Kitarat: soittaminen ›

Jucciz, mulla onki sulle yksi kysymys (vaikka meneekin offtopiciksi). Kun sä kerran et oikeen tosta "tiluttamisesta" perusta ja kuitenkin sitten pidät mm Guns n' Rosesista, niin minkälaisia tuntoja sussa saa aikaan esmes ton Paradise Cityn suhteellisen "tilut" sooloilut?

Kunpa jengi tajuais, että kitara on ensisijaisesti komppisoitin.
 
Miten niin? Ei se, että niin on ollut alussa, tarkoita että näin tulee myös aina olla. Minusta sähkökitara on yksi parhaita soolosoittimia sen monipuolisuuden vuoksi. Esim. piano on paljon rajoittuneempi instrumentti siihen tarkoitukseen. Kitara käy kyllä ihan yhtä hyvin viemään biisin soolo-osaa, kuin vain komppaamaan taustalla.

Jucciz, minkälaisia tuntoja sussa saa aikaan esmes ton Paradise Cityn suhteellisen "tilut" sooloilut?
 
Jos sitä loppupaahtamista meinaat, niin siellähän se seassa menee, ei siinä mitään. Kyllä rokkibiisissä on lupa innostua jos tekee sen niin tyylillä kuin Slash. Samaa ei valitettavasti voi sanoa kaikista tänä päivänä tapetilla olevista soolottelijoista.
 
Esim. piano on paljon rajoittuneempi instrumentti siihen tarkoitukseen.
 
Riippuu toki musasta, mutta kyllä pianisteilla varmaan olisi jotain sanottavaa tähän. Ei toinen soitin toista korvaa. Pointtini oli lähinnä siinä, että nykyteinit tuntuvat menevän väärä pää edellä puuhun kun ensin opetellaan muutama vuosi Bodomin sooloja ja sen jälkeen huomataan, että olisi joskus ollut ihan hyödyllistä myös opetella komppaamaan. Olen todistanut useita kertoja oikeassa elämässä tilannetta, jossa kaveri vetää suhteellisen vaivattomasti kuuden kielen sweeppejä ja muita kummallisuuksia, mutta ei osaa kompata 12 tahdin ja kolmen soinnun bluesia edes siedettävästi. Kitara on ENSIN komppisoitin, sitten muutakin.

Ja ne nuotit. Myönnän käyttäväni nuotinnoksessa tuota surullisenkuuluisaa "kromaattista matriisia", elikä numeerein sotkettua viivataulukkoa. Olisi voinut herätä vähän aikaisemmin tuonkin suhteen.
 
Mitä häpeämistä siinä on? Varma en ole, mutta oisko tabulaturet peräti nykyistä notaatio-merkintää vanhempi tapa? Jostain ennen 1500-lukua kuitenkin. Tietysti jos katsoo vain niistä tabulatuureista, että mistä kohtaa soitetaan, eikä sitä, että mitä nuotteja siellä oikeasti on. Jos kitaraa soittaa niin pitäisi kyllä nähdä heti mikä nuotti on kyseessä, vaikka lukisikin tabulatuureja.

Mitä häpeämistä siinä on? Varma en ole, mutta oisko tabulaturet peräti nykyistä notaatio-merkintää vanhempi tapa? Jostain ennen 1500-lukua kuitenkin. Tietysti jos katsoo vain niistä tabulatuureista, että mistä kohtaa soitetaan, eikä sitä, että mitä nuotteja siellä oikeasti on. Jos kitaraa soittaa niin pitäisi kyllä nähdä heti mikä nuotti on kyseessä, vaikka lukisikin tabulatuureja.
 
Ei se mikään häpeä ole, ja osaan kyllä hahmottaa tabulatuureista suhteellisen helposti intervalleja ja säveliä kun on tuota kitaraa tullut soiteltua. Tarkoitinkin lähinnä henkilökohtaisella tasolla, kun olisin monesti tarvinnut parempaa nuotinlukutaitoa tai olisi pitänyt nuotintaa jotain, oikeilla nuoteilla. Se on todella hidasta kun ei ole harjoitellut.
 
Jotain löpinää notaatiosta:
http://www2.siba.fi/historia/1900/s … onisetartikkelit/notaatio_sinf.html

Ei. Söin kalapuikkoja. Eivät olleet täysin kypsiä. Peitin sen ketsupilla.
 
ketsupilla? hyvä niin. käy myös nuggetteihin...(time to stop the war, isn't it?) :)

Kunpa jengi tajuais, että kitara on ensisijaisesti komppisoitin. Mitä muuten tarkoittaa melodinen soitin? Samaa kuin "melodiset soittoäänet" eli että saa usean äänen yhtä aikaa? :D
 
anteeks nyt vaan mutta kitarahan ON alun alkujaan soitin jolla muodostettiin melodioita, EI kompattu muiden päälle...
 
