Kitarat: kitarakamat ›

Kertokaapas millä saa soundia "pehmeämmäksi" cleaneilla soittaessa? Tällä hetkellä kokoonpano Amerikan Strato Texas Specialeilla + Hughes&Kettner Tube Edition ja tuntuu että silmät pullahtaa päästä kun vähänkään kovemmalla tatsilla vetää. Tuo vahvari on itsessään melko kirkassaundinen huolimatta JJ:n etusputkista ja vahvarista middleä ja highta vaimentamalla vähän helpottaa, mutta joka pikkauksen "aluke" (tarkottaakohan tuo mitään) tulee liiian terävästi. Esim. rautalankameininki kuulostaa aivan hirveältä kun ei millään konstilla saa soittoon Pulliaistyylistä pehmeyttä. Mikkejä on nosteltu ylös ja alas mutta ei tunnu helpottavan.
 
Mikä eteen, kompurapedaalia hankkimaan?

Soitat varmaan puhtaat keski- tai etumikillä?

Kompuraa kurittamalla "väärin" saa puhtaan aika pehmeäksi.

Puhtaat lähinnä kaulamikillä, harvemmin edes keskimikillä. Toi Texas Special tallamikki on niin "räikeä" ettei oikein löydy normaalia käyttöä, jos pitää oikein "huutaa" niin siinä kyllä toimii.
 
Kuuntelen tässä just SRV:n Tin Pan Alleyta ja voi perkele kuinka voi kitara kuulostaa hyvältä. Millä hiton konstilla saa soittoon tollasen saundin, tuollainen terävän rasahtava saundi mutta silti jotenkin pehmeä ja miellyttävä? Ei ole vielä tullut laitteita joilla saa noin siistin leikkaamisen aikaiseksi. (Mun käsillä.)

EQ-pedaalilla sopivia taajuksia leikkaamalla.

Ei se tone-potikkakaan koriste ole. Myös vahvistimen säädöt, pedaalit ja soittotatsi vaikuttavat yhdessä hirveästi kokonaisuuteen.

Kokeile ruuvata volume potikkaa pienemmälle kitarasta. Vaikuttaa stratossa soundiin aika merkittävästi.

eikös nuo texas specialit ole vähän sellaiset mikit että volumen ollessa kitarasta täysin auki alkaa jo särkemään. Et ihan pehmeitä cleanejä varten pitää kitarasta volumea laskea vähän..ei ehkä ole just cleaniin menoon parhaat mahdolliset mikit. Mutta kun tietysti myös cleaneista voi olla 1000 eri näkemystä et mikä on hyvä...

Tallamikin sain nätisti kuriin ylipitkällä piuhalla vahvarin ja kitaran välissä. 10 metriä mikkikaapelia. Ehkä monen mielestä typerä ratkaisu, mutta toimi helvetin hyvin. Riittää minulle.

eikös nuo texas specialit ole vähän sellaiset mikit että volumen ollessa kitarasta täysin auki alkaa jo särkemään. Et ihan pehmeitä cleanejä varten pitää kitarasta volumea laskea vähän..ei ehkä ole just cleaniin menoon parhaat mahdolliset mikit.
 
Ei pidä kyllä minun mielestä paikkaansa. Mulla on texasin erikoisia ollut parikin settiä, kolmessa eri kitarassa. Aika perussinkut hieman boostatulla keskialueella.
 
Joskus pidin sarjan tallamikkiä riipivänä mutta en oikeastaan enää. Nyt on kytkettynä tallamikille tone ja vaikka se on täysillä useimmiten on soundi ihan mukava ja siedettävä. Tämä setti on nyt kyllä eri kitarassa kuin sillon ja vahvaritkin ovat vaihtuneet jo moneen kertaan.

Ei se tone-potikkakaan koriste ole.
 
Nimenomaan!
 
Tallamikin sain nätisti kuriin ylipitkällä piuhalla vahvarin ja kitaran välissä.
 
Hidasta vaihtaa sooloon tallamikille eri piuha.

Hidasta vaihtaa sooloon tallamikille eri piuha.
 
Mutta tämähän voidaan hoitaa kätevästi switcherillä, efektihärpäkkeiden sijaan vain helvetin pitkä piuha sinne :)

Tässä on se kikka suoraan Monsterin sivuilta:
 
"Tasasuuntauksen operoidessa kahdella 5V4-putkella on tuloksena tasaisempi ja pyöreämpi vaste verrattuna GZ34:n nopeampaan ja terävämpään vasteeseen."
 
Mulla on Mariachissa tällä hetkellä juuri kaks 5v4:sta ja kun vaan toisen vaihtaa gz34:seen saa hieman terävämmän vivahteen. Kahdella 5v4:sella kuitenkin ah niin kermainen twängi. ;)

Hidasta vaihtaa sooloon tallamikille eri piuha.
 
