta.

Minunpa siskoni pitää jonkun verran Wigwamista. Kyllä se vielä irtoaa trendeistä.... jonakin päivänä.

On muuten uskomattoman letkeetä meininkiä.
 
Niin on, ja livenä toimii kuin junan vessa. Kerran olen nähnyt bändin keikalla ja veti jalat alta.

Tuolta mikseristä ei muuta löydykkään, kuin teinien räpätystä. Surullista, kun ajattelee mihin mikserillä olisi potentiaalia.

. Veti teiniherneet nenään, kun isoveli ei tehnytkään niinkuin pienempi tahtoo. Kun se oli aikansa huutanut vittuperkelettä, päätin olla julma, ja ilmoitin tylysti, että "kävin tuossa muuten vuokraamassa pari DVD-leffaa, mutta sinä et niitä katso."
 
Voi kuule, tunnistan tuosta niin hyvin omat 'keskusteluni' rakkaan isoveljeni kanssa.. siis keskustelut vuosien takaa :)

Noh, kyllähän sitä meidänkin perheessä ristiriitoja riittää. Äsken aloin katsomaan PinkFloydin DVD:tä, niin pikkuveli tuli haukkumaan paskaksi, ja sanoi, että katsoittais mieluummin joku leffa. Tai sanoi ja sanoi. Veti teiniherneet nenään, kun isoveli ei tehnytkään niinkuin pienempi tahtoo. Kun se oli aikansa huutanut vittuperkelettä, päätin olla julma, ja ilmoitin tylysti, että "kävin tuossa muuten vuokraamassa pari DVD-leffaa, mutta sinä et niitä katso." (Satun omistamaan perheen ainoan DVD-soittimen, joten by the power invested in me...) Sitten tämän samaisen pikkuveljen levyhyllystä löytyy kaiken maailman Petri Nygårdit ja Eminemit. Poltettuina tietenkin. Yup:sta se innostui tässä taannoin, ja siitä lähtien se on aina käynyt napsimassa meikäläisen hyllystä näitä YUPn levyjä. Ei siinä mitään, mutta kun jokainen levy on jo naarmuuntunut piloille, kun pikkuveli säilyttää levyjä ilman koteloa, ja vielä lattialla sekalaisessa läjässä. Siitäkin olen joskus huudahtanut vihaisesti...
 
Veljesi on aika tarkka kopio siskostani. Minä omistan talon ainoan kannettavan CD-soittimen enkä lainaile sitä kovin mielelläni pikkusiskolle, koska yleensä joudun pelastamaan soittimeni maailman toisimmaksi sotkuisimman huoneen lattialta.
Toinen ongelma on se että sen pitää rämplätä kaikkea mitä käsiinsä saa. Sisko opettelee pianon soittoa ja eräänä kauniina päivänä mennä säestämään tätä sähkökitaralla. Kannoin sitten kamat viereiseen huoneeseen pianon luo. Tökkäsin vahvistimen johdon siskoni käteen siksi aikaa kun kävin hakemassa vielä plekun omasta huoneestani. Viivyin 15 sekunttia ja siinä ajassa johdon pitäjä oli onnistunut repimään sen vieteri-jutun irti siitä johdon päästä (toivottavasti tajusitte minkä). Eihän se mikään iso juttu ollut mutta kyllä sille piti pieni kova ääninen saarna lukea.
 
Että näin täältä Kerimäen yläasteen/lukion tietokone luokasta, missä lökäpöksy porukka pelaa innoissaan (ei jumaliste) Action Quakea. Jee

mukava huomata, että miulla on kohtalontovereita (: mutta miettikääpäs: miulla onkin KAKS massateinisysteriä, ei oo elo helppoo! pikku geet ja eminemit löytyy ja nrj soi kaiket päivät ja kovaa ))):
 
ja mitä tulee noiden kakaroiden sivistämiseen... olen ottanut paljon hienovaraisemman lähestymistavan. sain jo toisen tykkäilemään lenny kravitzista ja mielestäni siitä on hyvä jatkaa ^________^ tuli eilenkin kysymään miulta uriah heepin levyä. ja sitäpaitsi, eihän kukaan voi kuunnella ikuisesti tuommoista roskaa, eihän kai?

