Keskustelua raskaammasta musiikista ›

Hei, tämähän on hyvä aihe. Sanoisin että Opethin Demon Of The Fall. :D
Kyllä kans Dream Theaterin Pull Me Under.

Jos pelkästään raskaammasta musiikista puhutaan, niin kyllä se Stone varmaan suurimman vaikutuksen on tehnyt. Latvalan kierot harmoniat ja riitasoinnut tuntuivat aiheuttavan sellaisen tajunnanlaajennuksen että useimpien bändien riffittelyt kuulostivat pahimman Stone kuumeen jälkeen valitettavan tylsältä.
Se biisi voisi olla Light Entertainment.

Entombed - Wolverine Blues.

Opethin The Drapery Falls, Dream Theaterin Take the Time ja Pain of Salvationin Iter Impius

Kyllä sen on pakko olla Mokoman Kasvot Kohti Itää. Biisin pitkästä aikaa kuullessani viimekeväänä, se toi innostukseni metallin saloihin, kun väärille teille meinattiin jo karata :)
Biisin älyttömän hieno riffi potkii vieläkin joka kerta vaan kovempaa. Tätä pidän itselleni eräänlaisena musiikillisen raamattuna tms. Se on vaan joka kerta yhtä hieno fiilis kun biisi lähtee soimaan.

Slayer - Angel of Death
 
Tuosta se metallin diggaileminen sitten lopullisesti alkoi.

Children Of Bodomin Something Wildia ja Deathin Scream Bloody Gorea sain kuulla tuossa pari-kolme vuosia sitten. Jätti ristiriitaiset tunnelmat, mutta päätin siten kuunnella myös Symbolicin Deathhilta ja Hatebreederin COB:ilta. Jumalauta että ne iski! Siitä lähtien aloin ahkerasti kaluamaan kaikkea death metallin (no yli päätänsä metalliin) piiriin kuuluvaa musiikkia ja sillä tiellä ollaan. Kitarakin piti stna ostaa kun Chuck veti niin hyvin, Laiho ei niinkään innostanut(ooh...). Maidenia olin toki aikasemmin kuunnellut, mutta kaiken ei-metallisen musiikin kuuntelun lopetin, kun tuon Deathin löysin. Kaikesta siitä mainstream-musiikista vain yhtäkkiä hävisi mielekkyys. Joku Zombie Ritualkin on progea Limp Bizkittin kappaleisiin verrattuna. :P
 
Niin tosiaan biisiähän tässä haettiin. Ehdottomasti Deathin Torn To Pieces ensin herätti mielenkiinnon ja loppusilauksen antoin Empty Words. Tulipahan nyt kuitenkin taustaa kerrottua. :)

Metallican Sad but true ja Welcome home. Sanoituksissa on sitä jotain.
E: Tosiaan "se yksi" biisi... Noh, sanotaan sitten toi Sad but true.

Black Sabbath - Black Sabbath
 
Avasi mulle kokonaan uuden alueen metallimusiikissa. En ollut ennen kuullut mitään näin hidasta, jossa kuitenkin olisi aivan omanlaisensa tunnelma. Eikun helvettiin tunnelma, tässä on sitä taikaa ja alkukantaista pahuutta. Kappaleen livenä todistaminen viime kesänä oli värisyttävä kokemus, jota edes auttoi haudanhiljainen Hartwall Areena.
 
Mielestäni Black Sabbathin paras biisi ja todellinen merkkipaalu raskaamman musiikin historiassa. Tämä kappale myös avasi silmäni doom metallin suuntaan.

Skee-Lo - I Wish
ja siitähän se sitten lähti

ZZTOP - Sharp Dressed Man, Ensimmäinen bändi mikä Näytti ja kuulosti hyvältä kuulin tämän joskus 15 vuotta sitten ensi kertaa.
 
Myös Black Sabbath - Iron Man Teki lähtemättömän vaikutuksen

Carcass- Corporeal Jigsore Quandary
 
Teki uskomatonta tuhoa 6-vuotiaan nappulan päässä se alun basarituli. Siitä alkoi hewi medellin kuuntelu meikäläisellä. Ei kaduta :)

iron maiden - the clairvoyant, ainakin sillä tavalla vaikuttanu että meikän hevinkuuntelu alko sillä

Jason Becker - Altitudes
 
Tarvitseeko tätä edes perustella... Hienointa kitarointia mitä olen koskaan kuullut.

Fear Factory - Replica
 
Tästä biisistä kaikki alkoi.

Stratovariuksen SOS ja Iron Maidenin Fear Of The Dark, melkein samantien kun kuulin nämä biisit ostin kitaran.

Siirrymme kauas synkeälle 90-luvulle, jolloin tuolloin ala-asteella nyhjännyt pojankloppi sai valita yhden levyn perheen liittyessä Fazerin musiikkikerhoon. Musiikista en tuolloin paljon välittänyt/tiennyt (vieläkään?) joten laitetaan kohtalon ivan piikkiin että sormi osui kuvastossa kokomustan albumin päälle.
 
Pikaedit: jokin tuon albumin biiseistä, mahdoton nostaa tiettyä

Nirvanan Nevermind kokonaisuudessaan, jos pitää yksi kappale valita, niin varmaankin Smells Like Teen Spirit tai Drain You. Minkä takia? No siksi, että tuo levy herätti innostukseni musiikkiin, sai minussa syttymään musiikin tekemisen palon, joka jatkuu vielä tänäkin päivänä. Meni useita vuosia, kunnes iski Sentencedin Frozen ja aloin kuuntelemaan metallia. Meni vielä muutama vuosi kunnes minulle soitettiin Devin Townsendin Terria. Hyvästi kaikki muu. Eli kolme artistia ja levyä, jotka saivat pikkupojan innostumaan ja palvomaan.
 
*hiljaisuus*
 
Amen.
 
EDIT: Ja tähän pitää vielä sanoa ajateltuani hieman asiaa, että kaikki edellämainittu on valhetta. Elämääni eniten vaikuttanut kappale - johon koko musiikillinen tietouteni/elämäni/näkemykseni perustuu - on loppujen lopuksi Sergei Rachmaninovin kolmas sinfonia (oliko nyt D- vai C-mollissa) Vladimir Ashkenazyn soittamana. Sen kuulin unimusiikiksi jok'ikinen ilta kymmenen ensimmäisen elinvuoteni ajan. Jätti lähtemättömän vaikutuksen, kaunein teos, jonka olen koskaan kuullut. Suosittelen tutustumaan, ei varmasti jätä ketään kylmäksi (paitsi sellaiset, jotka vastaavat tähän threadiin Bodomin Deadnight Warriorin ja iäkseen 14 vuotta).
 
Amen reprise.

No Maidenin The Wicker Manhan se oli josta toi musiikin kuuntelu alkoi. Muistan kuin eilisen kun heräteostoksena oli mukaan tarttunut Rock In Rio tupla CD ja sitä sitten yksin enon luona kannettavalla kuunneltiin ja joka biisissä hullut kylmät väreet ja ihmettelin suurin piirtein suu auki miten mahtavaa musiikkia se oli. Vieläkin olen samaa mieltä, 2½ vuoden jälkeen.