Lyriikka ›

Tai siis oikeastaan, koetko oikeasti että sinulla on absoluuttinen totuus asioista?
 
Aina välillä tulee vastaan "totuuden omistajia". Kovia häiskiä.
 
Nummisen jutut ovat marginaalitaidetta
 
Onko tämä argumentti niitä vastaan?

Se on totta, että tuntevat. Mutta vasta kun jonkun tuntee, siitä voikin poiketa, uskon ma. Ja muodossa pitäytyen voi tehdä aivan saatanan hienoa jälkeä, koppavimpana esimerkkinä Juice Leskinen, jonka kyky tehdä tiukat riimit tiettyyn mittaan on jotain ihan uskomatonta. Vapaamuotoista tavaraa siltä suunnalta ei sitten olekaan lauluntekseinä juuri tullut.
 
Ei tarvitse toisaalta vilkaista kuin vaikka AW Yrjänän teksteihin, niin jo mennään aika vapaaseen mittaan joissain kohdissa -- että osataan sitä nykypäivänäkin. Mikä niistä tekee sen vähemmän lauluntekstejä kuin joku muu, sitten.
 
AW Yrjänää ei kukaan enää muista 20 vuoden päästä, mutta Juicen muistaa.

AW Yrjänää ei kukaan enää muista 20 vuoden päästä, mutta Juicen muistaa.
 
No, tämäkin tietty nähdään vasta 20 vuoden päästä.

Mitäs mieltä Bardi on Bohemian Rhapsodyn sanoista?
 
Is this the real life?
Is this just fantasy?
Caught in a landslide
No escape from reality
Open your eyes
Look up to the skies and see
I'm just a poor boy, I need no sympathy
Because I'm easy come, easy go
A little high, little low
Anyway the wind blows, doesn't really matter to me, to me
 
Mama, just killed a man
Put a gun against his head
Pulled my trigger, now he's dead
Mama, life had just begun
But now I've gone and thrown it all away
Mama, ooo
Didn't mean to make you cry
If I'm not back again this time tomorrow
Carry on, carry on, as if nothing really matters
 
Too late, my time has come
Sends shivers down my spine
Body's aching all the time
Goodbye everybody - I've got to go
Gotta leave you all behind and face the truth
Mama, ooo - (anyway the wind blows)
I don't want to die
I sometimes wish I'd never been born at all
 
I see a little silhouetto of a man
Scaramouch, scaramouch will you do the fandango
Thunderbolt and lightning - very very frightening me
Gallileo, Gallileo,
Gallileo, Gallileo,
Gallileo Figaro - magnifico
 
But I'm just a poor boy and nobody loves me
He's just a poor boy from a poor family
Spare him his life from this monstrosity
Easy come easy go - will you let me go
Bismillah! No - we will not let you go - let him go
Bismillah! We will not let you go - let him go
Bismillah! We will not let you go - let me go
Will not let you go - let me go (never)
Never let you go - let me go
Never let me go - ooo
No, no, no, no, no, no, no -
Oh mama mia, mama mia, mama mia let me go
Beelzebub has a devil put aside for me
for me
for me
 
So you think you can stone me and spit in my eye
So you think you can love me and leave me to die
Oh baby - can't do this to me baby
Just gotta get out - just gotta get right outta here
 
Ooh yeah, ooh yeah
Nothing really matters
Anyone can see
Nothing really matters - nothing really matters to me
 
Anyway the wind blows...
 
Ei se maailma ole niin mustavalkoista. Tottakai hyvälle sanoittajalle on hyötyä "sääntöjen" opettelusta, mutta ilmankin pärjää. Rivit tulee täyteen, mutta riimit ei.

AW Yrjänää ei kukaan enää muista 20 vuoden päästä, mutta Juicen muistaa.
 
Muistaapas. Juice ei oo soittanu Terveissä Käsissä, mutta AaWee on.

Mitäs mieltä Bardi on Bohemian Rhapsodyn sanoista?
 
