Kitarat: soittaminen ›

Kyllähän tabut (siis Guitar Pro/Power Tab- tyyliset, joissa näkyy nuottien kestot ja tauot) ovat ainakin meikäläiselle ihan kullanarvoista kamaa.
 
Mulle nimittäin tää kitaransoitto on ihan puhdas harrastus ja näin ollen, koska en ole ammatti-kitaristi, joudun käymään päivittäin ihan oikeissa töissä.
 
Tästä taas seuraa se, että keskimäärin arkipäivisin ehdin parhaimmillaan soittelemaan 1-2 h. Joten tässä vaihtoehdot, jos tulee mieleen jokin mielenkiintoinen biisi reenattavaksi:
 
a) Opettelen kappaleen tabujen & oikean biisin perusteella, aikaa menee 15 - 60 minuuttia.
 
b) Istun tietokoneen ääressä kitaran kanssa ja blokkaan jotain biisia viikon verran.
 
Kummankohan valitsen? =)

Molempi parempi. Tabeja apuna käyttäen opettelu on nopeampaa, joten biisirepertuaari kehittyy suuremmaksi. Eikä esim. kovin moni klasarisoittaja opettele yhtään biisiä korvakuulolta, mikä ei välttämättä tee heistä yhtään sen huonompia muusikoita. Toki kuuntelemallakin kannattaa opetella, että oppii tuntemaan sen kitaran paremmin. Tämä helpottaa myös sitten niiden omien biisien tekoa, kun tietää miten jokin omassa päässä oleva idea saadaan soittimesta ulos.
 
t: Aika paljon aikoinaan tabejakin läpi kolunnut
 
ps. Ja aika hyvin tabulatuureja on ollut saatavilla jo parikymmentä vuotta, jos ei enemmänkin. Että ei se uusi juttu ole. Netti tietysti helpottaa niiden saamista lähes joka biisistä. Ennen soitettiin niitä, joihin nuotit löytyi.

Sankoin joukoin tabienvastaiseen taisteluun! Nykypäivän nuoret ovat laiskuuttaan hyljänneet musiikin tärkeimmän osion sen oppimisessa, elikkäs kuuntelun.
 
Kuuntelulla oppii parhaiten, se antaa eniten ja jo pienikin "bongaus" jostakin kipaleesta harjaannuttaa korvaa valtavasti. Itse kun aloitin kitaransoiton menin massan mukana eli kaverini sanoi "se on helppoa, lue tabeja"..hylkäsin kuitenkin tabit piakkoin ja aloitin KUUNTELUN!
 
Kuuntelu tekee paljon rikkaammaksi soittajaksi; se on suht haastavaa ja oppii tuntemaan instrumenttiaan mielettömän paljon. Ja jos nämä perustelut eivät riittäneet, niin kuuntelu on erittäin ROOTSia, (varsinkin nykyään, vaikka sen pitäisi olla perusjuttuja..)BACK TO THE BASICS!
 
Okei, eli kuka on mukana anti-tabi -kampanjassa?
 
Täysin samaa mieltä.. Plussa kilahti että kolahti...+

Näin on. Olisi varmaan parasta lähteä heti soittelemaan korvakuulolta. Saundaakin varmaan paremmin kun korvakuulolta opettelee. Ei tarvitse ihmetellä outoja merkintöjä tabulatuureissa.

Mä ainaki vedän pelkälkorvakuulol iha kaikki piisit ja ne on niin helppoja ettei ole ehkä mitää rajaa.

Eiköhän samatien jätkät mennä kirjastoon ja poltetaan kaikki nuottikirjat!! Korvakuulo kunniaan LoL...

se missä kohtaa kitaran soiton taivalta on niin vaikuttaa asiaan....

Höh, ihan ku klassisen musiikin ammattilaiset alkaisivat korvakuulolta harjottelemaan biisejä. Jos on tarve oppia jokin biisi, eikä ole aikaa omilla korvilla hakea niitä nuotteja, niin ihan hyvin ne nuotit voi katsoa vaikka tabulatuureista/notaatiosta.
Omin korvin plokkauksen voi sitten jättää erilliseksi, ihan omaksi treeniksi. Vaikka puoli tuntia yrittää tapailla jotain kappaletta päivässä.

Riffien blokkaaminen sujuu suht ongelmitta, mutta soolot tuottavat vaikeuksia, siksi koska jos ei tiedä asteikkoa josta se menee, voi olla vähän hankalaa.

soolot tuottavat vaikeuksia, siksi koska jos ei tiedä asteikkoa josta se menee
 
Yleensä tässä tilanteessa ainut ongelma ei ole tuo. Sitä paitsi, harvemmin sooloja edes tehdään taktiikalla "otetaanpa joku asteikko ja kelataan sitä". Paitsi tietty hevissä. :)

Siis topicin ideana ei ollut se, että wannabe-ynkät puolustelee tiluttamisen vaikeutta ja käyttävät siksi tabeja. Kyseessä ei ole pelkkä kitaransoitto, sillä onhan tabeja muillekin soittimille. Ja se mistä tabit on pois, on ymmärrys. Aina pitäisi kysyä, että miksi joku tekee jotain jossain biisissä, siis jos puhutaan ESIM. kitaroinnista.
 
