Kitarat: kitarakamat ›

Mutta mitä jos on useakanavainen vahvistin ja monipuolinen soittotaito?
 
Ne kumoaa toisensa ja tuloksena on uskomatonta paskaa!

Mie oon Jucciczen kanssa samaa mieltä. "Monipuolisen" vahvarin ongelma on minusta siinä että ei vahvarista oikeasti saa montaa erilaista ääntä, niissä on aina se sama perusvire takana, otetaan vaan vähän enempi ja vähempi säröä mukaan.
 
Näinhän se on, mutta jotkut vahvarit tuntuvat olevan kotonaan vaan joissain tietyissä soundeissa kun taas toiset taipuvat koko soundiskaalaan paremmin. Hevivahvarit tuntuvat taipuvan usein heikosti kevyempiin säröihin, kun taas puhtaissa ja kevytsäröissä loistavat toimivat heikosti hevissä säröpolkusimienkin kanssa.
 
Mielestäni nuo Marshall JCM2000 DSL ja TSL nupit ovat juurikin monipuolisia, samoin kuin Orange Rocker(verb)it. Mesan Lone Star Classic tuntui myöskin varsin monipuoliselta vaan hinta onkin sitten jo tosi suolainen. Hughes&Kettnerin Trilogy on myöskin monipuolinen mylly ja firman uusi Switchblade vaikuttaa fiksulta sekin.
 
Peaveyn JSX:aa en kokenut kovin monipuoliseksi. Siitä ei tuntunut saavan sellaista tatsiin reagoivaa kevyempää särösoundia kunnolla - eli kompressoitu puhdas ja iso särö olivat ne soundit hyvin pitkälti. Orange AD30 taasen edustaa sitä toista ääripäätä eli kivat puhtaat ja kevytsäröt, mutta isompiin säröihin en ihastunut. Mielestäni Rocker 30 on tuossa mielessä parempi yleisvahvari. ENGL Screamerissa taasen en tykännyt niistä välimallin säröistä. Hyvät isot säröt ja ihan ok puhtaat, mutta kevyet säröt kuulostivat meikäläisen korvaan liian ärhäköiltä.
 
Kompromissejä joutuu siis tekemään pakosti, joten kannattaa ehkä miettiä siltä kantilta, että millaista musiikkia tulee soiteltua eniten ja missä tyyleissä kelpaa vähemmänkin optimaalinen soundi. Minulle on sellaine classic rock/hard rock tyyppinen särösoundi ja laulava soolosärö tärkeitä, joten voin tehdä kompromisseja puhtaissa soundeissa ja niissä äärihevimeiningeissä.

JSX on kummallinen vahvari, sitä himoaa aina, mutta sitten kun taas kokeilee niin tuntuu että se on "vaan kalliimpi versio Triple XXX:stä josta en tykkää hirveästi."
Ei irtoa sellaista rouheaa puolta vakio säädöissään ainakaan. Triple XXX on steriili säröiltään, eikä ole dynaamiikaltaan aistikas. Ja dynamiikka on tärkeä juttu monipuolisessa vahvarissa.
 
Vähän sama juttu Framus Cobran kanssa, hyvä soundi. "Triple trick pony", steriili kliini, kiva crunchi ja sama crunchi melko äärimmäisellä säröllä.

JSX on kummallinen vahvari, sitä himoaa aina, mutta sitten kun taas kokeilee niin tuntuu että se on "vaan kalliimpi versio Triple XXX:stä josta en tykkää hirveästi."
 
eikö näissä ollut toteutuksessa eroa?
 
E:sekoitin XXL:n, my bad

eikö näissä ollut toteutuksessa eroa?
 
Aivan sama mitä siellä piirelevyllä tapahtuu, se ratkaisee miltä soundi tuntuu, ja erityisesti miltä se kuulostaa. Tarkoitus ei ollut mollata tuota vahvaria, selittämättömällä tavalla sitä himoilen aina. "Jos etuseen vaihtaisi JJ:t ja biasoisi sen.. ehkä EL34.."

