Kitarat: soittaminen ›

Lähes päivittäin tulee näitä soittotekniikkaan/asentoihin liittyviä juttuja näin noviisina pähkäiltyä ja kokeiltua. Kun ei ole sitä viittä kuutta tuntia aikaa harjoitella joka päivä, niin pyrkimys olisi harjoitella se minkä kerkiää, mahdollisimman oikein. Kunnasja tuossa FAQ threadissä käytti termiä "jazzari tyyli", jotain sen suuntaista kai tässä ollaan hakemassa (vaikka soiteltua tulee ihan muuta kuin jazzia). Toki kaikki nämä hommat ovat aina yksilökohtaisia jne. mutta kuten sanottu, jazzarityyli lienee yleensä se hyvä lähtökohta alkaa etsimään sitä itselleen sopivaa tyyliä kussakin jutussa. Miksi keksiä pyörä uudelleen...
 
1. Kitaran korkeus soittaessa, nänni vai pistooli piilossa? Itse huomaan, kun yritän leikkiä Zakk Wyldeä, niin ranne alkaa vääntymään melko epäluonnollisiin asentoihin ja menee puristukseksi. Juuri nyt pidän keppiä aika ylhäällä, se tuntuu luontevimmalta (ja näyttää ihan hirveältä..). Sitten on tämä, että kuinka kiinni kroppaan se kitara vedetään ja kaulan kulma soitettaessa jne. Duck walk:mainen sivulla soitto näyttää toki hyvältä, mutta mutta.. Olisiko tässä periaatteessa ideaalitilanne se. että ranne pysyy mahdollisimman vähän mutkalla koko ajan?
 
2. Oikean käden kämmen ja kyynärpää. Kämmentä on niin mukava lepuuttaa siinä tallalla, eikä sen kyynärpäänkään ole hassumpi siinä kitaran kropalla löhötä. Olen nyt viikon pari käyttänyt plekuotteena tuota kunnasjan mainitsemaa jazzari tyyliä. Kuin opettelesi kävelemään uudestaan, mutta hitailla tempoilla huomaa kyllä heti kontrollin lisääntyvän tuolla tekniikalla. Ongelma onkin se, että tuo tyyli pitää plekua tumpussa on siinä mielessä armoton, että heti kun aletaan sukeltaa ohuemmille kielille, niin pleku vääntyy "väärään" kulmaan. Tässä tämä kämmenen huilailu tallalla muodostuu ongelmaksi. Olisiko jotain hyviä vinkkejä, harjoituksia jotka enemmän tai vähemmän "pakottavat" soittamaan "oikealla" tekniikalla?
 
3. liikkeiden liioittelu. Suositteletteko aloitteleville kitaristeille samaa, mitä useat rumpumaikat suosittelevat oppilailleen? "Liioittele kaikki liikkeet harjoitellessasi jotakin uutta, tämä auttaa sisäänajamaan likkeitä motorisesti ja tuo ilmaa soittoon..". Fysiikan laithan siinä tulee sitten kitarankin kanssa myöhemmin eteen, ei ne lirutukset mene kovin nopeasti, jos jokainen sormi nostetaan aina 10cm irti oteleudasta. Mutta idea lienee selvä, oletteko kokeilleet, kokemuksia?
 
4.Kielten ja plekun paksuus aloittelijalle. The paksumpi the parempi?
 
Tässä nyt muutama päivänpolttava kysymys. Kaikki muutkin, niin isot kuin pienet soittotekniikkaan liittyvät vinkit otetaan riemusta kiljuen vastaan. Hit it!

Soita sillä tekniikalla, joka tuntuu luontevalta. Mitään "oikeaa" tekniikkaa ei ole olemassakaan, jokainen soittaa hieman eri tavalla kitaraa. Kielissä kannattaa aloittaa laihemmista ja jos siltä tuntuu, niin hankkia paksumpia. Niissäkin oma henk. kohtainen soittotuntuma on tietysti se ratkaiseva asia.
 
Se miten korkealla kitaraa pidetään riippuu paljon siitä mikä toimii parhaiten. Omalla kohdallani kyse on trade-offista (mikä lie tuo sanan suomenkielinen vastine:) eli pitäisin alhaammalla jos otelautakäsi ylettyisi, koska alhaammalla pitäminen on rennompaa plektrakädelle.

