Studiotyöskentely ›

Mä en oikein ymmärrä tätä keskustelua siitä kuinka paljon soittaja vaikuttaa bassarisoundiin. Tietysti se on totta joissakin rajoissa, mutta eihän se pedaalin polkaiseminen tietyn soundin syntymisen kannalta niin hirveetä tekniikkaa vaadi.
 
Oikea soittaja osaa monasti virittää soittimen oikein ja kylläpä bassarinkin soittotekniikalla voi vaikuttaa soundiin. Ihan vaikka yksinkertaisesti siten, että jättääkö sen nuija siihen kalvoon kiinni lyönnin päätteeksi vai ei.

Oikea soittaja osaa monasti virittää soittimen oikein ja kylläpä bassarinkin soittotekniikalla voi vaikuttaa soundiin. Ihan vaikka yksinkertaisesti siten, että jättääkö sen nuija siihen kalvoon kiinni lyönnin päätteeksi vai ei.
 
Joo, ja kuinka kovaa polkaisee, mutta siinä ne vaihtoehdot sitten oikeastaan onkin. Eli ei mikään kovin tekninen suoritus. Tietysti se oikea rumpali osaa polkea tasaisesti mikä ei jokaiselta "kivaa kolata" soittajalta onnistu, mutta perussoundi on kyllä melko sama jalasta riippumatta. Nyt siis puhutaan vain bassarin soundista ja siitä miten soittotekniikka vaikuttaa siihen. Tarkoitus ei ole väheksyä rumpaleita mitenkään.
 
Mitä tulee rumpaleiden viritystaitoihin niin kokemuksesta tiedän, ettei läheskään kaikki hallitse sitä taitoa kunnolla. Ja ei kai tuolla suuressa maailmassa turhaa makseta äijille jotka tilataan ennen sessiota ainoastaan virittämään setti viimeisen päälle trimmiin.

Oikea soittaja osaa monasti virittää soittimen oikein ja kylläpä bassarinkin soittotekniikalla voi vaikuttaa soundiin. Ihan vaikka yksinkertaisesti siten, että jättääkö sen nuija siihen kalvoon kiinni lyönnin päätteeksi vai ei.
 
Kun en ole rumpali en ole asiaa koskaan tarkemmin miettinyt, mutta kumpi nyt sitten on se oikea tapa: nuija kiinni vai vai nuija irti?
 
Vai ollaanko taas eri soittotekniikoiden ja soundinäkemysten parissa?
 
Se myytti tulisi joka tapauksessa päästää kärsimyksistään, että hyvän rumpusoundin edellytyksenä olisi kovaa soittaminen. (Tai kitarasoundin, tai bassosoundin, tai huilusoundin tai niin edelleen).

Joo, ja kuinka kovaa polkaisee, mutta siinä ne vaihtoehdot sitten oikeastaan onkin. Eli ei mikään kovin tekninen suoritus. Tietysti se oikea rumpali osaa polkea tasaisesti mikä ei tällaiselta "kivaa kolata soittajalta" onnistu, mutta perussoundi on kyllä melko sama jalasta riippumatta.
 
Nyt siis puhutaan vain bassarin soundista ja siitä miten soittotekniikka vaikuttaa siihen. Tarkoitus ei ole väheksyä rumpaleita mitenkään.
 
Niin tollain yksinään se saattaa tuntua yksinkertaiselta asialta, mutta biisin soittaminen ja noiden asioiden kontrollointi yhdessä muiden raajojen kanssa niin että soitto sopii biisiin ei välttämättä onnistukaan ihan tosta vaan. Ihan toi perus nujan päästäminen irti siitä kalvosta niin että kalvo voí soioda kunnolla näyttää jäävän useimmilta tekemättä silloin kun pitää soittaa muutakin settiä. Jos pelkästään sampleja tehdään niin se on eri asia. Ihan yhtä hyvin vois ajatella ettei se plektralla kielen näpäyttäminen kovin monimutkaista ole ja silti "soundi on soittajan sormissa" pitää todellakin paikkansa.
 
Lisäksi on sitten se virittäminen joka yleesnä onnistuu rumpalilta paremmin kuin ei-rumpalilta. Tosin monet rumpalitkaan ei tunnu hallitsevan edes oman rumpunsa virittämistä : )

Kun en ole rumpali en ole asiaa koskaan tarkemmin miettinyt, mutta kumpi nyt sitten on se oikea tapa: nuija kiinni vai vai nuija irti?
 
