| Aihe: Putkivahvistimen tehoista ja impedansseista | |
|---|
 rhizome
28.08.2003 03:57:19 (muokattu 28.05.2004 21:12:03) | |
|
Usein kysytään ainakin seuraavia.
Kysymys 1)
Voinko tehdä 100 wattisesta marsustani 50 wattisen kiskomalla puolet putkista pois?
Vastaus 1)
Kyllä, homma toimii juuri näin. Poista reunimmaiset tai keskimmäiset putket.
Kysymys 2)
Entä pitääkö mun sitten putkien poiston jälkeen muuttaa vahvistimen takana olevan impedanssikytkimen valintaa?
Vastaus 2)
Ei tarvitse. Voit toki vaihtaa tehonpuolituksen jälkeen impedanssivalitsimen 4 ohmiin jos soittelet 8 ohmin kajarilla tai 8 ohmiin jos soittelet 16 ohmin kajarilla (kuten yleinen käsitys/mantra kuuluu), muttei se ole välttämätöntä.
Kysymys 3)
Anteeksi vaan, mutta epäröin kyllä yhä tuota edellistä vastaustasi. Minua kun on jo pienenä peloiteltu siitä että impedanssivalitsimen asentoa pitää AINA tällaisen tehonpuolituksen yhteydessä muuttaa..muutoin saattaa kuulemma jotain vahvistimen sisältä pamahtaa, kärvähtää ja savut nousee.
Vastaus 3)
Arvasin. Hiukan vielä tehoista, kuormista, taajuusvasteesta ja putkista..sen verran mikä palvelee käytännön tarpeita ja auttaa asian ymmärtämisessä.
Puretaanpa pois siis nuo pelkosi niin lyhyellä teorialla kuin mahdollista ja toivotaan ettei lisää elektroniikan "isoja poikia" tule paikalle asioita sekoittelemaan.
Päätemuuntajan taajusvaste riippuu siitä kuinka paljon tehoa sen läpi kuljetetaan.
Jos vahvistimen impedanssivalitsimen on esim. 8 ohmissa ja vahvistin on kytkettynä vastaavaan 8 ohmin kaiutinkuormaan, voidaan odottaa valmistajan ilmoittamaa täyttä tehoa ja taajuusvastetta.
Jos kaiutinkuorma alennettaisiin 4 ohmiin mutta pidettäisiin vahvistimen impedanssivalitsin edelleen 8 ohmissa, voidaan (yleensä) odottaa että taajuusvaste kapenee ja teho putoaa (vaikka onkin parhaimmillaan sama). Kaiutinkuorman kasvattaminen suhteessa impedanssivalitsimen arvoon taas mahdollistaa teoriassa paremman taajusvasteen ja tehonlisäyksen, vaikkakin pienempi ulostuloteho on todennäköisempi. Saattaa kuullostaa omituiselta tuo viimeinen lause, mutta on mitattu että "käyttäytyminen" on hieman erilaista eri putkilla ja erilaisilla kaiutinkuormilla.
Putkien määräkin vaikuttaa asiaan. Esim. 2 x 6L6GC putkella vahvistimen impedanssivalinnan ollessa 4 ohmissa Kevin O' Connor (ei mikään muita rakentajia viisaampi tai nokkelampi guru vaan asiallinen putkimyyttien purkaja/analysoija) mittasi että vahvistimen ulostuloteho nousi 32 watista (rms) 39 wattiin, kun vahvistin kytkettiin 8 ohmin kaiutinkuormaan. Neljällä putkella teho taas laski 68 watista 45 wattiin. Ja taas erilaiset mittaustulokset kun käytössä oli 6V6GT putket.
Yleisesti voidaan ajatella että mikä tahansa muutos (putkityyppi, kaiutinkuorma) vaikuttaa tehonsiirtoon ja jokainen poikkeama "nimellisarvoista" tuottaa yleensä myös alemman tehon ja/tai kapeamman taajuuskaistan. Tällä tavalla putket ovat siis itse-sääteleviä tehonkuljettajia. Putket eivät yritä puskea liikaa tehoa kytkettyyn kuormaan. Tästä syystä myöskään impedanssikytkimen valinnan muuttaminen tehonpuolitustapauksen yhteydessä ei ole mitenkään välttämätöntä vahvistimen turvallisen käytön kannalta. Se on lähinnä saundikysymys.