1) Kitaran korkeus kannattaa säätää sille korkeudelle joka tuntuu hyvältä ja sitten tiputtaa siitä pari senttiä alemmaksi :) Minulla oli aikoinaan kova ongelma soittaa seisten, mutta sitten aloin soittamaan siten, että pidin kitaran aika ylhäällä ja tiputin sitä aina hiukan kun soitto alkoi tuntua luonnolliselta. Ihan tottumis/treenaus kysymys.
 
2) Hyvä treeni on soittaa sitä kitaraa :) Piti oikein itse testata kuinka minä homman teen ja minä siirrään kättä riippuen mitä kieliä soitan. Käsi lepää ihan nätisti tallan päällä joka tapauksessa.
 
3) Enpä ole tuollaisesta liikkeiden liiottelusta koskaan kuullut. Ennemminkin aina puhutaan siitä, että soitto tyyli pitäisi pitää mahdollisimman samana temposta riippumatta. Mutta kyllähän tuossakin perustelussa ihan hyvä pointti on.
 
4) Paksumpi on parempi, mutta ei nyt kannata heti mitään 13-56 kielisettiä hankkia. Itse soittelin 10-setillä ja kun hommasin Louhensuon Blues Station kirjan, niin vaihdoin samalla kitaraan 12-52 setin ja aloin treenaamaan tuosta kirjasta biisejä jotka sisälsivät paljon venysyksiä. Sormet itkivät aluksi verta, mutta nyt tuo 12-52 setti on loistava.
 
Vikki 5
Kun soitat kitaraa, niin soita aina niin kuin olisit maailman suurin stara, äläkä nysvää sitä kitaraa. Väärä ääni muuttu oikeaksi kun laittaa käden nyrkkiin ja nostaa katseen sekä käden kohti taivasta ja antaa väärän sävelen ulista!

Soita sillä tekniikalla, joka tuntuu luontevalta. Mitään "oikeaa" tekniikkaa ei ole olemassakaan, jokainen soittaa hieman eri tavalla kitaraa. Kielissä kannattaa aloittaa laihemmista ja jos siltä tuntuu, niin hankkia paksumpia. Niissäkin oma henk. kohtainen soittotuntuma on tietysti se ratkaiseva asia.
 
Se miten korkealla kitaraa pidetään riippuu paljon siitä mikä toimii parhaiten. Omalla kohdallani kyse on trade-offista (mikä lie tuo sanan suomenkielinen vastine:) eli pitäisin alhaammalla jos otelautakäsi ylettyisi, koska alhaammalla pitäminen on rennompaa plektrakädelle.
 
Joo, onhan tämä tiedossa ettei mitään ultimate soittotekniikkaa/tyyliä ole olemassa. Täytyy kyllä myöntää, että olin kuvitellut monien Zakk Wylde look a like:ien roikottavan kitaraansa alhaalla puhtaasti esteettisistä syistä. Siis ei aina näin? Sen verran jästipää kyllä olen, etten ainakaan ihan heti osta tuota ettei mitään "suunnilleen näin..." suunnan näyttäjiä ole näihinkin hommiin. Tuskin kitara tässä kohtaa niin paljon eroaa muista soittimista.
 
Kuulostaa hyvältä pointilta tuo, että mitä alempana kitara sitä rennompaa plekukädelle. Eli homman nimi tässä lienee se kultaisen seksitien löytäminen, siten että kumpikin käsi "kärsii" kitaran korkeudesta vs. roikkumisesta mahd. vähän?

1. Kitaran korkeus soittaessa, nänni vai pistooli piilossa? Itse huomaan, kun yritän leikkiä Zakk Wyldeä, niin ranne alkaa vääntymään melko epäluonnollisiin asentoihin ja menee puristukseksi. Juuri nyt pidän keppiä aika ylhäällä, se tuntuu luontevimmalta (ja näyttä ihan hirveältä..). Sitten on tämä, että kuinka kiinni kroppaan se kitara vedetään ja kaulan kulma soitettaessa jne. Duck walk:mainen sivulla soitto näyttää toki hyvältä, mutta mutta.. Olisiko tässä periaatteessa ideaalitilanne se. että ranne pysyy mahdollisimman vähän mutkalla koko ajan?
 
