Bänditoiminta ›

Covereita soittavalla harrastelijabändillämme on kaksi keikkaa takana (viimeisen vuoden sisällä) ja kolmas on tiedossa kuukauden päästä. Ekat keikat ovat pidetty reilulle 50 työkaverille ja soiteltu pienehköissä tiloissa. Nyt olisi tulossa mahdollisesti reilu parisataa kuulijaa ja tilat ilmeisesti hiukan isommat eli n. 10x50 metrinen huone, jonka toisessa päädyssä soiteltaisiin (lattiatasolta) ja toisessa päädyssä on juomatarjoilua yleisölle (firman henkilökuntaa).
 
Kokoonpanona on 2 x kitara, basso, koskettimet ja rummut ja rokkia rämpytetään CCR, J.Karjalainen, Kolmas Nainen, Beatles yms. linjalla.
 
Parilla ekalla keikalla on soiteltu siten, että laulu ja koskettimet on tulleet PA:sta ja muut omista vahvareistaan. Mielestäni ongelmana on ollut soundien epätasapaino eli pienessä tilassa jossain kohtaa yleisöä kuuluu toinen kitara hyvin ja toisessa ei ollenkaan ja päinvastoin. Lisäksi tietenkin itse lavalla rumpalilla on aina ongelmia kuulla soitantaa, kun ämyrit on hänestä poispäin. Monitorit on olleet laulaja-kitaristille ja kosketinsoittajalle, jotta kuulevat omaa tuotantoaan. Kaikenkaikkiaan soundit ainakin lavalla ovat olleet vähän arvoitus, yleisö taas ei välttämättä edes tiedä minkälaiseen soundiin on pyritty.
 
Mietinkin sitä, että olisiko järkeä mikittää tulevilla (pienilläkin) keikoilla kitaravahvistimet ja antaa niidenkin tulla PA:n kautta? Sitten kääntäisi kitarakamat sivulta lavalle päin, jolloin rumpali ja muutkin kuulisivat soiton paremmin. Perusjuttu?
 
Vielä kun mikittäisi jalkabasson, niin miksaaja voisi jo aikalailla säädellä eri soitinten tasapainoa. Kovin kovalla äänenpaineella emme halua/voi soittaa, paremminkin niin kohtuullisella kuin on mahdollista, jotta vielä rokki kulkee.
 
No, tämmöistä pohdiskelua, antakaa vinkkejä harrastelijoille, olenko jäljillä ja olisiko vielä jotain kikkaa, jolla saisimme peitettyä olematonta soittotaitoamme mahdollisimman hyvien soundien alle.

Parinsadan kuulijan kohdalla on hyvä hetki alkaa mikittää bassorumpu. Muuten en näkis, että settiinne pitää muutoksia tehdä.
 
Jos kamojen ongelma on suuntaavuus, kannattaa sijoitella ne korkeammalle. Ihanne olisi, että yleisöstä takimmainenkin näkisi paikaltaan middle- ja diskanttielementit, eli ne suuntaisivat yleisön yli. Eli siis myös kitarakamat. Silloin ääni ei jää vain eturivin kiusaksi:-)
 
Bassoaalto on niin pitkä, että se vaeltaa vaikka mitä kautta.
 
Kamoja voi rohkeasti tiltata tai kääntää jonkun verran soittajiin päin, ei ole mitään syytä miksi ne posottaisivat aivan viivasuorana rintamana yleisöön. Parhaassa tapauksessa volyymia saa kääntää piirun lisääkin kun ääni ei mee suoraan yleisöön, mikä tietysti parantaa soittomukavuutta ja -fiilistä.
 
(Yleisöön suunnatuilla kamoilla kun liian usein joutuu soittamaan sillä volyymilla, että aivan ei kuule omaa eikä kenenkään muunkaan soittoa, pitää luottaa ja tietää vaan, jos ja kun ei henkilökohtaista monitorimiksausta oo. Muutaman kerran monitoroinnin pettäessä on tullut lyötyä otsa omaan kaappiin kiinni, että yhtään tietää missä mennään, koska minähän en miksaajan kiusaksi kovemmalle väännä... ilman PA:ta backlinella soittaessa saa sentään _vähän_ enemmän meluta.)
 
Niin, ja rumpali saa kai tulla vähän edemmäskin? Jo parikymmentä senttiä edempänä kuuluu backline aivan eri tavalla.

