Kitarat: soittaminen ›

Tuossa aikaisemmassa ketjussa oli puhetta tästä kirjasta.
http://muusikoiden.net/keskustelu/p … sts.php?c=38&t=115541&co=90
 
Kirja saapui ja sai minut toteamaan kuinka vähän tiedän mistään mitään. Tai tiesinhän minä tuon jo ilmakin tätä kirjaa..ei siinä mitään mutta kun tipuin kärryiltä jo heti alussa.
 
Siinä sivulla 12 sanotaan, että voisi äänittää "ehdotettuja modaalisia vamppeja" ja sitten improvisoida niiden päälle. En huomaa, että mitään olisi ehdotettu?
 
Luulen ymmärtäväni, että "modaalinen vamppi" on joku tiettyyn moodiin sopiva parin/muutaman soinnun kierto. Jos nyt otetaan esimerkiksi C-duuri, niin mikä olisi esim miksolyydinen kahden soinnun vamppi? Mikä tahansa kierto missä esiintyy G7? Voiko se toinen sointu olla mikä tahansa C-duurin sointu?
 
Avusta kiitos!
 
t. edgehill

Siinä sivulla 12 sanotaan, että voisi äänittää "ehdotettuja modaalisia vamppeja" ja sitten improvisoida niiden päälle. En huomaa, että mitään olisi ehdotettu?
 
Olen myös lueskellut tuota kirjaa ja se on ihan mielenkiintoinen opus. Itseäni ihmetytti myös em. kohta. Löysin netistä weelien mainitseman sivun, jossa oli esimerkkejä modaalisista sointukierroista (http://www.riddleworks.com/modalharm3.html).
 
Tein muutamat pohjat tietokoneella (rhodes- ja basso-sampleilla), joiden päälle improvisoin. Kyllä ne moodit tuntuvat hiukan paremmin uppoavan päähän tuolla tavalla ja uusia ideoita löytyy hiljalleen. Sooloni tosin kuulostavat vielä(kin) ankealta skaalan veivaamiselta.
 
EDIT: Tekstin selkeyttämistä..

Mähän en ymmärrä modaalisista vampeista yhtään mittää, kun en o ees mikään kunnon naistenmies. Mutta yritän nyt kuitenkin:
 
Skaalojen pitää sopia sointuihin. Modaalisia sointuja on ne joissa on moodia kuvastavia ääniä. Eli siis
Lydian: duuriskaala jossa #4 ... eli soinnut joissa on #4 (#11) on doorisia.
Mixolydian: duuriskaala jossa b7... eli seiskasoinnut ja niiden jatkeet on "mixolyydisiä".
Dorian: molli jossa #6 (b7, #13).
Phrygian: molli jossa b2.
 
Eli uskoisin että nämä vampit on yksinkertaisia sointukulkuja joiden soinnut perustuvat valitun moodin tunnussäveliin. Sointukulkuja voi kait hakea vaikka tuttujen "kaavojen" mukaan (I-IV-V jne) tai sitten kasaten terssejä eri äänistä lähtien tai vaikka kasata peräkkäisiä säveliä tai kvartteja soinnuiksi tms.
 
Vaikka näin:
Ionian C-F-G (I-IV-V)
Dorian Dm-G (ii-V)
Phrygian Em-F (iii-IV)
Lydian F-G (IV-V)
Mixolydian G-F (V-IV) tai vaikka Bb-C (bVII-I)
Aeolian Am-F (VI-IV)
 
Kirjan tarkoitus lienee että näitä ei lusikalla syötetä, vaan itse pitää osata rakentaa skaalasta sointukulkuja, jotka omalle korvalle ja käsille jne sopii.

http://guitar.zentao.com/forum/showpost.php?p=26120&postcount=9
http://power-chord.com/gaff/mapper/
http://www.guitarlodge.com/forums/guitar-bass/printthread.php?t=5273

Kiitos selvennysyrityksestä ja linkeistä!
Mullekin nuo modaaliset vampit ovat mysteeri, sen verran olen kerennyt, että pari pikku moodia on jo kouluiässä ;-)
 
Pohdiskelen tässä vielä hieman "ääneen" tätä asiaa.
 