Sitä paitsi tilukitaristeille ja muillekin salamaa nopeammille soittajille tiedoksi, että helvetin nopeasti soittaminen on sama asia, kuin ottaisi tuhat maailman parasta kirjaa, jokaisesta yhden lauseen ja tekisi näistä lauseista kirjan.
 
Eli ei mitään järkeä.....=)
 
EDIT: Ja for the record, jos topicin nimi olisi ollut "Taivaalliset tabit" tms. mä olisin halunnut tänne kaikki metallitiluttajat puolustelee tabeja....mutta sehän EI ollut...

a) Opettelen kappaleen tabujen & oikean biisin perusteella, aikaa menee 15 - 60 minuuttia.
 
b) Istun tietokoneen ääressä kitaran kanssa ja blokkaan jotain biisia viikon verran.
 
Kummankohan valitsen? =)
 
Mutta kun mihinkään ei ole kiire!

Ehdottomasti b) Istun tietokoneen tai stereoiden ääressä kitaran kanssa ja plokkaan jotain biisia viikon verran.
 
Seuraavalla kerralla plokkaaminen sujuu jo kuudessa päivässä, sitten viidessä jne. Lopulta siinä tulee aika hyväksi. Korva kyllä kehittyy jos sitä kehittää. Tabulatuurit eivät kehitä pääkoppaa tai instrumentin ymmärtämistä lähestulkoonkaan siinä määrin kuin monet muut tavat.

Pitänee liittyä rintamaan tietyin varauksin.
 
Siis eihän tabit sinänsä ole paha asia. Itsekin käytin niitä kun aloittelin kitaransoittoa. Mutta nykyään niitä on niin helvetisti, ettei ketään enää kiinnosta treenata korvia tai edes pientä annosta alkeisteoriaa. Teorian tuntemus paikkaa korvakuulon puutteita. Ja tuloksena on sitten näitä tyyppejä jotka ei löydä vaikkapa G#5:sta otelaudalta ellei oo tabia edessä.
 
Jotenkin vaikuttaa siltä, että pelkkiin tabulatuureihin jämähtäminen vaikeuttaa hirveästi erilaisten musiikillisten ilmiöiden hahmottamista. Mulla on about 30 oppilasta tällä hetkellä ja olen oikeasti törmännyt tähän asiaan käytännössä.
 
Kirjoittelen kyllä itse oppilaille suht paljon tabeja. En edes yritä enää kasvattaa rockarin aluista nuottimiehiä, koska se on kuitenkin pakkopullaa. Mut mä yritän aina kirjoittaa pelkästään biisin riffit/lickit siinä järjestyksessä kun ne esiintyy ja vielä hieman pelkistettyinä. Oppilas saa sittten itse hoitaa rakenteen yms. Edes jotain duunia korvalle.
 
Ja sit pitää muistaa, että kirjasto on olemassa. Sieltä saa sentään yleensä suht luotettavia ammattilaisten tekemiä transkriptioita, kun taas netistä haettaessa ei koskaan tiedä mikä puukorva on on tehnyt. Metsään menon vaara on suuri...

Yleensä tässä tilanteessa ainut ongelma ei ole tuo. Sitä paitsi, harvemmin sooloja edes tehdään taktiikalla "otetaanpa joku asteikko ja kelataan sitä". Paitsi tietty hevissä. :)
 
Kenties kikkelihevi?

Ehdottomasti b) Istun tietokoneen tai stereoiden ääressä kitaran kanssa ja plokkaan jotain biisia viikon verran.

Seuraavalla kerralla plokkaaminen sujuu jo kuudessa päivässä, sitten viidessä jne. Lopulta siinä tulee aika hyväksi. Korva kyllä kehittyy jos sitä kehittää. Tabulatuurit eivät kehitä pääkoppaa tai instrumentin ymmärtämistä lähestulkoonkaan siinä määrin kuin monet muut tavat.
 
Niin, se on valintojen maailma.
(Mä kehitän pääkoppaa vaikka tekemällä Sudokuja =)
 
Mulle, harrastelija kun olen, on tärkeintä se, että on mukava harrastus, josta voi nauttia. Ja mä nautin nimenomaan siitä, että saan soitella kitaralla kappaleita.
(Oli ne sitten omia tai muiden tekemiä)
 
Mua ei sinänsä pätkääkään kiinnosta kappaleiden opettelu prosessi eikä se, että opinko "ymmärtämään" kitaraa instrumenttina paremmin.
 
Varmasti jollekin ammattilaiselle tuo plokkaustaito onkin todella hyödyllinen...

Edelleen: plokkaus. Blokkaus on estämistä. :)

Edelleen: plokkaus. Blokkaus on estämistä. :)
 
No mitäs pidät Sven Liliestiernan Täydellisestä Kitara Otetaulukosta?
Nykyaikaista näppäinsoittoa varten.
 
Edition Fazer...

Siinä se korva vasta kehittyykin kun plokkaa biisiä levyltä ja tabittaa sitä samalla. Tätä on tullut tehtyä, kun suosikkibändin tabeja ei vielä netistä ole löytynyt. Nyt löytyy. Eli mulla ei ole mitään tabeja vastaan. :)