Ideaalitilanne lienee se, että kitara on seistessä suurin piirtein samalla korkeudella kuin selkä suorassa istuessa. Coolilta näyttämisen nimissä tästä voi joustaa, mutta vain sen verran, että soitto säilyy rentona.
 
2. Oikean käden kämmen ja kyynärpää. Kämmentä on niin mukava lepuuttaa siinä tallalla, eikä sen kyynärpäänkään ole hassumpi siinä kitaran kropalla löhötä. Olen nyt viikon pari käyttänyt plekuotteena tuota kunnasjan mainitsemaa jazzari tyyliä. Kuin opettelesi kävelemään uudestaan, mutta hitailla tempoilla huomaa kyllä heti kontrollin lisääntyvän tuolla tekniikalla. Ongelma onkin se, että tuo tyyli pitää plekua tumpussa on siinä mielessä armoton, että heti kun aletaan sukeltaa ohuemmille kielille, niin pleku vääntyy "väärään" kulmaan. Tässä tämä kämmenen huilailu tallalla muodostuu ongelmaksi. Olisiko jotain hyviä vinkkejä, harjoituksia jotka enemmän tai vähemmän "pakottavat" soittamaan "oikealla" tekniikalla?
 
Hyvän soittoasennon olet löytänyt! Juuri noin se kannattaakin tehdä, sillä soitto on helpompaa pitää rentona ja kontrollissa. Mitä ohuemmilla kielillä soittamiseen tulee, kättä voi siirrellä tallan päällä jonkun verran. Eikä pienestä plektran kulmasta kieliin nähden pitäisi suurempia haittoja olla, kunhan ranne ei väänny luonnottomasti.
 
3. liikkeiden liioittelu. Suositteletteko aloitteleville kitaristeille samaa, mitä useat rumpumaikat suosittelevat oppilailleen? "Liioittele kaikki liikkeet harjoitellessasi jotakin uutta, tämä auttaa sisäänajamaan likkeitä motorisesti ja tuo ilmaa soittoon..". Fysiikan laithan siinä tulee sitten kitarankin kanssa myöhemmin eteen, ei ne lirutukset mene kovin nopeasti, jos jokainen sormi nostetaan aina 10cm irti oteleudasta. Mutta idea lienee selvä, oletteko kokeilleet, kokemuksia?
 
Mää olen vähän sitä mieltä, että kannattaa ruveta miettimään heti kättelyssä päinvastaista. Mitä pienempi liike, sen parempi, kun tekniikkaa viedään eteenpäin. Koskee sekä pleku- että otelautakättä. Eri juttu on sitten, kun viuhutaan lavalla kuin Pete Townshend konsanaan.
 
4.Kielten ja plekun paksuus aloittelijalle. The paksumpi the parempi?
 
Aloittaa kannattaa ohuemmilla, joko .009- tai korkeintaan .010-setillä, sillä sormivoimat eivät välttämättä ole saman tien mitään SRV-tasoa. Plekun paksuudella on puolestaan helpompi leikitellä; osta monta eri paksuista ja kokeile, mikä niistä on oma juttusi.
 
Soita sillä tekniikalla, joka tuntuu luontevalta. Mitään "oikeaa" tekniikkaa ei ole olemassakaan,
 
Jos näin todella olisi, jokainen soittaisi pleku sormenpäiden välissä ja ranne ilmassa kömpelöä economyllä tai epäsäännöllisiä alaslyöntejä röhnöttäen epäryhdikkäästi alaselkänsä päällä. Ei oppilaitoksissakaan turhaan soittoasentoon ja pikkaustyyliin huomiota kiinnitetä.

