Etno, proge, latin ›

Pidän koko Genesiksen tuotannosta, jopa (poliittisesti epäkorrektisti) toistaiseksi viimeiseksi jääneestä Calling All Stations levystä. Toimi livenäkin erittäin hyvin: rankat oli saundit ja soitto kulki ammattimiesten otteella, mukana myös soiton ilo.
Jos joku levy pitäisi ottaa mukaan autiolle saarelle kuunneltavaksi pipodiskon paristojen hiljalleen hiipuessa niin se olisi Then There Were Three: hauskoja knoppeja ja arrauksia. Levy vaati aikanaan muutaman kuuntelukerran ennenkuin se kolahti, mutta nyt plätty kuuluu ehdottomasti omiin suosikkeihini.

AijAijAIjai kun tämä Invisible Touch on hywä lätty. Ja hittolainen, eihän I Cant Dance olekaan Genesiksen ainoa nerokas video. Land Of Confusionissahan on ihan mahtavaa itseironiaa sekoiteltuna mahtikritiikkiin. Nelikaulaisista kitaroista sängystä käsin maailman nuke-ttavaan Reaganiin. "Oh Superman where are you now...":D Itse biiskin on ihan mahtiparhautta. Collinsin vokaalit niin nannaa koko levyllä. Nimibiisi niin täydellistä poppia ettei mitään rajaa. Kasari totellakin rules.
 
Edit: ja nyt Homer Simpson-tyyliin: "mmmmm, tilakaikua rummuissa...ydinpommivirveli..."

Kasari totellakin rules.
 
Mitääh, pöpiä puhut päähäs kyllä nyt. No, okei, en tietenkään moiti jos joku siitä tykkää, mutta kasikytlukuhan pilasi musiikin, no progen. Tulihan sitten tietenkin uudet kujeet. Mutta näin progefanina sen voisi pyyhkäistä vaikka yli ja mennä suoraan 90-lukuun, sekin tuntuu paremmalta kuin 80-luku.
 
(Näin progen kannalta puhuen huom. nyt siis, en väitä, että kasaribändit tai 80-luvun poppijutut voisi pyyhkästä yli. :)

Mitääh, pöpiä puhut päähäs kyllä nyt. No, okei, en tietenkään moiti jos joku siitä tykkää, mutta kasikytlukuhan pilasi musiikin, no progen. Tulihan sitten tietenkin uudet kujeet. Mutta näin progefanina sen voisi pyyhkäistä vaikka yli ja mennä suoraan 90-lukuun, sekin tuntuu paremmalta kuin 80-luku.
 
(Näin progen kannalta puhuen huom. nyt siis, en väitä, että kasaribändit tai 80-luvun poppijutut voisi pyyhkästä yli. :)
 
*suolaahaavoille* progefani 80-luvulla = "Owner of a looonely heart..."

*suolaahaavoille* progefani 80-luvulla = "Owner of a looonely heart..."
 
Alkaa tuo skebaholikon tekstintuottaminen olla jo sillä tasolla, että en tajua juuri ollenkaan mitä näissä yritetään kertoa. No, ei kai niissä? :)

Mutta kyllä tuo Invisible Touch edelleen jyrää mahdisti.

Hoho, kerrankin täällä puhutaan asiaa!

Ja owner of a lonely heart on Yesin parhaita biisejä!

Röytö päällä, amigo. Mutta kyllä tuo Invisible Touch edelleen jyrää mahdisti. On to We Cant Dance...
 
Pitäsköhän avata Genesiksestä erikseen ketju tuonne poprock-alueelle? Sehän kuitenkin on miusta aika selvästi kahtiajakoinen orkesteri, siinä on se poppispuoli ja sitten se progepuoli, ja selvästikin näyttää ylivoimaiselta joillekin ihmismäinen keskustelu siitä puolesta orkesteria mikä ei niin itseensä vetoa. Kuten tuntuu ylivoimaiselta muutenkin ihmismäinen keskustelu kaikesta muustakin musiikkiin littyvästä mikä ei ole niitä omia suosikkeja. Puolin ja toisin.
 
No älkää ottako tätä vakavasti, tuli vain mieleeni. :)

Paitsi että tuo biisi on vuodelta 1991.
 
Kuulostaa kasarilta. Eipä viisastella. Sitäpaitsi kaikki Collins-Genesis, on kasari-Genesistä.

