Etno, proge, latin ›

Mua kiinnostais tää camel. kolahtaakohan se kaveriin jonka progekokemukset ovat aika vähäisiä, rajoittuvat tuohon Walli-Purple ja hieman floyd-linjalle.
 
Melko varmasti. Semmosta maalailevaa musaahan se on eikä mene oikeastaan koskaan erityisen avantgardeksi.

lisää camel matskua... minkäslainen levy on tuo harbour of tears? itselleni tuo rajaz levy tulee n.2 viikon kuluttua popparienkeliltä. Juuri kuuntelin tuossa moonmadness levyä ja... on se vaan hyvä.

minkäslainen levy on tuo harbour of tears?
 
Kuuntelu omin korvin lienee paras kuvaus:
 
http://www.camelproductions.com/ (Jukebox)
 
Eli jukeboxin viimeinen biisi on Harbour of Tearsilta. Kyseessä on (ainakin jonkin sortin) teemalevy. Tunnelmat ei muutu kokonaisuuden puitteissa niiin dramaattisesti, etteikö tuo Watching the Bobbins antais suht hyvää kuvaa muustakin sisällöstä. Hieman AORmaisesti toteuttu ja soundaa jokseenkin siltä, kuten Rajazkin, mutta muuten menee tyyliltään enemmän progen puolelle kuin esim. juurikin Rajaz... Camel-asteikolla näin.
 
Sitten se pakollinen olalle taputtelun mahdollistava kommentti: hyvä levy, ja Rajaz kans, mä tykkään !
 
Näin mun mielestä.

Nyt kuuntelun alla The Snow Goose ja onhan tämä tunnelmiltaan aika mestariteos mutta yllätyksenä tuli lyriikoiden puute. :)
 
Noh, tämän musiikillisen nirvanan jälkeen on aika ostella muita Cameleita, itse mietin seuraavaksi ostoksekseni Miragea, Rain Dancesia tai Moonmadnessia. Onko nuo hyviä ostoksia?

Onko nuo hyviä ostoksia?
 
Erittäin, kaikki. Varsinkin Rain Dances, kun siinä on mukana Richard Sinclair.

Mä olen taas se vastarannan kiiski joka ei tykkää Rajazista yhtään. Melkeinpä kaikki muut levyt sitten taas kolahtaakin mutta tuo kyseinen ei kyllä yhtään.
 
Dust And Dreams oli juuri se levy joka sai allekirjoittaneen Camelista kiinnostumaan (tämä tapahtui n. 15v sitten). Tänä päivänä rankkaan se Camelin toiseksi parhaaksi levyksi. Harbour of Tears oli ensimmäinen levy jonka omistin ja aivan loistava levy on sekin. Niin mahtava tunnelma että huhhuh! Etenkin toiseksi viimeinen biisi Coming of Age nostattaa karvat pystyyn loistavuudellaan.
 
Rajazin ilmestyessä petyin tosiaan pahasti ja luulin jo että bändiltä ei tule enää koskaan mitään mielenkiintoista, mutta olin väärässä. Uusin levy A Nod and A Wink on ihan kelpo levy. Ei mikään maailmoja mullistava, mutta muutamia hyviä biisejä löytyy. Etenkin nimibiisi ja Fox Hill ovat olleet kovassa kuuntelussa ja diggailussa. Todella hyvää matskua lähestulkoon eläkeikäisiltä äijiltä :).
 
Oma suosikkini Camel-levyistä on ehdottomasti I Can See Your House From Here. Siltä levyltä ei löydy yhtään huonoa biisiä! Tai no Survival on jokseenkin tylsä, mutta ei se onneksi kestäkään kuin puolitoista minuuttia. Yleisestihän tätä levyä ei kovin korkealle Camel-diggareiden keskuudessa rankata, mutta itselleni tämä on yksi kaikkien aikojen parhaista levyistä. Vielä kun mukana on Kit Watkinsin kaltainen syntikkavirtuoosi, niin lopputulos ei jätä kylmäksi. Watkinsin taidot tulevat hyvin esiin heti ensimmäisessä kappaleessa Wait, jonka kaksintaistelusoolo Jan Schelhaasin ja Watkinsin välillä todistaa Watkinsin ylivertaisuuden Schelhaasiin nähden.

Itse diggaan Mirage levystä eniten.
Siinä on biiseissä aivan mieltön draivi päällä.
Rankkaa paahtoa...

Pitäisi itsekin ostella lisää bändin levyjä, nyt ei hyllystä löydy kuin Moonmadness, josta tykkään aika helkkaristi. Brittiprogen kulmakiviä tuokin, vaikka onkin valitettavasti jäänyt suurempiensa jalkoihin (ainakin massojen keskuudessa).

