Etno, proge, latin ›

Gilmour ei soittanut Piper at the Gates of Dawnilla ja se on muutenkin vähän erilaista tuotantoa kuin nuo mainitsemasi. On myös kai mahdollista että et vaan pidä bändistä? Gilmourin kitarointi on kuitenkin niin olennainen osa Floydin soundia, että jos se ei miellytä niin ehkä kannattais tsekkailla muuta.

Kysymys.
 
Minä olen kuullut tähän mennessä Pink Floydin levyistä Atom Heart Motherin, The Wallin, Dark Side of the Moonin sekä osan Wish You Were Herestä (kaksi ekaa biisiä). Näiden perusteella pidän yhtyettä kolkkona ja sieluttomana tuubana, jota riivaavat Gilmourin infernaalisen hirvittävät, korvia ja mieltä raastavat kitarasoundit ja -soolot. Onko mitenkään mahdollista, että pumpun muusta tuotannosta löytyy jotain erilaista tutustumisen arvoista matskua, nämä kun käsittääkseni ovat niitä arvostetumpia levyjä?
 
Kiitos.
 
Itse pidän Pink Floydin parhaimpana Animals-levyä, joka on kyllä aika poikkeuksellinen heidänkin mittapuullaan (aika poikkeuksellisia levyjä kyllä kaikki). Tosin siinäkin kuullaan reilusti tuota inhoamaasi Gilmourin kitarointia, mutta ei tuon levyn pitäisi ketään todellista progen ystävää täysin kylmäksi jättää -- sen verran hieno, teemallinen kokonaisuus on kyseessä.
 
Eihän Pink Floydin musiikki läheskään kaikkiin uppoa, mutta luulen, että monesti syynä on sekin, ettei niille levyille anneta edes kunnolla aikaa avautua. En minäkään Pink Floydista heti välittömästi syttynyt, vaan vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen.

Gilmourin soololevystä:
http://youtube.com/watch?v=KECK5XklzaQ&search=gilmour
 
Luvassa ainakin mahtavia kitarasoundeja!
 
Kovasti uudessa Soundissa Gilmourin sooloa kehuttiin ja palkittiin täydellä viidellä tähdellä.

En minäkään Pink Floydista heti välittömästi syttynyt, vaan vasta useiden kuuntelukertojen jälkeen.
 
Vähän sama täällä, meni vuosi jos parikin että kuuntelin vaan joitakin biisejä ja kokonaisia levyjä en jaksanut edes kuunnella, mutta salakavalasti nyt vuoden sisään on mieltynyt aina vain enemmän, ja en ole vielä kaikkia levyjä kuuntelemalla kuunnellut, pikkuhiljaa. Atom Heart Mother on viimeisin mikä on alkanut kolisemaan ihan kunnolla.

riivaavat Gilmourin infernaalisen hirvittävät, korvia ja mieltä raastavat kitarasoundit ja -soolot.
 
Ihan mielenkiinnosta kysyn: Mistä löytää paremmat kitarasoundit ja paremmat soolot?
Vai onko sellaisia?

No onhan ne Gilmourin soolot aika limasia.

Ihan mielenkiinnosta kysyn: Mistä löytää paremmat kitarasoundit ja paremmat soolot?
Vai onko sellaisia?
 
Progen puolella pysyäkseni voisin mainita vaikkapa King Crimsonin Robert Frippin. Mies ei tosin sooloja soita ainakaan alkupään tuotannossa hirveästi, mutta Frippin soitosta välittyy sellaista lämpöä, jota en Gilmourista löydä. Mielipiteitähän nämä.
 
Ja pitää huomata vielä sen verran, että en ole kitarasoolojen ylin ystävä muutenkaan ja tuomitsen hyvin herkästi mielestäni turhan soolon pelkäksi limaiseksi egourheiluksi. Tämä ei sitten ollut piikki Gilmourin suuntaan vaan ihan yleinen huomautus.

Kysymys.
 