Tämän biisin meinasin ensin itsekin mainita tässä ketjussa. Heh. Yhteensattuma. Mutta toisaalta jätin sen sitten tekemättä, koska en henkilökohtaisesti oikein pidä kyseisen kipaleen sanoituksesta, vaikka se melkoinen klassikko onkin. Muodottomuus tai muut edellä mainitut tekijät eivät ole tässä syynä, vaan joku muu... paha sanoa, mikä. Jotenkin (ainakin itselleni) englanninkieliset tekstit jäävät aina jotenkin latteiksi. Ehkä se johtuu siitä, että sitä kielellä leikkimistä ei tajua niin hyvin, kuin äidinkielellään. Tai sitten se on vain niin, että englannin kieli on eräänlainen kertomakieli, eikä samanlainen kikkailukieli, kuten suomi...

AW Yrjänää ei kukaan enää muista 20 vuoden päästä, mutta Juicen muistaa.
 
Ja sekö tarkoittaa, että AW:n lyriikka ei olisi kelpoista tavaraa?
 
Ota Bardi järki käteen.

Ja sekö tarkoittaa, että AW:n lyriikka ei olisi kelpoista tavaraa?
.
 
Niinpä. Samaten tässä mietin noita Wigwamin Being-albumin sanoituksia. Perkele paikoitellen sataprosnettista tajunnanvirtaa, riimeistä ei tietoakaan ja niitä vieläpä puhutaan. Ovatko ne "vähemmän" lauluntekstejä kuin nämä muut? Hyvin ainakin toimivat vielä alun neljättäkymmentä vuotta ko. albumin julkaisemisen jälkeen.
 
Taitaa olla vähän provoilumeininkiä tässä kanssa ilmassa.

Taitaa olla vähän provoilumeininkiä tässä kanssa ilmassa.
 
Ja täysin tarpeetonta pätemistä.

Ja täysin tarpeetonta pätemistä.
 
Jos tässä viitattiin meikäläiseen niin sorry, ei ollut aie se.
Ja jos ei, niin unohtakaa edellinen. Hoho.

Ja jos ei, niin unohtakaa edellinen. Hoho.
 
No ei todellakaan, tai siis ainakaan minä en viitannut sinuun.

Äh..
 
Kuka siellä vertailee Yrjänää ja Juicea, häh!
 
Laskepas tavut Yrjänän teksteistä niin huomannet etteivät ne nyt sanan varsinaisessa merkityksessä kovin vapaamittaisia ole. Yrjänän teksteissä myös myös näkyy että painot on tarkkaan harkittuja. Ainoastaan riimejä hän tuntuu välttelevän (ja vaikka en tiedä niin oletan että sekin on tietoinen valinta, jolloin kyse ei ole vapaudesta) http://www.cmx.fi/arkisto/reader.php?fn=sinullejotaenviela.txt Tuolta löytyy Tero Valkeakosken seminaarityö Yrjänän lyriikasta, jos syvemmin haluaa aiheeseen paneutua.
 
Itse henk. kohtaisesti en ajattele Rock lyriikan olevan sen vapaampaa kuin muunkaan. Se että tehdään rockia ei ritä perusteeksi kirjoittaa runoa lyriikan sijaan. Minulle lyriikka tarkoittaa nimenomaan muotorunoutta, joka kuuluu esittää poljennolla tai laulaen kun taas runous on tarkoitettu vapaasti lausuttavaksi tai luettavaksi. Käyttötarkoitus on siis eri ja sen mukaisesti pitää teksti tehdä.
 
En kuitenkaan tuomitse riimittömyyttä tai normaaleista tavutuksista ja painoista poikkeamista laulu-lyriikassa.
 
Perinteisessä rytmirunoudessa täytyy noudattaa normaalin kielen painotuksia ja rytmityksiä, jotta se tulee luetuksi niinkuin halutaan (ei ole ohjaavaa musiikkia tms.) eli niinkuin se on kirjoitettu, mutta musiikin puolella voi olla joskus venytyksiä, poikkeavia painotuksia ja -tavutuksia instrumenteilla täydennettyjä rivejä ja vaikka mitä.
 
Se juuri on omalla laillaan sanoittamisen suola.
 