Ymmärrän kyllä (tai sitten en) tuon periaatteen, että verrataan nyt vaikkapa tuota F-Ionian/F-Lydian paria ja todetaan, että erona on tuo Bb/B (4/#4).
Sitten ihmetellään F-lyydisestä ne soinnut jotka sisältävät B:n. Saadaan tietysti G7, Bm7-5, Cmaj7 ja Em7. Lisäksi juurisointu Fmaj7 (joka ei sisällä tuota eroääntä?), jonka kanssa noita muita voi yhdistellä.
Voisiko siis jatella, että vaikkapa sointupari G7-Cmaj7 olisi lyydinen....?
 
Sitten jos ihmetellään saman kaavan mukaisesti G-ionian/G- miksolyydistä niin eroääni on F#/F (7/b7). Soinnut, jossa b7 ovat G7, Bm7-5, Dm7 ja Fmaj7.
Tässä taas juurisointu sisältää tuon eroavan äänen??
 
C-duurin tonaliteetissahan tässä koko ajan pyöritään ja siksi noissa on tietysti myös samoja sointuja. Siksi ihmettelenkin mikä tekee jotain vampista juuri tietyn moodisen.
Esimerkiksi tämä pari:
Lydian F-G (IV-V)
Mixolydian G-F (V-IV) tai vaikka Bb-C (bVII-I)
 
Tuota miksolyydiseksi ehdotettua "Bb-C (bVII-I)" paria en tajunnut, eihän Bb kuulu G-miksolyydiseen?
 
Mitä tarkoitit tällä:
Mixolydian: duuriskaala jossa b7... eli seiskasoinnut ja niiden jatkeet on "mixolyydisiä".
 
Tuossa otsikon kirjassa muuten D-dooriseksi tarjotaan sellaista kulkua, jossa
pohjalla soi D-A (kvintti) ja sen päälle vaihtuu seuraavat kvarttipinot:
D-G-C
E-A-D
F-B-E
G-C-F
Mitähän nämä olisivat soinnuksi kirjoitettuna?
 
Kirjan tarkoitus lienee että näitä ei lusikalla syötetä, vaan itse pitää osata rakentaa skaalasta sointukulkuja, jotka omalle korvalle ja käsille jne sopii.
Joo, näin on, enkä ole täältä mitään valmista reseptiä hakemassa. Kunhan yritän ymmärrystäni lisätä.
 
t. edgehill
E:typot

Yksi simppeli artikkeli jonka löysin:
http://www.celticmusic.com/magazine/tunes/modes/modal.pdf

>Tuota miksolyydiseksi ehdotettua "Bb-C (bVII-I)" paria en tajunnut, eihän Bb >kuulu G-miksolyydiseen?
 
Tarkoitinkin kaikkia C:ssä, eli siis C mixlydianin vampiksi ehdotin Bb-C (bVII-V). Classic rock progression: http://www.angelfire.com/fl4/moneychords/classicrock.html

>Mixolydian: duuriskaala jossa b7... eli seiskasoinnut ja niiden jatkeet on "mixolyydisiä".

Siis yritin vain sitä hahmottaa, että mixolyydinen on mielestäni "seiskaskaala". Ja seiska, ysi ja 13-soinnut sopivat siis sen kanssa.

>Tuossa otsikon kirjassa muuten D-dooriseksi tarjotaan sellaista kulkua, jossa
>pohjalla soi D-A (kvintti) ja sen päälle vaihtuu seuraavat kvarttipinot:
>D-G-C
>E-A-D
>F-B-E
>G-C-F
>Mitähän nämä olisivat soinnuksi kirjoitettuna?

Noita kvartti-sointuja en ole kyllä ikuna tutkiskellut. Moodeista kun on kyse niin yleensähän siirrytään jatsiin ja Miles Davisin kautta kvarttisointuihin ja modaalisuus tarkoittaa jotain duurittomuus+mollitomuus-ajatusta. Ja ties mitä, ei ole juuri auennut. Ideana kuitenkin siis lienee että kvartaalitaloudessa improvisointi on avoimempaa, kun soinnut voi kuullostaa miltä soinnulta milloinkin, ja tavallaan sointumerkinnät ei riitä kertomaan koko tarinaa.

Mutta saahan noille nimet lyötyä, enpä tiedä sopiiko kontekstiin:
D-G-C -> Gsus
E-A-D -> Asus
F-B-E -> Esus2
G-C-F -> G7sus

tai jotain sinnepäin, sori jos meni joku pieleen. No tota et ehkä hakenut, vai? Mutta sointujen nimeämisessä käytetään tätä systeemiä, vaikka kvarttisointuihin kait voisi käyttää jotain havainnollisempaakin?

> Voisiko siis jatella, että vaikkapa sointupari G7-Cmaj7 olisi lyydinen....?