Minä olen kuullut tähän mennessä Pink Floydin levyistä Atom Heart Motherin, The Wallin, Dark Side of the Moonin sekä osan Wish You Were Herestä (kaksi ekaa biisiä). Näiden perusteella pidän yhtyettä kolkkona ja sieluttomana tuubana, jota riivaavat Gilmourin infernaalisen hirvittävät, korvia ja mieltä raastavat kitarasoundit ja -soolot. Onko mitenkään mahdollista, että pumpun muusta tuotannosta löytyy jotain erilaista tutustumisen arvoista matskua, nämä kun käsittääkseni ovat niitä arvostetumpia levyjä?
 
Kiitos.
 
Nuohan ne tunnetuimmat ja arvostetuimmat levyt taitavat olla. Aika erilaista musiikkia löytyy levyiltä ennen Meddleä. Pipers nyt on kaikista erilaisin, eikä siinä ole Gilmouria. En oikein ymmärrä tuota sinun Gilmour kommenttiasi. Miehellähän on parhaat kitarasaundit mitä maa päällään kantaa. Sooloista ei ole pakko tykätä, vaikka nekin ovat mielestäni oikein mainioita, mutta en ymmärrä miten joku voi sanoa Gilmourin soundia raastavaksi. Parhaat soolot löytyy varmaankin Timesta, Comfortably Numbista, Shine on You Crazy Diamondsista (part.1) ja live at Pompeiin Echoesista.

En oikein ymmärrä tuota sinun Gilmour kommenttiasi. Miehellähän on parhaat kitarasaundit mitä maa päällään kantaa.Sooloista ei ole pakko tykätä, vaikka nekin ovat mielestäni oikein mainioita, mutta en ymmärrä miten joku voi sanoa Gilmourin soundia raastavaksi.
 
Tuo oli kieltämättä hieman provosoivasti kirjoitettu tuo alkuperäinen viestini. Jospa yrittäisin kuitenkin perustella vähän.
 
Minun makuuni Gilmourin soundit (ja koko Pink Floydin soundimaailma sen puoleen) ovat liian terävät, kolkot ja huonolla tavalla kylmät. Vähän paska kuvaus ehkä, mutta en oikein osaa paremminkaan kuvailla mikä mättää. Olen kyllä yrittänyt useampaan kertaan kuunnella noita jo mainittuja levyjä, mutta joka kerta soundit jotenkin särähtävät korviini.
 
Olen ilmeisesti jotenkin allerginen, kun myös varhaisen Porcupine Treen kitarasoundi ja Mostly Autumnin soolokitaristin Gilmour-vaikutteiset vingutukset rasittavat :)

Tuo oli kieltämättä hieman provosoivasti kirjoitettu tuo alkuperäinen viestini. Jospa yrittäisin kuitenkin perustella vähän.
 
Minun makuuni Gilmourin soundit (ja koko Pink Floydin soundimaailma sen puoleen) ovat liian terävät, kolkot ja huonolla tavalla kylmät. Vähän paska kuvaus ehkä, mutta en oikein osaa paremminkaan kuvailla mikä mättää. Olen kyllä yrittänyt useampaan kertaan kuunnella noita jo mainittuja levyjä, mutta joka kerta soundit jotenkin särähtävät korviini.
 
Olen ilmeisesti jotenkin allerginen, kun myös varhaisen Porcupine Treen kitarasoundi ja Mostly Autumnin soolokitaristin Gilmour-vaikutteiset vingutukset rasittavat :)
 
No tuossahan oli jo paljon enemmän selittävä kirjoitus. Ymmärrän nyt ehkä mitä meinaat, ja suosittelisin Us & Themiä, The Great Gig in the Skytä ja muita vähemmän kitarapainoitteisia biisejä kuuntelemaan. Esim tuon Us & Themin foniosuudet ovat oikein komeita. Gilmour saundeista kannataa tutustua myös Animalsiin ja Dark Side of the Moonilta myös Breathilta löytyy hienot univibe-soundit.