Laulu-lyriikka ei ole likikään yhtä kahlittu muoto kuin vaikkapa sonetti. Silloin kun tehdään sanoituksia jollekin muulle sävellettäväksi niin silloin täsmällisyys helpottaa työtä. Suurin osa omista epätäsmällisistä teksteistä makaa edelleen maailmalla vailla musiikillista visiota. Ne pitää esilaulaa valmiiksi tai sitten säveltää itse koska teksti jonka tavutuksissa ja riimeissä ei ole logiikkaa on ulkopuolisen todella vaikea lähteä avaamaan.
 
Loppujen lopuksi ulkopuolinen ei siis voi tietää onko joku teksti runoa vai lyriikkaa kuulematta sitä. Kaikin puolin raja on muutenkin niin häilyvä.
 
Tässä nyt kuitenkin oma tekstini, joka syntyi tuollaisella vapaammalla otteella. Toki tekstiin tuli riimejä ja rytmiä selkäytimestä, mutta ei niitä ole viilailtu sen kummemmin. Lajityyppi olisi jonkinlaista Huumori/Funk/Rockia :)
 
Jos jotakuta nyt kiinnostaa niin lisää sanoituksiani löytyy osoitteesta: www.geocities.com/samuli.koivulahti/
 

 
Kyyneleet eivät aina riitä
( San. Samuli Koivuahti )
 
tyttö nätti
poika jätti
hyväks käytti
jotain näytti
teki temput
antoi lemput
lähti pois
kuin tähti ois
 
tyttö kaunis
tosi sievä
päätti kostaa
sille vielä
mutta tuumi
että suuri
vaiva siitä
varmaan ois
 
kyyneleet eivät aina riitä /9
itkeneet silmät eivät kiitä /9
jos sydän jäätyy mitä siitä /9
siksihän Mirva vetää spriitä /9
( ettei tuntisi enää mitään ) /9
 
äiti sanoi
älä itke
isä sanoi
itke vaan
veli-poika
se vain nauroi
kaveritkin
haukkui taas
 
tyttö lähti
kujaa kohti
aseen osti
sekä pohti
tällä ammun
pelin irti
siihen loppuu
itku-virsi
 
kyyneleet eivät aina riitä /9
itkeneet silmät eivät kiitä /9
jos sydän jäätyy mitä siitä /9
siksihän Mirva vetää spriitä /9
( ettei tuntisi enää mitään ) /9
 
poika kuoli
poistui huoli
mutta sitten
poliisitten
kanssa joutui
tekemisiin
ja ne puuttui
menemisiin
 
kiven sisään
Mirva joutui
kaikki paha
siitä koitui
vaikka oli
pelkkä uhri
maineensa hän
silti tuhri
 
kyyneleet eivät aina riitä /9
itkeneet silmät eivät kiitä /9
jos sydän jäätyy mitä siitä /9
siksihän Mirva vetää spriitä /9
( ettei tuntisi enää mitään ) /9
 
paha juttu
stoori tuttu
moni tietää
mitä sietää
tytön täytyy
jos näyttäytyy
porukoissa
niissä joissa
 
äiti kieltää
pyörimästä
harva ottaa
opin tästä
eihän nuorta
mikään estä
eikä sydän
aina kestä
 
tytön täytyy
muistaa aina
pöllyssä ja
perjantaina
yöllä liikkuu
kaikenlaista
kännistä ja
humalaista
 
kyyneleet eivät aina riitä /9
itkeneet silmät eivät kiitä /9
jos sydän jäätyy mitä siitä /9
siksihän Mirva vetää spriitä /9
( ettei tuntisi enää mitään ) /9

Kyyneleet eivät aina riitä
( San. Samuli Koivuahti )
 
Nyt täytyy kyllä sanoa, että menin sanattomaksi.
 
..mutta muistui mieleeni, kun ala-asteella oltiin ja yks tyttökaveri kirjoitteli kivoja lauluja.
 
Ei sillä, olihan tuo teknisesti ihan toimivan näköinen.. mutta niin tavanomaista tekstiä, mitäänsanomatonta.
 
