Bassot ›

Ei vais. Soittaa välillä sormilla hivellen kuin illan ensimmäinen hellä kosketus tytsyn vatsaan, ja välillä rankaisee kuin panisi viimeistä päivää.
 
Kumma juttu. Vaikka käytän kompuraa, sangen voimakkaillakin asetuksilla, niin ei sieltä sitä samaa yhtä kovaa tuuttausta koko ajan tule vaikka tolleen soittaakin.
 
No ihassama, oon paska soittaja muutenki. Kompuraa ja kaiken maailman muuta turhuuttakin vielä päälle.

Pedaaleista ylipäätään on viimeisen vuoden aikana ollut kytkettynä käytännössä kolme kaveria vakiona: Bossin viritin, EBS:n MultiComp ja SansAmpin BDDI.
 
Ensimmäistä lukuunottamatta olen aina välillä molemmat tai toisen poistanut, mutta aina ne ovat sinne palanneet. Tuo EBS:n kompura on vain hyvä, pidän sitä todella miedoilla asetuksilla, kello kasista kymppiin, yleensä. Tuo ei paljoa ole, mutta tubesim-modella se vain jotenkin jeesaa. Jos taas lähdetään säröilemään, niin kompuran voi heittää huitsin nevadaan.
 
Tuosta BDDI:stä ei osaa taaskaan sanoa muutakuin että se on (blendiä säästellen vääntäen ja hymy EQ:a vältellen) vaan se lodju. Ja tietää aina mitä saa suoraan linjaan.
 
Pinnan alla spedupuolella kuplii viime viikolla ostamani uusi EBS:n putkisärötin, ValveDrive. Kertaakaan en ole vielä omilla kamoilla testannut, mutta toivon mukaan tästä saan nyt niin maustetta perushuttuuni ja niihin rankempiin setteihin sitten laadukasta säröä. Muut säröttimet ovat nyt niin etäisen tuntuisia jo ajatuksenakin että odotukset ovat korkealla tämän suhteen, hyvältä se kuulosti ainakin liikkeessä.
 
Mitä tuohon kompressoriin tulee ylipäätään, niin kyllä olen itse moisen ystävä. Ei se mikään pakkokaveri ole, mutta melkein aina jonkinasteinen lyttäys oikein tehtynä on tuntunut parhaalta vaihtoehdolta. Ja usein on toiminut juurikin tuo EBS:n lodju jo valmiiksi edessä, kun nauhoitetaan. Sitten perästä vain vähän hienosäätää.
 
Tai sitten kunnon särö:-)
 
Varsinkin nauhoitushommissa kompressori on kiva. Ja VARSINKIN linja-soundin kanssa, mikitetty kaappi kuitenkin kompressoi jo itsekseenkin, eikä ole niin raaka. Linjaa vedettäessä on myös monesti pelko kaikenmaailman napsuista ja kolinoista joita mukaan saattaa tulla ja nämä piikit on perseestä. Okei, pitäisi osata soittaa, mutten puhu vain itsestäni vaan tuntuu olevan "ongelmana" muillakin.
 
Tätä en pidä itsekään minään nyrkkisääntönä, mutta kyllä bassolla on niin perkeleesti sitä dynamiikkaa, että on siitä vähän muillekkin jakaa. Oli sitten tarkka ja tasainen tatsi tai ei. Ja riippunee paljon musiikistakin, mä en ole paljoa rokettirollia kevyempään kamaan koskenut tältä osin.

No joo säröllä soittaessa se kompurointi tulee vähän niinku kaupan päälle. Liekö kiinni psykologiasta, mutta särön kanssa se kuulostaa vaan paljon paremmalta.
 