Hyvää asiaa, hyvää asiaa. Eikös täällä jossain ollut kans juttu noista kamojen sijoittamisesta lavalle? Meidän apinaorkesterilla on ollut juuri samanlaisia keikkoja, ja heti alkuun pääsee jo "oikeanlaisella" kamojen sijoittelulla. Ja ehdottomasti ylös, etenkin jos ja kun puuhastelee esim. pikku kitaracombojen kanssa.
 
Nyt ollaan harkittu kaukokaapelin hankintaa ja mikserin siirtämistä ko. tilan keskelle / takaosaan, jotta saadaan jotain tolkkua miksaukseen. Tähän asti ollaan selvitty lavalta miksaamisella, joka tietty vähänkään ammattilaisesta kuulostaa varsin karmivalta. ( siis tapa miksata..) Soundipoliittisesti ollaan kuitenkin ehkä "kohtalaisella" tasolla. Ikusta vääntöä käydään mm. siitä, soittaako 1.kitaristi soolonsa tarpeeksi kovalla, ulkopuolinen miksaaja hoitaa tietty mikityksen kautta tämän helposti kuntoon. Eipä jää paljoa käteen 7-8 miehisen orkesterin keikkailusta..

Tähän asti ollaan selvitty lavalta miksaamisella, joka tietty vähänkään ammattilaisesta kuulostaa varsin karmivalta. ( siis tapa miksata..) Soundipoliittisesti ollaan kuitenkin ehkä "kohtalaisella" tasolla.
 
Suurin osa tanssipuolen bändeistä ei käytä erillistä miksaajaa, harmi sinänsä. Kun keikkoja kertyy lisää plakkariin, pikkutiloissa ilmankin miksaajaakin pääsee ihan hyvään lopputulokseen. Isoissa oikein ei. Se vaatii kuitenkin juuri Kiven painottamaa koskemattomuutta vahvistimien volumepotikoihin. Mikseristä voi eri biiseihin vaihdella hiukan tasoja, ainakin rumpujen sutibiiseissä snarea lisää ja laulajien vuorotellessa sitä puolta.
 
Onneksi ei se soundi ihan pikkuruuvauksella keikahda täysin out-of-balanceen, tarvitaan jo rajuja muutoksia ongelmien aiheuttamiseen. Suurin ongelma on oman kokemukseni mukaan, anteeksi vaan kepittäjät, kitaristien tapa nostaa henk.koht. volaa sooloihin ja "unohtaa" tiputtaa se takaisin. Kaverit keikalla ovat kullanarvoisia. Equun en heidän mielipiteidensä mukaan koske, mutta voimakkuusbalanssin osalta kannattaa mielipiteitä kuunnella.

No kyllä minun kokemukseni on että pienemmät keikat hoituu parhaiten silleen että vain laulu,keyboardi ja basari menee PA'n kautta. Kaikki kitarat omien vahvistimien kautta. Silloin kaikki kuulee ainakin oman soittimensa ja balanssikin on yllättävän helppo saavuttaa. Sanoisin että jos kaikki vedetään PA'n kautta eikä ole erillistä miksaajaa salinpuolella niin silloin on paljon suurempi mahdollisuus että kaikki on epätasapainossa ja soundi on p*****stä

Kiitos vinkeistä. Emme tämän tiedon mukaan varmaan sitten mikitäkään kitaroita. Laitetaan vain laulu, koskettimet ja basari PA:sta. Pöytiä kitarakamojen alle eli kamat ylös ja käännetään kulmaa hieman eteentyönnettyä rumpalia kohti.
 
Aiemmilla keikoilla kamat olivat tosiaan suorassa rivissä ja viimeisimmällä keikalla jopa vielä kitaracombo nökötti lattialla. Kun minä kuulin soittoni kohtalaisesti lahkeet lepattaen, niin taisi yleisö pidellä korviaan. Hölmön touhua, mutta kun ei tullut ajatelleeksi.