Sovittakoon siis viimein jonkinlaisesta konseksuksesta että ihan tavallisessa(kin) soitannassa yhden pykälän "heitto" vahvistimen impedanssivalitsimen arvon (esim. 4 ohm) ja kaiuttimen arvon (8 ohm) suhteessa on ok.
PS. Olen soitellut kokeeksi Fenderin Super Reverbiäni sen 2 ohmin lähdöstä marsun 2x12 kaappiin (8 ohm mono) - parikin tuntia yhteen menoon ja lujaa - eikä edes tämä kahden pykälän ylitys mitään ylikuumennusta tai pamahdusta aiheuttanut.
Hastala Vista B.., rok on! :)
Mikko V
EDIT:
Tähän loppuun voisi vielä lisätä että Marshalleissa pääteputkien ja päätemuuntajien rikkoontumisprosentti on keskimäärin isompi suhteessa vastaavan tehoisiin Fendereihin. Muusikot yksinkertaisesti "luukuttavat" Marshallejaan enempi ja useammin.
(Toisaalta Marshallin osalta hajoamistrendiä pahentaa se, että he kopioivat Fenderin päätemuuntajien sydämen kokoa aikana jolloin Fender oli tähyämässä etuasteen säröjen markkinoille ja käytti siksi alimitoitettua muuntajaa.)
Muuntajan mitoitus, rakenne (ja volume/soittotyyli) voi siis osaltaan vaikuttaa siihen kuinka hyvin vahvistin sietää tuota impedanssivalitsimen ja kuorman nimellisarvoista poikkeavaa epäsuhtaa. Omissa eikä kaverieni Fender/Marshall kitaravahvistimissa tuosta ei ole mitään haittoja ilmennyt.
Nykyisin käyttämäni Hammondin päätemuuntajat ovat sitten jo luku sinänsä, koska ne ovat kautta linjan niin hyvin "yli"-suunniteltuja ja valmistettuja että mitään erityistä huomiota esim. impedanssikytkimen arvoon ei tarvitse kiinnittää. Hammondit sietävät myös melkoista yliohjausta ja onkin tavallista että instrumenttikäyttöön, vaikkapa 50 wattisen kitaravahvistimen rakennusprojektiin, voidaan valita 30 wattinen Hammond.
Huom. Hammondilla myös taajuusvaste (30Hz-30Khz) ilmoitetaan aina *täydellä* teholla toteutuvaksi...eli tehoarvoltaan reilusti alimitoitettua Hammondin palikkaa voi huoleti käyttää vaikka bassovahvistimen teossa ilman että alataajuuksien toisto siitä kärsisi. :) | |
Käsittääkseni joissakin vanhoissa kitaravahvistimissa on niin alimitoitetut päätemuuntajat, esim. 50W vahvistimessa 20W muuntaja, että pienikin virran lisäys muuntajan käämeissä saattaa aiheuttaa muuntajan lisä kuumenemisen (käyvät normaalistikkin pirun kuumina) joka saattaa aiheuttaa käämin eristeiden sulamisen ja täten oikosulun.
Itsellä ei noin ole käynyt vaikka olen käyttänyt monenlaisia muuntajia kaikenlaisilla väärillä kuormilla. Hyvälaatuinen muuntaja kyllä kestää.
Toinen myytti on että keinokuormat käräyttävät päätemuuntajan. Tai etenkin passiiviset keinokuormat. No ainoa tapaus josta olen LUKENUT on ollut Marshall keinokuorma(reaktiivinen ei passiivinen) liitettynä vanhaan Marshall nuppiin (alimitoitetut päätemuuntajat).
Olen testaillut kaikenlaisia keinokuormia, passiivisia ja reaktiivisia, kaikenlaisilla vahvistimilla ja mitään vauriota ei ole tullut.
Mutta älkää syyttäkö jos vahvistimenne kärähtää...
Mikko Kankaanpää
http://www.bmelectronics.tk | |
Tällaisia tilanteita joissa esim. 30W putkivahvistinta rääkätään moisilla tehoilla ilman keinokuormaa ei kovin usein ainakaan keikkatilanteessa tule, toivottavasti.
Ei 30W välttämättä ole kovin paljoa jos on pieni ja epäherkkä kaiutikaappi. 30W vahvistin on itse asiassa aika sopiva 1*12" kaapin kanssa luukutettavaksi bändin kera. Esim. Vox AC-30 kovaäänisyys selittyy osaksi sillä että Vox 12" elementit ovat kuulemma herkimmät mitä markkinoilta löytyy...
100W Marshall + 4*12" kaappi onkin turhuuksien turhuus isojen lavojen ulkopuolla.
