Elektroniikka ja soitinrakennus ›

Tuhosin vanhan lerppuaseman ja löysin sieltä wanhan pietsoelementin. Joku älynväläys tuli ja laitoin sen kitaravahvistimeen kiinni. Volumet jos laittaa täysille niin kajarista kuuluu jos pietzoa paukuttaa vaikka lyijykynällä.
 
Tästä sitten päättelin että jos siihen säätäisi pienen esivahvistimen, niin saisikohan siitä patentoitua kitaraan todella omalaatuisen piezomikin?

Tästä sitten päättelin että jos siihen säätäisi pienen esivahvistimen, niin saisikohan siitä patentoitua kitaraan todella omalaatuisen piezomikin?
 
Ei ehkä kovin omalaatuista. Mikitetyissä akustisissa on kai käytännössä aina pietso tallassa.
 
Pietson pitää sitten nähdä todella suuri impedanssi, jotta se toimisi (hyvänä)mikkinä. Muuten tulee semmoinen ohut ja olematon soundi. Yksinkertaisimmillaan riittänee ihan joku simppeli impedanssisovitin, mutta joku eq tms. olisi hyvä olla.
 
Kokeilin itse joskus sähkikseen viritellä pietsoa, mutta se homma on vieläkin kesken. En ole onnistunut tekemään sopivaa etusta sille.

Jotenkin luulen vaan että jos tuollaisen laittaa kitaravahvistimeen suoraan kiinni ja vahvistimen täysille ja paukuttelee lyijykynällä niin pitäisi kuulua jopa tosi lujaa ja ämyreistä kalvot lepattaa hädissään. Kitaravahvistimessa impedanssi on melko korkea ja signaaliakin näistä pitäisi lähteä joten siihen perustan tämän epäilyksen. Tosin en pitkään aikaan ole noiden kanssa räplännyt, mutta mutta...
 
Ajattelin vaan onko tuossa löytämässäsi pietsossa jotain ylimääräistä kytkentää (vaikkapa oskillaattori jos on käytetty jonkinlaista piipittävää ääntä antavana summerina) vaimentamassa tai muuta hässäkkää. Ehkä saamme tietoa ja kokemuksen puhetta ja ehkä soundivertailua miltä vaikapa Bebekin tai SP-Elektroniikan isommat ja pienemmät piezot kuulostaa ja minkälainen signaalitaso niistä lähtee.
 
Näiden kanssa on moni harrastaja puuhaillut vuosien saatossa, ja ulkomaisilla foorumeilla asiaa on puitu, miten saada hyvä akustisen soundi helposti ja halvalla näillä. Olen joskus satunnaisesti eksynyt selaamaan jotain tällaista keskustelua.
 
Pari kolme neljä asiaa on noussut pintaan ja jäänyt mieleen pyörimään
 
Akustisen vahvistaminen tavallisen kitaravahvarin ja kaapin kautta ei anna kovin hyvää lopputulosta, jos tavoitellaan autenttisempaa akustisen ääntä niin parempi olisi suorempi taajuusvaste ja laajempi ääniala etenkin siellä korkeampien äänien päässä, eli tämmöinen olisi loogista kytkeä PA laitteisiin
 
Miksereissä ja laulukamoissa ei sitten aina olekaan sitä riittävän korkeaa sisäänmenoimpedanssia eli se esivahvistin ja impedanssisovitin tarvitaan kyllä
 
Muiden kokemuksista lukiessani olen törmännyt havaintoon että yhdellä piezolla on vaikeaa löytää tyydyttävä paikka kitaran rungosta josta se paras soundi lähtee, tai toisesta paikasta joku asian osa toimii mutta toinen taas toisesta paikasta. Kun tämä puoli on tässä tekniikassa yksinkertaista ja halpaa niin olen ajatellut että jos alkaisin kokeilemaan niin samantien kannattaisi tehdä ssysteemi jossa voi miksata ja jotensakin "prosessoida" (heh) kolmella tai kahdella piezomikillä eri kohdasta mikitettyä signaalia
 
Täysin tyydyttävään tulokseen näillä on erittäin vaikea päästä, perussignaalissa on jotain mikä kuullostaa erilaiselta kuin vaikkapa mikrofonilla äänitetty akustinen. Mutta ongelmat on ratkaisemista varten.
 
Tuossa pöydällä lojuu vanha kytkis aiheeseen liittyen, National Semiconductorin Audio Handbookissa ollut jota voisi kuvitella että joku elektroakustisen suunnittelija on tuota joskus katsellut sillä silmällä. Kytkiksessä on bufferi/vahvistusaste ja kolme esivalittavaa vahvistusasetusta sekä basso- ja diskantti aktiivinen äänensävykytkis (tekstissä vihjataan miten se kannattaa modifoida kolmialueiseksi lisäämällä yksi potikka ja muutama komponentti). Voin yrittää sen joskus laittaa näkyville jos jotain kiinnostaa.