Lähes päivittäin tulee näitä soittotekniikkaan/asentoihin liittyviä juttuja näin noviisina pähkäiltyä ja kokeiltua. Kun ei ole sitä viittä kuutta tuntia aikaa harjoitella joka päivä, niin pyrkimys olisi harjoitella se minkä kerkiää, mahdollisimman oikein. Kunnasja tuossa FAQ threadissä käytti termiä "jazzari tyyli", jotain sen suuntaista kai tässä ollaan hakemassa (vaikka soiteltua tulee ihan muuta kuin jazzia). Toki kaikki nämä hommat ovat aina yksilökohtaisia jne. mutta kuten sanottu, jazzarityyli lienee yleensä se hyvä lähtökohta alkaa etsimään sitä itselleen sopivaa tyyliä kussakin jutussa. Miksi keksiä pyörä uudelleen...
 
1. Kitaran korkeus soittaessa, nänni vai pistooli piilossa? Itse huomaan, kun yritän leikkiä Zakk Wyldeä, niin ranne alkaa vääntymään melko epäluonnollisiin asentoihin ja menee puristukseksi. Juuri nyt pidän keppiä aika ylhäällä, se tuntuu luontevimmalta (ja näyttää ihan hirveältä..). Sitten on tämä, että kuinka kiinni kroppaan se kitara vedetään ja kaulan kulma soitettaessa jne. Duck walk:mainen sivulla soitto näyttää toki hyvältä, mutta mutta.. Olisiko tässä periaatteessa ideaalitilanne se. että ranne pysyy mahdollisimman vähän mutkalla koko ajan?
 
2. Oikean käden kämmen ja kyynärpää. Kämmentä on niin mukava lepuuttaa siinä tallalla, eikä sen kyynärpäänkään ole hassumpi siinä kitaran kropalla löhötä. Olen nyt viikon pari käyttänyt plekuotteena tuota kunnasjan mainitsemaa jazzari tyyliä. Kuin opettelesi kävelemään uudestaan, mutta hitailla tempoilla huomaa kyllä heti kontrollin lisääntyvän tuolla tekniikalla. Ongelma onkin se, että tuo tyyli pitää plekua tumpussa on siinä mielessä armoton, että heti kun aletaan sukeltaa ohuemmille kielille, niin pleku vääntyy "väärään" kulmaan. Tässä tämä kämmenen huilailu tallalla muodostuu ongelmaksi. Olisiko jotain hyviä vinkkejä, harjoituksia jotka enemmän tai vähemmän "pakottavat" soittamaan "oikealla" tekniikalla?
 
3. liikkeiden liioittelu. Suositteletteko aloitteleville kitaristeille samaa, mitä useat rumpumaikat suosittelevat oppilailleen? "Liioittele kaikki liikkeet harjoitellessasi jotakin uutta, tämä auttaa sisäänajamaan likkeitä motorisesti ja tuo ilmaa soittoon..". Fysiikan laithan siinä tulee sitten kitarankin kanssa myöhemmin eteen, ei ne lirutukset mene kovin nopeasti, jos jokainen sormi nostetaan aina 10cm irti oteleudasta. Mutta idea lienee selvä, oletteko kokeilleet, kokemuksia?
 
4.Kielten ja plekun paksuus aloittelijalle. The paksumpi the parempi?
 
Tässä nyt muutama päivänpolttava kysymys. Kaikki muutkin, niin isot kuin pienet soittotekniikkaan liittyvät vinkit otetaan riemusta kiljuen vastaan. Hit it!
 
Noooh... Kitaraa kannattaa ensiksi pitää melko ylhäällä niin että seisaaltaan soittamiseen tottuu ja sen jälkeen alkaa pikku hiljaa laskemaan. Tuossa joku jo sanoikin että täytyy löytää ns. kultainen keskitie, että kaula käsi on sopivasti, että pysty hyvin soittamaan ja myös pleku käsi täytyy olla rennosti.
 
Ja kielistä, Ohuet ovat helppo soittaa ja hyvät alottelijoille ja paksuista saattaa tulla paremmat äänet, mutta ovat raskammat soittaa.
 
Plekuissa kaikki aloittelijat ottavat heti mahdollisimman paksuja , mutta ne euivät ole aina parhaita. itse käytän millin jim dunloppeja, Pirun hyvät ja kannattaa kokeilla ja kokeilkaa mahdollisimman monta erilaista plekua niin löytää oman juttunsa.
 
...eiköhän siinä sitten jotain ollut...

