Bassot ›

Itelleni tuo kompressoinnin osuus koko vitutuskakusta on häviävän pieni, mitä tulee vaatimuksiin ison levy-yhtiön taholta siitä, miltä äänitteen tulee heidän mielestään kuulostaa. Kohta triggaamattomuus ja y-akselilla vastaavasti tunettamattomuus alkaa kuulostaa jo "freshiltä", siitä oon aivan varma kun tänhetkistä meininkiä kattelee.. vintagoitumista vois tapahtua myös tuotantopuolella kun se soittimienkin saralla on niin in. soittajana tai tuottajana millintarkan tilaustyön tekeminen on joskus turhauttavaa, muusikkous voi tuntua enemmän insinöörin hommalta.
 
Kompressoinnissa kiinnitän enemmän huomiota basson kanssa siihen, että miten se vaikuttaa transientteihin, kuin siihen miten sustain muuttuu. 1:2 tai 1:3 kompressiosuhde ei pitäisi pilata kenenkään soundia, edelleen jos bändissä on yksikin yliajattu soitin kuten kitara putkivahvistimessa, on kompressorilla minusta helppo mukauttaa soundi bändiin sopivaksi. Tekniikkapurismi hankaloittaa yhteistoimintaa, tottakai tekniikka pitää hioa kuntoon mutta kysymys kompressorin käytöstä bassosignaaliin on hieman samanlainen kuin kysymys rumpujen demppaamisesta.. kun on neljän tonnin kumut, niin tietenkään soundia ei saa muokata millään oheisvälineilla.
 
Mielestäni jos tahtoo olla vähänkään enemmän monipuolinen joukkuepelaaja, mitä arvostan soittotovereissa ja pyrin siihen parhaani mukaan itse, on syytä mennä tilanteen mukaan erityisesti soundin suhteen ja jättää turhat periaatteet kotiin. Kompressorin käytössä toista ääripäätä kompressori-pilaa-kaiken -koulukunnalle löytyy paljon äänimiesten puolelta; musa kun musa niin roudarikurssilla opitut kompressorikikat pitää ujuttaa joka kanavaan. On vähän sitä ajatusta, että kun kerran laitteet on niin niitä pitää käyttää. Sibelius-akatemian musiikkiteknologialinjalle pyrkiviltä mitattiin juuri tuota ominaisuutta pääsykokeissa. Jokainen pyrkijä sai 20 minuuttia aikaa miksata hyvin soitettua jazzia, mahdollisuuden editoida, choppailla ja efektoida mielensä mukaan. Kaveri oli hakemassa ja sanoi että "tää on hyvä näin, tälle ei tarvi tehdä mitään". Sisään pääsi.
 
Plussa tuli ja iso

Tota, joops... No oiskohan tossa lainaamassasi virkkeessä ollut suluissa jo jotain aiheesta...
 
Ahaa joo. En kato krapuloissani oikein ymmärtänyt täysin tota juttua...
 
Mutta siis toihan nyt menis ehkä vähän sille linjalle, että kompuralla parannellaan huonoa tekniikkaa (siis tässä tilanteessa, tokihan sille muitakin käyttökohteita tosiaan on). Sinänsä kyllä ihan off-topic. Koskas oppis, ettei aina tarvi saada viimeistä sanaa?
 
Menis kohta jo tonne studiotyöskentely palstalle tää keskustelu...

Värinä:
Mutta siis toihan nyt menis ehkä vähän sille linjalle, että kompuralla parannellaan huonoa tekniikkaa (siis tässä tilanteessa, tokihan sille muitakin käyttökohteita tosiaan on).
 
Niin, jäbä on hyvä kertomaan asiat toiseen kertaan.
 
Miksi tuosta mainitsin, juonsi sieltä aiemmista, jossa puhuttiin kolinoiden kuriin saamisesta ja tulipahan tällainen esimerkki mieleen. Eli kivat kolinat on kivoja, mutta joskus vain on niin että soittajana ei ole kiljoonaluokan ammattimies ja jotain kompromisseja joudutaan tekemään. Tiedä sitten onko kompura (limiitteri ehkä ennemminkin, no enpä ollut itse nauhoittamassa tuolloin) paras ratkaisu tuohonkaan, mutta esimerkkinä siitä mitä kilinöitä meinasin.
 
Sinänsä kyllä ihan off-topic. Koskas oppis, ettei aina tarvi saada viimeistä sanaa?
 
No sano nyt jotain kummikin!:-)

No sano nyt jotain kummikin!:-)
 
Enpäs sano. ;)

...Kompressoinnissa kiinnitän enemmän huomiota basson kanssa siihen, että miten se vaikuttaa transientteihin, kuin siihen miten sustain muuttuu. 1:2 tai 1:3 kompressiosuhde ei pitäisi pilata kenenkään soundia, edelleen jos bändissä on yksikin yliajattu soitin kuten kitara putkivahvistimessa, on kompressorilla minusta helppo mukauttaa soundi bändiin sopivaksi...
 
