Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Jos nyt pitää kehittää uunituoreeseen melodiaan komppaus ts. yksi tai kaksi sointua tahdille, niin eikö niitä pysty päättelemään melodiaäänien harmonoinnista (siis noista em. blokeista) tai jostakin muusta loogisesti.
 
Ei pysty. Melkein mihin tahansa kohtaan voi valita minkä tahansa soinnun, kunhan siinä ympärillä olevat muut soinnut sommittelee siihen kiinnitettyyn sointuun nähden järkevähkösti. Kokeile soinnuttaa vaikka Bruce Springsteenin biisejä. Born in the USA, Dancin in the dark, ym. Laula melodiaa ja kokeile soittaa eri sointuja sinne pohjalle - kaikki käy.

Moi !
 
Kiitos saamistani monista vastauksista !
 
En kuitenkaan vielä ole saanut kunnollista vastausta kysymykseeni, kritiikkiä sen sijaan enemmän kuin lääkäri määrää. Ettekö nyt voisi syventyä auttamaan kysymyksen ratkaisussa. Redundantista tiedosta ts. disinformaatioosta ei ole kovin paljon apua. Yrittäkää nyt keskittyä rakentaviin ajatuksiin, ettei tarvitsisi kääntyä klasariosastolle.
 
Käytännön esimerkki ei ole relevantti, koska kysymykseni koskee soinnutuksen teoriaa. Sävellaji tässä tapauksessa on ihan yks hailei. Rytmi (kompit) ei liity kovin paljon siihen, miten soinnut soundaavat melodian kanssa. Se mikä pätee johonkin sävellajiin, pätee samalla tavoin muihinkin tasavireisessä systeemissä. Teorian pitää olla kohtuullisen yleispätevä, jotta siitä olisi jotain hyötyä.
 
Tarkoitukseeni riittää yksi tai enimmillään pari sointua tahtia kohden. Soinnutusta kannattaa teoriassa miettiä asteina eikä reaalisointuina. Osaan kyllä sointuja sitten varioida ja korvailla soittaessa tarpeen mukaan. Ei kaikkea liirumlaarumia kannata käsin kirjoitettuihin nuotteihin riipustella. Tämä pätee erityisesti jazz-pitoseen musiikkiin.
 
Tajuan kyllä, että korvaavia sointuja ja sointukulkuja löytyy ihan niin paljon kuin mielikuvitusta riittää. Eri asia on sitten miten hyvin ne sopivat melodiaan. Edesmennyt opettajani tapasi panna painettujenkin nuottien soinnut uusiksi. Taisipa pompata joskus eri sävellajiinkin virkistyksen vuoksi.
 
Olen joskus laulellessani etsiskellyt skittalla sopivia sointuja ja komppeja biiseihin. Kyllähän ne kantapään kautta löytyvät, kunhan aikaa ja energiaa on tarpeeksi tai sitten ei. Blokkisoinnuilla soitossa ei progressiosta tarvitse tietää hölmäsen pöläystä. Senkun latelee terssejä pinoon ja muuntelee, kääntelee ja laajentelee niitä tarpeen mukaan.
 
Terveisin, Jarkko

Senkun länttäät niitä terssejäsi pinoon.
 
Kysyit vain ekassa viestissäsi millaisia terssejä ja se ikävä kyllä vaatisi tietoa sävelajista, alla olevasta soinnusta ja se taas vaatisi tietoa naapurisoinnuista.
Sopivissa kohdissa kvartti voisi olla parempi/kivampi kuin terssi.

Tästä päästään varmaan kohta siihen, että harmonisoidaan duuriasteikko suoraan I II III IV V VI VII asteilla. Kyllähän noille asteille on reaalisointuvastineet. Ne on vaan kaksi tapaa merkitä sama asia. Astemerkinnät on toki samat joka sävellajissa, mutta niitä vastaa aina sävellajin mukaiset reaalisoinnut.
 
Jos nyt rupeat sitä melodiaa terssipinoilla soinnuttamaan, niin kyllä sävellajilla on merkitystä. Etkös sä jossain vaiheessa kysyny, että mistä tietää onko ne terssit suuria, pieniä vai vähennettyjä? Kun sävellaji on tiedossa, selviävät samalla myös harmonisoinnissa käytettävien intervallien laadut. Tässä kehyksessä kun mennään, niin harmonia kuulostaa suurinpiitein "oikealta" (en nyt keksi parempaakaan sanaa).
 