Kuulostaa hyvältä pointilta tuo, että mitä alempana kitara sitä rennompaa plekukädelle.
 
Käsi suorempana on rennompaa soittaa. Lyhytsormisilla on enemmän sitä pulmaa, että otelaudan pitäisi silti sijaita melko korkealla. Eräs ratkaisu on pitää kaulaa korkeammassa kulmassa, kuten Alexi Laiho tekee. Kaveri soittaa kitaraansa melkein pystyasennossa. Jos on pitkät kädet ja pitkät sormet niin kitara voi sijaita hyvinkin alhaalla ongelmitta.

Käsi suorempana on rennompaa soittaa. Lyhytsormisilla on enemmän sitä pulmaa, että otelaudan pitäisi silti sijaita melko korkealla. Eräs ratkaisu on pitää kaulaa korkeammassa kulmassa, kuten Alexi Laiho tekee. Kaveri soittaa kitaraansa melkein pystyasennossa. Jos on pitkät kädet ja pitkät sormet niin kitara voi sijaita hyvinkin alhaalla ongelmitta.
 
Ok. Tuossa ulottuvuudessa mulla ei kyllä juurikaan ole ongelmia, mittaa on 195cm ja kädet ovat sen mukaiset, niin ja sormien paksuus myös-valitettavasti... Tuo kitaran pikku hiljaa alemmas laskeminen kuulostaa tosi loogiselta ja hyvältä idealta. Pakko sitä on ainakin jonnin verran alemmas saada, näyttäähän se nyt ihan hirveältä kun iso äijä vinguttaa tokain kroppa leuassa kiinni... Voi kunpa kaikista kitaroista valmistettaisiin myös "aikuisten" mallia, nämä peruslespat sun muut näyttää ihan lelukitaroilta meikäläisen mahan päällä...
 
Suurkiitokset kaikille vastanneille!

Olen tässä nyt suunnilleen viikon päivät jumittanut tuota kromaattista kahden oktaavin juoksutusta. Aloittaen ala E kielellä, 6-7-8-9 nauhat, sitten A kielen 5-6-7-8 nauhat jne. aina pykälä vasemmalle siirryttäessä seuraavalle kielelle. Sitten tietysti takaisin samaa reittiä peruuttaen. Sitä huomaa äkkiä, että pelkästään vasurissa on jo monia asioita joihin täytyy kiinnittää huomiota:
 
1.Peukun asento/ote otelaudan takana. Pyrin pitämään peukun koko ajan siinä, liekö klassisen tyylisessä asennossa, jossa kämmenen sisäpuoli ei juurikaan ota kontaktia otelautaan. Peukku mahdollisimman keskellä otelaudan takaosaa. Hankalaa! Etenkin kun sitä peukkua pitäisi liikuttaa sulavasti mukana tuota yllä mainittua harjoitusta tehdessä.
 
2.Edellisen sormen nosto kieleltä aina ennen kuin seuraava sormi "laskeutuu". Ei tarvitse kovinkaan paljoa tempoa nostaa, niin tämä kusahtaa...
 
3.Sormien pitäminen koko ajan mahdollisimman lähellä kieliä, kun ne siis ovat irti kielistä. Varsinkin pikkurilli alkaa tempon noustessa vääntämään sellaisia kevätjuhla liikkeitä, että...
 
4.Sormien asettaminen kielille siten, että ne ovat ne sormien päät jotka laskeutuvat, eikä puolisormea (varsinkin pikkurilli) joka roiskaisee sinne päin.
 
5.Ranteen asento/kulma. Eli käytännössä kitaran kaulan optimaalisen korkeuden etsiminen. sitä niin äkkiä yllättää itsensä ranne 90 asteen kulmassa ihmettelemässä, että "miksei tää mee..."
 
6.Tämä kaikki pitäisi sitten vielä soitella rennosti. "...ota löysin rantein...älä jänniitä..."
 
Oikea käsi sitten vielä erikseen. Vinkkejä muista simppeleistä mutta hyvistä harjoituksista näihin hommiin?