EDIT: ai joo siis KOMPPI -komppisoitin....tajusin kun heitit ton jutun tosta bodom vs. 12tahti-blues -läpästä...my bad.

joo...pitäisiköhän vaikka muuttaa tää topic...esim. keskustelua tabien puolesta ja vastaan...? ihmiset eivät repis toistensa päitä irti...

Olen mukana anti-tabittamassa.
Nimittäin kokonaisten biisien harjotteleminen tabeista ei ole hyvä juttu. Mutta esimerkiksi soittoharjoitukset selviävät tabeina paremmin. Aloittelijoille on tärkeää saada joitain juttuja valmiina.
 
Tabit lickejä ja juttuja varten, mutta ei kokonaisten biisien opettelimiseen pelkästään lukemalla. Korvat käyttöön, musiikki on tehty kuunneltavaksi.

Yksi hyödyllinen pointti tabeista = Voi opetella sormituksia, joita ei tulisi muuten välttämättä opeteltua. Nuoteista alkaa helposti vääntämään niillä "perinteisillä" sormituksilla joilla aina ennenkin vääntää.
 
Toisaalta tsekkaan tabeja ihan samalla tavalla kuin nuotteja, esim 5. nauha h kieleltä kääntyy mun aivoissa heti e:ksi, eli en soita aina "valmista".
 
Omalla kohdalla nuotit eivät ole vielä onnistunut minulle kertomaan millä tavalla ne on paremmat kuin tabit. No näyttäähän ne paremmalta, sitten voikin fiilistellä tee kupin kanssa tärkeenä ja pirtää nuotteja kuin joku vidun Mozart.
 
Noh, nuotit kyllä osaan, se on tärkeätä, mut ei mulla ole mitään väliä kummista treenaan, puhun nyt siis tabeista joissa kaikki samat ominaisuudet kuin nuoteissa, ainut ero et se pallo on numero, milläköhän tavalla numero on huonompi? Kiinnostaisi tietää.
 
Tietenkin nuotit on musiikin kieli, se on se juttu.
 
Nuoteissa on vain fiilistä, siksi tabeja naljataan. (nyt puhun siis asiallisista tabeista, en mistään .txt sokkeloista. tahtilajit, dynamiikat, rytmit etc.....Koko paska)
 
Toisaalta luen varmaan tabeja eri tapaan kuin valtavirta, joten joo voi ne tabit mun mielestä mäkeen heittää. Count me in......Haluan silti kuulla millä tavoin pallo on parempi kuin numero.
 
Edit: Tosiaan, kaikille jotka haluasivat osata nuotit; Itse treenannut nuotteja nyt noin 2 kk, alkaa mennä samaan tahtiin kuin tabitkin, alussa se on vaivalloista, mut aika nopeesti se siitä lähtee, olettaen että kohdat kaulalta on hanskassa.
 
Piirsin Vidun ison G klaavin mun seinään ja nuotit nimineen siihen, välillä kun on tylsää tuijotan sitä. (Todella hyödyllinen)

Kunpa jengi tajuais, että kitara on ensisijaisesti komppisoitin...
 
Mistä tällainen mielipide, eihän tämä pidä paikkaansa, vaikka komppi sillä luonnistuukin hyvin?

Tabit roskiin, tabut suuhun. Sillä lailla kitaristeja tehdään.

Tuota.
 
Ite olen alunperin tablojen orja, sittemmin vapaa kahleista. Meikän mielestä perinteisestä nuottikirjoituksesta kuitenkin käy loppupeleissä paremmin ilmi kappaleen rakenne ja muoto (merkityksessä structure and contour), kun esim sävelkorkeudet on aika suoraan graafisena esityksenä silmien edessä.
 
Nykyisin tulee kirjoteltua omat jutut ylös nuoteille, en oo muutamaan vuoteen enää tabloihin turvautunut pahemmin kuin joissain kohdissa missä on ollut pakko kirjoittaa muistiin joku tietty tapa hajoittaa/sormittaa joku tietty sointu (osa sävelistä vapailla kielillä tms).
 
Käyttönsä molemmilla, hyvä osata kummatkin.
 
Mitä ideaalitilanteeseen tulee, korvalla kai sitä mieluummin suunnistais ku kartalla.

Jucciz: Kunpa jengi tajuais, että kitara on ensisijaisesti komppisoitin.
 
Risto:Mistä tällainen mielipide, eihän tämä pidä paikkaansa, vaikka komppi sillä luonnistuukin hyvin?
 