Karseita riimejä ja sanoja. Oliko tuo tarina jotenkin omaperäinen? Ei. Miljoona kertaa kuultu, se ei sinänsä haittaa.. mutta saman tarinan voi kertoa niin paljon paremminkin.
 
Tuon näytteen perusteelta en sinulta tekstejä tilaisi, edelleen varmaan paremmin tuollaiset menee kaupaksi johonkin iskelmäpuolelle.
 
Hyvin sopii sinänsä tuo tekstisi tähän threadiin, että se puolustaa tämän threadin olemassaoloa vahvasti.

Hyvin sopii sinänsä tuo tekstisi tähän threadiin, että se puolustaa tämän threadin olemassaoloa vahvasti.
 
Right on.
 
Rock-lyriikan hienous on justiin siinä, että sillä ei tarvii yrittää sanoa mitään. Pitää muistaa sekin, mistä rock sillon aikoinaan lähti liikkeelle, ja millasia tekstejä sillon tehtiin. "Rock around the clock", "Rock this joint", "Maybelline" ja sitä rataa. No, Chuck Berry tietysti kunnostautui tekemällä ns. tarinabiisejä, mutta eipä niissäkään mitään valtavia draaman kaaria ole. Sisältöä tärkeempää on se, miltä sanat kuulostaa laulettuna. "Beat on a brat" ja "Get on" vaikka esimerkkeinä.
 
No, tietysti nuo mun esimerkit oli kaikki englanninkielisistä biiseistä. Mutta sillonkin, kun rocklyriikan teko alko Suomessa ottaa horjuvia ensiaskeleitaan, hommaa tehtiin aika lailla eri tyyleillä. Baddingin levyttämien käännösbiisien tekstit vertautuu aika vinkeästi Juicen lyriikkaan. Ja sitten on tietysti se Suomen Talvisota, jota ei kannata yrittääkään vaieta kuoliaaksi. Jotain Hullujussia Friduna Skikunoineen nyt ei varmaan tartte edes mainita... Mutta siitä mä lähden liikkeelle, ettei se Baddingin "Fiilaten ja höyläten" oo yhtään sen huonompi kuin jonkun Hectorin tekstit. Henkilökohtasesti kuuntelen sitä paljon mieluummin kuin Hectoria, koska rocklyriikka herää eloon vasta ollessaan osa biisiä. Ja taas osuva pointti irtoaa Suomen Talvisodasta: Ko. bändin biisien lyyristä antia ei voi kyseenalaistaa, mutta siitä huolimatta esim. M.A. Numminen on sitä mieltä että ainoaksi jääneen albumin suosion salaisuus oli ja on nimenomaan Baddingin sävellyksissä.
 
Tuo skkkoivulahden teksti vois hyvinkin skulata ramopunkbiisissä. Mutta jos siitä tehtäisiin Uniklubi-tyyppinen muka-rock, niin... no joo.
 
Hectoria, Juicea ja kumppaneita pidetään yleensä suomalaisen rock -lyriikan tärkeimpinä esi-isinä ja lipunkantajina. Mä taas olen sitä mieltä, että ko. kaverit tekivät pikemminkin pirusti hallaa koko hommalle. Eivät tietenkään tahallaan, vaan sikäli että heidän vanavedessään sikisi hengettömien ja mitään osaamattomien jäljittelijöiden joukko. Sellasten, joiden mielestä muoto on sisältöä tärkeämpää ja jotka pitävät rock-lyriikkaa korkeakulttuurina.

No, tietysti nuo mun esimerkit oli kaikki englanninkielisistä biiseistä. Mutta sillonkin, kun rocklyriikan teko alko Suomessa ottaa horjuvia ensiaskeleitaan, hommaa tehtiin aika lailla eri tyyleillä. Baddingin levyttämien käännösbiisien tekstit vertautuu aika vinkeästi Juicen lyriikkaan. Ja sitten on tietysti se Suomen Talvisota, jota ei kannata yrittääkään vaieta kuoliaaksi. Jotain Hullujussia Friduna Skikunoineen nyt ei varmaan tartte edes mainita... Mutta siitä mä lähden liikkeelle, ettei se Baddingin "Fiilaten ja höyläten" oo yhtään sen huonompi kuin jonkun Hectorin tekstit.
 