1.Peukun asento/ote otelaudan takana. Pyrin pitämään peukun koko ajan siinä, liekö klassisen tyylisessä asennossa, jossa kämmenen sisäpuoli ei juurikaan ota kontaktia otelautaan. Peukku mahdollisimman keskellä otelaudan takaosaa. Hankalaa! Etenkin kun sitä peukkua pitäisi liikutta sulavasti mukana tuota yllä mainittua harjoitusta tehdessä.
 
Kokeile siirtää peukkua lähemmäs otelaudan reunaa, jopa reunan yli, riippuen näppisi koosta tietenkin. Kaulan ei kannata olla aivan kämmenpohjassa, mutta ei ihan kämmenestä irtikään. Itselläni kaula lepää yleensä peukalon liitoksen alueella.
 
2.Edellisen sormen nosto kieleltä aina ennen kuin seuraava sormi "laskeutuu". Ei tarvitse kovinkaan paljoa tempoa nostaa, niin tämä kusahtaa...
 
Kun noustaan skaalalla, ei kielellä valmiiksi olevia sormia välttämättä tarvitse nostaa pois, ennen kuin siirrytään seuraavalle kielelle.
 
3.Sormien pitäminen koko ajan mahdollisimman lähellä kieliä, kun ne siis ovat irti kielistä. Varsinkin pikkurilli alkaa tempon noustessa vääntämään sellaisia kevätjuhla liikkeitä, että...
 
Tuo on erittäin yleinen ongelma. Ajan kanssa pikkurillikin tosin alkaa totella, kun sitä tietoisesti käskee pysymään aloillaan. Tämä tapahtuu pikku hiljaa, joten ei kannata huolestua, jos saman tien ei onnistu.
 
4.Sormien asettaminen kielille siten, että ne ovat ne sormien päät jotka laskeutuvat, eikä puolisormea (varsinkin pikkurilli) joka roiskaisee sinne päin.
 
Jep, sormien päillä tähtää, paitsi jos tulee sellainen tilanne, että sama nauhaväli tarvitsee handlata peräkkäin kahdella kielellä. Tällöin kannattaa käyttää ns. finger rolling -tekniikkaa, jolloin matalampi kieli otetaan sormenpäällä ja korkeampi "sormenjäljellä".
 
5.Ranteen asento/kulma. Eli käytännössä kitaran kaulan optimaalisen korkeuden etsiminen. sitä niin äkkiä yllättää itsensä ranne 90 asteen kulmassa ihmettelemässä, että "miksei tää mee..."
 
ÄÖÄÄÄ!!1 Nyt laita se kitara sellaiselle korkeudelle, että se on suurin piirtein istuma-asennon kanssa yhtenevä!
 
6.Tämä kaikki pitäisi sitten vielä soitella rennosti. "...ota löysin rantein...älä jänniitä..."
 
Ks. edellinen kohta. Auttaa huomattavasti.
 
Oikea käsi sitten vielä erikseen. Vinkkejä muista simppeleistä mutta hyvistä harjoituksista näihin hommiin?
 
Pikkauspatterneja skaaloilla voi yrittää vetää. Lataa Power Tab Editor ja kokeile tätä:
 
http://koti.phnet.fi/swan/leevi/pikkauspatterneita%20part%20I.ptb
http://koti.phnet.fi/swan/leevi/moodisormitukset.ptb
http://power-tab.net/

1. Kitaran korkeus soittaessa, nänni vai pistooli piilossa? Itse huomaan, kun yritän leikkiä Zakk Wyldeä, niin ranne alkaa vääntymään melko epäluonnollisiin asentoihin ja menee puristukseksi. Juuri nyt pidän keppiä aika ylhäällä, se tuntuu luontevimmalta (ja näyttä ihan hirveältä..). Sitten on tämä, että kuinka kiinni kroppaan se kitara vedetään ja kaulan kulma soitettaessa jne. Duck walk:mainen sivulla soitto näyttää toki hyvältä, mutta mutta.. Olisiko tässä periaatteessa ideaalitilanne se. että ranne pysyy mahdollisimman vähän mutkalla koko ajan?
 
Vaiko niin että otelauta käsi on noin 90 asteen kulmassa?