No kyllä minun kokemukseni on että pienemmät keikat hoituu parhaiten silleen että vain laulu,keyboardi ja basari menee PA'n kautta. Kaikki kitarat omien vahvistimien kautta. Silloin kaikki kuulee ainakin oman soittimensa ja balanssikin on yllättävän helppo saavuttaa. Sanoisin että jos kaikki vedetään PA'n kautta eikä ole erillistä miksaajaa salinpuolella niin silloin on paljon suurempi mahdollisuus että kaikki on epätasapainossa ja soundi on p*****stä
 
Meillä taas on tilanne päinvastoin. Itse laulaja-kakkoskitaristina kaipaan just sitä, että on olemassa miksaaja, joka nostais sooloja vähän ylös ja tiputtelis sitten alas, varmistais, että kaikki soittimet kuuluu jne. Nyt joutuu laulamisen ja soittamisen lisäksi vielä utsimaan koko ajan , että mitä mistäkin päin _massiivista_ lavaa kuuluu. Alkaa olla tekemistä melko runsaasti. Tuolla aikaisemmin kirjoitti joku kitarajumalien pahasta tavasta jättää vola ylös soolon jälkeen, meillä se on taas toisinpäin, eli joutuu "kirveellä" pakottamaan kitaristia soittamaan hienot soolonsa edes vähän kovempaa... Harminsa kullakin.. kyvää kommenttia kyllä kaikilta

Meillä on samanlainen kokoonpano kuin teidän coverbändillänne,mekin soitamme ns."fiilismusiikkia".Aloitimme vuonna 2000 ja takana on parikymmentä keikkaa.Viimeisin edelliseltä lauantailta.
 
Tila oli n. 20*25 korotettuine esiintymislavoineen,porukkaa oli parisataa.
Kokeilimme ensikertaa kaukokaapelia ja sitä kautta miksaajan sijoittamista tilan takaosaan.Voin sanoa,että kaapelin vuokraaminen kannatti.Epätieoisuus äänen tasoista helpottui kerralla.( ostamme oman )
 
Me miksaamme kaikki instrumentit PA:n kautta,kitaravahvistimet olemme nostaneet ylemmäs ja kääntäneet ne poikittain lavalle päin.
Pyrimme kuitenkin siihen ,että oma kitara kuuluisi paremmin kontrollikaapeista, eikä omasta kitaravahvistimesta. Rummut mikitetään neljällä mikillä.
 
Varsinaiset PA-kaapit ja "subbari"olivat samalla poikittaislinjalla toisiinsa nähden
 
Olgelmana meillä oli oman soiton ja laulun kuuleminen tarpeeksi hyvin lavalle,varsinkin koskietinsoittaja oli pahasti pimennossa.Joudumme varmaan tekemään kontrollihommaan lisää hankintoja.
Paljon pystyy auttamaan tilannetta soittajien / soitinten sijoittelulla lavalle ( jos on kunnon lava,monesti ei ole )
 
Meidän miksaaja kävi treeneissä tekemässä itselleen "nuotituksen"biisilistasta,helpottui hänen hommansa huomattavasti.
 
Meillä menee rutkasti aikaa ( n. pari tuntia )ennen keikkaa saundien ja tasojen säädöissä,johtuen meidän melko kirjavasta ja vanhoista Pa-kamppeista.Varsinkin rumpujen miksaus vie aikaa..Mutta kyllä se kannattaa,siten keikan vieminen läpi kamojen puolesta onnistuu hyvin,soittomokat on oma luku ja suola sinänsä

Yksi pitkänlinjan vaihtoehto voisi olla se että sijoittaa soittokamoissaan useampaan pienempään kaappiin kuin yhteen isoon, esim. 2kpl 1x12"-kaappeja tai lisäkaappi vastaavan combon kaveriksi, kuin se 'pakollinen' 2x12-mallin combo.
 
Parin metrin piuha(t) vielä niin helpottanee kummasti kamojen sijoittelua kuuluvuuden kannalta kun kaapit voi kääntää eri suuntiin.
 
Tietenkään tämä ei ole pikainen fiksaus lavasaundin korjaamiseksi mutta sitä kannattaa pohtia kun kamojen uusiminen tulee eteen.

Yksi pitkänlinjan vaihtoehto voisi olla se että sijoittaa soittokamoissaan useampaan pienempään kaappiin kuin yhteen isoon, esim. 2kpl 1x12"-kaappeja tai lisäkaappi vastaavan combon kaveriksi, kuin se 'pakollinen' 2x12-mallin combo
 
Teoriassa hyvä ajatus, mutta käytännössä ...hm. Mä nimittäin kokeilin.
 
Aikoinaan kun selkä alkoi oiria, korvasin keikkakäytössä yhden 4x12" Marshallin kaapin neljällä 1x12" Marshallilla. Kaiuttimetkin olivat samat; kahdessa alimmassa G75:t ja ylemmissä Vintage30:t. Soundi oli aaaaivan eri; botne hävisi kokonaan ja diskanttiin tuli sellainen hyönteisten kihinää muistuttava sävy. Soundia sai tiivistettyä jonkin verran peittämällä kaappien refleksireiät (joo, marsun pikkukaapeissa on sellaiset), mutta sitten se ääni vasta nasaali olikin.
 
