Bänditoiminta ›

1. Kokoa bandi kokoon
2. aloittakaa homma siitä mihin 2. kitaristi pystyy
3. nostakaa tasoanne heikoimman mukaan
4. jos esim. toinen kitaristi ei oikeasti osaa mitään (tai ei halua) ja te muut osaatte hän tuntee ettei kuulu porukkaan ja lähtee omin neuvoin.

Oletteko työstäneet omia kappaleita? Jos minkäänlaista harjoittelumotivaatiota ei ole on tietenkin paha tehdä mitään, mutta jos tulisi tilanne jossa on soitettava nauhalle ja oikein, saattaisi se olla silmiäavaava kokemus ja tuoda treenaamiseen lisämotivaatiota. Tarkoitan ihan vain omien ideoiden demoamista nauhalle vaikka rumpukoneen kanssa, en mitään studioon menemistä. Toisaalta puoli vuotta on niin lyhyt aika, että saattaa hyvinkin olla, että tyypillä on vain joku passiivisempi vaihe meneillään. En tiedä, kysy häneltä itseltään.

Mutta eniten minua ainakin ärsyttää se, että kun on juuri kehitellyt jonkun elämää suuremman riffin tai intron ja yrittää sitten selittää sitä muille kuinka siihen vois rummuilla tehdä vaikka jotain iskuja yms, niin kaikki ideat päästetään vaan toisesta korvasta pihalle.
 
Ehkä vaan selität huonosti? Jos kyseessä on aloittelija, ei toisaalta ole ihmekään, että ei pysty tuosta vaan loihtimaan komppeja ja iskuja kitaristin kuvailun perusteella. Tämä vaatii sitä kokemusta, varsinkin yhteissoitossa. Pari vuotta kun porukassa soittaa tiiviisti, niin tulee melkein automaattisesti sellainen yhteisymmärrys siihen touhuun, eikä välttämättä tarvii edes kaverille selittää mitä pitää vetää, se tulee melkein itsestään.
 
Sitäpaitsi kitaristina ei kannata alkaa liiemmin rumpalia neuvomaan, ei-rumpalit harvoin ymmärtää rumpujen soittoa. Tottakai voi jotain toiveita antaa, mutta jos ihan perus bändi on kyseessä, eikä sinun taustabändisi, niin kannattaa vaan antaa jokaisen luoda se oma soittonsa. Bändissä ei mun mielestä voi muutenkaan vaatia toisia soittamaan täsmälleen niinkuin itse sanoo, sen lisäksi, että se on vituttavaa, niin siitä harvemmin syntyy mitään loistavaa. Ellei tämä "komentelija" ole joku säveltäjänero, joka osaa soittaa kaikkia instrumentteja virtuoosimaisesti ja myös sovittaa niitä.
 
Kannattaa jaella niitä kommentteja siellä reenikämpällä muutenkin kuin negatiivisessa mielessä. Jos soittokaveri vetäisee hihastaan jonkun hienon jutun, joka sopii biisiin kuin nakutettu, niin tottakai silloin pitää kertoa asia myös asianomaiselle. Sitten se syvä hiljaisuus siihen paikkaan kun ei mennytkään niin hyvin. Se, että osaa nauraa itselleen, on lähes välttämättömyys kun bänditouhuista on kyse. Ja se että kestää kritiikin, jota bändikaverit jakaa, ja ottaa siitä mieluummin opikseen, kuin herneen nekkuun.

Kun bändikaveri ei reenaa, ni se on hidastus ja sen pitää poistua kuvioista. Tätä mieltä mä olen. Ei bändissä ole tarkoitus miellyttää toisia, tarkoitus on soittaa ja jos ei ole halua soittaa ni mitä tekee bändissä? Kysynpä vaan. Kyllä näitä hengailijoita riittää, mut hyviä soittajia on harvassa.

Kun bändikaveri ei reenaa, ni se on hidastus ja sen pitää poistua kuvioista. Tätä mieltä mä olen. Ei bändissä ole tarkoitus miellyttää toisia, tarkoitus on soittaa ja jos ei ole halua soittaa ni mitä tekee bändissä?
 
Nimenomaan näin.

Musta tuntuu, että meidän bändissä minä olen se joka ei reenaa tarpeeksi. Noh, teen sentään biisejä.

Meillä on nyt kääntynyt tilanne tavallaan päin vastaiseksi.. kaikki treenaa niin pirusti että alkaa jo pelottamaan kaikki RSI puheet ja muut. Luin taas vaihteeksi sen muutama vuoden takaisen Riffi-lehden kirjoituksen aiheesta..
 
Mutta kokemuksesta tiedän että on tosi nihkeetä kun joku soittajista sanoo aina vain "en kerinnyt vielä, seuraavaksi kerraksi..".

Musta tuntuu, että meidän bändissä minä olen se joka ei reenaa tarpeeksi. Noh, teen sentään biisejä.
 
Heh, en oo ehtinyt tehdä piisejä pitkään aikaan...siksi oonkin joutunu reenaamaan soittamista kahta kauheammin :)

Nyt on aika ikävä tilanne. Oon soitellu yhden toisen kitaristin kanssa tässä reilut puoli vuotta, ja pitäs nyt ruveta ettimään lisää jengiä eli pistämään täyttä bändiä pystyyn.

Ongelmana on vaan se, että tuntuu, että se toinen tyyppi ei ole yhtä lahjakas kuin minä eikä ota soittamista yhtä vakavasti. Oon monta kertaa huomauttanut rakentavasti, että sen tekniikassa on puutteita, jotka oikeasti haittaavat soittamista paljon, mutta tyyppi ei vaan ota onkeensa. Tuntuu, että oma taso nousee koko ajan, mut kaveri vaan tamppaa paikallaan. Tuntuu siltä, että oma pontetiaali ja harjoittelumotivaatio on niin paljon korkeammalla tasolla.

Mitä tässä mun tilanteessa tekisitte? Pitäisikö vaan ilmoittaa kylmästi, että homma ei toimi? Oon tästä asiasta hirveän stressaantunut 24/7.
 
Kannattaiskohan puhua kuin mies miehelle? Man to man. Suosittelen.

Hanki sellanen kaveri joka osaa soittaa tai tyydy siihen mihin se nykyinen kaveris osaa.