Voi kunpa kaikista kitaroista valmistettaisiin myös "aikuisten" mallia, nämä peruslespat sun muut näyttää ihan lelukitaroilta meikäläisen mahan päällä...
 
Kyl perus les paul sen verran iso on et pitäis peittää vähän isommankin mahan, sul taitaa olla nimenomaa semmonen lelu kitara. :)

Jos näin todella olisi, jokainen soittaisi pleku sormenpäiden välissä ja ranne ilmassa kömpelöä economyllä tai epäsäännöllisiä alaslyöntejä röhnöttäen epäryhdikkäästi alaselkänsä päällä. Ei oppilaitoksissakaan turhaan soittoasentoon ja pikkaustyyliin huomiota kiinnitetä.
 
Näinpä - ei tarvitse kuin tsekata muutama video vanhoilta jazz-, blues- ja muilta miehiltä jotka eivät paljon tekniikkaansa hinkkaa niin voi todeta asian.

Ideaalitilanne lienee se, että kitara on seistessä suurin piirtein samalla korkeudella kuin selkä suorassa istuessa. Coolilta näyttämisen nimissä tästä voi joustaa, mutta vain sen verran, että soitto säilyy rentona.
 

 
Hyvän soittoasennon olet löytänyt! Juuri noin se kannattaakin tehdä, sillä soitto on helpompaa pitää rentona ja kontrollissa. Mitä ohuemmilla kielillä soittamiseen tulee, kättä voi siirrellä tallan päällä jonkun verran. Eikä pienestä plektran kulmasta kieliin nähden pitäisi suurempia haittoja olla, kunhan ranne ei väänny luonnottomasti.
 
3. liikkeiden liioittelu. Suositteletteko aloitteleville kitaristeille samaa, mitä useat rumpumaikat suosittelevat oppilailleen? "Liioittele kaikki liikkeet harjoitellessasi jotakin uutta, tämä auttaa sisäänajamaan likkeitä motorisesti ja tuo ilmaa soittoon..". Fysiikan laithan siinä tulee sitten kitarankin kanssa myöhemmin eteen, ei ne lirutukset mene kovin nopeasti, jos jokainen sormi nostetaan aina 10cm irti oteleudasta. Mutta idea lienee selvä, oletteko kokeilleet, kokemuksia?
 
Mää olen vähän sitä mieltä, että kannattaa ruveta miettimään heti kättelyssä päinvastaista. Mitä pienempi liike, sen parempi, kun tekniikkaa viedään eteenpäin. Koskee sekä pleku- että otelautakättä. Eri juttu on sitten, kun viuhutaan lavalla kuin Pete Townshend konsanaan.
 

 
Aloittaa kannattaa ohuemmilla, joko .009- tai korkeintaan .010-setillä, sillä sormivoimat eivät välttämättä ole saman tien mitään SRV-tasoa. Plekun paksuudella on puolestaan helpompi leikitellä; osta monta eri paksuista ja kokeile, mikä niistä on oma juttusi.
 

 
Jos näin todella olisi, jokainen soittaisi pleku sormenpäiden välissä ja ranne ilmassa kömpelöä economyllä tai epäsäännöllisiä alaslyöntejä röhnöttäen epäryhdikkäästi alaselkänsä päällä. Ei oppilaitoksissakaan turhaan soittoasentoon ja pikkaustyyliin huomiota kiinnitetä.
 
Kiitokset taas Swan!

2.Edellisen sormen nosto kieleltä aina ennen kuin seuraava sormi "laskeutuu". Ei tarvitse kovinkaan paljoa tempoa nostaa, niin tämä kusahtaa...
 
Tämä juttu se oli joskus niin hankalaa mut ku tämän oppi huomas että jumalauta tätä ei turhaan opetellu!!! :) Suosittelen lämpimästi niinku anaaliseksiäkin kaikille miehille naistensa kanssa!!! :P

Ideaalitilanne lienee se, että kitara on seistessä suurin piirtein samalla korkeudella kuin selkä suorassa istuessa. Coolilta näyttämisen nimissä tästä voi joustaa, mutta vain sen verran, että soitto säilyy rentona.