Genesiksen Calling all Stations on vähän kuin Rushin Test for Echo. Parilla ekalla kerralla kummastakin tuli sellainen "täähän kuulostaa hyvältä"-fiilis, mutta levy ei silti juuri koskaan sittemmin soittimeen ole päätynyt.
 
Kahdella viimeisellä Collins-levyllä on myös paljon hyviä kappaleita, Fading Lights, Driving the Last Spike, Domino, Dreaming While You Sleep ("kylmät väreet"-tavaraa tämä viimeinen) jne. mitä nyt muutamia mieleen tulee.

Sitäpaitsi kaikki Collins-Genesis, on kasari-Genesistä.
 
Kasari-Genesistä on osittain levyt "Genesis" ja "Invisible Touch", ainakin siinä mielessä missä minä tuon "kasari" -sanan ymmärrän (kuvailee 80-luvun musiikin kliseisimpiä ja osittain kammottavimpia puolia).

Genesiksen Calling all Stations on vähän kuin Rushin Test for Echo. Parilla ekalla kerralla kummastakin tuli sellainen "täähän kuulostaa hyvältä"-fiilis, mutta levy ei silti juuri koskaan sittemmin soittimeen ole päätynyt.
 
Test for Echolle kävi minullakin juuri noin, Callingia tulee viellä kuunneltua aika-ajoin.

Sen verran pitää sanoa, että mielestäni kaikki Genesiksen levyt Nursery Chrymestä Lamb Lies Downiin on loistavia ja ehkä parasta mitä 70-luvun progella on ollut tarjota.

Kuulostaa kasarilta. Eipä viisastella. Sitäpaitsi kaikki Collins-Genesis, on kasari-Genesistä.
 
Tähän vain pikainen välihuomio: minusta tuntuu, että se mistä puhutaan 'kasarina' on ennemminkin 'kasarin puolivälistä ysärin puolelle' -ajanjakso. 80-luvun alussa tuli vielä kuitenkin ihan 'seitkytlukulaista' musiikkia, vaikka saundit rupesikin hiljalleen muuttumaan. Niin ikään 80-luvun saundit jatkui pitkälle 90-luvun puolelle.
 
Sävellyksissä en usko tapahtuneen mitään radikaalia muutosta, joten omassa päässäni kasarimusa tarkoittaa ajalle ominaista saundimaailmaa. Vaikka tietysti välineet vaikuttavat aina myös lopputulokseen.
 
Luulisin.

Kyllä mielestäni jotkut jutut on selkeästi kasaria, siis muukin kuin soundit. Otetaan nyt vaikkapa UK: In the dead of nights, eihän tollasta sävelletty kuin 80-luvulla? Hyvä biisi joka tapauksessa.

http://www.gigwise.com/news.asp?contentid=14466
 
http://hit.demonhosting.co.uk/cgi-b … =news;action=display;num=1142135887

"Duke" -levyn ystäville:
 
http://youtube.com/watch?v=cQlTDWPVyXM

Näyttää siltä että on keskustelu lähtenyt aivan toiseen suuntaan alkuperäisestä aiheesta, mutta jatketaan nyt kumminkin. Yes on minulle todellinen proge mestari Genesis jakaa toisen sijan Camelin kanssa. Hyvää musiikkia mutta se syvällisyys mitä Yessissä on jää Genesiksessä kauas taakse. Soitannallisesti Yes on toisesta ulottuvuudesta.
 
En omista kuin kaksi "oikeaa" Genesis albumia. Nursery Cryme älppärinä ja Selling England By The Pound cd:nä. Crymestä en oikein pidä, mutta Selling saa neljä tähteä viidestä. Loistavia kappaleita mutta löytyy huonojakin ja ikävästi sen pisimmän pitää juuri kuulua niihin. Löytyy myös joku 80 luvun hitti kokoelma, kiva vaikka onkin poppia. Neuvoja otan vastaan uusien levyjen hankinnassa.

En omista kuin kaksi "oikeaa" Genesis albumia. Nursery Cryme älppärinä ja Selling England By The Pound cd:nä. Crymestä en oikein pidä Selling saa neljä tähteä. Loistavia kappaleita mutta ikäväkyllä löytyy huonojakin. Löytyy myös joku 80 luvun hitti kokoelma, kiva vaikka onkin poppia. Neuvoja otan vastaan uusien levyjen hankinnassa.
 
Osta Foxtrot ja Lamb Lies Down On Broadway.