Mikko | rhizome
28.08.2003 14:54:07 (muokattu 06.11.2003 06:07:22) | |
|
100W Marshall + 4*12" kaappi onkin turhuuksien turhuus isojen lavojen ulkopuolla.
Tästä pitäisi kyllä järjestää jonkinlainen huutoäänestys. :) Itse äänitän iltasella kotioloissakin mielummin isolla kaapilla kuin pienellä.
Täytyy vielä tämän FAQin aiheesta todeta että mulle ei ole vielä koskaan tullut eteen niin huonolaatuista tai alimitoitettua muuntajaa jossa olisi käämitysten väliset eristeet sulaneet kuorman ja impedanssivalitsimen epäsuhdassa. Kyllä jonkinlaisena konseksuksena voitaisiin siis pitää että yhden pykälän epäsuhta kaiuttimen kuorman ja impedanssivalitsimen asennon suhteen on ok.
Mikko | |
Usein kysytään ainakin seuraavia.
Kysymys 1)
Voinko tehdä 100 wattisesta marsustani 50 wattisen kiskomalla puolet putkista pois?
Vastaus 1)
Kyllä, homma toimii juuri näin. Poista reunimmaiset tai keskimmäiset putket.
En Marsuista (tai monista muistakaan vahvareista) niin paljoa tiedä, mutta muistuttaisin, ettei tehonpuolitus onnistu kuitenkaan kaikilla vahvareilla. Tästä esimerkkinä Peavey Classic 30. Ovatten nääs putket sarjassa, jos ottaa jonkun pois niin koko loota mykistyy.
Tarkista tori, vaihdetaan Ibanez LP syksyn ruokarahoihin! | |
En Marsuista (tai monista muistakaan vahvareista) niin paljoa tiedä, mutta muistuttaisin, ettei tehonpuolitus onnistu kuitenkaan kaikilla vahvareilla. Tästä esimerkkinä Peavey Classic 30. Ovatten nääs putket sarjassa, jos ottaa jonkun pois niin koko loota mykistyy.
Putkien hehkut on sarjassa. | |
Usein kysytään ainakin seuraavia.
Kysymys 1)
Voinko tehdä 100 wattisesta marsustani 50 wattisen kiskomalla puolet putkista pois?
Ymmärtääkseni tehonpudotus voidaan saada aikaan myös vaihtamalla tilalle etuasteputket joiden "gain factor" (GF) on pienempi, esim. 12AX7 (GF:100) -> 12AT7(GF:60), jolloin tehonpudotus on n. 40%. Tämä voi vaikuttaa saundia parantavasti (?) koska pääteasteosastoa joutuu ajamaan kovemmalla saman metelin aikaansaamiseksi, tai huonontavasti (?) koska vahvistin on alunperin suunniteltu tietyntyyppisille putkille.
Viisaammat kommentoikaa, onko käytännössä tässä mitään järkeä?
"I used to burn candels at both ends, now I just throw the whole damn thing right in..." | |
Ymmärtääkseni tehonpudotus voidaan saada aikaan myös vaihtamalla tilalle etuasteputket joiden "gain factor" (GF) on pienempi, esim. 12AX7 (GF:100) -> 12AT7(GF:60), jolloin tehonpudotus on n. 40%. Tämä voi vaikuttaa saundia parantavasti (?) koska pääteasteosastoa joutuu ajamaan kovemmalla saman metelin aikaansaamiseksi, tai huonontavasti (?) koska vahvistin on alunperin suunniteltu tietyntyyppisille putkille.
Viisaammat kommentoikaa, onko käytännössä tässä mitään järkeä?
Mutta tuohan samalla pudottaa päätteestä ulostulevaa tehoa. Ehdottomasti on merkitystä silläkin kuinka kovalla signaalilla päätettä ajetaan, ei se riipu pelkästään päätteen volumen asennosta. Eihän se toimi niinkään, että päätteen laittaa huutamaan täysillä ja kitaran volumepotikasta säätäisi volumen sopivaksi. |  kivi
01.09.2003 12:06:25 | |
|
Viisaammat kommentoikaa, onko käytännössä tässä mitään järkeä?
On hyvinkin järkeä. Jos esimerkiksi halutaan headroomia (sitä, kuinka kovaa vahvistinta voidaan ajaa ilman selkeää säröytymistä) lisää, kannattaa yliohjautumista pudottaa jo ketjun alkupäässä. Samalla seuraavien putkien (EQ:n putket, mahd kaiun ohjausputki, pääteputkien ohjausputki) käytös muuttuu jonkin verran. Eli tavallaan saadaan sitä säätövaraa lisää. Samalla tietysti luovutaan siitä kaikkein säröisimmästä yliohjauksesta.
