Kitarat: kitarakamat ›

Näin, olen pitempään miettinyt kitaran rakennusta omin käsin. Explorer-malli kiehtoo siinä määrin, että sen saaminen alkaa olla jo pakkomielle, mutta niitä ei vasenkätisille niin vain hankita.
 
Otsikon mukaisesti olen lähes 100% komppikitaristi, joka usein keskittyy enemmän tukan pyöritykseen kuin soittamiseen. Kuitenkin avarakatseisuutta on sen verran, että ei aina tee mieli soittaa pelkkää metallia ja jos joskus olisi mahdollisuus tienata vähän taskurahaa tanssiorkestereissa, ei hirveästi huvittaisi vetää humppamiesten keskellä Bc Richillä, vaikka sekin hyvä kitara on. Etsin kitaraa jota on kevyt soittaa, mutta on myös monikäytöllinen niin ilmeeltään kuin soinniltaankin. Tehdasvalmisteisissa kitaroissa ei ole speksit ja ulkonäkö tai hinta kiehtoneet, joten omatekele tuntuu fiksuimmalta vaihtoehdolta.
 
Kuitenkin, runkoon olen valinnut ehdottomasti mahongin tumman ja lämpimän saundin perusteella. Mahonkisesta rungosta johdetaan helposti EMG 81/60 -settiin, joka taitaa olla takuuvarma valinta hevikitaraan, joka kuitenkin tarpeen tullen muuntautuisi muihinkin saundeihin (mahd. mikkien puolitus). Sustainiakin tulee löytymään, TOM-tyylinen talla.
 
Skaalaksi tulee lyhyempi gibson-tyylinen skaala, jotta kielet pysyvät sopivan matalavingutusystävällisinä/löysinä paksuillakin seteillä. Kaulan puuvalinta vain mietityttää, samoin speksit. Eben-otelaudan kanssa olen ajatellut kahta vaihtoehtoa: joko mahonki tai vaahtera. Vaahtera taitaa olla halvempi ja jäykempi, mutta myös painavampi. Mahonki on helppotyöstöistä ja siinä on hyvä sustain. Ensimmäinen kysymys onkin, kumpaa puuta kaulaan jos käsittelyksi tulee pelkkä vahaus? Säilyykö explorerin hyvä tasapaino vaikka alkuperäinen mahonki vaihdettaisiinkin painavempaan vaahteraan?
 
Toinen kysymys: kaulan profiili. Mikä olisi optimaalinen profiili kitaraan, jota soitetaan hihna pitkällä ja käytetään lähinnä vain komppaamiseen? Se on tottumiskysymys, mutta vasenkätisyydestä johtuen ymmärrätte varmaan miksi en käy hirveästi kaupassa testailemassa.
 
Kolmas ja viimeinen: otelaudan radius? suora vai pyöreä vaiko jopa vaihtuva? fendereiden kevyt soittotuntuma ensimmäisiltä nauhoilta tuntui pikaisesti ainakin hyvältä, mutta onko kaareva sitten loppupeleissä paras ratkaisu hevikeppiin? Jos otelauta olisi muuttuvalla radiuksella, olisiko paras vaihtoehto se 12-16, mitä ainakin warmoth kauppaa?
 
En laittanut tätä keskustelua soitinrakennuspalstalle sen takia, koska uskon saavani täällä monipuolisempia mielipiteitä ja kannanottoja, vaikka osa ei varmasti olekkaan toivottuja tai tarpeellisia. Kertokaa oma mielipiteenne täydellisestä komppikitarasta tai vastatkaa kysymyksiin asiantuntemuksen mukaisesti. Jos kitara joskus mahdollisesti valmistuukin, niin se tullaan varmasti esittelemään ensiksi juuri tällä palstalla/soitinrakennuspuolella.

Kumpikaan, 81 tai 60 ei ole puolitettavissa. Kaulan profiiliksi teet sellaisen, joka omaan käteesi sopii parhaiten, sitä tuskin kukaan ulkopuolinen osaa sanoa. Vaihtuva radius otelaudassa on hyvä, esim. jostain 9,5":sta 16":aan.

Kaikki makuasioita. Ei voi antaa suoraan mitään yksioikoisia vastauksia mitkä ominaisuude tekevät hyvän hevikomppikitaran. Koita nyt vaan kierrellä ja tutustua eri kitaroihin, vaikka sitten oikeakätisiin malleihin ja etsi sieltä sitten mieleisiä ominaisuuksia, joista voit yhdistellä oman herkkukepin. Tai jos et vielä tiedä mistä pidät, niin odottele suosiolla muutama vuosi ja tutustu kitaroihin se aika, niin ei mene rahat hukkaan.