Kalvo soi paremmin kun se nuija ei oo lyönnin jälkeen siinä kalvossa kiinni. Toisaalta joskus voi olla hakusessa se demppisoundi - ihan niinkuin kitarassa välillä demppaillan ja välillä ei. Helpompaa on jättää se nuija siihen kalvolle lepäilemään.

Ns. jonkinlaisena rumpalina sanoisin, että enemmän kuin virittäminen, vaikuttaa rumpalin tapa soittaa. Tuo oheinen soittomalli kuulostaa niin varovaiselta soitolta, ettei kyseisellä otteella mikään setti soi kovin hyvin. Atakissa ei ole napakkuutta, vaan mies ikäänkuin makailee settinsä päällä. Napakkuus ei tässä tarkoita lyönnin kovuutta, vaan sellaista tiettyä terävyyttä, kimmoisuutta. Kyllä pelimies pistää minkä tahansa setin laulamaan, oli vireessä tai ei.

Rock-musassa tarvittava kiinteä tömähdys tulee siitä kun nuija jätetään kiinni. Jossain jazzissa sellainen avoimempi/soivempi kumahdus, mikä tulee nuijan irrotessa, voi olla halutumpi vaihtoehto. Näin siis karkeasti eriteltynä.
 
Usein rock-musassakin se nuija pois kalvolta (ja petivaatteet pois sieltä rummun sisältä) kuulostaa paremmalta/isommalta/avoimemmalta -> ja on vieläpä helpompi miksata. Jossain hevihommissa voi olla homma toisin. Mut kylse pelkkä soimaton tömps on aika karua miksattavaa jos oikeasti hyvän kuuloista rummun ääntä yrittää saada aikaan.

Mä en oikein ymmärrä tätä keskustelua siitä kuinka paljon soittaja vaikuttaa bassarisoundiin. Tietysti se on totta joissakin rajoissa, mutta eihän se pedaalin polkaiseminen tietyn soundin syntymisen kannalta niin hirveetä tekniikkaa vaadi.
 
Muistan joskus varhaisessa nuoruudessani kun rumpalikaveri kirosi että on rummuissa paskat soundit. Sit yks päivä tuli treeniksellä käymään vähän kokeneempi rumpalituttumme. Tämä rumpali kun alko soittaan niillä (muka paskoilla) rummuilla, oltiin me ihan huuli pyöreenä että miten noi rummut voi kuulostaa noin hiton hyvältä. Rumpuja ei viritetty välillä. Eli kyllä sillä soittotavalla on merkitystä soundiin ja paljon.

...jatkan vielä, että kyllähän rumpujen tärkein tehtävä on antaa biisiin pulssi eikä niinkään säveliä. Jazzissa voidaan puhua sävyistä ja tietystä "tonesta", mutta tämänpäivän kompressori-potaska-mätössä on tärkeintä atakki ja taimi - eihän sieltä enää sävyjä kuule, ne kompressoitu hevon-Keravalle.
 
Hyvä käytännön esimerkki on jossain tapahtumassa, jossa useampi rumpali joutuu soittamaan samalla setillä. Välillä on vaikea uskoa, että samalla setillä soitetaan - saundi ja meininki on niin erilainen.

Mä en oikein ymmärrä tätä keskustelua siitä kuinka paljon soittaja vaikuttaa bassarisoundiin. Tietysti se on totta joissakin rajoissa, mutta eihän se pedaalin polkaiseminen tietyn soundin syntymisen kannalta niin hirveetä tekniikkaa vaadi. Kyllä musta moni muu asia on äänityksessä/miksauksessa paljon tärkeämmässä roolissa lopputuloksen kannalta.
 
Nyt tietysti arvonsa tuntevat rumpalit älähtävät, mutta mähän olenkin vaan kitaristi, joten yrittäkää ymmärtää :-)
 
Yritin, ei onnistunu :) Oot vaan oikeesti niin väärässä.

Kyllä pelimies pistää minkä tahansa setin laulamaan, oli vireessä tai ei.
 
Tää on nähty, näin se vaan on. Pelimies saa vähän paskemman kitarankin laulamaan mutta se pitää kyllä joka tapauksessa olla vireessaä :)
 
Se on kyllä ihme juttu että jotkut osaavatkaan rumpalit ei kuitenkaan osaa virittää settiään. Okei, ehkä joku osaa vaan niin hyvin soittaa rytmiä että rumpujen EI TARTTE olla vireessä mutta silti, en täysin arvosta muusikkoa joka ei osaa omaa työkaluaan edes perushuoltaa.
 