Makuasioita, mutta kannattaa kokeilla. Etuasteputket ovat siitä kiitollisia vaihdettavia, että (vahvimmasta heikoimpaan:) ECC83, ECC81 ja ECC82 käyvät suoraan (nyppää irti ja vaihda) toistensa tilalle, eikä muita säätötoimenpiteitä tarvita.
Kannattaa muutenkin kokeilla jo ECC83:ien eri merkkejä ja asteita. Niilläkin saa hämmästyttäviä eroja. Mullard ja Sovtek eivät todella kuulosta samalta...
:-) | |
Kyllähän siinä varmasti järkeä on tapauksesta riippuen, mutta jos päätesäröä haettaessa koetetaan tehoja pudottaa etuasteputkia vaihtelemalla, niin toivottu tulos todennäköisesti jää saamatta. Ainakaan vastaavaa tulosta ei saa, kuin tehonpuolituksella / keinokuormalla.
Loogisesti ajateltuna muuten luulisi, että samasta päätteestä lähtee saman verran puhdasta soundia etuasteputkista riippumatta, ilmeisesti tässä jokin osa toimii logiikan vastaisesti? Kun etuasteputken vahvistuskerroin pienenee, niin eikös myös sen antama ulostulo pienene samalla, joka aiheuttaa samalla volumen pienenemisen päätteessä? | kivi
01.09.2003 13:15:15 | |
|
Loogisesti ajateltuna muuten luulisi, että samasta päätteestä lähtee saman verran puhdasta soundia etuasteputkista riippumatta, ilmeisesti tässä jokin osa toimii logiikan vastaisesti? Kun etuasteputken vahvistuskerroin pienenee, niin eikös myös sen antama ulostulo pienene samalla, joka aiheuttaa samalla volumen pienenemisen päätteessä?
Nyt en pysynyt kärryillä.
Siis, säröytymistähän tapahtuu kaikissa asteissa, eikä vain pääteputkissa. Pääteputkiin menevän signaalin kuumuutta säätelee etuasteputkista viimeinen; pääteputkien ohjausputki.
Ja tehon puolittuminenkin merkitsee korvin kuultuna vain 3dB eroa. Korvin kuultava puolittuminen vaatii jo 10dB laskun äänenpaineessa; esimerkiksi 100W vahvistimesta 12-wattiseksi. | |
Voinko tehdä 100 wattisesta marsustani 50 wattisen kiskomalla puolet putkista pois?
Ymmärtääkseni tehonpudotus voidaan saada aikaan myös vaihtamalla tilalle etuasteputket joiden "gain factor" (GF) on pienempi
Toivottavasti en nyt puheillani sekoittanut ketään. Mutta siis tarkoitin vain, että etuasteputkia vaihtelemalla ei voi saada aikaan samaa vaikutusta kuin tehonpuolituksella. Se onkin sitten eri asia kuinka paljon käytännön hyötyä tehonpuolituksesta on.
Pääteasteen säröytymiseenhän vaikuttaa tietenkin myös signaalin taso, jolla sitä ajetaan. Ja jos etuasteputket ovat pienempitehoisia, myös päätteestä lähtevä särö pienenee. Ja pudotettiinpa sitä signaalintasoa missä vaiheessa signaaliketjua hyvänsä, niin samalla myös putoaa lopullinen ulostuleva volume, ellei sitä taas jossain toisessa kohdassa ketjua kompensoida.
Ja kun sanoin, että eikös olisi loogista, että samasta pääteasteesta lähtee saman verran puhdasta tehoa etuasteputkista huolimatta. Otetaan erilainen esimerkki, mikä pitäisi kuitenkin vastata samaa tilannetta (esimerkissä ajattelen tilannetta, jossa kaikki särö lähtee pelkästään pääteputkista): Jos kitaran volume on puolessa välissä ja päätteestä on säädetty volume niin kovalle, kuin se säröytymättä voi olla. Jos kitaran volumet kääntää täysille, niin pääte säröytyy. Mutta jos taas kääntää päätteen volumea sen verran taaksepäin, että soundi on taas puhtaalla, niin eikö volumen tulisi kaiken järjen mukaan olla sama kuin lähtötilanteessa? Eikö tämä sama päde myös eri vahvistuksen omaaviin etuasteputkiin? | kivi
01.09.2003 14:25:56 | |
|
(esimerkissä ajattelen tilannetta, jossa kaikki särö lähtee pelkästään pääteputkista)
Sellaista tilannetta ei oikeastaan kai ole.
