Kitarat: soittaminen ›

Moi !
 
Mitenkäs melodian soinnutus menikään ? Olikos se niin, että melodiasävelen alapuolelle lisätään terssejä ? Mistä muusta kuin soinnun soinnista kulloinkin tietää, pitäisikö niiden terssien olla suuria, pieniä, vähennettyjä, ylinousevia vai mitä ?
 
Ongelma syntyi, kun pitäisi kehitellä kaikenkarvaisiin soinnuttamattomiin melodioihin säestyssoinnut ja sointumerkit komppia varten.
 
Terveisin, Jarkko

tämä kiinnostaisi minuakin.
jos täällä ei tuu vastausta niin kannattaa kirjottaa sama juttu tonne klasaripalstalle. ne tietää kyllä :D
tahi sitten teoria-säveltäminen ketju..

Mitenkäs melodian soinnutus menikään ? Olikos se niin, että melodiasävelen alapuolelle lisätään terssejä ? Mistä muusta kuin soinnun soinnista kulloinkin tietää, pitäisikö niiden terssien olla suuria, pieniä, vähennettyjä, ylinousevia vai mitä ?
 
Tämä kuuluu selkeästi Musiikin teoria ja säveltäminen -palstalle.
 
Kysymyksessä on monta aukkoa; tarkoitatko nyt melodian harmonisointia (eli stemmojen kirjoitusta) vai sitä, että olemassa olevaan melodiaan keksitään säestyssoinnut?
 
Soinnutus lähtee siitä, että tiedetään melodian sävellaji, ja valitaan harmoniset kohteet. Tärkeintä on löytää toonika- ja dominanttitehojen paikat. Sitten kun soinnut on jo olemassa, niin melodia voidaan harmonisoida.
 
Mutta tätä aihetta ei varmaankaan kannata jatkaa tässä, vaan tuolla teoria -osastolla, missä siihen voi saada enemmän valistuneita näkemyksiä.

Kyse on vapaasta säestyksestä, jolla hyvinkin voisi olla tulevaisuudessa oma palsta. Niin paljon kuin musa onkin itse keksimistä ja oivaltamista, suosittelen sekä soiton opiskelua, että teoriatunteja. Hyvältä yksityisopelta niitä saa molempia.

Melodian soinnutukseen ei ole olemassa yhtä ja ainoata oikeaa tapaa.
Kuitenkin pieni perehtyminen sävellajeihin ei ole ikinä pahitteeksi.
Itse olen huomannut, että kannattaa harjoitella soittamaan auttavasti pianoa, niin melodia ja sointukäsitykset avartuvat todella paljon oman melodian soinnuttaminen on hyvinkin helppoa jos vain vähän osaa edes sinnepäin.

..kannattaa harjoitella soittamaan auttavasti pianoa, niin melodia ja sointukäsitykset avartuvat todella paljon oman melodian soinnuttaminen on hyvinkin helppoa jos vain vähän osaa edes sinnepäin.
 
Miten niistä sointukäännöksistä sitten löydät sopivat soinnut - vaikkapa pianon kautta?

Moi !
 
Liityn ei kuoroon, sillä toi pätee vain yliolkaisesti, ja sitäpaitsi etupäässä bluesprogressioon. Haluaisin jättää sointujen hapuilun ja hakuammunan mahdollisimman vähälle. Ei biisien soinnuttaminen muuten noin helppoa ole.
 
Edesmennyt opettajani (ammattiurkuri) pani aina painettujen nuottien soinnut ja bassot perusteellisesti uusiksi. Tunneista meni suurin osa nuottien kirjoittamiseen, mutta hyvin ne sitten soundasivatkin. Painetuissa nuoteissa kun on kovasti oiottu.
 
Ei pitkä soittokokemus minulle ole soinnuttamisen lahjaa vielä avannut. Ehkäpä syynä on ollut liian useiden sävellajien viljely ja nuoteistasoitto. Olisi pitänyt pelata vain asteilla. Minkäs tekee, kun on pulttimuusikoksi syntynyt.
 
Terveisin, Jarkko

OFFTOPIC.
 
Canon Rockin Tabuja mistään?
 
Btw.. startatkaa joku Helppikerho tännekkin.. =)
Ite en uskalla *katsoo jalkoihin*

Maski: Löytyy sen jannun sivuilta. Olisko: www.jerryc.tw

Edesmennyt opettajani (ammattiurkuri) pani aina painettujen nuottien soinnut ja bassot perusteellisesti uusiksi. Tunneista meni suurin osa nuottien kirjoittamiseen, mutta hyvin ne sitten soundasivatkin. Painetuissa nuoteissa kun on kovasti oiottu.
 