Mitähän mulla vielä oli tähän lisättävää? Tietty kaikille soundeille löytyy käyttötarkoitus (siis myös mitä karseimmille, enkä nyt tarkjoita kompressoria), mutta ei se kompura mikään must ole. Esimerkiksi tossa kuuntelin Curen Pornographya juuri hetki sitten ja olishan ne soundit ihan persiistä jos olis kompuran läpi vedetty. Ei olis sitä napsunaa samalla lailla. Tietty nyt joku viisaampi sanoo mitä kompuraa tonkin levyn äänityksissä on käytetty... Nih.

Mulla on kyllä tota varten aina joku salainen boosteri lattialla. *kazoom*
 
Niin jos on jo säröt kahdesta pedaalista täysillä ei se paljon auta bassosta nostaa volaa... Pitää sieltä signaaliketjun loppupäästä nostaa.
 
No joo... Taidan olla aika ääriesimerkki...
 
Niin eli siis Hemmon kanssa samoilla linjoilla...

On taas kovin kokemusperäistä lässytystä ilmassa.
 
Jos sitä kompressoria ei osaa käyttää, niin on sitten käyttämättä. Jos soittaa vain ja ainoastaan jazzia, tai muuta musiikkia jota ei kuulu kompuroida, niin sitten soittaa.
 
Mutta älkää nyt hyvät ihmiset tulko selittämään sähköbasson soittoon liittyvästä dynamiikasta paikoissa, joissa sitä ilmenee yhtä paljon kuin näkemystä musaopiston fuusio-bändin treeneissä.
 
Niin, kellä sitä kokemusta sitten kompuroista on, niin voisi sen tänne myös kirjoittaa siten, että nuoremmat ymmärtää sen miten sitä pitää käyttää, mihin se sopii ja missä toimii. Keskustelu ei hirveesti jalostu kun dissataan näkemykset antamatta mitään siihen lisää.
 
Voisi esim. valaista kuinka eri parametrit kompressointiin vaikuttaa ja mitkä värkit sitten on hyviä ja toimiviksi todettuja ko. käyttötarkoitukseen. Minulla ei ole tähän juurikaan annettavaa.
 
Basson kompressointi taitaa jakaa porukkaa ihan samaan tapaan mitä muutkin aiheet. Oma käsitys on, että soundia se ei ainakaan paranna, ja jotain basson minulle olennaisista asioista katoaa. Käsittääkseni studiotason kompressoreissa voidaan säätää taajuusalue mille ja miten kompressori vaikuttaa, alimmilla taajuuksilla sitä ei välttämättä kannata juurikaan käyttää (?).

Basson kompressointi taitaa jakaa porukkaa ihan samaan tapaan mitä muutkin aiheet. Oma käsitys on, että soundia se ei ainakaan paranna, ja jotain basson minulle olennaisista asioista katoaa. Käsittääkseni studiotason kompressoreissa voidaan säätää taajuusalue mille ja miten kompressori vaikuttaa, alimmilla taajuuksilla sitä ei välttämättä kannata juurikaan käyttää (?).
 
Eikun alimmille taajuuksille nimenomaan käytetään, jos monikaistakompressori on käytössä. Koska ne alimmat taajuudet nimenomaan käyttäytyvät kaikein holtittomammin, niissä sitä energiaa virtaa eniten. Jos ylempiä taajuuksia jättää sitten kompressoimatta, niin dynamiikkaa säilyy senverran että jää tunne elävästä musiikista.
 
Tossa on sitten sellaisia juttuja, niinkö. Ilmakin kompressoi jonkinverran, ja jos käyttää mikitystä vaikka bassovahvarin edessä, niin se yhdistelmä kompressoi vähän. Putkivahvistin kompressoi kanssa aina pikkusen. Eli mikitetty putkivahvistin onkin jo kompressoitu useammassa paikassa vähäsen.
 