Jotta se kuulostaisi vielä hyvältä, niin olis taas hyvä, että siellä olis pohjalla joku sointuprogressio johon ne pinot perustuu. Pelkät terssipinot ei vaan toimi yksinään. Jos käytät sointukäännöksiä, niin kvartti astuu kehiin.
 
Ei ole olemassa mitään yleispätevää teoriaa, joka kertoisi yhden oikean vastauksen sun kysymykseen. Kun ne sointuasteetkin on sävellajisidonnaisia. Toki voit tutustua Arnold Schönbergin teorioihin. Jos niistä vaikka olis apua....

....En kuitenkaan vielä ole saanut kunnollista vastausta kysymykseeni, kritiikkiä sen sijaan enemmän kuin lääkäri määrää...
 
Näistä kysymyksistäsi ei oikein ole selvinnut se, miten tarkkaa vastausta haet. Jos puhutaan moduloimattomasta tyypillisestä länsimaisesta biisistä, niin soinnuthan lähes varmasti löytyvät näistä perusjoukoista:
 
Duuri: {I, IIm, IIIm, IV, V, VIm, VIIdim}
Molli: {Im, IIdim, III+, IVm, V, VI, VIIdim}
 
Näitä voi siten täydentää lisäsävelillä, makunsa mukaan.
 
Vai oletko kenties tekemässä jotain tietokonesoftaa, johon etsit konseptia, jolla softa osaisi laittaa soinnut pelkästään melodian perusteella?
 
Itse kun soittelen kelttikamaa, missä soinnut eivät läheskään aina vaihdu tahdin alussa tai puolivälissä, vaan esim. viimeisellä iskulla tms., jotta saadaan aikaan tiettyjä vaikutelmia, tuntuu mahdottomalta että olisi vain *1* oikea vastaus, kun sellaista ei ole.
 
Tää on kuitenkin mielenkiintonen topikki, joten jatkakaa. ...
 
EDIT: Edelleen omissa jutuissani käytetään myös paljon korvaavia sointuja, esim rinnakkaisia molleja tms. joilla saadaan aikaan vaihtelua biisin kertauksissa. Jo tääkin kertoo, että yhtä vastausta ei ole.

En kuitenkaan vielä ole saanut kunnollista vastausta kysymykseeni, kritiikkiä sen sijaan enemmän kuin lääkäri määrää. Ettekö nyt voisi syventyä auttamaan kysymyksen ratkaisussa. Redundantista tiedosta ts. disinformaatioosta ei ole kovin paljon apua. Yrittäkää nyt keskittyä rakentaviin ajatuksiin, ettei tarvitsisi kääntyä klasariosastolle.
 
Kyllä mä jo toivon että tää on provo, sori vaan. Ehkä sen disinformaatio on seurausta siitä ettei kysymykseesi ole lyhyttä selkeää vastausta. Taidat opiskella/työskennellä jollain muulla kuin musiikinalalla.

Moi !
 
Jess ! Nyt alkaa viimeinkin ainakin joillakin säteillä. Saivartelu terminologialla viittaa siihen, että kysymys ymmärretään huonosti. Apricot taitaa tietää, mistä blokkisoitossa tai fonisektiossa on kyse. Älkää hyvät ystävät ylenkatsoko niin oleellista asiaa kuin biisien soinnutus. Sitä on kovin moni kiinnostunut.
 
Anteeksi epätarkkuuteni (harmonia/soinnutus) terminologiassa, mutta eipä se itse asiaa miksikään muuta. Voidaan puhua yhtä hyvin intervalleista ja asteista, niin asia pysyy hanskassa. Band-in-a-Box on hauska ohjelma, mutta käsittääkseni sillekin pitää antaa soinnut, niinkuin sekvensserillenikin. Se ei nyt siis auta tässä hommassa. Ammattisoftat soinnutukseen taas eivät minulle sovi, koska en tienaa soitollani kuin satunnaisesti. Täytyy pysyä käsityöläisenä.
 
Ehkäpä sitten vihdoin pääsemme asian ytimeen. Elikkä mitenkäs ja millä perusteilla ja metodeilla ne soinnut sinne biisin tahteihin kehitellään ? Mitä asioita tsekkaillaan ja millaisia johtopäätöksia niistä tehdään ? Jos selittämistä helpottaa, niin ottakaa joku skaala tai moodi avuksi, tyyliin: ... jos tahtien x-y melodiakuvio noudattelee jotakuinkin asteikkoa x, niin....
 