Minun mielestäni monipuolinen vahvistin on sellainen, joka reagoi soittajaan, oli kanavia miten monta tahansa. Toisin sanoen, jos vahvistin kuulostaa äänenvoimakkuuseroja lukuunottamatta suurin piirtein samalta, löi kieliä miten tahansa tai oli volumepotikka missä asennossa tahansa, en tituleeraisi sitä erityisen monipuoliseksi. Meikäläisen vision mukaan monipuolisin mahdollinen vahvistin on sellainen, jossa on yhtä aikaa sekä nätti ja heleä puhdas että kunnollinen perinnerokkiin riittävä särö, joka tatsinmuutoksilla ja kitaran nappuloita säätelemällä on muutettavissa portaattomasti aina pikkuroson kautta jopa puhtaaseen saundiin. Tällä tavalla siis katetaan kaikki musiikkityylit jazzista bluesin kautta räyhärokkiin, josta hevanderiumiin asti taas päästään buustaamalla säröä vaikkapa Tube Screamerilla. Mukaan vielä efektiluuppi, niin mitään ei enää puutu. Having said that, saundi ei edelleenkään lähde sormista, mutta sitä kontrolloidaan niillä. Vai miksipä muutenkaan ostaisimme Orangejamme ja Marshallejamme? ;)
 
Olen vihdoin tajunnut, että kaikkea ei voi saada yhdessä paketissa ilman lisälaitteita, mutta esimerkkini mukaisen vahvistimen kanssa niiden määrän voi pudottaa minimiin. Tällä hetkellä lähimmäksi ihannettani on päässyt Peavey Classic 50, jonka nuppiversiosta teinkin aiemmin tänään nimimerkki rytilahden kanssa kaupat. Tällä kertaa kutina on sellainen, että vahvarinvaihdot jäävät meikäläisen osalta tähän, ainakin hyyyvin pitkäksi aikaa.

Oletkos kenties omistanut jommankumman, ja testannut sellaista eri säädöillä ja eri pedaalien kanssa? Olet tietysti vaihtanut tehdasputket kunnon putkiin ja/tai biasoinut sen. Ja tietysti kokeillut eri kaappien kanssa.
 
DSL oli vuoden verran, TSL:ää testasin viime studioreissulla. DSL:ää kyllä testasin jos jonkinmoisella kalustolla: eri kitaroita, pedaaleja, putkia, kaappia... ei vaan toimi niin ei toimi. TSL:ää koitettiin ruuvata pariin biisiin studiossa mutta lopulta paremman soundin sai Bassmanista kun vaan tökkäsi piuhan kiinni.

DSL oli vuoden verran, TSL:ää testasin viime studioreissulla. DSL:ää kyllä testasin jos jonkinmoisella kalustolla: eri kitaroita, pedaaleja, putkia, kaappia... ei vaan toimi niin ei toimi. TSL:ää koitettiin ruuvata pariin biisiin studiossa mutta lopulta paremman soundin sai Bassmanista kun vaan tökkäsi piuhan kiinni.
 
Käsittääkseni sulla oli DSL combo eikä nuppi. Ainakin TSL sarjan nupilla ja combolla on iso ero; combossa on jostain syystä rupunen soundi.

Vielä iteltä semmoinen huomio että sitä ns. monipuolisuutta kaipaa vaan kotona tai studiossa rämpyttäessä. Bändin kanssa paukutellessa riittää helpommin jo yksi hyvä soundi, ainaki miulle.

Vielä iteltä semmoinen huomio että sitä ns. monipuolisuutta kaipaa vaan kotona tai studiossa rämpyttäessä. Bändin kanssa paukutellessa riittää helpommin jo yksi hyvä soundi, ainaki miulle.
 
Totta. En ole hirveesti oman nupin säätimiin koskenut kun sain yhden soundin kohdalleen. Riippuu tietysti musiikista, jota soittaa.

Totta. En ole hirveesti oman nupin säätimiin koskenut kun sain yhden soundin kohdalleen. Riippuu tietysti musiikista, jota soittaa.
 
Esim. 80-luvun pikametallia?

Esim. 80-luvun pikametallia?
 
Tai soittaa suutaan aiheessa kuin aiheessa?