Ja kyllä seura vaikuttaa paljon. Esim. koulukavereilla ja heidän myötään kouluympäristöllä on varsin merkittävä vaikutus. Pikkuveli on lukiossa, jossa pitää olla massateini (trendikäs yms.) ollakseen suosittu. Saman koin käydesssäni aikanaan viereistä yläastetta. Olin koulukiusattu koska en ollut massateini. Kuuntelin väärää musiikkia, tulin toimeen opettajien kanssa, ja muutamia pidin jopa esimerkillisinä kasvattajina. Se ei sopinut suositun pojan profiiliin. Tämän lisäksi kuulin jatkuvasti, kuinka tuo on se "musiikkityyppi". Kummaksuin heti yläasteen alettua miksi koulun lahjakkaita soittajia (pianistityttöjä jne.) kiusattiin heidän taitojensa vuoksi, mutta koulun suosituimpien jätkien oli pakko perustaa punkbändi, josta oli lahjakkuus kaukana. He olivat kovia poikia kun koulun illanvietossa vetivät hirveät perseet ennen keikkaa, ja oksentelivat sitten lavalla. Se oli tyttöjen mielestä cool, opettajien ja minun mielestä ei. Toisinaan tuntui hetken siltä, että olisi tahtonut kuulua tuohon porukkaan, olla yksi heistä suosituista. Mutta sitten musiikki vei minut (josta kiitos yläasteen musiikinopettajalleni), ja muutin heti yläasteelta päästyäni pois kotoa. Musiikkilukioon. Siellä sai olla erilainen. Sai kuunnella erilaista musiikkia, sai pukeutua kirpputorivaatteisiin jos tahtoi. Painoindeksi sai olla yli 18, ja rasvaprosentin ei tarvinut olla promillelukema.
 
Sen lisäksi että sain lukiosta kasapäin ystäviä, "ämmän paperit" ja uutta potkua musiikinopiskeluun, saan olla onnellinen, että en sortunut tähän massateiniyteen silloin yläasteella. Jos sen olisin tehnyt, olisin käynyt saman lukion missä pikkuveljeni nyt opiskelee. Olisin luultavasti automekaanikko, enkä olisi ikinä saavuttanut unelmiani. Nyt opiskelen yliopistossa sitä mitä olen aina halunnutkin, ja olen äärimmäisen onnellinen. Mutta aina tulen muistamaan nuo yläasteajat - opetuksena. Mietin, että miksi halusin olla suosittu. Miksi edes mietin muuttumista joksikin mikä en oikeasti ole. Nyt surulla seuraan pikkuveljeni luisumista tuon harmaan massan uumeniin. Toivon vain, kuten joku totesikin, että eivät he voi kuunnella tuota paskaa loputtomiin. Toivottavasti he eivät myöskään voi upota liian syvälle teiniyden suohon, että olisi ylivoimaista päästä takaisin pinnalle.
 
Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole loukata automekaanikkoja.

Täältäpäs löytyy oikein massoittain epämassaihmisiä.
 
Joo ja kaikki "erilaiset" ovat kuitenkin samanlaisia "erilaisia". Massoittain "samanlaisia erilaisia", hoho

Joo ja kaikki "erilaiset" ovat kuitenkin samanlaisia "erilaisia". Massoittain "samanlaisia erilaisia", hoho
 
Saat plussan. : )

No ei siinä mitään. Minun tyttöystäväni alkoi haukkumaan musamakuani ihan tosissaan yhtenä iltana. Hän itse kuuntelee kaiken maailman (s)hit music onlya.
 
huono tyttöystävä...ei millään pahalla:)

no jos sun siskos on 11-vuotias nii en tiä voiko sitä luokitella massateiniks, itsekin oot 11:n vanhana kattonu salkkareita ja kuunnellu tyrävyötä...:D

aika mielenkiintonen puheenaihe, oikeasti. omasta mielestäni musiikkimaun perusteella kyllä pystyy jokseenkin "arvostella" ihmistä. tai ei arvostella, vaan päätellä millainen hän on.
 
itse suostun kuuntelemaan mitä tahansa musiikkia, kaikesta en ehkä nauti kuitenkaan niin erityisesti. mikäli radiosta tulee gimmeliä, en kyllä vaihda kanavaa. kai olen jokseenkin erilainen, kun osaan mm. gimmelistä ym. ns teinimusiikista löytää hyviäkin puolia! ja kyllä kuuntelen "hyvääkin" musaa, clapton, santana, beatles...njoo, enpäs aloitakkaan listaamaan koska loppua ei silloin näkyisi..
 
olipas taas turhaa paskaa, hoho.

no jos sun siskos on 11-vuotias nii en tiä voiko sitä luokitella massateiniks, itsekin oot 11:n vanhana kattonu salkkareita ja kuunnellu tyrävyötä...:D
 
En muuten oo!!
 
