Yleistä keskustelua musiikista ›

Voi olla että aiheesta on ennenkin ollut juttua, mutta aloin eilen huvikseni pähkimään, että mitkähän riffit mahtaa olla näitä musiikkikauppojen kaikkien aikojen top ten hitit mitä soitinkaupan myyjä joutuu kuuntelemaan päivästä toiseen jengin testatessa soittimia? Vieläkö kitaraosastolta kuuluu Paranoidia, Smells Like Teen Spiritiä ja Smoke on the Wateria ja plimputetaanko pianoilla edelleen kissanpolkkaa päivästä toiseen? Millä itse testaatte myyjäshenkilön ärsytyskynnystä, rokkiskaalalla vaiko ..?

Yhteen aikaan (reilut kymmenisen vuotta sitten) kovassa huudossa oli mm. guns 'n' rosesin sweet child o' mine ja metallican seek & destroy. Olivatpa jopa ns. bannissa useissa musiikkiliikkeissä. Itse yleensä soittelen jotain megadethia ja sen tyylistä, sillä saa helposti selville, sopiiko kitara minun käsiin vai ei. Mustainen vaikutukset omassa soitossani ovat kuitenkin hyvin vahvat. Niin ja sillähän ei tietenkään voi ärsyttää musiikkiliikkeiden setiä. Taitavat enemmänkin vain nauraa. Tai itkeä.

Siis MÄ ainaki soitan ihan mitä haluun JA musakaupan SETÄ saa olla siit ihan mitä mieltä tahansa!!!!!
 
Lainatkaa yllä olevaa niin ei tartte ite kirjottaa.
 
Teinivuosieni superhitit:
-Sad but true
-Train of consequences
-Seek & destroy
-Enter Sandman
-Hey Joen intro
-Smoke on the water

Stairway To Heaven on varmasti joskus kuultu.
 
Mä soittelen vain omia riffejä. Ne on parhaat.

Nykyisin tulee soundcheckinä soiteltua ihan improvisoituja sointuja ja kuvioita, joiden perusteella tietää aika hyvin, miltä saundin tulee kuulostaa.

Nykyisin tulee soundcheckinä soiteltua ihan improvisoituja sointuja ja kuvioita, joiden perusteella tietää aika hyvin, miltä saundin tulee kuulostaa.
 
Sama. Kitara kaupassa vedän kyllä jostain syystä aina Enter sandmanin alkuriffin ja jotain omia ralleja esim pedaaleja testatessa.

Kyllä itsekin soitan sitten testauksen "syvemmässä vaiheessa" omia biisejä jotta voi vähän fiilistellä miltä tuntuu soittaa omia biisejä uudella laitteistolla, ja saa tavallaan jotenkin konkreettisempaa fiilistelyä vehkeestä esim. saundien vaihdosten kannalta.

Ostan aina hienoimman eli en testaa.

Olivatpa jopa ns. bannissa useissa musiikkiliikkeissä.
 
kerro missä niin ei tarvi ikinä asioida näissä kaupoissa

Stairway to heaven on vanhempien rokkareiden vakiokappale mitä kuulen päivästä toiseen. Nuoremmat hevitukat ottavat mahdottomimman hevisuunnikkaan ja koittavat jotain mahdottomia tiluja ja täppingejä, bodomia kuulee kanssa nuorilta pitkätukilta valitettavan usein.

Eipä ole vähään aikaan tullut musakaupassa kitaroita räpläiltyä, mutta yleensä aika perussetti on ollut komppailla ensin mitä erilaisempia ja moniäänisempiä sointuja, ehkä vähän muka-funkahtavasti ja sitten vaan improvisoida jotain satunnaista improvisaatiota erilaisilla asteikoilla. Harvemminpa tota kehtaa mitään biisiä lähteä vetämään.
 
Eiköhän ne vakio-metallicat ainakin yleensä siel naapuris soi, tai sitten joku tulee siihen näyttämään uusinta täppikuviotaan. Itse yleensä testailen sellaisella siedettävällä volalle, ettei se varmaan niin pahasti myyjien korviin kantaudu, tietysti kai sen volankin testailen ymmärtää jos joku testailee nimenoman styrkkaria.

Itse yleensä testailen sellaisella siedettävällä volalle, ettei se varmaan niin pahasti myyjien korviin kantaudu, tietysti kai sen volankin testailen ymmärtää jos joku testailee nimenoman styrkkaria.
 
Sama juttu. Siksi joskus tuntuu suorastaan kiusalliselta testata vahvistinta myymälän puolella, jos ei ole erillistä testaushuonetta.

Mä testaan yleensä sitä minkälaista kitaralla on soittaa, toimiiko se ja miltä se kuullostaa. Ja sitten vähän Ted Nugentia loppuun :)