Tässä täytyy kompata Ristoa. Eikö kitara ole ensisijaisesti kumpaa tahansa, riippuu aina soittajasta ja soittajan päämääristä sekä roolistaan mahdollisessa bändissä. Aika moni kitaristi on ensisijaisesti komppikitaristi, mutta aika moni myös ensisijaisesti soolokitaristi. Lisäksi esim. itse olen valahtamassa kokoajan enemmän siihen 'komppi ja melodia yhdessä' -suuntaan, joka tuleekin luontevasti enemmän akustista soitellessa.
 
Jucciz: Se, että soittaa edes kitaraaa, on monesti järjetöntä kun voisi yhtä hyvin pelastaa Afrikan lapsia nälkäkuolemalta laittamalla kitararahat nälkäpäiväkeräykseen.
 
Tässä ollaan asian ytimessä. Onneksi en enää ole kristitty, muutenhan noin pitäisi jo varmaan tehdäkin.
 
Vielä järjettömämpää on vääntää tällaisista idioottimaisista aiheista kuten tabien "laillisuudesta" täällä jääräpäiden valtakunnassa, jossa kuitenkaan mitään muutosta mihinkään suuntaan ei saada aikaiseksi millään perusteluilla.
 
Oma näkökulmani vielä: Tabulatuurit ovat arvokas väline, mutta voivat purra myös käyttäjäänsä nilkkaan viemällä aikaa joltain muulta hyödylliseltä harjoittelulta (vaikkapa "korvatreenilta" tai nuottien lukemisen harjoittelulta). Intohimoisten tabulatuurienkin lukijoiden pitäisi osata lukea nuoteista vähintään aika-arvot. Sormitukset ovat usein tablatuureissa "väärin" (myös paperilla julkaistuissa tablatuureissa ja nuoteissa on virheitä) jolloin on hyvä omata senverran korvaa ja otelaudan tuntemusta että osaa virheet korjata tai muokata sormitukset paremmiksi.
 
Itse en käytä tablatuureja enää juurikaan kappaleiden tai minkään opettelemiseen, vain pelkästään omia juttujani muistiin kirjoittaessani, näitä sitten löytyykin kovalevyltä jo niinpaljon ettei koskaan riitä aika edes käymään niitä läpi :P Hyvää (vaikkakin aikaavievää) treeniä on myös kappaleiden nuotintaminen tablatuureille vaikka suosimallani ptb-editorilla, jolloin joutuu miettimään rytmiasiatkin kuntoon siinä samalla.
 
Joo, blablabla, voishan tästä jauhaa vaikka mitenpaljon, mutta eiköhän kaikki oleellinen ole tullut jo sanottua.

Kyllä meikäläinenkin niitä tabeja ensin aika tiuhaan selasin. Jossain vaiheessa huomasin että jotkut biisit ei kuulosta samalta kun levyllä ja ajattelin sitten että opetellaan korvakuulolta niin ainakin tulee oikein.
 
Nykyään opettelen melkein pelkästään korvakuulolta, mutta välillä "lunttaan" tabeista. Tosin ei vuodessa proksi tule.

Itseoppineena en ole tabeja käyttänyt juuri lainkaan...
 
erittäin hyvin sanottu siellä takarivissä...

Itseoppineena en ole tabeja käyttänyt juuri lainkaan...
 
Itseoppineena olen oppinut paljon juttuja (kikkoja tai miksi niitä nyt haluaa kutsua) juuri tabeista. Nykyisin en enää tabeita soittoa juurikaan harrasta, ellei ksye ole jostain todella monimutkaisesta pätkästä, mutta alkuaikoina tablatuurit olivat kultaakin kalliimpia soittotaidon NOPEAN kehityksen kannalta. Kuunteleminen meni siinä rinnalla ja lisääntyi pikkuhiljaa, tullen lopulta tabeja tärkeämmiksi.

Okei, eli kuka on mukana anti-tabi -kampanjassa?
 
En mää ainakaan. Mulla on meinaan kesken yhden vanhan (vuodelta 1989) HC-biisiimme, nuotit / tabit. Nuotit kun kertoo sen mitä soitetaan, mutt tabeista näkee, mistä se soitetaan.
 
Meni ikuisuus, ennenkuin muistin kaiken ihan tarkalleen. Hankalimmat oli ne 3 väliosaa, jotka olin soittanu joka kerta eri tavalla. Nauhan "laatu" ei kyllä auttanu asiassa yhtään. Virekkin oli "ei E muttei ihan D#:kään" kohdassa.
 
Vielä kun sais oman "laulumelodian" (???) ja sanojen rytmityksen kohdalleen (4 säkeistöä, sanojen tavut samat, mutt rytmi on joka kerta eri...), vois siirtyä viimein seuraavaan biisiin...
 
...jolla on näköjään pituutta, eeppiset 36 sekuntia.

Eikös ne tabisivut oo tätä nykyä jo suljettu kaikki?