Jos musiikkityyli ja tahtilaji häiritsevät, niin heittäkää nyt esimerkiksi edes joku niistä, jonka tunnette hallitsevanne. Tosin monille itseoppineille muusikoille tuottaa vaikeuksia selittää, miksi joku menee niinkuin se menee tai mitenkä se tehdään.
 
Terveisin, Jarkko

: ... jos tahtien x-y melodiakuvio noudattelee jotakuinkin asteikkoa x, niin....
 
http://www.outsideshore.com/primer/primer/ms-primer-4-7.html
 
No tossa on vähän alkeita sun kysymykseen.

Moi !
 
Jess ! Nyt alkaa viimeinkin ainakin joillakin säteillä. Saivartelu terminologialla viittaa siihen, että kysymys ymmärretään huonosti. Apricot taitaa tietää, mistä blokkisoitossa tai fonisektiossa on kyse. Älkää hyvät ystävät ylenkatsoko niin oleellista asiaa kuin biisien soinnutus. Sitä on kovin moni kiinnostunut.
 
Tuttua asiaa, mutta se nyt vaan on niin että sointuanalyysi on tehtävä ennen satsinkirjoitusta, oli se sitten foneja tai nokkahuiluja.
 
1) Tutkitaan annettu ilman sointumerkkejä oleva melodia
2) Kehitetään melodiaa tukeva sointuprogressio (analysoidaan halutut moodit/skaalat)
3) Analysoidaan melodia suhteessa sointuihin (mitkä paikat halutaan soinnuttaa vertikaalisesti)
4) Aletaan kirjoittamaan näistä kohdista takaperin (saadaan sujuvaa äänenkuljetusta) sointumerkkien / skaalavärien mukaan
5) Tarkistetaan että satsin jokaisella äänellä on toimiva melodialinja myös erikseen
 
Asia on oikeasti sen verran laaja ettei siihen voi antaa mitään lyhyttä yleispätevää ratkaisumallia, vaan kaikki pienetkin ratkaisut vaikuttavat lopputulokseen, eli siihen tuleeko siitä humppa vai jazz.

Moi !
 
Joo kiitos kundit, nyt tää alkaa pelittää!
 
Toivon, että voidaan jatkaa keskustelua. En tietenkään etsi mitään ainoaa oikeaa, kun sellaista ei ole, vaan käteviä vaihtoehtoja. Tunnustan, että hankin elantoni ihan muulla alalla. Olen kuitenkin soitellut harrastuksena ja bändissäkin hyvällä menestyksellä ennen muinoin B3:lla kymmenisen vuotta ja skittalla lähes ikuisuuden.
 
Olin jo vaipua epätoivoon noista alkupään vastauksista ja löysin vintiltä lähes sinihomeisen ja repaleisen opuksen: Daniel A. Ricigliano, Popular & Jazz Harmony, for composers arranger performers, Donato Music Publishing Co. P.O. Box 415 New York, N.Y. 10011, 1969. Suosittelen sitä lämpimästi niille, jotka harrastavat vanhoja swingejä. Parisataa sivua jazz-soinnutuksia ja niiden analyysiä kiipparistille. Meni se vähän yli meikämannen hilseen urkuilukaudellani. Kyseessä lienee opinnäyte, kun kundi oli silloin musiikin maistereita.
 
Valitettavasti se on nykyiseen tarkoitukseeni liian seikkaperäinen, joten yritän toiveikkaana kelata Teiltä vippaskonsteja tähän hätään. Kyllä ne sieltä irtoaavat, rohkeasti vaan ajatuksia kehiin !
 
Terveisin, Jarkko

Valitettavasti se on nykyiseen tarkoitukseeni liian seikkaperäinen, joten yritän toiveikkaana kelata Teiltä vippaskonsteja tähän hätään. Kyllä ne sieltä irtoaavat, rohkeasti vaan ajatuksia kehiin !
 