No ei huonompi ei, eri kategoriaa kyllä. Vähän kuin vertaisi paprikaa ja banaania.
Mielenkiintoista, että muistaakseni Fiilaten-tekstinkin on tehnyt Jarkko Laine, jonka olisi voinut kuvitella haluavan tehdä "hienompaa" tekstiä jotenkin.
 
Tässä puhutaan niin hiuksenhienoista eroista muutenkin, eihän joku Juicen Heinolassa jyrää-biisi ole ehkä syvällisintä asiaa, mutta toisaalta, ovatko ne muut sitten "rock" siinä mielessä että musiikillinen muoto "estäisi" sen että biisillä sanoisikin jotain.
Sitten taas suuresti arvostamani Hector ei ole ikinä ollut varsinaisen rock -- mietitääs vaan ensialbumeja Nostalgia tai Herra Mirandos. Jumalattoman hyviä tekstejä ja vaativia sävellyksiä, mutta rokkilevyjä? Njaah.
 
Ko. bändin biisien lyyristä antia ei voi kyseenalaistaa, mutta siitä huolimatta esim. M.A. Numminen on sitä mieltä että ainoaksi jääneen albumin suosion salaisuus oli ja on nimenomaan Baddingin sävellyksissä.
 
MA:n sana ei onneksi ole koko totuus -- jos sellaista tässä aiheessa kellään on.
Kai joku sitten voi kyseenalaistaa. Itselle tuli tästä kauhea hinku etsiä jostain kaapista omistamani Love-halpis-LP vuodelta 197x, "Rock on rajaton riemu" jolla on muistaakseni pari Talvisodankin biisiä. Levyhyllyn helmiä se.
 
Hectoria, Juicea ja kumppaneita pidetään yleensä suomalaisen rock -lyriikan tärkeimpinä esi-isinä ja lipunkantajina. Mä taas olen sitä mieltä, että ko. kaverit tekivät pikemminkin pirusti hallaa koko hommalle. Eivät tietenkään tahallaan, vaan sikäli että heidän vanavedessään sikisi hengettömien ja mitään osaamattomien jäljittelijöiden joukko. Sellasten, joiden mielestä muoto on sisältöä tärkeämpää ja jotka pitävät rock-lyriikkaa korkeakulttuurina.
 
Mielenkiintoinen ajatuskulku, jossa on ehkä perääkin.
Toisaalta herrojen esimerkki sai aikaan näitä "markan kopioita", mutta toisaalta joukosta tuli myös tekijämiehiä tai sellaiseksi sittemmin kehittyneitä. Varmaksi ei tietenkään uskalla mitään sanoa, mutta olisiko esimerkiksi hiukan myöhemmästä ryhmittymästä Lindholm-Röyhkä-Nurmio-Sundqvist joku jäänyt aloittamatta lauluntekstien tekoa ilman näitä esitaistelijoita?

Sisältöä tärkeempää on se, miltä sanat kuulostaa laulettuna. "Beat on a brat" ja "Get on" vaikka esimerkkeinä.
 
Tästä mä oon jotenkin periaatteessa samaa mieltä, että vaikka sanoma ois miten hieno, niin jos ne sanat millä se sanoma sanotaan vaan kuulostaa kököiltä, se teksti ei toimi huolimatta hyvästä sanomasta. Tää siis kyllä vain lyyrikassa, runoissa voi musta hyvinkin toimia vaikka miten ruman kuuloiset sanat.
 