Onneksi olen sen verran rumpuja opetellut soittamaan että tiedän perusteet ja tarvittaessa saan rummut vireeseenkin edes ajan kanssa jos ei sessioiden rumpali sitä pysty itse tekemään. Epävireisiä rumpuja en suostu äänittämään, se on mielestäni ajan ja nauhan... tai siis bittiavaruuden tuhlaamista.

Muistan joskus varhaisessa nuoruudessani kun rumpalikaveri kirosi että on rummuissa paskat soundit. Sit yks päivä tuli treeniksellä käymään vähän kokeneempi rumpalituttumme. Tämä rumpali kun alko soittaan niillä (muka paskoilla) rummuilla, oltiin me ihan huuli pyöreenä että miten noi rummut voi kuulostaa noin hiton hyvältä. Rumpuja ei viritetty välillä. Eli kyllä sillä soittotavalla on merkitystä soundiin ja paljon.
 
Yritin, ei onnistunu :) Oot vaan oikeesti niin väärässä.
 
Mä olen täysin samaa mieltä siitä, että hyvä rumpali saa setin soimaan aivan eri tavalla kuin huono. (Sama pätee minkä tahansa soittimen kanssa.) Tässä oli kuitenkin alunperin kyse pelkästä bassarisoundista äänityksessä.

Tähän on pakko heittää vielä yks legenda, kun Kuoppis (Sami Kuoppamäki) kävi silloisen 5.15-yhtyeen riveissä, vuosina yks ja kaks, tekemässä demoa meidän kotistudiossa. Äänityshuone oli betoniseinäinen ja rummut kuulosti hirveiltä, mikitti ja soitti miten tahansa.
 
Äänityksen jälkeisenä päivänä sitten kuunneltiin, mitä narulle oli tarttunnut Kuoppiksen jäljiltä. No, sehän oli nöyryyttävää hommaa, tarviikos sitä edes sanoa, naama punaisena - otti kyllä aikaa toipua ja soittotauostakin tuli aika pitkä.

Kun en ole rumpali en ole asiaa koskaan tarkemmin miettinyt, mutta kumpi nyt sitten on se oikea tapa: nuija kiinni vai vai nuija irti?
 
Sekä että:-)
 
Toi kysymys on vähän niinkuin: demppaatko kitaraa kompatessasi?
 
Backbeat-kompin bassarin etuiskulla se on hyvä, jos nuija jää kiinni, mutta jos se seuraavalla, sillä ykköselläkin jää kiinni, niin se ei sitten olekaan hyvä.
 
Täällä on moni puolustellut, ettei sillä rumpalin tasolla tai osaamisella nyt niin olisi väliä, ja heidät on osaavalta taholta nuijittu maan rakoon mielipiteineen, kuten oikein onkin. Kyllä sillä vaan perkeles on
:-)
 
Mä olen halunnut oppia soittamaan rumpuja 8-vuotiaasta lähtien. Suurimman osan elämääni mulla on ollut joku rumpusetti, ja parhaimmillaan oon käynyt kolistelemassa 5 päivänä viikossa, 2-4 tuntia päivässä, mutta mä en vaan osaa. Mä tiedän mitä oikeat rumpalit on, ja mä näen keikoillakin sellaisia jotka eivät sitä ole, ja on yhtä tyhjän kanssa kuvitella, että huonon rumpalin soittamat rummut koskaan olisivat musiikissa muuta kuin taustakolinaa.
 
Jokaisen soittajan, soittipa mitä tahansa instrumenttia, olisi syytä hankkia jonkinlainen perusvalmius ja -osaaminen rummuissa, ihan sen oman instrumentin hallinnan kannalta. Mutta sitä ei pidä kutsua siksi, että osaisi soittaa rumpuja - se ei sitä ole.
 
Ja nyt palataan asiaan - alkuperäisen kysyjän kannattaa lainata joltain toiselta bändiltä rumpalia ihan vain äänitysten ajaksi, mitään menetettäväähän ei ole, kun rummuissa alun alkaenkin häärii joku kitarakoskettimien soittaja tms
;-)

Mä olen täysin samaa mieltä siitä, että hyvä rumpali saa setin soimaan aivan eri tavalla kuin huono. (Sama pätee minkä tahansa soittimen kanssa.) Tässä oli kuitenkin alunperin kyse pelkästä bassarisoundista äänityksessä.
 
Yleensähän sitä bassaria ei kuitenkaan äänitetä erikseen yksittäisenä soundina, vaan äänitetään soittoa.

Kun en ole rumpali en ole asiaa koskaan tarkemmin miettinyt, mutta kumpi nyt sitten on se oikea tapa: nuija kiinni vai vai nuija irti?
 