Progea ei sovi arvioida parin ekan kuuntelun aikana. Jotakin Pink Floydiakin on välillä vähän vaikee esitellä kaverille, vaikka sitä vähän kiinnostaskin, mutta kun laittaa jonkun oikeesti tosi hyvän biisin, joku vähän pitempi vaikka, niin kun on menny jo minuutti alkuintroa vasta ni ei se toinen jaksa enää ees kuunnella ja sit sitä päätä ei käännä enää mikään. "Ihan paskaa linnunlaulumusaa."
Tiettyhän sit jos pistääs jotakin Division Bellii tai Momentary Lapsee, tai jonkun Moneyn, ni ne biisit nyt alkaa oikeestaan heti kun biisi lähtee käyntiin. Mutta meikä suosii enemmän niitä sekoilumpia biisejä, enkä haluis lähtee suositteleen noita 80/90-luvun biisejä alottelijalle, antas ihan väärän kuvan.

No tuossahan oli jo paljon enemmän selittävä kirjoitus. Ymmärrän nyt ehkä mitä meinaat, ja suosittelisin Us & Themiä, The Great Gig in the Skytä ja muita vähemmän kitarapainoitteisia biisejä kuuntelemaan. Esim tuon Us & Themin foniosuudet ovat oikein komeita. Gilmour saundeista kannataa tutustua myös Animalsiin ja Dark Side of the Moonilta myös Breathilta löytyy hienot univibe-soundit.
 
Kiitoksia suosituksista. Dark Siden voisi tosiaan kuunnella pitkästä aikaa uudestaan, kuten myös Wish You Were Heren. Animalsiin ja Piperiin pitää tutustua kun en niitä ole lainkaan kuullut.

Kiitoksia suosituksista. Dark Siden voisi tosiaan kuunnella pitkästä aikaa uudestaan, kuten myös Wish You Were Heren. Animalsiin ja Piperiin pitää tutustua kun en niitä ole lainkaan kuullut.
 
Kannattaa. Samoin Meddleltä ainakin Echoes ja One of These Days. Video Googlesta ja Youtubesta löytyy myös jotain Pulse-pätkiä huonolla kuvanlaaduilla. Niistä Comfortably Numb ja Shine On olivat ainakin mielestäni ainakin mallikkaita vetoja. Kun saat kuunneltua lisää Floydia, niin kerro ihmeessä, että muuttuiko mielipide. Kaikesta ei kuitenkaan voi tykätä, eikä pidäkkään.

Tuo oli kieltämättä hieman provosoivasti kirjoitettu tuo alkuperäinen viestini. Jospa yrittäisin kuitenkin perustella vähän.
 
Minun makuuni Gilmourin soundit (ja koko Pink Floydin soundimaailma sen puoleen) ovat liian terävät, kolkot ja huonolla tavalla kylmät. Vähän paska kuvaus ehkä, mutta en oikein osaa paremminkaan kuvailla mikä mättää. Olen kyllä yrittänyt useampaan kertaan kuunnella noita jo mainittuja levyjä, mutta joka kerta soundit jotenkin särähtävät korviini.
 
Olen ilmeisesti jotenkin allerginen, kun myös varhaisen Porcupine Treen kitarasoundi ja Mostly Autumnin soolokitaristin Gilmour-vaikutteiset vingutukset rasittavat :)
 
Pink Floydin soundit on niinku ihan standardi. Dark Side Of The Moon on klassinen hifilaitteiston testilevy. Et jos ei noi soundit kolahda niin suosittelen että jatkat POD:in, Linkin Parkin ja Children Of Bodomin kuuntelemista ;-) Ehkei Floydi ole vaan sinua varten (..vielä).

Et jos ei noi soundit kolahda niin suosittelen että jatkat POD:in, Linkin Parkin ja Children Of Bodomin kuuntelemista ;-)
 
Hoho! +

erinomaiset soittajat joista muodostuu aivan erinomainen bändi, ja joka taas onnistuu samaan musiikkiinsa aivan erinomaisen tunnelman.
 
