Lyriikka ›

Rock- lyriikka, olkoon yhtä kuin vapaus ilmaista itseäsi juuri niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu.
 
Ensinnäkin, lähdetään siitä.. että heität kaiken teorian ja tavujen laskennan helvettiin, etkä mieti rimmaavia riimejä (en missään nimessä tarkoita, että se ei olisi sallittua.. mutta nyt sitä ei sinulta vaadita). Kliseitä ei tässä vaiheessa ole olemassakaan.
 
Tuon toimenpiteen suoritettuasi tee ihan normaaleja juttuja.. keitä vaikka kahvit, ja sitten kun sellainen olo iskee, otat kynän ja paperia käteen tai avaat vaikka tämän lyriikka-palstan ja kirjoitat suoraan tänne. Nauhoita vaikka kännykkäsi multimediakansioon audiota. Sanelukone tottakai, on myös hyvä.
 
Sinulla on olo, mitä se tuo sinulle mieleen? Kirjoita vaikka siitä. Vitutus varsinkin on hyvä purkaa paperille, säästää samalla lähimmäisiään kun panee sen paperille eikä ala tarpeettomasti rähisemään.
 
Mieti jotain hullua juttua joka tapahtui lähiaikoina, tai vittumaista työkaveria ja kirjoita siitä. Jos viime viikonlopuna oli morkkis, niin kirjoita siitä. Jos sinut ryöstettiin eilen, niin pane fiilikset paperille. Ja jumalauta, siitä helvetin koulukiusaajasta on jo PAKKO kirjoittaa. Jos olet rakastunut johonkuhun, kirjoita siitä.. oikeasti, kirjoita, tämä on ehtymätön aihe.
Ihan mitä vaan.
 
Rockia et kirjoita kirjoittamisen pakosta, etkä siksi, että sinun täytyy välttämättä just nyt tehdä valmiiseen sävellykseesi sanat. Et myöskään siksi, että joku maksaa sulle siitä tietyn summan. Oma rock- lyriikkasi ei ole kaupan, se on osa sinua. Elä mieti syitä, et kirjoita miksi, vaan pelkästään kirjoitat. Ilman erityistä, tai pakottavaa syytä. Annat tulla pääkopasta ulos ne fiilikset mitä tunnet. Vaikka tuntuisi pahalta. Itse olen huomannut, että kirjoittaminen auttaa.. ei välttämättä heti, mutta jossain vaiheessa sen huomaa.
 
Sitten kun olet saanut tekstisi ulos, lue se muutamaan kertaan, jos se näyttää ja tuntuu sinusta hyvältä niin säilytä se, ja paina täällä lähetä nappia.
 
Ihan mitä vaan, pääasia että kirjoitat, joku päivä tekstisi radiossa tai
nettisivuilta mp3:na ladattuna, tai pelkästään luettuna saattaa antaa jollekin
toiselle ihmiselle paljon. Jos edes yhdelle ihmiselle saa hymyn / hyvän olon
tekstillään aikaiseksi, olet voittaja.
 
Ja rock- lyriikasta puheen ollen.. älä välitä kritiikistä, anna palaa vaan ja tee lisää!
 
Muistakaa, että tämä aihe koskee pelkästään Rock- lyriikkaa. Ei humppa, pop, tmsv. lyriikkaa joissa tekniset seikat oikeasti merkitsevät jotain.
 
Minä tykkään lukea tekstejänne, älkää ujostelko vaan tehkää paljon lisää!
 
Minäkin aina välillä teen.

Mahtavaa, JCM! Kuulkaa miehen sanaa. *läimäsee kättä*
 
+++++

Heijjoo. Itse olen suhteellisen tällaisella metodilla tehnyt lyhytproosaa. Sen miniatyyrimaisuuden vuoksi se kyllä menisi myös lyriikasta - olen suunnitellut näiden ympärille musiikkia, musiikin rock-asteesta en tiedä, mutta olen käsittänyt, että rockissa ei sellaista mietitä. Ja täytyy sanoa, että vaati tiettyä vapautumista uskaltaa tehdä 30 sanan pituinen... novelli.
 
Jos aikoo tehdä jotain että "haluan sanoa tällä tällaista", niin ei siitä oikein tule mitään. Kirjoittamalla asioita, tilanteita, dialogeja tai mitä vain, olivat ne sitten miten surrealistisia tahansa, kyllä sanoo sen, mitä alitajuisesti haluaa.
 
Ehkä laitan joskus näkyville, ehkä en. Vaikka sanoit, että ei pidä ujostella :)

Hm.. Kirjoitankohan sitten metallilyriikkaa vai psykerokkia, en yleensä ajattele mitään musiikkityyliä, kun inspiraatio iskee. Kaikenmoiseen noita käytän. Voisin kyllä harkita pistää tännekkin jotain, jos tulee keksittyä uutta, tai kierrättää vanhaa..