Noh, jos ihan livesoittoa ajattelet niin nuo sektiotyyppiset kirjoitusmetodit ovat käytännössä todella hankalia soittaa jos ne tehdään vähänkään monimutkaisemmin. Eli käytännössä urkusoitantaa silmällä pitäen kannattaa treenata ainakin seuraavalla tavalla:
 
Soitat duuri/molli asteikkoa ylös alas blokkisoinnuilla, toonika ja dominantti vuorottelee kokoajan. Esim. c-duurissa C6, G7b9, C6, G7b9, jne käännöksillä, eli äänet alhaalta ylöspäin (melodia ylin):
 
e-g-a-c
f-g#-h-d
g-a-c-e
g#-h-d-f
a-c-e-g
h-d-f-g#
c-e-g-a
d-f-g#-h
e-g-a-c
 
ja näin olet soittanut oktaavin alalta c-duuri asteikon nelisoinnuilla. Samaa voi treenata mollissa, jolloin duuri6 soinnun tilalla on molli6 sointu (c-eb-g-a).
 
Harjoitukseen voi lisätä sen melodiaäänen oktaavia alemmas jolloin saadaan juuri se mainitsemasi 5-ääninen satsi missä on melodia ylhäällä ja oktaavia alempana.
 
Jo pelkästään nämä hallitsemalla pystyy soittamaan monet perusbiisit tyylikkäästi.
 
Jotain tämän kaltaistako hait?

Otaha kuules aena tahti kerrallahan ja kahto mitä nootteja siinä melodiassa kulloosessakin tahrissa on. Sihte soetappa ne kaikki tahrista löytyvät nootit päälekäin ja kuuntelo mihkä sävelet mahrollisesti riipii siin soinnissa korvia. Jätäppä ne riitasat sävelet pois ja siinähä sullo jää tukeva sointu sille tahrille.
 
Josp se kuulostaap tuon riitasäänien poistellun jälkeen liian avonaaselta tai vährittömältä nii koketappi lissää siihen sointuhun joku maukas lisäsävl tai toihnenki.

http://www.outsideshore.com/primer/primer/ms-primer-4-7.html
 
No tossa on vähän alkeita sun kysymykseen.
 
Kas, mulla onkin to Sabatellan kirja ollu hyllyssä muutamia vuosia lukematonna, pitäisköhän ihan vilkaista.

Kas, mulla onkin to Sabatellan kirja ollu hyllyssä muutamia vuosia lukematonna, pitäisköhän ihan vilkaista.
 
Musta se oli hyvä johdanto Mark Levinen kirjoihin.

Ehkäpä sitten vihdoin pääsemme asian ytimeen. Elikkä mitenkäs ja millä perusteilla ja metodeilla ne soinnut sinne biisin tahteihin kehitellään ? Mitä asioita tsekkaillaan ja millaisia johtopäätöksia niistä tehdään ? Jos selittämistä helpottaa, niin ottakaa joku skaala tai moodi avuksi, tyyliin: ... jos tahtien x-y melodiakuvio noudattelee jotakuinkin asteikkoa x, niin....
 
Jos musiikkityyli ja tahtilaji häiritsevät, niin heittäkää nyt esimerkiksi edes joku niistä, jonka tunnette hallitsevanne. Tosin monille itseoppineille muusikoille tuottaa vaikeuksia selittää, miksi joku menee niinkuin se menee tai mitenkä se tehdään.
 
Terveisin, Jarkko
 
Se se vaan on vaikea selittää kenen tahansa, johtuen soinnuttamisen monista mahdollisuuksista.
Edes perusasioiden ymmärtäminen vaatii monta näkökohtaa.
Esimerkiksi yhden säkeen soinnuttaminen on eri asia kuin monisäkeisen melodian.
 
Seuraavassa esimerkki Jorma Kontusen Harmonia 2 oppikirjasta.
 
"MONISAERYHMÄISTEN MELODIOIDEN SOINNUTTAMINEN
 
Periaatteessa lausekkeen laajuisen tai sitä laajemman melodian soinnuttaminen ei eroa yksisäkeisen melodian soinnuttamisesta. Ongelmat liittyvät lähinnä säkeiden ja säeryhmien kadensseihin ja sävellajisuhteisiin. Myös musikaalinen ilmaisu nousee nyt entistä tärkeämmäksi.