 

Hyvän soittoasennon olet löytänyt! Juuri noin se kannattaakin tehdä, sillä soitto on helpompaa pitää rentona ja kontrollissa. Mitä ohuemmilla kielillä soittamiseen tulee, kättä voi siirrellä tallan päällä jonkun verran. Eikä pienestä plektran kulmasta kieliin nähden pitäisi suurempia haittoja olla, kunhan ranne ei väänny luonnottomasti.

3. liikkeiden liioittelu. Suositteletteko aloitteleville kitaristeille samaa, mitä useat rumpumaikat suosittelevat oppilailleen? "Liioittele kaikki liikkeet harjoitellessasi jotakin uutta, tämä auttaa sisäänajamaan likkeitä motorisesti ja tuo ilmaa soittoon..". Fysiikan laithan siinä tulee sitten kitarankin kanssa myöhemmin eteen, ei ne lirutukset mene kovin nopeasti, jos jokainen sormi nostetaan aina 10cm irti oteleudasta. Mutta idea lienee selvä, oletteko kokeilleet, kokemuksia?

Mää olen vähän sitä mieltä, että kannattaa ruveta miettimään heti kättelyssä päinvastaista. Mitä pienempi liike, sen parempi, kun tekniikkaa viedään eteenpäin. Koskee sekä pleku- että otelautakättä. Eri juttu on sitten, kun viuhutaan lavalla kuin Pete Townshend konsanaan.

 

Aloittaa kannattaa ohuemmilla, joko .009- tai korkeintaan .010-setillä, sillä sormivoimat eivät välttämättä ole saman tien mitään SRV-tasoa. Plekun paksuudella on puolestaan helpompi leikitellä; osta monta eri paksuista ja kokeile, mikä niistä on oma juttusi.

 

Jos näin todella olisi, jokainen soittaisi pleku sormenpäiden välissä ja ranne ilmassa kömpelöä economyllä tai epäsäännöllisiä alaslyöntejä röhnöttäen epäryhdikkäästi alaselkänsä päällä. Ei oppilaitoksissakaan turhaan soittoasentoon ja pikkaustyyliin huomiota kiinnitetä.
 
Ole hyvä passe! :)

Ole hyvä passe! :)
 
Häh? Yritetäänkö tässä olla meikäläisen alter ego?

Häh? Yritetäänkö tässä olla meikäläisen alter ego?
 
Heh, uskottelen itselleni että tuo oli akateemista läppää, joka meni multa yli hilseen.
 
Parisen tuntia päivittäin on nyt tullut treenailtua, lähes tulkoon puhtaasti juuri nämä soittoasennot/tekniikat suurennuslasin alla. Miltei vähän uskomatonta kuinka paljon noihin panostaminen vaikuttaa soittoon saman tien. Älyttömän loogisia juttujahan nämä soittoasennot, oli kyse sitten mistä instrumentista tahansa, yleensä ovat. Se on kuitenkin käytävä läpi se sellainen "tietoiseksi tekemisen" prosessi, jotta niihin voi alkaa tosissaan panostaa. Ergonomia ja fysiikan laithan ne pitkälti näitä juttuja ohjailevat. Minkä verran ja millä tavalla näihin muuten kiinnitetään huomiota eri opistoissa?
 
Kaksi uutta "virheasentoa" tuli taas bongattua, kun soittelin eilen peilin edessä. Kun alan vääntämään jotakin vähän haastavampaa, niin vasen olkapää alkaa helposti roikkumaan. Koko yläkroppa ikään kuin puristaa kohti kitaran kaulaa. Ja kyllähän se kitara tottumattoman olalla alkaa itseasiassa vähän painamaankin parin tunnin session aikana.
 
Toinen, osittain samasta syystä johtuva virhe on, että vasurin kyynerpää painuu helposti kylkeen kiinni. Huomaan, että kun skarppaan tämän kanssa niin vasuri toimii paljon paremmin ja paremmassa asennossa.
 
Ryhdikkäästi mutta rennosti, siinä kai se pähkinänkuoressa...

Häh? Yritetäänkö tässä olla meikäläisen alter ego?
 
Elähän hermostu :D Kiittelin sun puolesta vaan ku kirjottelit niin hyvän tekistin että kyllähän tuossa oli juttua myös meikäläiselle... :)