Hm.. Kirjoitankohan sitten metallilyriikkaa vai psykerokkia, en yleensä ajattele mitään musiikkityyliä, kun inspiraatio iskee. Kaikenmoiseen noita käytän. Voisin kyllä harkita pistää tännekkin jotain, jos tulee keksittyä uutta, tai kierrättää vanhaa..
 
Joo, otsikko on suuntaa antava. Kirjoita vain ihan mitä vaan, älä välitä otsikosta.. vaikka runoja!
 
:)

Ihan hieno kirjoitus. Ja hauska. Sanoittaminen on sellainen aihe, että siihen on syytä panostaakin paljon. Sen verta paljon kuulee kaikenlaista diipadaapaa monien pinnallakin olevien bändien suoltavan, että oikeasti hirvittää.
 
Itse olen havainnut, että parhaiten saan biisiä paperille, kun olen stressaantunut tai vittuuntunut tai parhaassa tapauksessa molempia samanaikaisesti. Usein pyörittelen päässäni jotain ideaa päiväkaupalla, ehkä raapustan jotain lauseita paperille, ehkä teen luonnoksia. Silti biisiä ei synny. Sitten, kun inspiraatio tulee, biisi syntyy noista rakennuspalikoista hetkessä. Tosin se saattaa myös muuttua vielä matkan varrella. Muistissa on, kuinka korjasin viime kesänä studiossa yhden tekeleemme sanoitusta ennen nauhoittelua.
 
Ja kyllä, hyvä sanoitus myös palkitsee. Elämäni hienoimpia hetkiä ovat olleet, kun yliopistossa kirjallisuutta opiskeleva laulajamme pisti tekstiviestiä, jossa kertoi erään kirjallisuudenopiskelijakaverinsa kehuneen vuolaasti erästä tekstiäni sekä se hetki, kun demomme soi Radio Helsingissä ja vanhalle musiikinopettajallemme oli tullut lähetyksen jälkeen puhelu, jossa kysyttiin tästä bändistä, jolla oli helvetin hienot lyriikat.
 
En silti pidä itseäni mitenkään erikoisen hyvänä sanoittajana. Ehkä vaan totuus on, että massamusiikissa nykyään sanoituksiin ei panosteta ja siksi pienetkin panostukset tekstissä tuntuvat nerokkailta.

Mäkään en koe olevani mitenkään hyvä sanoittaja, ehkä suosikit kuuluvat liikaa "läpi". Jotain tekstejä on jossain pöytälaatikossa kyllä silti -- niin kuin sadoilla tuhansilla ihmisillä.
 
Yksi ihan käytännön vinkki tähän liittyen tuli mieleeni: joku A6-kokoinen ruutuvihko ja kynänpätkä kannattaa aina olla takataskussa mukana. Hyvin usein tuolla maailmalla liikkuessa jostain näkemästään tai kokemastaan keksii jonkun ajatuksen, kielikuvan tms. ja jos sitä ei silloin pistä muistiin, niin satavarmaan sitä ei enää kotiin päästyä muista.

Yksi ihan käytännön vinkki tähän liittyen tuli mieleeni: joku A6-kokoinen ruutuvihko ja kynänpätkä kannattaa aina olla takataskussa mukana. Hyvin usein tuolla maailmalla liikkuessa jostain näkemästään tai kokemastaan keksii jonkun ajatuksen, kielikuvan tms. ja jos sitä ei silloin pistä muistiin, niin satavarmaan sitä ei enää kotiin päästyä muista.
 
Kyllä. Näin se pitääkin tehdä. Itse olen tallennellut kännykän muistiin useita fraaseja, joita olen sitten myöhemmin käyttänyt.
 
Ikävintä on, että illalla sängyssä pyöriessä keksii yleensä aina ne parhaat säkeet. Sitten on niin väsynyt, ettei jaksa alkaa kirjoittamaan paperille niitä... ja eipä niitä enää aamulla muista. Liian usein tapahtunut. Nykyään punnerran itseni väkisin pystyyn ja skriivaan ne ylös.

Ikävintä on, että illalla sängyssä pyöriessä keksii yleensä aina ne parhaat säkeet.
 
Oon joskus näitä omia "yön helmiä" kirjotellu ylös, mutta useimmiten ne eivät enää aamulla tuntuneetkaan niin loistavilta. Nykyään kirjoitan muutenkin paljon vähemmän, mutta jos joku teksti-idea ei pysy mielessä niin kauaa, että sen ehtii rauhassa kirjoittaa ylös, niin unohtukoon prkl...
 
Näin siis mulla.