Neljällä kaapilla sai kuitenkin melko hyvän äänenpaineen, mutta soundi ei olennaisesti parantunut. Melua vain oli enemmän.
 
Kompromissina siirryin Marshallin 2x12"-kaappiin, joka on verrattain kevyt ja roudausystävällinen. Soundi on olennaisesti parempi. Pikkukaapit lähti myyntiin, yhtä v30-ladattua lukuunottamatta, jota käytän studiossa.
 
...mutta jos joskus saan roudarin kantamaan kamojani, se kahden 4x12"-kaapin stäkki on valmiina odottamassa...
:-)

Me miksaamme kaikki instrumentit PA:n kautta,kitaravahvistimet olemme nostaneet ylemmäs ja kääntäneet ne poikittain lavalle päin.
Pyrimme kuitenkin siihen ,että oma kitara kuuluisi paremmin kontrollikaapeista, eikä omasta kitaravahvistimesta. Rummut mikitetään neljällä mikillä.
Varsinaiset PA-kaapit ja "subbari"olivat samalla poikittaislinjalla toisiinsa nähden
Olgelmana meillä oli oman soiton ja laulun kuuleminen tarpeeksi hyvin lavalle,varsinkin koskietinsoittaja oli pahasti pimennossa.Joudumme varmaan tekemään kontrollihommaan lisää hankintoja.
Paljon pystyy auttamaan tilannetta soittajien / soitinten sijoittelulla lavalle ( jos on kunnon lava,monesti ei ole
 
Heräs tuossa pari kysymystä tähän liittyen, kun ollaan mietitty just samanlaista kuviota:
 
1. Millä mikeillä ootte mikittäny kitarat?
2. Entäs rummut? budjettiversiossa ei oo oikein (kai?) varaa mihinkään triggereihin..
3. Onks teillä monitorikaappia lavallepäin, ja millä linjalla PA-t on suhteessa bändiin syvyyssuunnassa, eli kuuleeko PA-sta omaa soittoa, vai ei? Periaatteessahan kai PA-t vois sijoittaa bändin taakse, mutta ilmeisesti taas kierto-ongelmia tulee julmetusti ( on jopa kokemusta tästä ; )) toisaalta taas jos PA on edessä, eikä minkäänlaista monitorointia ole, on oman soundin kuuleminen aika mahdotonta, esim. just urkurille..kitaroiden ja basson osaltahan toi toimii kyllä..

Edellisen kanssa samassa bändissä, lisäkysymys tuohon monitoriasiaan:
 
Näin kesällä yhden hääbändin kosketinsoittajalla aika pienen Bossin (muistaakseni) monitorin (liekö max 25 cm leveä ja ehkä 15 korkea). Onko tällaisesta kuinka suuri hyöty ja jos on niin mahtaako olla kovinkin kallis?

Näin kesällä yhden hääbändin kosketinsoittajalla aika pienen Bossin (muistaakseni) monitorin (liekö max 25 cm leveä ja ehkä 15 korkea). Onko tällaisesta kuinka suuri hyöty ja jos on niin mahtaako olla kovinkin kallis?
 
No meidänkin kiipparin soittajallakin on aina ollut tuollainen. Kyllähän se on aktiivisena näppärä . Kuulee varmasti oman soittonsa. Hinnasta en tiedä mutta eiköhän tullainen oo siellä parinsadan euron paikkeilla.

Teoriassa hyvä ajatus, mutta käytännössä ...hm. Mä nimittäin kokeilin.. ..Neljällä kaapilla sai kuitenkin melko hyvän äänenpaineen, mutta soundi ei olennaisesti parantunut. Melua vain oli enemmän.
 
Sehän on sitten ihan kaappivalinnoistaan kiinni.. Mokomat kun tuntuvat saundaavan ihan erilaisilta riippuen merkistä ja mallista, eikö? :)
 
Mieleen tulee että jotkut kaapit ovat käytännössä kaksi pienempää kaappia pinottuna, esim. Ampegin legendaarinen rantasauna on muistaakseni 2x410-konfiguraatio.