Et oikein vakuuttanut. Jos en olisi koskaan sitä kuunnellut, en tulisi kuuntelemaankaan tuolla mainospuheella. Kertokaapa levyjä kuunneltavaksi sellaiselle, joka on kuunnellut biisejä, mutta, jolle yksikään ei ole päähän jäänyt.(? Mielelläni kuulisin Pink Floyd:n parhaimmistoa...

Et oikein vakuuttanut. Jos en olisi koskaan sitä kuunnellut, en tulisi kuuntelemaankaan tuolla mainospuheella. Kertokaapa levyjä kuunneltavaksi sellaiselle, joka on kuunnellut biisejä, mutta, jolle yksikään ei ole päähän jäänyt.(? Mielelläni kuulisin Pink Floyd:n parhaimmistoa...
 
Onhan tässäkin threadissä noista levyistä jo melko paljon keskusteltu, joten selailepa vähän taaksepäin, niin koet valaistuksen. Itse suosittelen Wish you were herea ja Animalsia ultimaalisina Pink Floyd -elämyksinä. Jos et niistä pidä, niin luulen, että peli on sinun kohdaltasi menetetty.
 
E: Jos pitäisi Floydin musiikkia nopeasti luonnehtia, niin sanoisin, että moniin muihin progebändeihin verrattuna se hyvin rauhallista ja hillittyä. Siinä ei paljoa nuotteja tuhlailla toisin kuin vaikkapa ELP:n ja Gentle Giantin musassa. Eli semmoista rauhallisesti kehittyvää, suorastaan staattista, mutta ah, niin tunnelmallista :)
 
Halusin sanoa tämän vain siksi, ettet odota Pink Floydin musalta mitään hurjaa tilulilua, laukkakomppia ja verenmaku suussa rokkaamista, sillä sitä se ei ole :D

Progen puolella pysyäkseni voisin mainita vaikkapa King Crimsonin Robert Frippin. Mies ei tosin sooloja soita ainakaan alkupään tuotannossa hirveästi, mutta Frippin soitosta välittyy sellaista lämpöä, jota en Gilmourista löydä. Mielipiteitähän nämä.
 
hmm eikös Crimsonin tyyppi soitellut enimmäkseen Les Paulilla? En ainakaan muuta ole sillä nähnyt kourassa.
 
Gilmour, stratosoundia parhaimmillaan, joka onkin aikalailla ohuempi ja terävempi jos nyt vertaa yleensäkin vaikka noihin pauleihin.
 
edit:
Minun makuuni Gilmourin soundit (ja koko Pink Floydin soundimaailma sen puoleen) ovat liian terävät, kolkot ja huonolla tavalla kylmät.
 
Floydi ilmeisesti tuolloin käytti aika ahkerasti käyttää niitä keltaisia Binsonin kaikulaatikkoja jotka varmaan osaltaan selittävät tuon, tosin minun korvaan se kaiku on aivan mahtavan kuuloinen, mutta tosi on että kyllä varsinkin se on sen kuulonen mitä sanoitki, mutta mun korvaan hyvällä tavalla.
Niin, tuskin tämä ainut vaikuttaja oli noihin juttuihin mutta tulipa vaan tässä mieleen, kun noita on siellä pitkin lavaa ollut näkösällä mm. Pompeiissa.
 
Kyllähän tässä nyt makuasioista aikalailla puhutaan kuitenkin näköjään. Mikä kuulostaa kenellekin hyvältä ja mikä ei.
 
On aivan hirveä floydi-kausi meneillään juuri joten tästä nyt selittelisi vaikka miten päin, mutta kaippa tämäki joskus ohi menee... :)

Halusin sanoa tämän vain siksi, ettet odota Pink Floydin musalta mitään hurjaa tilulilua, laukkakomppia ja verenmaku suussa rokkaamista, sillä sitä se ei ole :D
 
Tiedän millaista se on näin ei (vielä) fanin näkökannalta eli satunnaisia biisejä olen kuunnellut. :) Ja kun olen musiikiltani kaikki ruokainen niin eiköhän tämä mahdu joukkoon. Pohjustusta yleensä bändien faneilta toivon, se lisää kiinnostustani kyseiseen musiikkiin. Kiitos.^^