taskun syvän pohjalla se avain kai vielä on oven kahvan haltijalla oli toive loputon sai kaivoon kantaa ämpärin korvollisen toisenkin yökylmää vettä päivinkin sekä aamuin että illoin kaivon kuivan kostumaan sai hetkeksi vain kyynelillään vain hetkeksi mut rohtumaan sitten pääsi huulet sen aukaisimen löysivät sen mustan palttoon alta kun aukaisivat onkalon joka kauan sitten sortui jo vettä kantoi aikansa mieli mustui murtui kaivoon vesi miehen vie sinne palttoon mustan kävi tie nyt aukaisivat oven sen johon avain jonka löysivät sopi sekä siellä kääntyi ja haitat tieltään vääntyi seurue kun astui pois oli kaikki pian selvää kirkas lähde lautain alla sitä kukaan enää pelkää kai mielen selvän himmensi tuo turhan taakan määrä ja lopultakin palttoon vei.. ..päälle kuivan kaivon. sen miehen ujon hiljaisen jota kyläläiset pelkäs olis saanut ehkä takaisin jos olisivat ottaneet.. ..ja joskus kysyneet..
Tuli jotenkin tuosta Janin Nurmiomaisesta tekstistä itsellekin halu kirjoittaa jotakin.. No niin, kirjoitin.. pitänee lukea huomenna tämä uudestaan, mutta nyt on kyllä korkea aika mennä nukkumaan. |