Säkeiden loppuihin on pyrittävä saamaan vaihtelua erilaisilla kadenssikuluilla, koska samanlaisen kadenssin toistuminen samassa sävellajissa tekee soinnutuksesta helposti yksitoikkoisen. Peräkkäisten säkeiden loppuun ei siten ainakaan ensisijaisesti tule kirjoittaa samaa sointua. Käännöksen käyttäminen säkeen viimeisenä sointuna ei useinkaan ole perusteltua.
 
Säeparin ensimmäinen säe, ensisäe, on hyvä päättää huippu- tai harhalopukkeeseen, ellei säkeessä ole modulaatiota, joka vie kadenssin pois sävellajista (tällöin autenttinen kadenssi uudessa sävellajissa on normaali päätöstapa). Jälkisäe sen sijaan voidaan tarvittaessa päättää myös pääsävellajin I asteeseen, mutta täydelliset peruslopukkeet on usein viisasta säästää koko melodian loppuun.
 
Pääsävellajin kvarttisekstisointu lopukkeita on käytettävä varovasti sisäisissä kadensseissa. Sen sijaan muussa kuin pää- sävellajissa olevaa täyslopuketta voi käyttää tehtävän sisällä, yleensä kuitenkin vain jälkisäkeen kadenssina.
 
Uutta säettä ei normaalisti aloiteta samanmuotoisella soinnulla kuin millä edellinen säe päätettiin. Mikäli säerajan molemmille puolille joudutaan kirjoittamaan saman asteen sointu, jälkimmäisen soinnuista on mieluiten oltava sekstisointumuodossa.
 
Säkeen päätössoinnusta seuraavan säkeen aloitussointuun - varsinkaan säeryhmästä toiseen - siirryttäessä ei aina ole välttämätöntä noudattaa ankaria harmonisen ja melodisen yhdistämisen ohjeita. Tosi niitä on pyrittävä noudattamaan aina, kun se on mahdollista.
Poikkeustapauksessa uusi säe voidaan aloittaa subdominanttisoinnulla, vaikka edellinen säe olisi päättynyt dominanttiin (kulku V-IV6 on tässä tapauksessa suositeltavin)."

Kiitos kaikille keskusteluun osallistuneille palautteesta riippumatta !
 
Vaivuttuani hetkelliseen epätoivoon, tein ristiretken kellariin B3-aikakauteni jäämistöön. B-kolmosta ei enää parista kyyneleestä huolimatta löytynyt, mutta sen sijaan löytyi lähes sinihomeinen, repaleinen opus: Daniel A. Ricigliano (MA.), Popular & Jazz Harmony, for composers arrangers & performers, Donato Music Publishing Co. P.O. Box 415 New York, N.Y. 10011, 1969. Parisataa sivua tiukkaa evergreenien ja swingien sointuanalyysiä sekä ko. tyypin kehittämiä variaatioita niihin.
 
Sain Teiltä muutamia hyviä ja käyttökelpoisia neuvoja, joista osa ei jostain kumman syystä enää näy täällä. Missäköhän mättää ?
 
Jos jotain asiaan liittyvää rakentavaa ajatusta tulee mieleenne, niin olen kovasti kiitollinen. Muussa tapauksessa kiitän kaikkia keskusteluun osallistuneita ja paneudun omasta puolestani moodien ja motiffien syövereihin.
Soitellaan ! Jarkko
 
P.S.
No, nyt kun jo itse aloin leipääntyä alkaa tulla relevanttia ja käyttökelpoista tekstiä täältäkin. Kyllähän näissä nököjään hetken menee kum ia poltellessa. Joku täällä kertoi tekevänsä gradua just tästä aiheesta. Olen joskus aikanaan Töölön kirjastosta lainannut po. aihepiiriä käsitteleviä opuksia, mutta ne tiedot ovat haihtuneet taivaan tuuliin, jos joku ihmettelee miksi joku tämmöisiä kyselee.

HI !
 
IŽm gettinŽ again on the board, Thans to:
 
Risto,
Mr. Muzak,
Baron,
Erkki Linden
and others
 
Soitellaan ! Jarkko

HI !
 
IŽm gettinŽ again on the board, Thans to:
 
Risto,
Mr. Muzak,
Baron,
Erkki Linden
and others
 
Soitellaan ! Jarkko
 
Älä sä soita meille, ME soitetaan SULLE!

HI !
 
IŽm gettinŽ again on the board, Thans to:
 
Risto,
Mr. Muzak,
Baron,
Erkki Linden
and others
 
Soitellaan ! Jarkko