Modaaliseksi jonkun sointukulun voi nähdä tai olla näkemättä. Ideana tietysti on että jos G7-Cmaj7 juureksi näkee/kuulee F:n niin silloin se on F lyydinen, mutta jos taas improvisoi siihen C ioonista, niin sitten on sitä C ioonista. Siis jokainen moodihan on 7 moodia samalla, mutta se miten sitä käsittelee luo sen tietyn tonaliteetin.

Sanotaan nyt tämäkin jos jollain on vaikeuksia muistaa moodien nimien järjestys:
If Dorothy Plays Like Me, All's Lost. En tunne Dorothyä, mutta veikkaampa että hän on minua paljon parempi soittaja, joten tuo pitänee jossain määrin paikkansa.

Minulla ei ole kyseistä kirjaa käsillä, mutta kuvittelisin, että noiden harjoitusten ideana on vain antaa jonkinlaisia harmonisia taustoja, joita vastaan eri moodien soundeja voi testata.
 
C-duurin tonaliteetissahan tässä koko ajan pyöritään ja siksi noissa on tietysti myös samoja sointuja. Siksi ihmettelenkin mikä tekee jotain vampista juuri tietyn moodisen.
 
Sointujen sisältämät sävelet. Jos nyt vaikka tarkastellaan tätä esimerkkiä "Lydian F-G (IV-V)" Niin F-kolmisoinnun sävelet ovat F,A,C ja G-kolmisoinnun G,B,D. Sitten kun katsotaan F-lyydisen sisältämiä ääniä (F,G,A,B,C,D,E), niin sieltä löytyy nuo kaikki. Samat kolmisointujen äänet voidaan löytää myös muistakin asteikoista ja on myös mahdollista ajatella asteikkoja molemmille soinnuille erikseen, jolloin vaihtoehdot lisääntyvät entisestään. Tässä esimerkkitapauksessa Goodrick nyt on luultavasti vain halunnut keksiä jonkinlaisen yksinkertaisen sointukulun, jonka päälle lyydistä asteikkoa pääsee kokeilemaan.
 
Tuossa otsikon kirjassa muuten D-dooriseksi tarjotaan sellaista kulkua, jossa
pohjalla soi D-A (kvintti) ja sen päälle vaihtuu seuraavat kvarttipinot:
D-G-C
E-A-D
F-B-E
G-C-F
Mitähän nämä olisivat soinnuksi kirjoitettuna?
 
Tuollaisille kvarttipinoille ei ehkä ole hirveän fiksua kirjoittaa mitään sointumerkintöjä. Tässä tapauksessa kuitenkin on selvästi kyse D-doorisen sisällä tapahtuvista liikkeistä, koska pohjalla soi perusääni+kvintti ja päällä vaihtuvien kvarttipinojen kaikki äänet kuuluvat D-dooriseen asteikkoon. Voi olla tosin ihan hyödyllistä analysoida mitä nuo kvarttipinojen äänet ovat suhteessa D:hen.
 
D-G-C = 1,11,b7
E-A-D = 9,5,1
jne.

Kiitos avusta! Valoa näkyy ehkä jo mutta tässä sitä onkin pohtimista pitkäksi aikaa.
t. edgehill

Nostanpa tämän.
Sain kirjan juuri mutta ennen kuin alan selailla sen ihmeellistä maailmaa niin kertokaa hieman miten opus on vaikuttanut soittoonne ja mikä on ollut kirjan parasta antia.
 
Ymmärrän kyllä että kirja on enemmänkin filosofista pohdintaa mutta pakkohan sen on ollut vaikuttaa johonkin soittamisenne osa-alueeseen ja siitä nimenomaan haluaisin tietää.

Nostanpa tämän.
Sain kirjan juuri mutta ennen kuin alan selailla sen ihmeellistä maailmaa niin kertokaa hieman miten opus on vaikuttanut soittoonne ja mikä on ollut kirjan parasta antia.
 
Itse ostin kirjan juuri teoria-osan takia, mutta lopulta enemmän tykästyin niihin loppupuoliskon filosofisiin mietiskelyihin ja mielenkiintoisiin harjoituksiin. En nyt tiedä mihin soiton osa-alueeseen se olisi vaikuttanut, mutta ainakin se on motivoinut harjoittelemaan huomattavan paljon enemmän mitä aikaisemmin on tullut treenattua. Ja tietyllä tavalla se on ohjannut keskittymään lisää fraseeraukseen, joka vieläkin vaatii petraamista.