Kitarat: kitarakamat ›

Kaiuttimen impedanssi voi itseasiassa ilmoittaa kahdella tavalla, joista normaalisti muusikoiden kesken käytetään vain toista.
 
Kun puhumme kaiuttimen impedanssista, joka voidaan ilmoittaa vain yhdellä luvulla (esimerkiksi 8 Ohmia) kyseessä on nimellisimpedanssi.
 
Vain resistiivinen impedanssi voidaan ilmoittaa yhdellä luvulla, monimutkaisempi kuorma johon vaikuttavat resistanssin lisäksi induktanssit (kelat) ja kapasitanssit (kondensaattorit) on niinsanottu reaktiivinen kuorma, jolloin impedanssi on taajuudesta riippuvainen.
 
Todellinen impedanssi ilmoitetaan kaiutin kohtaisena impedanssi käyränä, joka on tyypillisesti toistokäyrän alalaidassa nimellisimpedanssia korkeampi ja laskee sitten alle nimellisimpedanssin ja nousee loivasti kohti toistokäyrän ylälaitaa. Nimellisimpedanssi on tämän todellisen reaktiivisen impedanssin eräänlainen keskiarvo (tai se voi olla myös ilmoitettu resistiivinen impedanssi).
 
Todellinen reaktiivinen impedanssi ei normaalisti kitarakamoissa kuitenkaan vaikuta niin paljon että soittajan siitä tarvitsi välittää. Vaan voimme käytää pelkää nimellisimpedanssia kaiutin valinnoissa. Vahvistimen impedanssin on oltava samansuuruinen tai pienempi (mieluiten sama) kuin kaiuttimen impedanssi, tällä on huomattava merkitys silloin kun kyseessä on putkivahvistin, impedanssilla on vähemmän merkitystä silloin kun kyseessä on transistorivahvistin.
 
Impedanssi laskee kun kaiuttimia tai kaiutinlementtejä kytketään rinnan (++ / -- ) ja nousee kun niitä kytketään sarjaan +- /+-).
(8+8 on 16 ja 8 : 2 on 4.)
 
Lisäksi hieman asiansivusta eli tehonkestosta:
 
Kaappien ja kaiutinelementtien ilmoitettu tehonkesto on niiden teoreettinen sähköinen tehonkesto. Käytännössä siis lämmönkesto, sillä ei suoranaisesti ole mitään tekemistä äänen voimakkuuden kanssa. Se ilmoittaa vain sen jatkuvan ja/tai piikkitehon, jonka ylittämisen jälkeen kela ylikuumenee. Usein valmistajat ilmoittavat sekä suurriman sallitun jatkuvan että huipputehon (peak / RMS).
 
Watteinena ilmoitetun nimellistehon keston (lämmönkeston) lisäksi kaiuttimen todelliseen tehonkestoon vaikuttaa elementin liikepoikkeama. Eli se kuinka suuri on kaiuttimen liike, jonka se kestää vaurioitumatta. Liikepoikkeaman suuruus on verrannollinen kahteen muuttujaan äänen taajuuteen ja voimakkuuteen. PA- ja bassokamoissa kaitutinelementin vaurioituminen johtuu lähes aina suuriman mahdollisen liikepoikkeaman ylittämisestä ei tehon (lämmön) kestosta.
 
Kitarakaiuttimien kanssa tilanne on toinen, koska toistettavan äänen taajuus on korkeampi ja elementtien lämmönkesto on yleensä heikompi.
 
Vintage Celestion tai Jensen 12" elementin tehon(lämmön) kesto voi olla vain 30 Wattia kun PA-puolella elementit kestävät helposti 350-500 Wattia lämpöä.
 
(Niiden jota innostuvat nykymetallin baritoni subsonic murinasoundeista kannattaa kiinittää huomiota kaiuttimien mahdolliseen vaurioitumiseen - bassoalueella tarvitaan bassokaappi vaikka hoidettavana bändissä olisikin kitaristintontti. Eritysesti keyboard teknomurina bassoja kitarakamojen kautta soitettaessa kamat ovat vaarassa vaikka vahvistin olisi 50 W ja kaapin ilmoitettu tehonkesto 240 W - liikepoikkeama ylittyy vaikka lämmönkesto on riittävä.
 
Kaiuttimen tehonkestot kasvavat aina kaapeja tai elementtejä lisätessä, sarjaan- tai rinnan-kytkentä ei muuta lämmönkestoa.
 
Kaiuttimen tehonkesto ei vaikuta sen tuottamaan äänen voimakkuuteen. Kaiuttimen herkkyys vaikuttaa merkittävästi äänevoimakkuuteen.
 
Kun ostat käytetyn kaapin on hyvä avata se ja tarkastaa onko elementtejä vaihdettu ja tarkistaa onko impedanssi vielä se mikä on ilmoitettu.
 
Vastuksia (resitansseja) ei kannata liitää reaktiivisiin kuormiin (kaiuttimiin), koska resitanssin vaikutus kuuluu toistokäyrässä ja vahvistimen todellisessa kuormassa kaiuttimen todellisen impedanssikäyrän mukaisesti, eikä ilmoitetun nimellisimpedanssin muutoksena.
 
Siksi keinokuormat ovat reaktiivisia ja tietyyn impedanssiin sovitettuja eivätkä vain yksinkertaisia säätövastuksia.