Oon joskus näitä omia "yön helmiä" kirjotellu ylös, mutta useimmiten ne eivät enää aamulla tuntuneetkaan niin loistavilta. Nykyään kirjoitan muutenkin paljon vähemmän, mutta jos joku teksti-idea ei pysy mielessä niin kauaa, että sen ehtii rauhassa kirjoittaa ylös, niin unohtukoon prkl...
 
Näin siis mulla.
 
Tästä on elokuvan puolella loistava tarina. Kuuluisa elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock valitti aikoinaan jollekin, että hän saa unessa aina loistavia ideoita, mutta ei enää muista niitä aamulla. Ystävä kehotti Alfredia ottamaan yöpöydälleen muistikirjan, johon voi kirjoittaa nämä jutut tuoreeltaan. Eräänä yönä Hitchcock näki taas mielestään aivan upeajuonisen unen. Hän heräsi ja puoliunessa kirjoitti jotain muistikirjaansa. Kun hän aamulla heräsi niin hän katsoi muistikirjaa. Siellä luki "A boy meets a girl".

Tästä on elokuvan puolella loistava tarina. Kuuluisa elokuvaohjaaja Alfred Hitchcock valitti aikoinaan jollekin, että hän saa unessa aina loistavia ideoita, mutta ei enää muista niitä aamulla. Ystävä kehotti Alfredia ottamaan yöpöydälleen muistikirjan, johon voi kirjoittaa nämä jutut tuoreeltaan. Eräänä yönä Hitchcock näki taas mielestään aivan upeajuonisen unen. Hän heräsi ja puoliunessa kirjoitti jotain muistikirjaansa. Kun hän aamulla heräsi niin hän katsoi muistikirjaa. Siellä luki "A boy meets a girl".
 
Hehehe.
 
Salvador Dali vai kuka taidemaalari toteutti vähän samaa, ja piti päivätorkuille mennessään lusikkaa kädessään. Mies oli todennut juuri siinä unen ja valveen rajamailla usein saavansa hyviä ideoita ja visioita, ja lusikan osa oli tärkeä. Siinä kohdassa kun keho alkoi rentoutua uneen, myös ote lusikasta kirposi ja tämä tipahti lattialle -- ja herätti taiteilijamme kirjaamaan ylös näitä mahtiajatuksiaan.
 
Että pidetään sitä muistivihkoa vaan mukana...

PILKAHDUS
 
Herään keväisen nousevaan aurinkoon
valo leijailee verhojen lomasta
kuuntelen äänettömyyttä
kosketan ilmaa
keskustelen seinän kanssa
kuinka pimeää on valkoisessa valossa?
 
Illalla aurinko on laskenut
vain yksinäinen katulamppu kajastaa
 
Onneksi seinillä on korvat
 

 

 

 
Tämmösen runon tein iha ex tempore eilen, oikeestaan just tolleen et teki mieli kirjottaa ja sittenpähän kirjotin, tykkään tehä kaikkee symbolista juttuu sanoihin, vaik tykkään silti semmosesta ultra bra -tyylisestäkin ihan suoraan sanotusta tekstistä. tein oikeestaan soinnutkin, tämmöstä tosi hidasta meininkiä siis. Oli kyl sinänsä siistiä ku en oo kovin paljoa ennen suomeks tehny sanoja, saati sitten runoja.
Tää kertoo siis oikeestaan yksinäisyydestä, mut toiveikkaasta semmosesta.. toivottavasti joku tykkää :D
 
EDIT: modasin ton ekan lauseen ku muistin sen alunperin väärin

Kyllä. Näin se pitääkin tehdä. Itse olen tallennellut kännykän muistiin useita fraaseja, joita olen sitten myöhemmin käyttänyt.
 
Ikävintä on, että illalla sängyssä pyöriessä keksii yleensä aina ne parhaat säkeet. Sitten on niin väsynyt, ettei jaksa alkaa kirjoittamaan paperille niitä... ja eipä niitä enää aamulla muista. Liian usein tapahtunut. Nykyään punnerran itseni väkisin pystyyn ja skriivaan ne ylös.
 
oho, luinpa teiän nettisivuilta vähän sanoja, ja toi "kaksi vuotta" oli törkeen hyvä, varsinkin lopetus!
 
Edt: hetkonen olihan se sun tekemäs vai..?

PILKAHDUS
 
Herään keväisen auringon nousuun
valo leijailee verhojen lomasta
kuuntelen äänettömyyttä
kosketan ilmaa
keskustelen seinän kanssa
kuinka pimeää on valkoisessa valossa?
 
Illalla aurinko on laskenut
vain yksinäinen katulamppu kajastaa
 
Onneksi seinillä on korvat
 
Runona tuo on varmaan ihan hyvä, mutta sanoittamisen kanssa ei tällä näytteellä ole mitään tekemistä. Runo voi olla vailla muotoa ja "sanoja pötkössä", mutat sanoituksella pitää olla muoto. Rakenteellisesti toistuvia osia, mielellään kertosäe sekä riimejä.