Kun olen miksaamassa keikkaa, niin lähden aina siitä että basarille ja bassolle laitan kompressorin tai limitterin valmiiksi linjaan. Sitten soundchekissä testataan kuinka paljon sitä tarvitaan vai tarvitaanki ollenkaan. Jos soittajalla on jo tuhannen limitterit päällä niin ei pyhitä sitä enää lisää lytätä. Jos taas ei, käy varsinkin sormin soittavien basistien kanssa helposti niin, että jossain vaiheessa iltaa yleisön henkilöitä tulee ilmoittamaan että "bassosta ei saa selvää". Jos ääntä nostaa he tulevat sanomaan "basso on liian lujalla". Pikku kompurointi ja soundin selkeytys ja kaikki ovat paljon tyytyväisempiä.

Eikun alimmille taajuuksille nimenomaan käytetään, jos monikaistakompressori on käytössä.
 
Jostakin masterointijutusta luin taas päinvastaista, että kompressori pilaa alimmat taajuudet.

Jostakin masterointijutusta luin taas päinvastaista, että kompressori pilaa alimmat taajuudet.
 
Kaikenlaisia juttuja on. Vielä en ole alimpia taajuuksia saanut pilalle kompressoimalla.

Jostakin masterointijutusta luin taas päinvastaista, että kompressori pilaa alimmat taajuudet.
 
hmmm.. Vaikka alimmissa taajuuksissa onkin enemmän energiaa ei ihmiskorva ole niille yhtä herkkä kuin keskialueelle. Tämä siis ihan monikaistakomprosseointia ikinä kokeilleena, että asiasta en juuri muuta tiedä. Lähinnä siis kiinnostunut asiasta, en kritisoi suuntaan tai toiseen...
 
Olisi ihan kiva tietää, että paljonko toi ilma sitä soundia muka kompressoi. Mikit laitetaan kuitenkin yleensä aika lähelle kartiota. Yleisö taas on muutaman metrin päässä PA:sta. Eli ei sillä pitäisi olla väliä mikittääkö vai vetääkö suoraa linjaan (siis kompuroinnista puhuttaessa, muuten olenkin linjasoundin hurja vihaaja)... Näin maalaisjärjellä.
 
Ja pistetään vielä hymiö perään, ettei kukaan suutu. ;)

Olisi ihan kiva tietää, että paljonko toi ilma sitä soundia kompressoi. Mikit laitetaan kuitenkin yleensä aika lähelle kartiota. Yleisö taas on muutaman metrin päässä PA:sta. Eli ei sillä pitäisi olla väliä mikittääkö vai vetääkö suoraa linjaan (siis kompuroinnista puhuttaessa, muuten olenkin linjasoundin hurja vihaaja)... Näin maalaisjärjellä.
 
Ja pistetään vielä hymiö perään, ettei kukaan suutu. ;)
 
Yllättävän paljon sanoisin, tämä ihan empiirisen testisarjan tuloksena. Keikoilla. Siinähän se mikkikin kompressoi vähän, koska siinäkin on pientä jähmeyttä joka tasaa piikkejä.
 
Ps. poistin "muka" sanan. ;) Ei tässä mitään mukaa tarvita.

Oletetaan nyt että joku masteroisi niin, että kompressoi vain ylempiä taajuuksia, ja jättäisi alemmat rauhaan.
 
Sitten pahaa aavistamaton kuuntelija säätelee volumet sopiviksi stereoistaan. Koska korva kuulee ne ylemmät taajuudet muutenkin paremmin, niin se volume säädetään tietty niiden kompressoitujen yläpäiden mukaan. Nyt siellä kuitenkin humisee täysin kontrolloimaton botne. Basarin alimmat yhdistettynä basson perustaajuuteen ja mahdollisiin muihin huminoihin, mitä voi olla yllättävän runsaasti äänitteellä jos ei raita kerrallaan niitä siivoa. Esim. akustisesta kitarasta voi lähteä tosi kovia piikkejä. Botnessa humajaa sitten nämä, mutta niitä kun ei kuule niin tarkasti niin tulee vain väännettyä ääntä kovemmalle - tulos kaiuttimien elementeistä kesähattuja.
 