Välistä tuntuu että mielipiteet vahvarit/kitarat/pedaalit... voivat olla vain joko hyviä tai paskoja. Omalta osaltani lähes kaikissa kokeilemissani vempeleissä on jotain hyvää, toisissa enemmän kuin toisissa. Roudauksen kannalta olisi mukava, että löytyisi kevyt toosa, josta lähtisi kaikenmaailmanvahvareiden parhaat puolet. Toiselle monipuolisuutta on jos cleanista pääse rocknrolliin, toiselle taas jos kelvolliset puhtaat ja "järjeton" särö on ahdettu samoihin kuoriin.
En ole vielä tavannut vahvistinta, joka olisi kleani/kevytroso/särö/ylisärö osastoilla joka tilanteessa paras kaikista kokeilemistani, varmaankin tuollainenkin vahvistin löytyisi, jos olisi 20k€ antaa rakentajalle ja loputuloksen koolla ei olisi väliä. Toisaalta kuinka moni oikeasti tarvitsee yhtä vahvistinta jolla voi samalla keikalla vetää bluesit ja borgirit.
Hyvällä 1. kanavaisellakin vahvarilla ja vaikkapa erillisellä etuasteellakin pääsee pitkälle. Mutta jos yhdestä vahvarista haluaa mahdollisimman moneen musiikkiin monta soundia löytyy ratkaisu varmaankin mallintavista. Mikäli digitaalimaailma ei houkutaja haluat pärjätä yhdellä mötikällä suosittelisin eri valmistajien 3.kanavaisia, joissa kuitenkin erillisten EQ:ten avulla saa samasta perussävystä huolimatta jonkinlaista eroa kanavien soundeihin.
Tosin vaikuttaa että 1959 ja c50 pohjalta löytyy monenlaista ääntä ja täydennys F-niinkuin Ferrarilla tai M/B-niinkuin Mersulla antaisi mielestäni hyvinkin laajan äänikentän useampaan tyyliin.

TSL:ää koitettiin ruuvata pariin biisiin studiossa mutta lopulta paremman soundin sai Bassmanista kun vaan tökkäsi piuhan kiinni.
 
No ei kai nyt herranjumala modernista rokkikoneesta mitään Bassman-soundeja kuulukaan lähteä. TSL ja Bassman ovat ihan eri planeetalta. Jos haetaan Bassmanin kaltaisia saundeja niin silloin joku TSL ei todellakaan ole järkevä vaihtoehto. Mutta se ei tee TSL:stä huonoa. Mun käyttööni taas Bassman olisi vihoviimeinen vaihtoehto. Pitäiskö mun siis sanoa että Bassman on ihan paska vahvari, kun siitä ei lähde sopivaa saundia mun käyttötarkoituksiin?

No ei kai nyt herranjumala modernista rokkikoneesta mitään Bassman-soundeja kuulukaan lähteä.
 
Vaan kun ei oltu vailla mitään erityistä "Bassman"-soundia, vaan ylipäätään semmoista rehellistä hyvää rokkisoundia. Juuri tuo modernius niiden ongelma onkin - ne kuulostavat joltain ihan muulta kuin Marshallilta. Täysille väännetty Bassman on paljon lähempänä sitä perinteistä Marshall-rokkisoundia kuin uudet Marshallit. :)

Cornford. Mk50H tai Hellcat. Osta!

Vaan kun ei oltu vailla mitään erityistä "Bassman"-soundia, vaan ylipäätään semmoista rehellistä hyvää rokkisoundia. Juuri tuo modernius niiden ongelma onkin - ne kuulostavat joltain ihan muulta kuin Marshallilta. Täysille väännetty Bassman on paljon lähempänä sitä perinteistä Marshall-rokkisoundia kuin uudet Marshallit. :)
 
Mutta mitä sillä on väliä vaikkei TSL:stä lähdekään sitä "vanhaa perinteistä Marshall-soundia"? Eihän se siitä mitenkään käyttökelvotonta tee. Vai onko ongelma nyt vaan se, että siinä lukee "Marshall" vaikkei se kuulosta siltä? No offence, mutta etkö sä mielestäsi ajattele vähän mustavalkoisesti?

Vaan kun ei oltu vailla mitään erityistä "Bassman"-soundia, vaan ylipäätään semmoista rehellistä hyvää rokkisoundia. Juuri tuo modernius niiden ongelma onkin - ne kuulostavat joltain ihan muulta kuin Marshallilta. Täysille väännetty Bassman on paljon lähempänä sitä perinteistä Marshall-rokkisoundia kuin uudet Marshallit. :)
 
Onko noista sitten edes haettu sellaista old school marsusaundia. Eiköhän ne ole ihan tarkoituksella modernimman kuuloisia kuin edeltäjänsä, raskaampaan vääntöön suunnattuja.

etkö sä mielestäsi ajattele vähän mustavalkoisesti?
 
Marshallit ON mustavalkoisia. :)
 
Nojuu, mutta mielestäni DSL- ja TSL-sarjan tuotteet eivät tee oikeutta koko merkille. En ole mielipiteinäni yksin. Toisaalta ennemmin minä DSL/TSL:n otan kuin Valvestaten. :D