Mie käyttäisin tässä ihan sitä mikserin liukua kitaran yleistason laskemiseksi. Kitaraputkivahvistin kyllä kompressoi säröpedaaleineen tai ilman ihan tarpeeksi sitä dynamiikkaa. Tai sitten en ymmärtänyt mitä tarkoitit ja mikä instrumentti piti sopeuttaa.

Mie käyttäisin tässä ihan sitä mikserin liukua kitaran yleistason laskemiseksi. Kitaraputkivahvistin kyllä kompressoi säröpedaaleineen tai ilman ihan tarpeeksi sitä dynamiikkaa. Tai sitten en ymmärtänyt mitä tarkoitit ja mikä instrumentti piti sopeuttaa.
 
Usein vain on niin, että kitaran liuku on mikseristä jo nollassa ja silti se tuuttaa liika lujalla.

No sitten miksaajalla ei ole tarpeeksi auktoriteettia bändin lavavoluumiin. Kylhä se miksaaja on se joka kantaa vastuun bändin balanssista yleisöön päin, jos bändissä on idiootteja jotka ei ymmärrä sitä itse. Ei muuta kuin niskaperseotteella sitä kitaristia ojentamaan ja voluumia säätämään.
 
Mie en ole kyl tuollainen väki-valtainen tyyppi ollenkaan. Ja odotas kun Sirdickyij tulee ja selittää mikä on miksaajan asema musiikkiyhteisössä niin toi siun homma kääntyy päälaelleen.

Mie en ole kyl tuollainen väki-valtainen tyyppi ollenkaan. Ja odotas kun Sirdickyij tulee ja selittää mikä on miksaajan asema musiikkiyhteisössä niin toi siun homma kääntyy päälaelleen.
 
No ehkä toi niskaperseote oli enemmän vertauskuvallinen ilmaisu. Monella pienemmällä pändillähän ei ole miksaajaa ollenkaan, ja silloin tommoset kitaristit jotka ei ymmärrä balanssin päälle pilaa koko paletin.
 
Olen kyllä tavannut sellaisiakin miksaajia joilla ko. homma on hallussa. Esim. ex. Niskalaukaus/Peer Gunt-miksaaja Tukiainen laittoi lavavolan sellaiseksi, että tuplamarsustäkit ei puhaltanut lavalta pienessäkään paikassa yleisöön. Oli miellyttävä kuunnella kun ei tarvinnut etsiä piiloa kitarakeilan ulottumattomista.

No ehkä toi niskaperseote oli enemmän vertauskuvallinen ilmaisu. Monella pienemmällä pändillähän ei ole miksaajaa ollenkaan, ja silloin tommoset kitaristit jotka ei ymmärrä balanssin päälle pilaa koko paletin.
 
Olen kyllä tavannut sellaisiakin miksaajia joilla ko. homma on hallussa. Esim. ex. Niskalaukaus/Peer Gunt-miksaaja Tukiainen laittoi lavavolan sellaiseksi, että tuplamarsustäkit ei puhaltanut lavalta pienessäkään paikassa yleisöön. Oli miellyttävä kuunnella kun ei tarvinnut etsiä piiloa kitarakeilan ulottumattomista.
 
Kyllä niillä soittajillakin on noissa tapauksissa oma pieni osansa sitä kokonaisuutta. Kaikki ei aina kuuntele mitä miksaajalla on sanottavaa. Toiset ensin kuuntelee, mutta parin ekan biisin aikana vääntävät kuitenkin taas hanat kaakkoon.
 
Ihan sekä soittajana että miksaajana toimineena näkisin sen ennemminkin niin, että soittajien homma on saada lavatasot balanssiin ja oikealle äänenpaineelle tilaan nähden, miksaajan homma on sitten varmistaa että yleisö saa kuultavakseen tuon hyvässä balanssissa olevan soundin. Miksaaja voi kyllä sieltä yleisön puolelta antaa bändille neuvoja, mutta mitenkään siinä ei voi pakottaa soittajia noudattamaan niitä.
 
Parhaat soundit on toki ollut aina silloin, kun soittajat ovat vastaanottavaisia tai osaavat jo valmiiksi hommansa. Mie en ole koskaan ollut minkään bändin vakiomiksaaja, joten siitä en osaa sanoa millainen luottamus siinä muodostuu. No yhdessä bändissä missä soitin aikoinaan oli vakiomiksaaja, ja kyllähän sitä oppi luottamaan sanomisiin aika hyvin.

Mie käyttäisin tässä ihan sitä mikserin liukua kitaran yleistason laskemiseksi. Kitaraputkivahvistin kyllä kompressoi säröpedaaleineen tai ilman ihan tarpeeksi sitä dynamiikkaa. Tai sitten en ymmärtänyt mitä tarkoitit ja mikä instrumentti piti sopeuttaa.
 
Tarkoitin basson kompressointia, kun kitara on juuri tuolla sanomallasi tavalla kompressoitunut. Eli basso piti sopeuttaa.