Hei tämän muuten olen nimen omaan akustista kitaraa äänittäessä kerran huomannut. Oli biisissä pelkää akustinen (yhdellä mikillä kopan kohdalta) ja laulu ja siitä kitarasta lähti tosiaan sellanen kummallinen kumina koko ajan. Sillon ei tullut mieleen yrittää kompressoria, mutta ensi kerralla sitten ehkä... Basson kanssa ei tosin ole vielä ollut tätä ongelmaa, lieneekö syynä kokemattomuus miksaamisessa.
 
Plussaa
 
E: No joo tohon mikin vaikutukseen uskoisin enemmän. Tietysti jos kerran empiiristä todistusaineisto on takana niin paha mennä väittään vastaan. Mukamas. ;)

Hei tämän muuten olen nimen omaan akustista kitaraa äänittäessä kerran huomannut. Oli biisissä pelkää akustinen (yhdellä mikillä kopan kohdalta) ja laulu ja siitä kitarasta lähti tosiaan sellanen kummallinen kumina koko ajan. Sillon ei tullut mieleen yrittää kompressoria, mutta ensi kerralla sitten ehkä... Basson kanssa ei tosin ole vielä ollut tätä ongelmaa, lieneekö syynä kokemattomuus miksaamisessa.
 
Joo, tossa on kaksi tietä millä tilanne saadaan hallintaan. Joko equlla kylmästi poistetaan alemmat taajuudet, tai sitten monikaistakompuralla vähän lyttäillään niitä alimpia. Erilaiselta kuulostavat hyvinkin nämä lähestymistavat. Akustisessa on kuitenkin normaalisti jonkunkinverran sitä alempaakin ääniainesta, ja jos siitä hankkiutuu vallan kokonaan eroon niin luonne muuttuu soittimessa. Että varsinkin jos akustinen kitara on ainoa soitin veisussa, niin monikaistakompuraa varovasti lähtisin soveltamaan.
 
Plussaa
 
E: No joo tohon mikin vaikutukseen uskoisin enemmän. Tietysti jos kerran empiiristä todistusaineisto on takana niin paha mennä väittään vastaan. Mukamas. ;)
 
Muka muka ja uga buga. :)

juki68:
Jostakin masterointijutusta luin taas päinvastaista, että kompressori pilaa alimmat taajuudet.
 
Niin, intternettistä kun lukee niin saa hyvän kuvan:-)
 
Tuo masterointi-osasto alkaa olla sitä sarjaa että jokapuolella höpötetään kuinka kompressorit ja limiitterit on pahasta, mutta silti joka lätty on ihan lytyssä.
 
Enkä mä sitä sano, noinhan juttu voi jokun jutun masterointivaiheessa mennä, jos homma on miksattu siihen tikkiin että alapää on cool!
 
Oman kokemuksen mukaan se vain on niin että alapää kestää ja sitä voi kompressoida huomattavasti enempi kuin muuta aluetta. Kokeile itse, basson alapäässä rajukaan lanaus ei paljoa tunnu, mutta lyttääppä samalla kädellä överimikkien yläpäätä niin hei vaan...
 
Monestihan juurikin studiossa bassoraitoja otetaan talteen useampia. Esmes linja + lähimikki. Peruskikka on lytätä linjasoundi ja ottaa sieltä alarekisteri ja esmes säröttää mikkisoundi ja ottaa sieltä enempi yläpäätä. Taas saa toki olla tarkkana, mutta tässä haetaan sitä että alapää kestää lyttäystä, mutta sitä ei välttämättä haluta särölle.
___ ___ ___
 
Eihän se peruskompurankaan kanssa niin ole että siellä joko on kompuraa tai ei. Esmes attack-ajan pidennyksellä saat enempi napsua / puntsia läpi ja niinpäinpois. Paha näitä on minään totuuksina jakaa, joka juttu on erilainen. Mutta se vain että sitä kompressiota voi olla enempi tai vähempi ja monenlaista.
 