Vai ollaanko taas eri soittotekniikoiden ja soundinäkemysten parissa?
 
Se myytti tulisi joka tapauksessa päästää kärsimyksistään, että hyvän rumpusoundin edellytyksenä olisi kovaa soittaminen. (Tai kitarasoundin, tai bassosoundin, tai huilusoundin tai niin edelleen).
 
"Oikeampi tapa" on päästää spedu irti kalvosta heti lyönnin jälkeen (aivan kuten snare-iskuissa, kapula kimmahtaa ylös lyönnin jälkeen). Tällöin rumpu soi enemmän. On kuitenkin rumpaleita, jotka demppaavat basarin kalvon heti lyönnin jälkeen, eli jättävät spedun kalvoon kiinni. Useimmiten tähän lienee syynä liian vähäinen basaritekniikan harjoittelu, ei ole vaivauduttu opettelemaan sitä nuijan kimmauttamista irti kalvosta. Sitten on rumpaleita, jotka ovat opetelleet molemmat tekniikat(itse yritän parhaani mukaan kuulua tähän ryhmään). Tällainen vapaus valita on luksusta ja suosittelenkin koittamaan molempia tekniikoita basari soundia haettaessa. Tuota demppaavaa lyöntityyliä koskee aivan sama totuus, kuin esim. mainittua demppaavaa snare-iskua, jotkut rumpalit saavat sen kuulostamaan hyvältä, kun taas toiset eivät saa sitä toimimaan sitten millään. Itse huomaan, heti kun aletaan siirtymään vähänkin ramkempaan rokkiin, niin nuija jää kalvoon kiinni. Tällä saan parhaiten soitettua komppia "in the pocket", kuten se kuuluu. Varmasti osin psykologistakin, tuleehan siinä lisää kontrollin/päällikön tunnetta, kun koko ajan itse säädät jalalla, kuinka dempatulta basari kuullostaa...
 
EDIT:) Tuohon Varakeef:n "rumpuja ei tarvitse kurittaa..." kommenttiin sen verran, että periaatteessa olen samaa mieltä. MUTTA, niin kauan kuin äänitteellä on kaupallisia ambitioita, niin seison kyllä edelleen sanojeni takana, siinä että rummut "haluavat" kenkää. Halon hakkaus tietenkin erikseen. Ei ole pelkkää sattumaa, että esim. J.R. Robinson on maailman eniten käytetty studiorumpali ja esim. Gregg Bissonette tulee kovaa vauhtia perästä. Yksi tekijä tässä on myös rumpalin mahdollinen väärä rumpusetti valinta. Tietyn tyyppiset rummut eivät syty kunnolla taputtelemalla.

Yleensähän sitä bassaria ei kuitenkaan äänitetä erikseen yksittäisenä soundina, vaan äänitetään soittoa.
 
Älä nyt rupee, just ku oli suurennuslasi maksimizoomilla.

Älä nyt rupee, just ku oli suurennuslasi maksimizoomilla.
 
Hoho.

Heh, jotenkin mä arvasin, että olen sohaisemassa ampiaispesään. Mä en silti hevin luovu kannastani bassarisoundin ja soittotekniikan suhteen. Aivan kuten "loosah" totesikin:
 
Aika suuri osa saundista (varsinkin nykypäivän rocklevyillä) tulee kaikenlaisesta prosessoinnista: kompressoinnista, bd+sn rinnakkaiskompressoinnista, säröistä, EQ:n oikeasta käytöstä ja jopa liian usein ihan vaan triggauksesta jne...
 
Tämän voi oikeastaan jokainen todeta kuuntelemalla jotain rumpusample CD:tä jossa kaikenlainen prosessointi/muokkaus on jätetty minimiin. Ei se soundi todellakaan ole kovin kummoinen. Aika pehmeältä ne yleensä kuulostaa, eikä ne napsahda tai tömähdä samalla tavalla kuin äänilevyillä. (Esim. joku DFH on jo aika pitkälle prosessoitua tavaraa.)
 
Äänityksen jälkeisenä päivänä sitten kuunneltiin, mitä narulle oli tarttunnut Kuoppiksen jäljiltä. No, sehän oli nöyryyttävää hommaa, tarviikos sitä edes sanoa, naama punaisena - otti kyllä aikaa toipua ja soittotauostakin tuli aika pitkä.
 
Joo, mulla on täysin vastaavanlainen kokemus kun Ykä Putkinen kokeili aikanaan mun uutta Stratoa :-)