Kuitenkin ite välillä käytän tommosia ns ruman kuuloisia sanoja jos mun on vaan pakko saada joku asia sanottua ja jos millään synonyymeillä se merkitys ei olis yhtä hyvä.

skkkoivulahti innoitti tekstillään kirjoittamaan vastaavaa. Eri näkökulmasta vain...
 
coolit kuteet, nätti naama
timmi runko, muhkeet huulet
antoi vähän, teki kiusaa
lähti kulkeen ja nyt sä luulet
 
pakko kostaa, kytkin nostaa
laittaa paska kärsimään
mut mitä sitten, mitä hyödyt
kärsi jätkä tuntees lyödyt
 
kerto
märise ja kiemurtele, ei se auta
tiedät sulta puuttuu jotain
et saa häntä takaisin
sai paremman ja komeemman
ja sinä pääsi sekaisin
 

mamma kysyi miksi itket
pappa läimi poskilles
veli duunas omaa muijaa
nauroi päälle paskaisesti
 
frendit käänsi takin sulle
sä suunnittelit murhaa
likka maistaa pian mailaa
lopeta sen kärsimys
 
kerto
märise ja kiemurtele, ei se auta
tiedät sulta puuttuu jotain
et saa häntä takaisin
sai paremman ja komeemman
ja sinä pääsi sekaisin
 

muija delas, lähdit linnaan
nappas kiinni, kihlas sut
tyhmä jätkä, myönnät sen
liian myöhään, sori vaan

maine meni, pääsi selliin
likan syytä, jumalauta
kaikki paska, minkä sait
katkerana katsot, seinää tummanpuhuvaa
 
kerto
märise ja kiemurtele, ei se auta
tiedät sulta puuttuu jotain
et saa häntä takaisin
sai paremman ja komeemman
ja sinä pääsi sekaisin
 

 
et enää pääse jengeihin
kaikki tietää syyn
ei ala kukaan leikkeihin
sä olet murhamies
 
mamma kielsi tietyt menot
miksi hitossa et uskonut
vaan menit aina samaa tietä
sitä omaa rataa kulkien
 
sun sydämestä kylmä kohta
on pian sulanut

 
Semmosta. Vähän niinku tarkotus peilata tuota skkkoivulahden tekstiä, eli sisällön olisi tarkoitus olevan sama.
 
Toivottavasti en loukkaa skkkoivulahtea tällä tekstillä.. poistan kyllä pyynnöstään mikäli loukkaan.

Ei tietenkään loukkaa :)
 
Ja sille joka sanoi että on epäomaperäistä niin toki tiedän sen itsekin. Kirjoittelen kyllä taiteellisempaa ja originellimpaakin matskua, mutta tässä nimenomaa haluttiin tuota suoraan päästä (extempore) kirjoitettua matskua. Teksti löytäisi varmasti silti kohteensa ja kohdeyleisö olisikin tässä enempi 12 ylöspäin kuin että olisi sulle kirjoitettu ;) Vaikka enpä sitäkään kirjoittaessa erityisemmin ajatellut.
 
Useasti on tullut vastaan käsitys että nimenomaan suora ilmaisu kuuluu rock-lyriikkaan ja sitä tuo oli kaikessa karmeudessaan. Kiertelemätöntä riimittelyä ilman sen kummempia kommervenkkejä :)
 
Symboliikka toki on lähempänä sydäntä kun lähdetään tekemään taidetta :)

Mun mielestä jokainen tarina on omanlaisensa ja omaperäinen, niinkauan kun sitä ei valehtele itselleen, tai suoranaisesti väännä väkisin. Esim. juuri tuollaisia surullisia "elämän paska kierre"-juttuja, niistä voi laulaa (tai runoilla) niin eri otteella ettei tosikaan. Jos vaikka olisi jokin oikea tietty ikävä tapaus, josta henkilöt A-Ö tekisivät lyriikat, niin jokaisella olisi siinä niin oma ote, että niitä varmasti ajattelisi ihan omina maailmoinaan eikä vertailukohteina toisiinsa. Rajoja ei ole kun niitä ei hae.
 
Poikkeuksena tietenkin väkisin huonot (en mainitse bändien nimiä ettei tule vänkäystä)-sepustukset missä aina on kylmää ja vaikeaa. Jos tuollaisista aiheesta vääntää väkisin, niin alkaa suorastaan vituttamaan. Enkä tarkoita sitä, että pitäisi sydänverellä vääntää itku kurkussa, mutta joku ote pitää olla.