Kompura on sellainen laitos että sillä voi saada esmes nyt bassoon pirusti lisää potkua tai korostettua joitan mageita vivahteita tai istutettua sen paremmin bändin sekaan tai suojata vain laitteita tai mitä milloinkin. Se on monipuolinen peli.
 
Tai sitten sillä saa tapettua sen lopunkin hyvän siitä soundista. Eli se on monipuolinen työkalu joka vaatii treeniä. Monialuekompura on sama juttu mutta nimensäkin mukaan monipuolisempi juttu, hyvässä ja pahassa.
 
Ja alkuun palatakseni, kompuran kanssa kannattaa tosiaan leikkiä, jos aihe kiinnostaa. Kaikkea mahdollista netistä luettua kompuran käyttöön liittyvää en lähtisi soveltamaan jokaikiseen juttuun.

Maissilastulle on tällä päivämäärällä myönnetty plussa (+) ylläolevasta kirjoituksesta.

Värinä:
Esimerkiksi tossa kuuntelin Curen Pornographya juuri hetki sitten ja olishan ne soundit ihan persiistä jos olis kompuran läpi vedetty. Ei olis sitä napsunaa samalla lailla. Tietty nyt joku viisaampi sanoo mitä kompuraa tonkin levyn äänityksissä on käytetty... Nih.
 
Eli kuuntelit levyä ja soundit oli hyvät koska ne eivät olleet kompressorin läpi vedetyt mutta joku viisaampi voisi silti kertoa onko siinä käytetty kompuraa ja mitä kompuraa? Vai? Taisin ymmärtää väärin:-)
 
Tuosta levystä en tiedä mitään ja en meinannut että kompuralla pitäisi napsu / kolina tappaa. Päinvastoin tätäkin osastoa voi vehkeellä korostaa jos siltä tuntuu.
 
Aiemman kommenttini ideamaailama juonsi ihan käytännön jutuista. Esim: Jokinaika sitten olin messissä yhdessä nauhoituksessa jossa bassoa raastettiin plekulla oikein kunnolla. Plekun iskut osuivat aina välillä mikkeihin, josta seurasi kiljoonan db:n piikki ja ilman mitään parannusta asiaan (olkoonkin sitten parempi tatsi, kompressointi, limitointi, whatevah) juttu meni niin että aika kylmää soudia sai sisään. Gainit piti säätää niin että piikit eivät klipanneet pahasti ja tällöin sisään saatiin aika heikkoa singnaalia itse siitä basson soinnista. Taas voidaan olla montaa mieltä siitä mikä on tärkeää ja mikä ei, mutta itse tykkään jos on kuumaa kamaa tulossa sisään.
 
Tahtoo sanoa vain, että aina ei voi voittaa. Joskus pitää vain todeta että tämä on pienempi paha ja niineespäin. Isoilla Pojilla lienee aikaa ja rahaa ja tatsia tehdä hommat tietty kerralla nätisti, mutta näin peruskoulupojalta nauhoittaessa sitä törmää kaikenlaisiin juttuihin...

Eli kuuntelit levyä ja soundit oli hyvät koska ne eivät olleet kompressorin läpi vedetyt mutta joku viisaampi voisi silti kertoa onko siinä käytetty kompuraa ja mitä kompuraa? Vai? Taisin ymmärtää väärin:-)
 
No siis lähinnä vitsailin. Eli siis pelkäsin, että joku tulee ja sanoo, että onhan siinä käytetty. Tai siis onhan siinä bändin jätkät ainakin käyttäny vaikka mitä... ;)
 
Tuosta levystä en tiedä mitään ja en meinannut että kompuralla pitäisi napsu / kolina tappaa. Päinvastoin tätäkin osastoa voi vehkeellä korostaa jos siltä tuntuu.
 
Rooger. Onhan se monimutainen vehje se studiokompura. Aloituksessa taidettiin puhua pedaalimalleista ja nyt ollaan jo puhuttu monikaistakompuroista. Tässä menee vähän taas sopat ja keitot sekasin. Mutta niiinhän ne menee aina rikkaissa keskusteluissa. :)
 
Plekun iskut osuivat aina välillä mikkeihin...
 