Kukaan tuntemistani urkureista (siis ammattiurkureista) ei tee jokaiseen kappaleeseen omia soinnutuksia, ei todellakaan. Heitä on siis neljä. Ja silloin, kun tekevät, niin siihen ei mene viittä sekuntia kauempaa per uusi sointu.
 
Kitara ei kyllä ole lainkaan hyvä instrumentti soinnutuksien tekemiseen. Täytyy tehdä jotain poppakonsteja, jotta aloitteleva muusikko oppi soinnutuksen kitaralla.
 
Edit: Ja pianon soitossa on typerää puhua uudelleen soinnuttamisesta hyvän pianistin kohdalla. Nimittäin jokainen hyvä pianisti lisää kappaleeseen basso- ja säestyskulkuja niin, että soinnutus hieman muuttuu tai ainakin täydentyy. Tästä syystä on turhaa myös sanoa, että kappaleiden soinnutusten merkkaamisessa oiotaan. Nuotit ovat usein vain selvennös ja yksinkertaistus kappaleesta, ja niin se on tarkoituskin. Ei näytä hyvältä, mikäli yhden tahdin sisällä on kolme tai neljä eri sointua.

Moi !
 
No nyt alkaa systeemi häämöttää. Totahan mä juuri täällä peräänkuulutan toistaiseksi huonolla menestyksellä. Opellani meni sointujen muunteluun hiukkasen enemmän aikaa, mutta jälki oli sitten sen mukaista. Nyt vielä puuttuu se logiikka, jolla ne virtuoosit soinnutukset tekevät. Kerropa vielä siitä lisää !
 
Olen samaa mieltä kitaran otelaudan monimutkaisuudesta koskettimistoon verrattuna. Tosin sävellajien kirjavuudesta on skittalla vähemmän päänsärkyä.
 
Terveisin, Jarkko

Nyt vielä puuttuu se logiikka, jolla ne virtuoosit soinnutukset tekevät. Kerropa vielä siitä lisää !
 
Ei siihen mitään erityistä logiikkaa olla kehitty, ainoastaan rautalankasääntöjä siitä, mitkä soinnut toimivat keskenään. Soinnuttaminenhan on niin valtavan monimutkaista. Taitajat tekevät sen korvan kanssa käytännössä kokonaan. Heillä on teoria niin hyvin selkä ytimessä, ettei niitä tarvitse miettiä. Melodia päähän pyörimään ja sointuja miettimään, ei siinä sen kummempaa. Helvetin hankalaa se aluksi on, mutta vinkkejä ktaristeille täällä saa varmasti topah nimiseltä kaverilta.

Kyllä perussoinnut toki lähes jokainen kykenee löytämään ja saa sellaisen kirveellä veistetyn kuuloisen soinnutuksen aikaan.
Mutta sitten kun halutaan lihaa luiden ympärille, eli ne pienet nyanssit, niin menee monella sormi suuhun ja metsikköön.
Niitä nyansseja (ei aina edes välttämättömiä) antavat esim. dim, sus, aug, m6, m7..maj7..ymv. soinnut. Ja ne tahtoopi olla usein - ainakin mulla - hakusessa.
 
Yritän vaan seurata, että minkä nuottien kautta melodia milloinkin kulkee (koskettimistolla) ja sitä kautta kokeilen etsiä ko. kohtiin sopivat nyanssisoinnut. Ei ole helppoa, josko oonistun ollenkaan.
Ei tietenkään yhtä ainoata oikeata soinnutusta kappaleella olekaan.
 
Olisi mukava kuulla lopputulos, kun annettasisiin joku suht. monimutkainen kappale usealle eri ammattilaiselle soinnutettavaksi ja verrata, millaisia variaaatioita syntyisi.

Kitara ei kyllä ole lainkaan hyvä instrumentti soinnutuksien tekemiseen
 
Onko tämä kylmä fakta?Mielestäni kitara on vallan oivallinen väline tuohon mikäli siihen on nou-hauta.

No esimerkiksi, jos melodia menee selvästi C-duurissa, niin aika varmasti sopivia sointuja ovat esimerkiksi C, F, G ja Am. Sitten vaan soittellaan melodiaa ja katsotaan mikä sointu kuulostaa mieleiseltä.
 
Tämä toimii kyllä, jos korvat toimii.
 
Suuri vaiva ei ole opetella tietyille sävellajeille ominaisia sointuja, sillä ne menevät juurikin tuon I, IV, V, VI kaavan mukaan, eli enimmäinen sävel vaikkapa C-duurissa on C, neljäs F, Viides G ja kuudes Am.
Tällöin E-duurissa soinnut olisivat E, , A, H ja C#m.
Useimmat punkkibiisit menevät useimmiten juurikin noilla neljällä sointukäännöksellä.
 