...sanoituksella pitää olla muoto. Rakenteellisesti toistuvia osia, mielellään kertosäe sekä riimejä.
 
Missä näin määrätään? Raamatussa vai?
 
Mun käsittääkseni sanotuksessa ei tartte olla mitään mitä sanottaja ei siihen halua.

Missä näin määrätään? Raamatussa vai?
 
Ei, kun Bardin kirjoittamassa "sanoituksen käsikirjassa", jota kukaan meidänlaisista
rokkareista ei ole jaksanut vielä lukea alkua pidemmälle.
 
No joo, vittuilu sikseen. Ei pilata threadia.
 
Mun käsittääkseni sanotuksessa ei tartte olla mitään mitä sanottaja ei siihen halua.
 
Näinhän se on.
 
Bardi, tätä threadia nimenomaan ei ole pyhitetty tekniselle kirjoittamiselle, tai sille mitä lajia sinä mahdollisesti kirjoittajana edustat.
 
Tämä threadi on nimenomaan puolustuspuheenvuoro vapaalle tyylille. tajunnanvirralle, ehkäpä jopa kyseessä pieni kapinallinen kannanotto nykyajan ns. vaatimuksille kaikenlaista lyriikkaa kohtaan.
 
Mä oon Bardi tästä aiheesta sun kanssa vääntäny ennenkin, ei aleta siihen enää.

oho, luinpa teiän nettisivuilta vähän sanoja, ja toi "kaksi vuotta" oli törkeen hyvä, varsinkin lopetus!
 
Edt: hetkonen olihan se sun tekemäs vai..?
 
Kiitos kehuista, kyllä se oli minun tekemä.
 
Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että se ei ole lähelläkään parasta tekstiäni. Pari kohtaa siellä on, mitkä eivät oikein wörki, niin kuin pitäisi. Lisäksi siellä on yksi ikävästi korvaan pistävä kielioppivirhe...
 
Pitäisi kokeilla joskus fiksata tuo... voisi sitten keikoilla (jos nyt saisi joskus sellaisia) vetää sen korjattuna. Ja jos levytyssopparia joskus saisi, niin sinne nyt viimeistään...
 
EDIT:
 
Tuohon "sanoituksessa pitää olla riimit ja muoto"-kommenttiin heitän, että "Ei tarvitse!". Jos haluaa olla ahdasmielinen ja kirjoittaa tuhansia vuosia (tms.) vanhoilla pelisäännöillä, eikä anna mitenkään omalle luovuudelleen tilaisuutta, niin ehkä sitten ymmärrän tuon kommentin... mutta nykymaailmassa kannattaa aina pyrkiä jalostamaan omaa ilmaisukykyään eikä rajoittaa sitä 'valmiisiin standardeihin'.

Tuohon "sanoituksessa pitää olla riimit ja muoto"-kommenttiin heitän, että "Ei tarvitse!". Jos haluaa olla ahdasmielinen ja kirjoittaa tuhansia vuosia (tms.) vanhoilla pelisäännöillä, eikä anna mitenkään omalle luovuudelleen tilaisuutta, niin ehkä sitten ymmärrän tuon kommentin... mutta nykymaailmassa kannattaa aina pyrkiä jalostamaan omaa ilmaisukykyään eikä rajoittaa sitä 'valmiisiin standardeihin'.
 
Nyt en ymmärtänyt ihan.
Eihän se, että tekee tekstinsä johonkin muotoon tai mittaan, mitenkään kavenna sanomisen mahdollisuuksia. Enemmän mietittävää siitä kyllä tulee, kun ei voi kirjoittaa "ihan mitä vaan". Toisaalta siinä on taas se haaste, miten sovittaa asiansa johonkin raamiin onnistuneesti -- mutta ei siitäkään tarvitse hakea esimerkkejä kovin kaukaa.

Nyt en ymmärtänyt ihan.
 
Et ilmeisesti. Ei pitäisi näemmä kirjoittaa kiireellä kesken työpäivän, kun epäonnistuu ilmaisussaan.
 
Ei se tiettyyn muotoon/mittaan/rakenteeseen kirjoittaminen missään nimessä kiellettyä ole. Itsekin käytän sitä lähes kaikissa teksteissäni. Pointtini vain oli, että se ei ole millään muotoa se ainoa ja oikea tapa, kuten tuolla joku aiemmin lausui...
 
Jos ajattelee niin, että teksti on kirjoitettava tiettyyn muotoon/mittaan/rakenteeseen, tai se ei ole lyriikka, ajattelee mielestäni ahdasmielisesti ja konservatiivisesti.