Bänditoiminta ›

Ei sen tarvitse olla tanssi-tai humppabändi, kuka saa oikeasti liksaa keikoistaan.

Ei sen tarvitse olla tanssi-tai humppabändi, kuka saa oikeasti liksaa keikoistaan.
 
Niinpä. Rokkicovereita veivatessamme saimme kunnon liksaa yhdellä tai maksimissaan kahdella setillä. Rokkipuolella bändeille ei oo tarjolla vaan niin paljoa keikkaa...

Niinpä. Rokkicovereita veivatessamme saimme kunnon liksaa yhdellä tai maksimissaan kahdella setillä. Rokkipuolella bändeille ei oo tarjolla vaan niin paljoa keikkaa...
 
Itsekkin parasta aikaa coverbändissä veivaavana ihmettelen sitä hinkua, millä soittajat suostuvat soittamaan ilmaiseksi tai todella ala-arvoisella liksalla.
 
Varsinkin omaa materiaalia soittavalla ns. nimettömällä rockbändillä keikan saanti voi olla aika haastavaa.
 
Jos keikoille on kova hinku, niin bändin nimen ei ehkä välttämättä tarvitse olla Wittu, nimettömän bändin nimen voi tehdä hieman myyvemmäksikin. TAi sitten se toinen vaihtoehto, soitellaan vaan toisillemme ja likkakavereille treenikämpällä tai koulun päättäjäisissä.

Kyllä humpansoittokin on mielenkiintoista ja haastavaa, kun tekee se oikealla asenteella. Vaikka rokkimusa on mulle ominta musiikkia, on humppakeikkailu tehnyt mulle mielestäni erittäin hyvää musiikillisesti. Olen mielestäni oppinut yhtä ja toista sellaista, mikä olisi jäänyt oppimatta jos olisin veivannut pelkkää mielimusaani. Lisäksi olen löytänyt monta hienoa biisiä, joita en olisi tullut löytäneeksi ilman sitä "pakkoa" mitä tanssibändissä soitto on tuonut mukanaan. Tanssibändillä täytyy kuitenki olla laaja ja monipuolinen ohjelmisto. Ja se, että tanssikeikkoja ei (ainakaan meillä) tehdä kuin normiliksoilla, tuo hommaan oman ryhtinsä. Totta toisaalta on, että liitereitä kierrellessä joskus näkee tanssibändejä, jotka vaikuttavat uskomattoman leipääntyneitä hommaansa, mutta sehän ei ole musagenren vika.

Kyllä humpansoittokin on mielenkiintoista ja haastavaa, kun tekee se oikealla asenteella.
 
Joka ainoan piisin voi soittaa hyvin tai huonosti.
Mulle toi genreajattelu ei tärkeää, soitan humppaa, jatsia, bileä, (cover)rokkia, kaikki kivaa.
Ei pienintäkään halua päästä/joutua soittamaan itse tekemää tai bändikaverin tekemää rokkia, se on muitten hommaa.

Joka ainoan piisin voi soittaa hyvin tai huonosti.
Mulle toi genreajattelu ei tärkeää, soitan humppaa, jatsia, bileä, (cover)rokkia, kaikki kivaa.
Ei pienintäkään halua päästä/joutua soittamaan itse tekemää tai bändikaverin tekemää rokkia, se on muitten hommaa.
 
Annan komppini tälle.
 
Mulle on tärkeintä musiikki, muodossa missä tahansa. No ihan äärimmäisistä tyylisuuntauksista en niin pidä (jos joku kysyy, että mitä ne on, niin vastaus on, että mieti). Keikkailu on koko musajutun suola.
 
Oon ite soittanut bändielämäni aikana rokkia, rautalankaa, poppia, funkia ja nykyisin tanssimusaa. En koe niitä muiden musatyylien keikkoja sen paremmiksi kuin tanssimusiikin. (Kaikenkaikkiaan muiden genrejen bändeillä on vähemmän keikkaa ja uskallan väittää että myös keskimäärin huonompi liksasta, vrt pizzapalkka)
 
Ja tosiaan kyllä tälläkin puolella on nuorempiakin yrittäjiä. Kommentit siitä, että tanssimusan vetäjät vanhenee alalta pois on peräisin sellasilta, jotka ei oo homma nähny/kokenu.

Joka ainoan piisin voi soittaa hyvin tai huonosti.
Mulle toi genreajattelu ei tärkeää, soitan humppaa, jatsia, bileä, (cover)rokkia, kaikki kivaa.
Ei pienintäkään halua päästä/joutua soittamaan itse tekemää tai bändikaverin tekemää rokkia, se on muitten hommaa.
 
Kyllä niin on, että näin on!
 
Olen joskus ollut huomaavinani, että noita covereiden soittamista suotta pelätään siksikin, että uskotaan kuulijoiden tekevän vertailua siihen alkuperäiseen.
(Omien soitossahan kukaan ei voi sanoa, että ei sitä noin soiteta.)
 