Ja kyllä seura vaikuttaa paljon. Esim. koulukavereilla ja heidän myötään kouluympäristöllä on varsin merkittävä vaikutus. Pikkuveli on lukiossa, jossa pitää olla massateini (trendikäs yms.) ollakseen suosittu. Saman koin käydesssäni aikanaan viereistä yläastetta. Olin koulukiusattu koska en ollut massateini. Kuuntelin väärää musiikkia, tulin toimeen opettajien kanssa, ja muutamia pidin jopa esimerkillisinä kasvattajina. Se ei sopinut suositun pojan profiiliin. Tämän lisäksi kuulin jatkuvasti, kuinka tuo on se "musiikkityyppi". Kummaksuin heti yläasteen alettua miksi koulun lahjakkaita soittajia (pianistityttöjä jne.) kiusattiin heidän taitojensa vuoksi, mutta koulun suosituimpien jätkien oli pakko perustaa punkbändi, josta oli lahjakkuus kaukana. He olivat kovia poikia kun koulun illanvietossa vetivät hirveät perseet ennen keikkaa, ja oksentelivat sitten lavalla. Se oli tyttöjen mielestä cool, opettajien ja minun mielestä ei. Toisinaan tuntui hetken siltä, että olisi tahtonut kuulua tuohon porukkaan, olla yksi heistä suosituista. Mutta sitten musiikki vei minut (josta kiitos yläasteen musiikinopettajalleni), ja muutin heti yläasteelta päästyäni pois kotoa. Musiikkilukioon. Siellä sai olla erilainen. Sai kuunnella erilaista musiikkia, sai pukeutua kirpputorivaatteisiin jos tahtoi. Painoindeksi sai olla yli 18, ja rasvaprosentin ei tarvinut olla promillelukema.
 
Sinä puhut täyttä asiaa. Saat plussan.

Eipä sitä kannata alkaa ketään muuttamaan miksikään, kyllä se ite muuttuu jos haluaa. Sitäpaitsi miksi me jotka kuuntelemme monipuolisesti musiikkia olisimme muuten parempia ihmisiä. Pikkusiskosi voi olla muuten ihan kiva tyyppi vaikka paskaa kuunteleekin, ei se musiikki kumminkaan ihan elämä ole.( vaikka melkeen onkin:))

Minä aloitin pikkuveljeni aivopesun ku se täytti kymmenen. Sai lahjaksi Led Zeppelinin II:n. Sen jälkeen joka joulu Zeppeliniä, Iron Maidenia, G'n'R:a ja muuta. Alkaa vähitellen tulla kaupasta mukaan oikeen kokosia housuja...

Minä aloitin pikkuveljeni aivopesun ku se täytti kymmenen. Sai lahjaksi Led Zeppelinin II:n. Sen jälkeen joka joulu Zeppeliniä, Iron Maidenia, G'n'R:a ja muuta. Alkaa vähitellen tulla kaupasta mukaan oikeen kokosia housuja...
 
Olisin mielelläni sinun veljesi.

Huh, onneksi minulla on suht kiva pikkusisko. Olen saanut hänet kuuntelemaan Faith No Morea ja joskus hän lainailee Mr. Bunglen levyjä hyllystä. Ja hän omien sanojen mukaan vihaa trendimusaa.
 
Vielä kun saisi hänet kiinnostumaan vähän raskaammasta musiikista niin voisin kuolla onnellisena.

Ja kyllä seura vaikuttaa paljon.... ....ei ole loukata automekaanikkoja.
 
Täyttä asiaa.. On se kumma jotta yläasteella kaikki menee noin.,. (pah.. vielä kolme vuotta sitä kidutusta.. Mutta sittekku pääsöö musiikkilukioon niin sitte on mukavaa :)
 
EDIT: rasittavaa ku valitetaan ku mulla on tavalliset housut.. ja sitte sanotaan jotta on s**tanan rumat.. ei prkl.. pitääskö olla jokuu v*tun brönxit jokka roikkuu nilkoos?