Kitarat: soittaminen ›

Itseasiassa näin voisinkin tehdä. Kattoo sitten miltä asia tuntuu, kun on edes vähän noihin nuotteihin perehtynyt. Sitten sellainen kysymys että mistä noita nuotteja kannattaisi treenata? Noita nuotteja voisi kyllä varmaan kitaraopettajankin kanssa vähän kattoa.
 
Mitä olet oikein tehnyt soittotunnilla jos perusasioita ei ole opeteltu?

Mitä olet oikein tehnyt soittotunnilla jos perusasioita ei ole opeteltu?
 
Siis ollaan lähinnä vaan soitettu kaikennäköisiä kappaleita ja tekniikkatreenejä. Eli ihan perus soittotekniikkaa kuntoon. Teoriapuoli on (ainakin toistaiseksi) jäänyt vähän vähemmälle.

Ei se nuottien opettelu iso homma ole, jos ottaa vaikka vaan perusasiat haltuun. Helpointa olisi hankkia Will Schmidin Kitarakoulu 1 -kirja, siinä pysytään vain ja ainoastaan perusasioissa. Todennäköisesti menet ekana iltana jo puoleen väliin asti, se on niin idioottivarma meininki, ja sopii itseopiskeluun. Opettelet sävelten nimet, niitä vastaavien nuottipallukoiden sijainnin viivastolla, ja sitten vielä opettelet sen logiikan millä ne äänet löytää otelaudalta, niin voilá. Sen, mitä jää puuttumaan, jokainen älykäs ihmislapsi hoksaa itsekin.
 
Huomautus: prima vista -taito (eli tuntemattoman biisin soittaminen lonkalta) on hieman eri asia kuin sellainen yleinen nuotinlukutaito. Prima vistan treenaaminen siedettävään kuntoon vaatii jo aika paljon motivaatiota ja "ammattimaisen" asenteen, mutta tuo yllä kuvaamani jokamiehen nuotinluku tulee suht helposti, ja siitä on vaivaan nähden paljonkin hyötyä. Prima vista -taidon hyöty taas lasketaan rahassa eli keikkaliksoissa:)

Sitähän mä yritän tässä kokoajan selvittääkin että onko siitä taidosta paljonkin hyötyä käytännössä? En mä sen taidon opettelemiseen aio käyttää tuhottomasti aikaa ja vaivaa jos en sitä mihinkään oikeasti tarvitse.
 
No jos se tuntuu vastenmieliseltä - älä opettele. En minäkään mikään mestari nuotinlukija ole. Paska kuin mikä, mutta kyllä mä sillä pärjään ja kokoajan kehittyy.
 
Se ei paljoa aikaa vie. Pari tuntia viikossakin kehittää jo paljon. Ja niitä paria tuntia ei tarvitse soittaa kerralla, jaat ne. Otat jonkun biisin, opettelet nuoteista vaikka pari tahtia kerrallaan. Sit seuraaval kerral taas etiäpäin. Ei mene kauan aikaa kerralla. Ja jos se tuntuu liialta niin onnea sulle.
 
Sä ite tiiät sen tarviitko sitä vai et, en minä eikä kukaan mukaan. Mulla on tullut pari tilannetta missä on ollut hyötyä että pystyn lukemaan nuotteja edes jotenkin. Pari kertaa himassa ennen tilaisuutta katoin läpi ja sit soitin lapuista. Muutaman prima vistana kun oli erityisen helppoja. Siinä, että olin "tuhlannut" aikaa ja nähnyt "vaivaa" nuotinluvun reenaamiseen, säästin aikaa kun ei tarvinnut perse ruvella reenata biisejä kiireessä. Sain tappaa aikaa ihan rauhassa ja homma sujui.

Kaikenmaailman rokinrämpyttäjiä en laske muusikoiksi. Jos olen kirjoittanut kappaleen paperille, niin ei tarvitse kuin antaa laput(nuotit) muille soittajille ja näin homma pelaa. Ihan turha alkaa selittämään nuotinlukutaidottomille mitään, kun lukutaitoisiakin soittajia löytyy.
 
Kuraa ja kuraa...

Mistä siis kannattaisi aloittaa ihan järjestelmällinen teorian opiskelu, ja mihin asioihin kannattaisi ensimmäisiksi perehtyä?
 
Tässä on blastoffin käänteentekevä kolmen askeleen ohjelma nuottien ja teorian itseopiskeluun. Satisfaction guaranteed!!!:
 
1. Heikkilä, Halkosalmi: Tohtori Toonika
 
Äskettäin ilmestynyt teorian ja säveltapailun oppikirja, jossa riittää opittavaa ja harjoiteltavaa piiiitkäksi aikaa. Homma lähtee liikkeelle nollapisteestä, joten mitään aiempaa teoriatietämystä ei tarvita.
 