En tiedä ketjun aloittajan tarpeista, mutta miksihän luulet minun tarvivan sooloon eri piuhan?

eikös nuo texas specialit ole vähän sellaiset mikit että volumen ollessa kitarasta täysin auki alkaa jo särkemään. Et ihan pehmeitä cleanejä varten pitää kitarasta volumea laskea vähän..ei ehkä ole just cleaniin menoon parhaat mahdolliset mikit. Mutta kun tietysti myös cleaneista voi olla 1000 eri näkemystä et mikä on hyvä...
 
Kyllä texas specialit sopii hienosti myös kliiniin soittoon ja rautalankaan, mikeistä tuo ongelma ei johdu. Paitsi jos sulla on mikit liian korkealla. Mutta kitaran volapotikkaa ei tosiaankaan kannata pitää ihan kympillä. Ihan pikkuisen kun laittaa pienemmälle, niin pahin treblepiikki katoaa. Pätee kaikkiin perinteisiin yksikelaisiin. Myös tonepotikkaa voi pyöritellä vähän pienemmälle. Kannattaa kokeilla myös jonkun overdriven käyttöä clean boostina -antaa mukavasti pientä pyöreyttä ja ryhtiä sekä nostaa keskitaajuuksia puhtaisiin soolosoundeihin. Kompurakin on yleisesti käytetty soundin pyöristäjä.

Ja vielä kantsii muistaa, että kauhean ohuilla kielillä ei saa pyöreyttä. 11 tai 12-setti on paikallaan.

Kuuntelen tässä just SRV:n Tin Pan Alleyta ja voi perkele kuinka voi kitara kuulostaa hyvältä. Millä hiton konstilla saa soittoon tollasen saundin, tuollainen terävän rasahtava saundi mutta silti jotenkin pehmeä ja miellyttävä? (Mun käsillä.)
 
SRV soitti juuri noilla Texasin Spesiaali mikeillä ja kielissä oli paksuutta jotain 015. Pehmeyttä ja pyöreyttä soundiin tulee melkovarmasti erikoispiuhoista, joita on kolvailtu niin, että signaali kulkee heikosti (kuumasta pari karvaa kiinni runkoon). Totta on, että sitä soundia ei saada aikaiseksi kenenkään muun sormilla, mutta lähelle pääsee kamoja apinoiden. Onnea loputtomaan metsästykseen!

SRV soitti juuri noilla Texasin Spesiaali mikeillä ja kielissä oli paksuutta jotain 015. Pehmeyttä ja pyöreyttä soundiin tulee näillä herroilla melkovarmasti erikoispiuhoista, joita on kolvailtu niin, että signaali kulkee heikosti (kuumasta pari karvaa kiinni runkoon). Totta on, että sitä soundia ei saada aikaiseksi kenenkään muun sormilla, mutta lähelle pääsee kamoja apinoiden. Onnea loputtomaan metsästykseen!
 
Epäilen vähän että vuonna -84, jolloin Could'nt stand the weather äänitettiin, Fender olisi tehnyt Texas Speciaaleja, todennäköisemmin SRV:n skitassa on ollut fenkun stankkumikit vuodelta kilpi ja miekka.
 
Ton tin pan alleyn soundin perusjuttu lienee se että putkicombo on aika kovalla, mutta se on kuristettu skitan volumepotikalla kuriin. Stratosta ehdottomasti etu-keskimikkiasento ja paksut kielet, jotka on mun kokemuksen mukaan kyllä kirkkaamman kuuloiset kuin ohuet. Tai silloin soundiin tulee sitä akustisen skitan helähdystä, joka sopii straton soundiin tosi hyvin. 011 on jo aika hyvä, sitä paksummilla kielillä joutuu varomaan jo vähän käsiensä puolesta. Es-virekin auttaa, mutta voi hankaloittaa bändisoittamista kun sävellajit menee vähän hankaliksi.
 
Mä luulen että toi styrkkari-kovaa-skitta-hiljaa -juttu kannattaa testata ensin ja sitten vasta miettiä että tarvitaanko jotain pedaaleja väliin.

SRV soitti juuri noilla Texasin Spesiaali mikeillä ja kielissä oli paksuutta jotain 015. Pehmeyttä ja pyöreyttä soundiin tulee näillä herroilla melkovarmasti erikoispiuhoista, joita on kolvailtu niin, että signaali kulkee heikosti (kuumasta pari karvaa kiinni runkoon).
 
Tuolla "Tin Pan Alley"- biisillä käytössä on itseasiassa lipstick-mikeillä varustettu kiinteätallainen stratokopio. Muutenhan mikit olivat yleensä vanhoja Fenderin vakiomikkejä. SRV käytti tiettävästi Radio Shackin halvinta mikkipiuhaa, jonka korkea kapasitanssi "söi" korkeita ääniä.