Kitarat: kitarakamat ›

Mielestäni monipuolisempi kuin EMG81 joka jää armotta puhtaiden soundien kera dynamiikkaköyhäksi ja "hampaattomaksi".
 
Makuasioita todentotta.
 
Tämähän se lopulta on mihin tullaan. Kasiykkösen puhtaat eivät edusta heleintä kastia, ja kohtuullisen puhtaan saundin saaminen edellyttää volapotikan kääntelyä. Ei kukaan todella monipuolista materiaalia soitteleva laita kasiykköstä keppiinsä, ainakaan jos on nuuka soundin suhteen. Silloin joku muu vaihtoehto ajaa auttamatta ohi.
 
Mutta ne puhtaat riittävät vallan mainiosti Batteryn alkusoittoon. Enempää en puhtaiden saralla omalta hevikepiltäni vaadikaan. Jos soittaa 99,3 prosenttisesti "säröt kaakossa"-materiaalia (kuten allekirjoittanut), ei millään muulla kuin säröpuolen ominaisuuksilla ole valintaan mitään merkitystä.
 
Kyllä tuo Dimebucker on pakko jossain vaiheessa hankkia, että voi siitäkin jotain kommenttia heittää.
 
Makuasioita, sanoi koira kun kuunteli Farerin tilutusta.

Jep... haluttuja mikkejä on monia. Yleensä soittaja itse päättää mitä metsästää kissojen ja koirien kanssa... kunnes joutuu ostamaan ko. mikin uutena kun niitä ei käytettynä liiku :)
 
Suosittelen kuitenkin kokeilemaan erilaisia mikkejä.

Hah... kyllä minä tiedän ettei Dimebucker ole kaikkien mikki. Sen toteaminen "one trick"-mikiksi vain antaa selvän kuvan siitä ettet ole koskaan sellaista soittanutkaan. Tuo mikki on paljon muutakin kuin "hevimikki" kun osaa hommansa. Kevyet crunchit lähtee varsin tyylikkäästi tuolla mikillä.
 
Tuo Dime oli mulla mahonkisessa Lessekopsussa tarpeeksi kauan vain todetakseni sen ettei se ole mitenkään rankka tai monipuolinen. Liekö tuo rankkuus sitten kuulijan korvassa, mulle se ei vaan ole huttuinen mössö. Satunnaisesti blueslikkejä tirautellessa tai rockin tynkää veivatessa en kyllä tarttunut dimellä varustettuun torrakkoon.
 
Kyse ei ole siitä etteikö voisi olla erimieltä. Kyse on siitä ettet ole pystynyt perustelemaan olettamuksia ja tuulesta tempaistuja väitteitä millään tavalla.
 
Kyse ei todellakaan ole siitä ettenkö olisi pystynyt perustelemaan, en ole ainoassakaan postauksessa sanonut että alkaisin heittelemään 'totuuksia'.
 
Siispä kysynkin vielä kerran, että mikäli Dimebucker ei sinulle tuonut soundiin mitään mullistavaa, niin mitä EMG sitten toi? Kysyin tätä jo aikaisemmin etkä ole vielä kyennyt siihen vastaamaan.
 
a) Tiukempi demppisoundi
b) EMG on selkeästi erottelevampi
c) Liidit ja soolot soi ihan eri tavalla, paljon 'tyylikkäämmin', sanoisiko jopa kuulaammin, ei niinkään nuhaisesti kuin Dimellä
d) Kuten totesin en ole edes aikonutkaan vastata mutta kun kerran vaatimalla vaadit, voin kuvitella miten siellä puolen näyttöpäätettä tapahtuu tällaista: http://tinyurl.com/c4dke
 
EMG:llä varustettuja keppejä olen omistanut useammankin ja sellaisethan sitä taas piti saada, on ne vain hyvät. Jos nyt verrataan saman valmistajan tuotteita niin esim. SD:n Distortion tai JB on metallointiin parempi kuin dime, paljon tiukemmat mikit kyseessä. Ja näillä jopa veivaa muutakin. Tosin ei ole olleet samassa kitarassa mutta mahonkisissa LP-johdannaisissa kuitenkin.

http://tinyurl.com/c4dke
 
:D Sehän on kuin fuhrer aikoinaan!
Kyl määki joskus oon hiiren pistäny palasiksi mut en ihan noin agressiivinen kuiteska.

Onko EMG 81 halutuin hevimikki? Vastustajat ?
 
Tältä yleinen mielipide näyttäisi.. En kyllä käsitä miksi.
 
http://tinyurl.com/c4dke
 
Kyllä tuossa kaikuu entisaikojen suursaksalaisen pajo tuossa äänessä.. :)
Sangen pelottavaa.

Kenties vahvistimella on tässä myös suuren suuri merkitys. En ole vielä tavannut etteikö passiivimikeillä saisi murinaa aikaiseksi.
 
Joo kyllä tuolla mun JCM900:lla jyrinää lähtee vaikka passiiveilla runttaiski. Joku aika sitte vedin vielä tohkeissani epin lespalla, jossa vakio mikit. Kyllä murisi,mutta tunkkainenhan se oli.Ja ponneton. Hyvä skeba se silti oli.
 
Minulla on Gibson LP Standardissa Dimebucker puolituksen kera tallassa. Soundivaihtoehtoja on riittävästi ja olen sillä vedellyt kaikkea bluesista kasarihevin kautta übermättöön :) Ei se mikään funk/jazz ole mutta riittävän monipuolinen. Mielestäni monipuolisempi kuin EMG81 joka jää armotta puhtaiden soundien kera dynamiikkaköyhäksi ja "hampaattomaksi".
 
Makuasioita todentotta.
 
Itse oikein yllätyin kuinka sain aikaan niinkin "märän ja syvän" kliinin kuin sain. JCM900:nen on mielestäni kuitenkin aika monipuolinen vahvistin noin niinku rocki ja hevi mittapuulla. Ja Bossin gt-6:sesta saa kyllä sen verran nupikkoja väänneltyä että a'vot.
 
Se sitten omalta osaltani tästä legendaarisesta metalli jyskyttimestä.
Mikithän kun kuitenkin on niin selviä makuasioita että vaikea niistä eriysempää keskustelua on saada aikaa. Ainakaan mitään sellaista joka johtaisi johonkin loppu tulokseen ;)

taitaapi olla sillai että jotkut mikit toimivat paremmin joidenkin kitaroiden ja vahvistimien sekä erityiseti tiettyjen korvien kanssa:)

erityisen heikoilla mikeillä saa vedettyä dynamiikkaa kehiin. se on taivahan tosi. mutta siitä ei ole apua hevareille.

Lollarit on aika kuumaa kamaa, varsinkin isompien poikien piireissä maailmalla. Myös Suhrit on haluttuja.

Osaako joku kertoa stratotyyppisten mikrofonien eroavaisuuksista?