2. Entäs rummut? budjettiversiossa ei oo oikein (kai?) varaa mihinkään triggereihin..
Rumpuihin menee neljä mikkiä ,joista pari taitaa olla Senheiserin dynaamista ja pari jotakin mitä on jäänyt yli tosi tarpeen,eli säästöbudjetilla meillä mennään hyvin pitkälti.
 
Tuolla eelläpäin Kivi&co antoivat jo hyviä vinkkejä, meikäläinen voi sitte keskittyä tuohon rumpujen hoiteluun. Niinku muutenkin..
Triggauksesta on aikas paljon ollut kaikenlaista turinaa jo aiemmin, jos haku pelii jälleen niin kannattaa haeskella. Kuitenkin, triggerithän ei itsessään ole mitkään mikrofonit, niinkuin moni asian ymmärtää, vaan siihen tarvitaan vielä "aivo" eli moduuli joka sen varsinaisen äänen tuottaa. Toki jos on trigut ja muu kalusto, voi rumpujen mikittämisen miltei täysin unohtaa ja jos moduulin säädöt on OK voi rumpali käyttää soundcheckin vaikka mihin...(kärjistetty ilmaus, hymilö tähän..) Triggereiden lisäksi tarvitaan, jos paikka ja äänen tasot niin vaatii, vain 1-2 overhead-mikkiä joista tulee pääasiassa peltityöt. Ilman triguja vähimmäismäärä lienee basarimikki, virppamikki, overhead(it) ja sitten jos on kalustoa niin tomeille kans. Tosin ns. pienemmissä paikoissa ja ns. hiljempaa soitettaessa kannattaa harkita, tuleeko setin mikittämisestä vain ja ainoastaan ylimääräistä häslinkiä, mikserikanavien hassausta ja mikki-investointeja tavallaan turhanpäiten. Kyllä ne rummut melko hyvin kuuluu iskuääniluonteensakin vuoksi vaikkei se rumpali "kovakätinen" olisikaan. Klubi-ja raflakeikkaa 100 hengen huoneessa jos tekee niin pistäisin harkintaan josko pärjäis aluksi vaan tuolla minimimikityksellä, tietysti jokainen tekee kuten parhaaks näkee. Yksinkertainen tässäkin on IMO se paras systeemi.

Joo, täytyy myöntää, että terminologia rumpujen mikityksessä perustuu lähinnä "isojen poikien" juttuihin. Eli siis periaatteessa rummut vois mikittää kyllä suhteellisen helposti, kunhan vaan mikkejä löytyy n.5 kpl minimissään.
 
Pitäis tota päästä ainakin kokeilemaan, että vois yhtyä edellisen mielipiteeseen. Täähän mahdollistais myös "mahtavien" keikkataltiontien tekemisen suoraan pöydästä..

Eli siis periaatteessa rummut vois mikittää kyllä suhteellisen helposti, kunhan vaan mikkejä löytyy n.5 kpl minimissään.

 
Kolme kappaletta minimissään. Overheadin ei tarvi olla stereo, kun PA:kin ajetaan kerran kutakuinkin monona.
 
Eli BD, SD, OH
 
Tomimikit tulee tarpeeseen sitten vasta, jos pöntöt ei soi, ja pellit on esim Paisteen "Rude"-sarjaa ja mahdolliseti sovituksissa vielä kompataan usein chinaan - eli jos symbaalien mökä tukkii kaiken. Asiallisilla pelleillä balanssi on yllättävän hyvä ihan sinällään.
 
Ja kitarakaapeista - mäkin kannatan isointa mahdollista kaappia vaikka pienenkin vahvistimen perässä. Mitä suurempi ilmamassa saadaan liikkeelle, sitä kauemmas ääni matkustaa tarkoitetunlaisena, vaikka volyymia olis vähänkin. Olen soittanut melkoisen määrän keikkoja 12 watin fender princeton -combolla ja marshallin 4x12"-kaapilla.

Tattis, näinhän se varmaan on, että overheadeihin ei tartte rakennella mitään stereokuviota sen kummemmin.
 
Toi kaappivinkki on paha, koska nyt mä joudun kantamaan mun .22 Mesan mukana kaverin käyttämättä olevaa marsun 4x12 keikoilla. Tervetuloa selkävaivat.. ;D

Isommista bändeistä meilkein kaikki tuntuvat käyttävän kahta overia, mutta KoRn näyttää suosivan vallan tuota yhden overin käyttöä. Yksi mikki rumpusetin keskelle ja se on siinä.