2. Will Schmid: Hal Leonardin kitarakoulu, Kirja 1
 
Vähän aikaa kun olet tutustunut Tohtori Toonikan perusjuttuihin, niin voit ottaa myös tämän vihkon käsittelyyn. Kyseessä on alkeiskirja nuottien opetteluun kitaralle. Liikkeelle lähdetään ihan parin nuotin melodioista C-duurissa avoimessa asemassa ja yksinkertaisilla rytmeillä.
 
3. William G. Leavitt: A Modern method for guitar. Volume 1
 
Kun olet Kitarakoulun soittanut läpi, niin tästä on hyvä jatkaa. Lähtee myöskin liikkeelle C-duurista ja avoimesta asemasta, mutta pikku hiljaa siirtyy myös muihin sävellajeihin ja asemiin.

Onhan noista pallukoista ollu paljonkin hyötyä. Olen oppinut ymmärtämään mitä musiikki on syönyt ja onhan siinä aika paljon logiikkaakin.
 
Mutta hauskinta/parasta on soittaa biisejä nuottikirjoista joissa on sointumerkinnät ja melodia. Soittaminen on mulle parhaimmillaan nimenomaan biisien soittamista (ei siis pelkkää sooloilua, plekun väristä keskustelemista tms.) Nuottikirjoitus tarjoaa laajimman mahdollisimman repertuaarin. Nyt voin soittaa sointumelodioina tuhansia biisejä, jos haluan. Mikään ei ole koskaan ollut mukavempaa kitaransoitossa. Ei edes rokkivuodet bändissä. :D Kyllä korvallakin biisejä löytää ja sovittelee, mutta se on hitaampaa. Pitää olla balanssi.
 
Niin ja kannattaa tehdä sitä raakaa perus "haistavittu"-työtä, niin kyllä ne taidot siinä kertyy. Itsekin toivoisin olevani parempi nuoteista lukija. Mutta se on vaan niin pirun vaikeeta oppia lukemaan vierasta kieltä ja vielä ääntämään oikein. Ei se hetkessä suju täydellisesti, jos koskaan...

Kun olet Kitarakoulun soittanut läpi, niin tästä on hyvä jatkaa. Lähtee myöskin liikkeelle C-duurista ja avoimesta asemasta, mutta pikku hiljaa siirtyy myös muihin sävellajeihin ja asemiin.
 
Tai tee se itse metodi:
-Merkitse nuotiston ylä/alapuolelle mikä nuotti on kyseessä (c,d,e,f,g#,h#,jne) vaatii tietysti sen verran ymmärrystä, että ylennetyt/alennetut nuotit osaa myös poimia..
 
-Merkitse nuotiston ylä/alapuolelle mistä kohtaa otelaudalta nuotti löytyy, esim 3/5 = kolmas kieli, viides väli jne.
 
Soittelet biisejä läpi. Alta puolen vuoden huomaat, että et tarvitse enää noita nuottimerkintöjä otelaudalta, kun öydät ne nuotit sieltä kuitenkin. Eikä mene paljoa pitempään, kun nuotistoon ei tarvitse kirjoittaa niitä nuottien nimiäkään.
 
..Ko. metodilla itse opetellut ja päässyt vaiheeseen jossa nuotiston päälle kirjoitan edelleen nuottien nimet, mutta otelautamerkinnöistä eroon on päästy.. (n. puoli vee kitaran soittoa takana..).
Vaikka se nuotti otelaudalta löytyykin, niin nuotistosta bongaan jostain syystä helposti vain C:eet H:oot ja G:eet, muut nuotit pitää jostain "laskea".. Siksi kirjoitan
yläpuolelle nimet, niin ei tarvitse kuin seurata suuntaa, mennäänkö alas vai ylös..

-Merkitse nuotiston ylä/alapuolelle mikä nuotti on kyseessä (c,d,e,f,g#,h#,jne)
 
..Ja on sitten ajattelemattomuudessa heitetty, joku huomaa kuitenkin..

Itse juuri tänään opettelin uusia kappaleita. Olisi jäänyt opettelematta ilman nuotinlukutaitoa. Jos osaat nuotit, voit opetella kappaleet, vaikka et koskaan kuulisikaan kappaletta eikä tabulatuureja olisi saatavilla.
 
Tilannehan on yleensä niinpäin, että on kappale, jonka olet kuullut, mutta siihen ei löydy/ole olemassa nuotteja.
 