Siinä kyllä olet oikeassa, että putkia heikennettäessä pääteasteen yliohjautuminen (=pääteastesärö) vähenee. (Niinhän mä sanoin: Headroomia tulee lisää.) Toisaalta, musta tuntuu että tuo pääteastesärö on terminä kokenut sellaisen inflaation, etten oo ihan varma, tiedetäänkö yleisesti edes mitä se tarkoittaa.
Luulen, että useimmilla, jotka uskovat soittavansa pääteastesäröllä tuleekin se särö jossain aivan muussa vaiheessa. Eikä pääteastesärö oo sinänsä mitenkään paremman tai huonomman kuuloista, usein eroa ei huomaakaan. Se on vaan se, että millaiset ja kuinka isot putket siellä särkee.
Mutta kun saa vääntää alle kymmenwattisen putkikoneen kaikki hanat täysille, voi pojat! Se on pääteastesäröä:-) | |
Lisätietoa eri gainisiin etuasteputkiin vaihtamisesta, ja siitä mihin voi vaihtaa löytyy URLista (ja varmaan sieltä löytyvistä linkeistä myös)
http://www.thetubestore.com/gainfactor.html
"I used to burn candels at both ends, now I just throw the whole damn thing right in..." | rhizome
02.09.2003 00:04:35 (muokattu 06.11.2003 06:03:15) | |
|
http://www.firebottle.com/fireforum … BB.cgi?cfg=ga&recsub=gadc&send_to=1
(Ylläolevasta kannattaa lukaista vielä kerran myös nuo tehonpuolitus/impedanssi asiat.)
Hiukan vielä erilaisista "säröistä"...
Aluksi, käyttämämme termit kuten - "puhdas/clean", "puolisärö/overdrive" ja "särö/distortion" ovat siinä mielessä hankalia, että ne ovat hyvin vaiheittaisia ja päällekkäisiäkin tapahtumia. Ovat myös subjektiivisia kuulohavaintoja, eikä näin ollen siis mitään tieteellisiä (välttämättä edes) oskilloskoopilla todennettavia faktoja.
Esim. Fenderin cleani ei ole mikään cleani siinä mielessä mitä transistoreillla saadaan aikaan. Mutta se on hyvä ja lämmin cleani siinä mielessä että siinä on parillisia harmonisia. (Toki ne Fenderin kaksi vahvistusastetta voidaan sitten säätää "cleanimmaksi" jos näin halutaan.)
Overdrive saundit ovat tietty jo enemmän säröllä kuin Fenderin cleanit. Tässä tapauksessa signaali ajaa ääntä vahvistavan laitteen ulos lineaariselta toistoaluueltaan. Signaalin puolikkailla on erilaiset vahvistukset. Oskilloskoopissa signaali voi yhä näyttää "cleanilta" mutta tiettyä asymmetrista säröä ja/tai pyöristystä on näkyvissä. Tällainen epälineaarinen särö on kuulohavaintona vaikkapa sellaista "softia kevytruttua".
Seuraava särövaihe on "clipping". Signaali on yksinkertaisesti liian iso vahvistavan asteen jännite-"headroomille". Särö on kovaa distortionia ja näkyy selkeesti oskilloskoopilla. Kovimmillaan sellaista neliskanttista täyden saturaation buzz-fuzz aaltoa. (Täytyy jo tässä todeta että itse en kovin mielelläni tällaista saundia pääteputkista repisi. Voih ne muuntajat, kajarit ja putket! :) Tämä kova distortion pitää sisällään myös paljon parittomia harmonisia jotka tuovat kuulohavaintoon sitten sellaista "crispiä ja sizzleä".
Yksinkertaisin overdrive-arkkitehtuuri (matalawattiset non-master kitaravahvistimet) on seuraavanlainen: Yksi vahvistusaste ennen volumekontrollia, jota sitten seuraa vielä 1-2 vahvistusastetta ja pääteaste. EQ on vapaasti sijoitettuna tuohon ketjuun. Harmonisia särökomponentteja tuuppaa mukaan joka vaiheessa, mutta pääteaste klippaa todennäköisesti ennen muita vahvistusasteita. (Pienempi) Kaiutin saa ruuakseen (..vaikeasti nieltävää ja sulavaa) neliskanttista aaltoa, etenkin silloin kun on "sustainia" ilmassa. EQ ei näissä oloissa vaikuta yhtä hyvin verrattuna siihen kun signaali taas vaimentuu täydestä klippipositiostaan.