No oiskohan tossa soittotekniikassa jo jotain... Vaikka itsekin kovaa röydän, niin kyllä se pahoinpitely on yleensä niihin kieliin rajoittunut... ;)

Siksipä toi hevi ja nykymusa kuulostaakin NIIN PASKALTA, yhtä hemmetin jöötiä koko musa ilman nyanssin nyanssia. Tunti turpaan ja onnea.
 
Anteeksi avautuminen, mut oli pakko.
 
Itelleni tuo kompressoinnin osuus koko vitutuskakusta on häviävän pieni, mitä tulee vaatimuksiin ison levy-yhtiön taholta siitä, miltä äänitteen tulee heidän mielestään kuulostaa. Kohta triggaamattomuus ja y-akselilla vastaavasti tunettamattomuus alkaa kuulostaa jo "freshiltä", siitä oon aivan varma kun tänhetkistä meininkiä kattelee.. vintagoitumista vois tapahtua myös tuotantopuolella kun se soittimienkin saralla on niin in. soittajana tai tuottajana millintarkan tilaustyön tekeminen on joskus turhauttavaa, muusikkous voi tuntua enemmän insinöörin hommalta.
 
Kompressoinnissa kiinnitän enemmän huomiota basson kanssa siihen, että miten se vaikuttaa transientteihin, kuin siihen miten sustain muuttuu. 1:2 tai 1:3 kompressiosuhde ei pitäisi pilata kenenkään soundia, edelleen jos bändissä on yksikin yliajattu soitin kuten kitara putkivahvistimessa, on kompressorilla minusta helppo mukauttaa soundi bändiin sopivaksi. Tekniikkapurismi hankaloittaa yhteistoimintaa, tottakai tekniikka pitää hioa kuntoon mutta kysymys kompressorin käytöstä bassosignaaliin on hieman samanlainen kuin kysymys rumpujen demppaamisesta.. kun on neljän tonnin kumut, niin tietenkään soundia ei saa muokata millään oheisvälineilla.
 
Mielestäni jos tahtoo olla vähänkään enemmän monipuolinen joukkuepelaaja, mitä arvostan soittotovereissa ja pyrin siihen parhaani mukaan itse, on syytä mennä tilanteen mukaan erityisesti soundin suhteen ja jättää turhat periaatteet kotiin. Kompressorin käytössä toista ääripäätä kompressori-pilaa-kaiken -koulukunnalle löytyy paljon äänimiesten puolelta; musa kun musa niin roudarikurssilla opitut kompressorikikat pitää ujuttaa joka kanavaan. On vähän sitä ajatusta, että kun kerran laitteet on niin niitä pitää käyttää. Sibelius-akatemian musiikkiteknologialinjalle pyrkiviltä mitattiin juuri tuota ominaisuutta pääsykokeissa. Jokainen pyrkijä sai 20 minuuttia aikaa miksata hyvin soitettua jazzia, mahdollisuuden editoida, choppailla ja efektoida mielensä mukaan. Kaveri oli hakemassa ja sanoi että "tää on hyvä näin, tälle ei tarvi tehdä mitään". Sisään pääsi.

Värinä:
No oiskohan tossa soittotekniikassa jo jotain...
 
Tota, joops... No oiskohan tossa lainaamassasi virkkeessä ollut suluissa jo jotain aiheesta...

bize:
Kaveri oli hakemassa ja sanoi että "tää on hyvä näin, tälle ei tarvi tehdä mitään". Sisään pääsi.
 
Tuokin on taito sinänsä, just se että aina ne kalliit ja hienot kilkkeet eivät ole tarpeen ja se otto voi olla ihan täyttä rautaa ilman kiljoonaa toimenpidettäkin. Tätä koittaa itsekin aina toitottaa itselleen.