Bassot ›

Ja nyt ei kysytä maailman taitavinta basistii vaan bassoo soittavaa ihmistä jonka persoonaa, olemusta, ulkonäköö, värikästä elämää ihailette ja soittotaidolla ei ole väliä. ja myöskin sävellys/sanoitustyylin perusteella saa valita koska nehän on osa tätä kyseistä tyyppiä

Mun basisti tyyppi on Kissin Gene Simons
Genen räväkkä esiintymisasu ja lava action on kolahtanut heti ekoilla näkemyksillä ja ne naistenmiesjututkin on legendaarisia olutilta kertomuksia. ja tyyppi osas kunnolla Rock n Rollin pyörittämisen. ja loppujen lopuksi on ihan fiksu tyyppi. osas myös elää mut olihan se sitä aikaa silloin
 
Ja sivukysymyksenä on se et kumpaa arvostat enemmän: Taito-Image
Mul 80% taito

se on silti se Chi Cheng
 
kaveri on zen buddhalainen, aina hyvin rennosti pukeutunut, omasi vielä muutama vuosi sitte helvetin komeet rastat jne. esiintyy aina rankan puoleisesti

Mudvaynen Ryknow, en pysty harmi vaan perustelemaan, se on vaan niin kova lavalla.

Cisse Häkkistä, just oikeenlaista rock-menoa

Bootsy Collins ehdottomasti Les C saa kakkos paikan.

ehdottomasti harrisin steve, vaik en ees lukenu kysymystä

Idoleita on mulla monia ja ne vaihtuvat yhtenään, tällä hetkellä päällimmäisenä Musen basisti Chris Wolstenholme sekä musiikillisten sekä ulkomusiikillisten syiden takia.
 
Lavaliikehdintä on sopivan hillittyä, mutta määrätietoista ja kaveri myös osaa näyttää nauttivansa soitosta ja esiintymisestä.
 
Taito-Image 50-50. Eivät kumpikaan toimi yksinään.

Tällä hetkellä meikäläistä kiehtoo eniten Jason Newstedin persoona.
Kaveri on perfektionisti live- esiintymisen ja soiton suhteen, eikä varmasti jätä ketään kylmäksi lavalla. (Ei sillä että kenenkään pitäisi vetää kaikki sävelet kohilleen aina, asennehan se tärkei on.)
Ja asennettahan tältä äijältä löytyy...
Mahdollisesti moshauksen esi-isä, kummi, kaima ja kaikki muut.
 
Soittopuoli ei välttämättä kaikkein luovinta tai teknisintä, mutta meikäläiseen iskee silti kuin miiljoona volt.., eiku patavasaraa!

Mun basisti tyyppi on Särö -yhtyeen hemmo
hemmon räväkkä Kiss My Bass- T-paita ja lava action on kolahtanut heti ekoilla näkemyksillä ja ne ritsankerääjämiesjututkin on legendaarisia olutilta kertomuksia. ja tyyppi osas kunnolla Rock n Rollin pyörittämisen. ja loppujen lopuksi on ihan fiksu tyyppi. osas myös pintsaa mut onhan sillä hemmon ritsa & pitsa -toimita myös, mikä on oleellinen osa hemmon basisti persoonaa. Snadin parhaat pitsat ja hienoimmat ritsat.
 
Ja sivukysymyksenä on se et kumpaa arvostat enemmän: Taito-Image
Mul 80% taito
 
Kokonaisuus.

ulkonäköä en osaa sanoa, muttei ainakaan Wooten (the tyyli).
 
98% taitoa - imagoa 2%

Kyllä se on ehdottomasti tuo Justin Meldal-Johnsen tämänkin kysymyksen kohdalla. Se kaveri on pätevä tuottaja ja basisti. Ja lava habitus(kirjotetaanks tää yhteen?) on mitä mainioin. TJEU:
 
http://www.guyatone.com/artists/meldal-johnsen.html
 
Myös omat sivunsa ovat vallan mainiot.

Miks ei kukaan sano Flea? Flea ehdottomasti!

No minä tietysti.

Les Claypool on hauska hemmo. Mutta Billy Sheehan on itelle kyllä semmonen mahtava live-persoona ettei mitään rajaa! uskomaton soittaja ja esiintyjä... ja opetusvideoista sain semmosen kuvan et hemmetin rento äijjä muuteski :)

Taitaa itselläni olla toi Nicky Wire Manicseistä. Se on niin androgyyni tyyppi. Glitteriä olla pitää. Ja tietysti ne sanoitukset on kanssa mahtavia.

Piti hirveesti miettiä, mutta sitten mieleen pulpahti jostain nuoruudesta Nomeansno:n Mr.Wrong. Siinä o tyyli kohdillaan. Eikä paskempi basistikaan.

Cisse Häkkinen sanon minä. Ja tuohon toiseen kysymykseen sanon, että 50-50

Cisse Häkkinen se taisi alkusiemenen laittaa omaan kaaliin itämään matalien taajuksien tuottamisen hienoudesta, vuosi taisi olla 1976. Pohjois-Haagassa Cissen mutsi asui vastapäätä kadun toisella puolella niin tiesi aina milloin Cisse on kylässä kun se Cadillac oli siinä parkissa. Ja eka livekokemus oli Hurriganes vuonna 1976, Cissen basso tuli niin lujaa että vatsanpohjassa tuntui, Remu veti hämäriä spiikkejään mikkiin biisien välissä ja koko hommassa oli sitä kamahoulamaa sen verran että 9-vuotias kundi oli vakuuttunut että siinäpä on hieno ammatti, heh!

Sanon: arvaa-kukka. Hänen vallaton lavapresensensä ja -persoonansa löi mut ällikällä, kun vedimme vuoden 2005 Takkulan Blues&Jazz-festareilla samalla stagella samaan aikaan. Olin kyllä melko nöyrää poikaa tuollaisen lahjakkuuden edessä. Ja mukava mieskin oli lavan ulkopuolella. Juteltiin niitä näitä.