Jos asetamme toisen volumekontrollin yllä mainittuun vahvistimeen juuri ennen pääteastetta, meillä on edessä master-volume kone. Alkuperäinen volume muuttaa nimensä "gainiksi", "driveksi" tms., ja etuaste voidaan ajaa kovaan säröön ja sitten vain (puhtaasti) boostata tätä signaalia pääteasteessa halutulla kuunteluvolumella. EQ voi olla ketjussa missä vain, mutta mitä lähempänä master- volumea, niin sitä enemmän sillä on vaikutusta. Master-volumella voimme toki ajaa myös pääteasteen särölle, mutta saundi VOI olla hieman erilaista kuin (on haettu tai) mitä saadaan non-master koneen tapauksessa. Joka tapauksessa master-volumen läsnä- tai poissaolo märää mikä särötyyppi (etu vai pääte) on hallisevassa roolissa.
Useiden henkilöiden, mm. Kevin O' Connorin, mukaan tässä on tiettyjä päällekkäisiä alueita missä molemmat konetyypit saundaavat samalta, mutta eroavaisuuksista käydään maailmalla kuumia keskusteluja... mikseipä siis täällä muusikoiden netissäkin? :) Tässä siis vähän alkua näistä etu ja päätesäröjutuista.
Itseäni kiinnostaa asiassa se, että non-master koneissa se särö muodostuu siis enimmäkseen EQ:n jälkeen ja master koneissa sitä ennen...kysymys kuuluukin - voiko master koneilla imitoida non-master konetta ja miten parhaiten.
Mielenkiintoista olisi ne äänelliset demonstraatiot joissa säröä vastustava nfb-luupilla varustettu pääteaste ajetaan asurdisti ja yllättäen rikki. (Nfb-luuppi yleensä vastustaa kaikenlaista särön muodostumista ja useissa tapauksissa tämä äkillinen siirtymä, esim. useissa Fendereissä, ei kyllä tuota mitään erityisen kaunista lopputulosta.)
Mikko | |
Ymmärtääkseni tehonpudotus voidaan saada aikaan myös vaihtamalla tilalle etuasteputket joiden "gain factor" (GF) on pienempi, esim. 12AX7 (GF:100) -> 12AT7(GF:60), jolloin tehonpudotus on n. 40%. Tämä voi vaikuttaa saundia parantavasti (?) koska pääteasteosastoa joutuu ajamaan kovemmalla saman metelin aikaansaamiseksi, tai huonontavasti (?) koska vahvistin on alunperin suunniteltu tietyntyyppisille putkille.
Viisaammat kommentoikaa, onko käytännössä tässä mitään järkeä?
Mulla on tollanen Ashdown Peacemaker 40 kombo, jossa on 12AX7:t etusessa, eli jos vaihtaisin ne 12AT7:hin, niin voin luukuttaa vahvaria enemmän, ja tulee sama määrä ääntä? Ja väheneekö puhdas volume?
Pitää syödä paljon että jaksaa kantaa vahvareita. | |
Onkos väliä jos on 16 ohmin kaappi ja 8 ohmin keinokuorma. Vahvarissa lähtöjä 8 ja 16. Tai entäs toisinpäin, 16 ohmin kuorma ja 8 kaappi? | |
Onkos väliä jos on 16 ohmin kaappi ja 8 ohmin keinokuorma. Vahvarissa lähtöjä 8 ja 16. Tai entäs toisinpäin, 16 ohmin kuorma ja 8 kaappi?
Johtuu keinokuormasta. Yleensä kaiutin tehdään osaksi piiriä joka sitten "näyttäytyy vahvistimelle jonkin ohmisena". Siis impedanssi jonka vahvistin näkee muuttuu jos vaihdat kaiuttimen impedanssia vaikka välissä olisikin keinokuorma. Yleensä noin pieni muutos ei vahingoita ketään mutta soundi voi pikkusen muuttua.
Eli kysy valmistajalta.
Mikko | |
Riittääkö 30 wattinen putkivahvari bändisoittoon? | |
Riittääkö 30 wattinen putkivahvari bändisoittoon?
Riittää, ihan kevyesti.
Pitää syödä paljon että jaksaa kantaa vahvareita. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