Eli jos et ole soolo kitaristeja niin silloin suuri radius voisi olla hyvä, ainakin kun puhutaan sointujen soittamisesta nii isoa radiusta suositellaan. Kaulan profiili on pitkälti oma mieltymys kysymys, olen toki huomannut että moni komppi kitaristi tuntuu käyttävän aika paksuja kauloja. Mahonki runko/kaula tai mahonki runko ja vaahtera kaula yhdistelmällä ei varmaan kitara ole hirveän kevyt. Toki on myöskin mahdollista keventää runkoa tilaamalla esim. Warmothilta hollow rungon eli rungon jossa on tyhjää sisällä. Tosin tuo vaikuttaa myös soundiin.

Mikeiksi mahonkirunkoon suosittelisín vaikkapa kaulaan jonkin sortin PAF-kopiota, ja tallaan jotain hevimpää, esim. Dimarzion Super Distortion...

Oletkos muuten miettinyt jos tilaisit sen Explorerin rungon HSS tai HSH mikityksellä. Saattaa näyttää oudolta mutta silloin kitara olisi vielä monipuolisempi.

Eli jos et ole soolo kitaristeja niin silloin suuri radius voisi olla hyvä, ainakin kun puhutaan sointujen soittamisesta nii isoa radiusta suositellaan.
 
Tarkoitat varmaan pientä radiusta? Eli hevitilukepeissä on yleensä jotain 12-16" radius otelaudassa, kun taas esim. perusstratossa on nykyään 9,5", ennen 7,25". Mitä pienempi radius, sitä helpompi soittaa sointuja, mutta sitä huonompi on bendailla ylänauhoilta.

Oletkos muuten miettinyt jos tilaisit sen Explorerin rungon HSS tai HSH mikityksellä. Saattaa näyttää oudolta mutta silloin kitara olisi vielä monipuolisempi.
 
Tai sitten ottaa ihan HH:n ja laittaa kaulaan Dimarzio Humbucker From Hellin, on soundiltaan hyvin yksikelaismainen, mutta ei hurise. Sille kaveriksi Super Distortion... Volumessa voi olla eroja, mutta se nyt ei hirveästi haittaa...

Minä laittaisin mikkiosastoksi jotain medium-outputilla varustettua kamaa. Sulla on kuitenkin jo high gain vahvari joten ei sen kanssa tarvi korkealla ulostulolla varustettuja mikkejä. Nuo korkealla ulostulolla varustetut mikit eivät usein kuulosta maailman parhailta puhtaammilla soundeilla.
 
Mitä kaulaan tulee, niin vähän epäilisin, että tuosta vaahterakaulan ja eebenpuuotelaudan yhdistelmästä saattaisi tulla turhankin kirkas. Suosittelisin ehkä valitsemaan mahonkikaulan, mutta viimeistelyksi pelkän vahauksen sijaan sellainen ohut polyuretaani tms. En muista nähneeni yhtään mahonkikaulaa, jossa olisi pelkkä vahaus. Profiilin puolesta C tai D sopii useimpien näppeihin. Komppaamiseen mieluummin tuhdimpi kaula, ei tarvitse olla mikään halko, mutta mielestäni sointujen soittaminen on paljon mukavampaa paksummilla kauloilla, tuntuu sormet kramppaavan Ibanezin hammastikkukaulalla. Radiukseksi ehkä jostain 9 -> 12 vaihtuva, itse en noista tosi littanoista kauloista niin välitä.

Tarkoitat varmaan pientä radiusta? Eli hevitilukepeissä on yleensä jotain 12-16" radius otelaudassa, kun taas esim. perusstratossa on nykyään 9,5", ennen 7,25". Mitä pienempi radius, sitä helpompi soittaa sointuja, mutta sitä huonompi on bendailla ylänauhoilta.
 
Joo, just tota tarkoitin.

En muista nähneeni yhtään mahonkikaulaa, jossa olisi pelkkä vahaus.
 
Kaveri osti Tokain LC 80S ZW-mallin, jossa on pelkkä vahaus kaulalla. Todella mukavan tuntuinen soittaessa.

Itselle se olisi kahden oman kitaran yhdistelmä:
 
Jackson DX7:stä kaulan ohuus ja soitettavuus, Schecter 007 Blackjackista kuulas soundi, pitkä sustain ja mikit.