Jos sellaista käytännön kokemusta asiasta tarvitaan, niin muistan ainakin, kun yläasteella kaverin bändissä kosketinsoittaja sävelsi biisit ja kirjoitti nuotit. Sitten, kun toinen kitaristi ei osannut lukea nuotteja, niin oli hieman vaikeuksia opettaa niitä sille. Eihän kosketinsoittaja rupea mitään tabulatuureja tekemään. No, jotenkin ne ne biisit opetteli, mutta ei tuo kitaristi kovin kauaa siinä bändissä ollut.
 
En tunne tapausta, mutta veikkaan, että syy siihen, miksi kitaristi ei ollut kauaa bändissä löytyy muualta. Kyllä yleisesti ottaen soittajat, jotka eivät osaa nuotteja, ovat joutuneet "kehittämään" jonkunlaisen tavan oppia soittamaan kappaleita. Minusta tossa esimerkissä on enempi kyse siitä, että mikäli on noin "kädetön", ettei voi selvittää biisin rakennetta/kulkua, ilman että sen joku kirjoittaa tabloille, niin ehkä ei ole muutenkaan vielä valmis bändiin. Tarinasi ei kerro, millainen oli tämän kaverin teorian tuntemus, sillä eihän nuottienlukutaidottomuus ole sama asia, kun että ett ymmärrä musiikin perusteista/teoriasta mitään?
Siinä mielessä esimerkki oli vähän hakemalla haettu...anteeksi vaan;D
 
Suomi ja maailma, on täynnä näitä ns. "amatööribändejä", joiden jäsenet ei osaa nuotteja tai ei niitä käytä...ja siitä huolimatta kykenevät tekemään loistavia biisejä ja sovituksia, joilla jopa menestytään maailmalla!
 
Kyllä minä kannatan nuottien opettelemista, mikäli suinkin siihen riittää tarmoa! Itselläni "ongelma" on siinä, että olen pienestä pitäen ollut ns. korvalla opettelija. Silloin tällöin tulee tilanteita, jossa lukutaidosta olisi hyötyä, mutta prima vistana. Mulle ei oikeen ole käyttöä sellaiselle välttävällä nuotinlukutaidolla, koska opin kappaleen kuitenkin kuuntelemalla nopeammin. Prima vista taidon opettelu ei ole mikään läpihuutojuttu ja kyllä taidolle pitää olla tosi paljon tarvetta/käyttöä, ennekuin moisen opetteluun ryhdyn! Ymmärrän mainiosti, että joillekin musiikin ammattilaisille tämä on välttämätön taito.

On. Kaikki oikeat muusikot osaa nuotit.
 
väität siis, että monet menneisyyden menestyneet muusikot eivät olekaan mielestäsi "oikeita" muusikoita?
Nuottejen osaaminen saattaa kuulua yleissivistykseen, mutta että oikea soittolahjakkuus ei riitä, että voisi olla "oikea" muusikko?
Opiskelkoon jokainen musiikkia parhaaksi katsomallaan tavalla.

Itseni mielestä joitain hyviä muusikoita mitä olen kuullut niin kotisivuilla joku oli kysynyt kitaristilta osaako se nuotteja ni se vastasi että ei osaa. Ja pirun hyvä kitaristi on. Arch enemyn Christopher Amot taisi olla.

aika moni ei osaa lukea nuoteista mutta ymmärtävät kuitenkin aika paljon teorian päälle. Muistaakseni muuan slash ei osaa nuotteja alkuunkaan.
 
Mun mielestä onkin tarpeellista kuitenkin ymmärtää nuottiviivaston merkintöjä, siis jos ei osaa nuotteja lukea, olisi hyvä kuitenkin osata katsoa nuoteista mikä on ääni tai sävellaji, miten kertaus jutut menee ja maali systeemit jne jne.
 
Toki pelkästään korvakuulolta soittavia kitaristeja on pilvin ja pimein, pääasiahan on että soittokulkee. Ammattimuusikkona, etenkin studiomuusikkona tms, on nuottienluku taito varmaankin ensisijaisen tärkeää.
 
Jos omia biisejä soittelee niin eipä kait nuottien lukemisella juuri mitään tee, helpottaa säveltämistä kyllä jos osaa teoriaa edes auttavasti

En jaksa lukea koko ketjua, joten toivon ettei seuraavaa ole jo sanottu.
 
Nuotinlukutaito on ihan sama asia kuin luku- ja kirjoitustaito. Kyllä kieltä voi puhua ja tulla ymmärretyksi ilmankin edellisiä, mutta kyllä ne silti useimpien mielestä sivistykseen kuuluvat. Kirjaimet ovat tapa muuttaa puhuttua sanaa tekstiksi, samoin kuin nuotit. Jos ei osaa lukea ja kirjoittaa, on kamalan vaikea ilmaista ajatuksiaan muuten kuin naamakkain ja silloinkin saattaa tulla väärinymmärretyksi.
 