Kukaan ei myöskään kiellä tekemästä näistä omia sovituksia ja versioita, kuten lähes kaikista "klassikoista" (vaikkapa, valssista - twist ym.)
Tuttu sävelmä iskee kuitenkin, muunneltunakin, usein paremmin kuuntelijaan, kuin jokin täysin uusi ensimmäisellä kuuntelukerralla.
Usein ainakin itselläni uusi biisi ei kuulosta kovinkaan kummoiselta, ennenkuin sen on kuullut vaikkapa radiosta päivittäin muutaman viikon ajan.

Olen joskus ollut huomaavinani, että noita covereiden soittamista suotta pelätään siksikin, että uskotaan kuulijoiden tekevän vertailua siihen alkuperäiseen
 
Mun rokkikeikat on lähinnä laitakaupungin räkäläpubeissa. Niissä ihmiset on intoa täynnä, kun tunnistaa kappaleen. Ei se oo tärkeää, onko se kopio originaalista, kunhan on tunnistettava. Vaikka me ei soiteta omia piisejä, niin joku harvinainen, jota ne ei tunnista, ei saa läheskään samaa suosiota.

Kyllä mie humppaakin voisin vetää, jos siitä sais asiallisen palkkion. En vaan ole sattunut päätymään sellaiseen pändiin. Eli joo, miulle riittäs raha moitiiviksi ainakin jonkin mittaisen kokeilun ajaksi. Sittenhän sen näkisi, että jaksaako ja kuinka kauan.
 
Jos raha on ainoa motiivi aloittaa tanssimusiikin parissa, kannattaa unohtaa asia heti kättelyssä. Kyllä tää laji vaatii jonkin asteisen oireyhtymän ennenkuin keikat lähtee rullaamaan. Monta kertaa todetaankin kysyjille, jotta : "väärät lääkkeet, väärät lääkkeet!".
 
Keikkailu vaatii tietynlaisen asennoitumisen "humppaan". Ne jotka ovat kestäneet vähintäin 20 vuotta, tietävät kyllä mitä se tarkoittaa :)

Jos raha on ainoa motiivi aloittaa tanssimusiikin parissa, kannattaa unohtaa asia heti kättelyssä. Kyllä tää laji vaatii jonkin asteisen oireyhtymän ennenkuin keikat lähtee rullaamaan. Monta kertaa todetaankin kysyjille, jotta : "väärät lääkkeet, väärät lääkkeet!".
 
Keikkailu vaatii tietynlaisen asennoitumisen "humppaan". Ne jotka ovat kestäneet vähintäin 20 vuotta, tietävät kyllä mitä se tarkoittaa :)
 
Komp. Eikä se humppa enää ole enää se juttu, joka oli vielä vuosia sitten. Laajasti iskelmää, reipasta tanssimusaa ja covereita ja keikkaa on sen jälkeen ihan mukavastikkin.

Jep. Eli soitatte tylsiä miljoonaan kertaan tehtyjä biisejä omilla paskoilla arreilla tai paskasti kopioiden muiden arreja 5x45 minuuttia/ilta. Ja saatte työehtosopimuksen mukaisen palkan. Elätte elämänne parasta aikaa...
 
Ei se ihan noin ole. Jonte ainakin, vaikka onkin vain harrastajatanssimuusikko, välillä ihan oikeasti ja perkeleesti nauttii soitosta. Tämän tason muusikot eivät käy rahasta vaan vielä siitä nautinnosta keikoilla.

Ei se ihan noin ole. Jonte ainakin, vaikka onkin vain harrastajatanssimuusikko, välillä ihan oikeasti ja perkeleesti nauttii soitosta. Tämän tason muusikot eivät käy rahasta vaan vielä siitä nautinnosta keikoilla.
 
Ihan sama: Kyllä humppakeikatkin mulle huvia on. Ja mä oon niin kova jätkä, että se liksa ei yhtään huvia vähennä.
Ja kun huvittelemaan kerran lähtee niin samalla vaivalla paljon huvia eli kun kamat on jonnekin hevon kuuseen soittokuntoon roudannut niin mieluummin soittaa paljon kuin vähän.
 
Edit: Mun on vaikee tajuta että kun keikalla himasta himaan on 12 tuntia tai enemmän, niin se on hemmetin tärkeää soittaako 3, 4 vai 5 settiä kun se on kuitenkin olematon osuus keikkaan kokonaisuudessaan kuuluvasta ajasta.
Mieluummin sitä kivaa tekee enemmän.

Tässä tilanteessa on kartoitettava ne harrastelijamuusikot, jotka ovat musiikkiholisteja, tykkäävät soitella omaksi huvikseen nimenomaan yhtyeessä. Arvioidaan soittotaidot ja henkilökemiat ja sitten pyydetään treeneihin, ja voila, kolmen kuukauden päästä meillä on koko illan setti hallussa.
 
Tota.Ei kai ny humppamuusikon mihinkään treeneihin tarvi lähteä?

Tota.Ei kai ny humppamuusikon mihinkään treeneihin tarvi lähteä?
 
Joo, meidän eka humppakeikka oli sellainen, että soittajat tapasi toisensa ekaa kertaa lauteilla ja mä esittelin ne toisilleen ja sitten menoksi: yy-kaa-koo-nee!
 
Sen mä opin sillä keikalla, että yleisön mielestä ei ollut hyvän näköistä tää lauteilla esittäytyminen ja sen jälkeen mä siirsin tän seremonian bäkkärille.