Sointukäännös -termi ei liity tähän asiaan millään tavalla. Käännös tarkoittaa vain sitä, että mikä soinnun sävelistä on alimpana (terssikäännös, kvinttikäännös jne.).

Liityn ei kuoroon, sillä toi pätee vain yliolkaisesti, ja sitäpaitsi etupäässä bluesprogressioon. Haluaisin jättää sointujen hapuilun ja hakuammunan mahdollisimman vähälle. Ei biisien soinnuttaminen muuten noin helppoa ole.
 
Mistä sinä nyt sen bluesrakenteen tähän vetäisit? Siinä on omat tyypilliset harmoniset taipumuksensa, mutta ei tämä asia varsinaisesti bluesiin liity.

Kukaan tuntemistani urkureista (siis ammattiurkureista) ei tee jokaiseen kappaleeseen omia soinnutuksia, ei todellakaan. Heitä on siis neljä. Ja silloin, kun tekevät, niin siihen ei mene viittä sekuntia kauempaa per uusi sointu.
 
Jos nyt puhutaan melodian soinnutuksesta tai re-harmonisoinnista, niin osaava jamppa tekee sen lennosta, mikäli tonaalinen ympäristö on vähänkään tuttua.
 
Kitara ei kyllä ole lainkaan hyvä instrumentti soinnutuksien tekemiseen. Täytyy tehdä jotain poppakonsteja, jotta aloitteleva muusikko oppi soinnutuksen kitaralla.
 
Ei tämä nyt ole niinkään instrumenttisidonnainen asia. Säestyssoinnut on yhtä helppo vetää kitaralla kuin pianollakin. Sointu-melodia -touhu on sitten asia erikseen, mutta tässä keskustelussa tuppaa termit ja käsitteet menemään pahasti sekaisin.
 
Edit: Ja pianon soitossa on typerää puhua uudelleen soinnuttamisesta hyvän pianistin kohdalla. Nimittäin jokainen hyvä pianisti lisää kappaleeseen basso- ja säestyskulkuja niin, että soinnutus hieman muuttuu tai ainakin täydentyy. Tästä syystä on turhaa myös sanoa, että kappaleiden soinnutusten merkkaamisessa oiotaan. Nuotit ovat usein vain selvennös ja yksinkertaistus kappaleesta, ja niin se on tarkoituskin.
 
Tässä on siis kysymys vapaasta säestyksestä.
 
Ei näytä hyvältä, mikäli yhden tahdin sisällä on kolme tai neljä eri sointua.
 
Kysymyshän on vain siitä, että mikä sointurytmi valitaan. Säkeiden loppua kohden sointurytmillä on taipumus tihentyä.

Kyllä perussoinnut toki lähes jokainen kykenee löytämään ja saa sellaisen kirveellä veistetyn kuuloisen soinnutuksen aikaan.
Mutta sitten kun halutaan lihaa luiden ympärille, eli ne pienet nyanssit, niin menee monella sormi suuhun ja metsikköön.
Niitä nyansseja (ei aina edes välttämättömiä) antavat esim. dim, sus, aug, m6, m7..maj7..ymv. soinnut. Ja ne tahtoopi olla usein - ainakin mulla - hakusessa.
 
Lähtökohtainen ero soinnutuksessa on se, että onko musiikki kolmi- vai nelisointumusiikkia, eli kärjistetysti sanottuna poppia vai jatsia. Jos on nelisointumeininki, niin nuo maj-seiskat sun muut on ihan peruskauraa. Nyansseja haetaan silloin laajentamalla sointuja viisi- tai kuusiäänisiksi. Kolmisoinnuilla taas ei ole tapana laajentua, mutta tietenkin laajempia sointuja voi aina käyttää tehokeinona, mikä taas on eri asia.
 
Jos harmonia ei mene perinteisen jazz-meiningin mukaan, niin nuo ylinousevat, molliseiskat, mollikuutoset ym. voivat liittyä esim. line cliche -tyyppiseen nousevaan tai laskevaan linjaan, jolla elävöitetään muutoin paikallaan pysyvää sointua.

Onko tämä kylmä fakta?Mielestäni kitara on vallan oivallinen väline tuohon mikäli siihen on nou-hauta.
 
No ei se ihan kylmä fakta ole, mutta aloittelijalle ainakaan kitara ei ole paras mahdollinen soinnutukseen. Ongelma on siinä, ettei kitara pakota soinnuttamaan itse, vaikkapa pianistin on aina soitettava myös sointuja. Mikä on nou-hauta?