Kaveri osti Tokain LC 80S ZW-mallin, jossa on pelkkä vahaus kaulalla. Todella mukavan tuntuinen soittaessa.
 
Ei kait se vahaus ole kun öljy....anyway..luxusluokan soittotatsi.

Kaveri osti Tokain LC 80S ZW-mallin, jossa on pelkkä vahaus kaulalla. Todella mukavan tuntuinen soittaessa.
 
Muistelin, että tuossa olisi ollut vaahterakaula, mutta se taitaakin olla vain Gibsonin mallissa.

Muistelin, että tuossa olisi ollut vaahterakaula, mutta se taitaakin olla vain Gibsonin mallissa.
 
Mulla on toi skitta, mutta enhän mä muista mitä siinä on...Lopetetaan muistelu:
 
http://www.musamaailma.fi/bandikamat/tuotteet/155/161/lc_80_s_eb.phtml

Ei kait se vahaus ole kun öljy....anyway..luxusluokan soittotatsi.
 
Juu, öljyhän se oli. No samanlainen tatsi on varmaan niin öljytyssä kuin vahatussakin kaulassa veikkaan ma.

hyviä kommentteja tullut, joten käydään purkamaan. Mikit pysyvät emg:nä ihan siitä syystä, että mulla on ollu bändeissä sellainen rooli, että kun toinen improvisoi tosi paljon ja vetää soolot, niin mun pitää työntää junaa eteenpäin. Toisekseen, noilla mikeillä demppaaminen helpottuu huomattavasti kovaulostuloisen ja munakkaan saundin vuoksi. Ehkä sillä, että allekirjoittanut on kovan luokan James Hetfield-fani joka apinoi tätä tilaisuuden tullen (minkäköhän muun takia luulette mun haluavan juuri explorer-mallisen kitaran Ken Lawrence lavalla). Omalla hihnalla ihan niin alhaalla kitaran pitäminen ei kyllä onnistu, mutta muutenkin kovin korkealla soitettava soitin näyttää pääasiassa aika typerältä, varsinkin kun kyseessä on niinkin kookas kitara kuin explorer. Kaikki sen tietää että soittaminen vaikeutuu sitä mukaa mitä alemmas mennään, ja sanottakoon että lähes yhtä hyvin onnistuu soitto seisaaltaan kuin istualtaankin. Aktiivimikit ovat kuitenkin omiaan tallassa hevin soitossa ja komppauksessa ja helpottavat jytkyn saundin saantia. Fiksu idea olisi kyllä tuo yksikelaisen mikin sijoittamien. Pitää mallailla miltä se näyttää.
 
Itse en ole niin nokonuuka soittimen painon kanssa. ESP:n ex-sarjan kitarat painavat tasan kuusi kiloa mahonki rungolla ja kaulalla, joka taitaa olla vähemmän kuin nykyisen soittimen paino. Neckthru kaula olisi kyllä oiva munan jatke, mutta en näe sitä itselleni oikeastaan mitenkään tarpeelliseksi ja sen tekeminen hankaloittaa projektia turhankin paljon. Joku epäili eben/vaahtera-yhdistelmän olevan turhan kirkas soinniltaan, mutta eikös se sitten kompressoisi tummasaundista runkoa? haluan kitaran kuulostavan tuimalta, en tukkoiselta. Lähinnä kysymys kaulapuunkohdalla on nimenomaan hinnassa ja kun kerta vaahteraa käytetään myös les paulien kaulamateriaalina, niin miksi ei explorerissakin? Mitä nyt kun piirustuksia jonkin verran katsonut (aitoja en ole viitisinyt itselleni hankkia kuohkean hinnan vuoksi), niin näyttäisi siltä että takapuolelle tulisi jonkinlaiset viisteet ergonomian parantumiseksi, mutta eipäs nyt kuitenkaan hötkyillä. Ja SG on komea ja klassikon muotoinen kitara, mutta edellämainitusta syistä ei kuitenkaan nyt vaihtoehtona.

Sen verran vain korjaan että itseasiassa aidoissa Les Pauleissa käytetään kaula materiaalina mahonkia.

Sen verran vain korjaan että itseasiassa aidoissa Les Pauleissa käytetään kaula materiaalina mahonkia.
 
Miten määritellään aito Les Paul? Jos nyt haluat puhua Gibsoneista, niin esimerkiksi Zakk Wylden singaturessa on vaahterakaula ja se kuitenkin tietääkseni on aito Gibson että aito Les Paul.