Brittiprogen kulmakiviä tuokin, vaikka onkin valitettavasti jäänyt suurempiensa jalkoihin (ainakin massojen keskuudessa).
 
Mutta ei kyllä jää musiikillisesti yhtään muiden varjoon.

Perjantaina ostin The Snow Goosen, joka tunnelmiltaan ei kyllä jättänyt kylmäksi. Loistava levy. Tänään sitten ostin Moonmadnessin, joka uppoaa melkeinpä vielä paremmin. Seuraavaksi ostan Miragen ja sen jälkeen Rain Dancesin, ja sitten on varmaan kasassa ne yleisesti kehutuimmat Camel - albumit?

Perjantaina ostin The Snow Goosen, joka tunnelmiltaan ei kyllä jättänyt kylmäksi. Loistava levy. Tänään sitten ostin Moonmadnessin, joka uppoaa melkeinpä vielä paremmin. Seuraavaksi ostan Miragen ja sen jälkeen Rain Dancesin, ja sitten on varmaan kasassa ne yleisesti kehutuimmat Camel - albumit?
 
Se eka on kanssa hyvä jos sitä et vielä omista.

Se eka on kanssa hyvä jos sitä et vielä omista.
 
Never Let Go:n intron aikana menee kylmät väreet selkäpiissä...

Never Let Go:n intron aikana menee kylmät väreet selkäpiissä...
 
No älä ja lopussa meinaa hukkuu kyyneleisiin, tästä biisistä oma Camel diggaus alkoikin

Aika moni tuntuu vieroksuvan Breathlesia mutta minusta mainio julkaisu sekin. Vaikkapa juuri nimikkobiisi Breathless. Down of the Farm on omalla tavallaan hellyyttävä, Echoes ja Starlight ride samoiten tunnelmaa täynnä.

Aika moni tuntuu vieroksuvan Breathlesia mutta minusta mainio julkaisu sekin. Vaikkapa juuri nimikkobiisi Breathless. Down of the Farm on omalla tavallaan hellyyttävä, Echoes ja Starlight ride samoiten tunnelmaa täynnä.
 
Juu, ihan kelpo levy se on. Down on the Farmin interlude (eli se rock-osa) ja kertosäkeistö ovat todella hyviä. Ei se A-osakaan huono ole, mutta jotenkin se ei vain sovi biisin muuhun luonteeseen.
 
Mutta monia hyviä biisejä löytyy. Nimikkobiisi, Echoes, Wing and the Prayer...

Se eka on kanssa hyvä jos sitä et vielä omista.
 
Joo en vielä omista mutta näköjään "pakko" ostaa sekin. Kyllä tämä Moonmadness saattaa jopa nousta Top 5- levylistalleni, sen verran tunnelmallinen ja loistava levy muutenkin kyseessä :)

Ice biisissä menee koko ajan :)
 
Icekin on kyllä hieno biisi. Ehkä aavistuksen verran puuduttava pituutensa vuoksi, mutta mukavan tunnelman säilyttää kuitenkin loppuun saakka. Tai no se akustisen näppäily siellä lopussa on aivan turha. Eivät soita sitä livenäkään koskaan (siis sitä loppua).

Icekin on kyllä hieno biisi. Ehkä aavistuksen verran puuduttava pituutensa vuoksi, mutta mukavan tunnelman säilyttää kuitenkin loppuun saakka. Tai no se akustisen näppäily siellä lopussa on aivan turha. Eivät soita sitä livenäkään koskaan (siis sitä loppua).
 
Coming of age-videolla toi Ice soi makeesti. Latimer tyylittää antaumuksella kitaraa. Se biisin loppuvingutus feedbäkkinä menee makeesti kun näyttää että Latimeriltakin loppuu henki kun se pidättelee sitä siinä aktin aikana.
Ice-biisissä pitäis olla itse Phil Collinskin mukana....mitähän hemmo siellä on sitten tehnyt (istunut studiossa vain?)

Coming of age-videolla toi Ice soi makeesti. Latimer tyylittää antaumuksella kitaraa. Se biisin loppuvingutus feedbäkkinä menee makeesti kun näyttää että Latimeriltakin loppuu henki kun se pidättelee sitä siinä aktin aikana.
Ice-biisissä pitäis olla itse Phil Collinskin mukana....mitähän hemmo siellä on sitten tehnyt (istunut studiossa vain?)
 
Siis tietysti tarkoitan että Phil oli studiolevyllä "I can see Your house from..."