Elikkäs nuotit eteen ja menoksi. Ne oppii äkkiä.

Mulla on nuottien kanssa lukihäiriöön rinnastettavissa oleva ongelma. Viiden vuoden kovan harjoittelun jälkeen mä en osaa lukea nuotteja, en niin millään. Löydän muutamia säveliä hetkessä kuten C:n ja H:n, mutta en pysty soittamaan nuoteista primavistana ja biisien opettelukin on hankalaa ja todella hidasta.
 
No mä olen miettinyt ihan samaa itseni kohdalla. Tiedän/tunnistan joka ikisen nuotin viivastolla sekä G ja F avaimelta ja sävellajit on hanskassa. Kitaran kaula on hyvin hallussa eli kaikki sävelet löytyvät välittömästi, mutta... Sitten kun pitää alkaa soittamaan prima vistana jotain, niin tulee tenkkapoo. 2/3 ja 3/3 tutkinnoissa minut on pääsetty "säälistä" läpi. Ei kuitenkaan auta mikään muu kuin treenata prkle!

Se on muusikko joka osaa musiikkia. Se on vaan soittaja/soittelija, joka rämpyttää, muttei osaa nuotteja/teoriaa.
 
H0Ho. Nyt se on siis määritelty mikä on muusikko.

En tunne tapausta, mutta veikkaan, että syy siihen, miksi kitaristi ei ollut kauaa bändissä löytyy muualta.
 
No joo, mä vähän kärjistin ton lähtemisen kanssa. Eihän se pitkäikäinen bändi ollutkaan, koulun projetkeja. Enpä ole edes varma oliko se sälli siinä bändissä loppuun asti. Mutta samat porukat perusteli uusia bändejä tuon jälkeenkin, eikä tämä kitaristi muistaakseni enää niissä ollut. Syitä oli varmaan useita.
 
Kyllä yleisesti ottaen soittajat, jotka eivät osaa nuotteja, ovat joutuneet "kehittämään" jonkunlaisen tavan oppia soittamaan kappaleita. Minusta tossa esimerkissä on enempi kyse siitä, että mikäli on noin "kädetön", ettei voi selvittää biisin rakennetta/kulkua, ilman että sen joku kirjoittaa tabloille, niin ehkä ei ole muutenkaan vielä valmis bändiin.
 
Muistan vaan kuinka käärmeissään se kosketinsoittaja oli siitä, kun tuo kitaristi ei osannut lukea nuotteja. Oiskohan sen pikkuveli, joka oli toisena kitaristina ko. bändissä ja osasi nuotit, tehnyt sitten lopultakin jotkut tabulatuurit niistä biiseistä.
 
Tarinasi ei kerro, millainen oli tämän kaverin teorian tuntemus, sillä eihän nuottienlukutaidottomuus ole sama asia, kun että ett ymmärrä musiikin perusteista/teoriasta mitään?
Siinä mielessä esimerkki oli vähän hakemalla haettu...anteeksi vaan;D
 
Itse asiassa mulla ei ole harmainta hajua tuon kaverin teorian tuntemuksesta. Mutta ottaen huomioon, että oltiin musiikkikoulussa ja lukiossa, niin oletan, että sillä oli jotain tietämystä musiikin teoriasta.

Nuoteista lukemisen taidon tarpeellisuus?
 
Se ny on on oma asia, katsooko sen tarpeelliseks vai ei.
 
Tiedän semmosia, joitten mielestä ne menettäis jotain, jos ne opettelis ne. Pelkäävät kai, ett musiikista katoaa joku "maagisuus" (tms.), jos niin tekee. Meneppä muuten nuotittamaan semmosen biisi, niin alkaa tulla komenttia, eikä välttämättä kovin positiivista sellaista.
 
Henk.koht aloin saada aikoinaan nuottikirjoista paljon enemmän irti, kun ymmärsin muutakin kuin ne pelkät sointumerkinnät. Ja sen, ett toisinaan, ne oli vain viittellisiä.
 
Ja koska laitoin jo siihen toiseen topicciin, sen "metodin", jolla opettelin nuotinluvun, en toista sitä turhaan.

Tiedän semmosia, joitten mielestä ne menettäis jotain, jos ne opettelis ne.
 
Tämä on taas tätä "teoria tappaa luovuuden" meininkiä. Mielestäni ihan typerää ajatella näin. Ihminen joko on musikaalinen tai ei, eikä sitä musikaalisuuta mikään teorian tuntemus voi tappaa, kuten se ei voi sitä tuodakkaan. Piste.