Etno, proge, latin ›

Ai säkin, perustetaanko lahko? Montgomery näytti tien, yritän vain seurata sitä. :)
 
Sovittu. Jäsenmaksuksi voitais määrätä aluksi semmoiset tuhat euroa ja varat käytetään tutkimusmatkoihin bebopin alkulähteelle Puolan Krakovaan josta tulee mm. kuuluisat muusikot ja tyylisuunnan luojat Oddi Slajos ja Janis Petke.
Sääntöinä voisi olla:
 
1. Plekut heivataan mäelle.
2. Soittaessa on hymyiltävä typerää hymyä vaikka biisi olisi miten vaikea.
3. Lentämistä vältetttävä(Wes oli lentopelkoinen)
4. Siitettävä 5 mukulaa kuten Wes.
5. Ibanezit vaihdetaan Gibsoneihin.
6. Mitään teoriaa ei saa osata, jos jo on jotain ehtinyt oppia niin se on syytä unohtaa

Sovittu. Jäsenmaksuksi voitais määrätä aluksi semmoiset tuhat euroa ja varat käytetään tutkimusmatkoihin bebopin alkulähteelle Puolan Krakovaan josta tulee mm. kuuluisat muusikot ja tyylisuunnan luojat Oddi Slajos ja Janis Petke.
Sääntöinä voisi olla:
 
1. Plekut heivataan mäelle.
2. Soittaessa on hymyiltävä typerää hymyä vaikka biisi olisi miten vaikea.
3. Lentämistä vältetttävä(Wes oli lentopelkoinen)
4. Siitettävä 5 mukulaa kuten Wes.
5. Ibanezit vaihdetaan Gibsoneihin.
6. Mitään teoriaa ei saa osata, jos jo on jotain ehtinyt oppia niin se on syytä unohtaa
 
Ette kai unohtaneet että viinaa eikä ees kaljaa ei Jumalanne nauttinut ollenkaan.Eikä muitakaan päihteitä.

Ette kai unohtaneet että viinaa eikä ees kaljaa ei Jumalanne nauttinut ollenkaan.Eikä muitakaan päihteitä.
 
Joo, sen voi lisätä että päihteiden käyttö on ehdottoman kiellettyä.
Kahdeksas sääntö olisi että röökiä pitää vetää helvetisti.
 
Saanen huomauttaa ettei Wesa ole jumala vaan profeetta.

Joo, sen voi lisätä että päihteiden käyttö on ehdottoman kiellettyä.
Kahdeksas sääntö olisi että röökiä pitää vetää helvetisti.
 
Saanen huomauttaa ettei Wesa ole jumala vaan profeetta.
 
Joo,se on ok. Mutta mä oon eri kirkossa,mä kuulun ennemminkin noihin G.G:n opetuslapsiin.
Paitsi että mä en käytä ku alkoholia.
Grantin elämänkerta on aika masentavaa luettavaa,todella.

No okei,okei... Jim Hall ei tiluta!
 
Eipä muuten tilutakkaan. Herra oli muistaakseni Paul Desmondin Take Ten levyllä kepittelemässä, ja siinä Hall pistelee menemään yhtä laiskasti kuin Desmond. Ei sillä ettenkö tykkäisi Desmondista, mutta sekään ylicool-tyyli ei oikein toimi jos muu bändikin on yhtä laiskan kuuloinen. Imo.

Sen sijaan kitarajazzzareista suurta mielihyvää kuunnellessa tuottavat esim: Wes Montgomery, Jim Hall, Pat Martino, Jimmy Raney, George Benson(ei poppis), Lee Ritenour, Ulf Wakenius tai jopa Barney Kessel.
 
Makuja on joka lähtöön. Itselle ei noista iske kuin Jimmy Raney ja Barney Kessel. Muiden soitto kiertelee kaartele kirjokuvioita osumatta tärkeisiin ääniin tai rytmeihin kovinkaan usein. Vaikeaa, mutta taitavaa......
 
Vaikutelma perustuu vain ja ainoastaan kuulohavaintoihin, nuotinnettuna kirjokuviot saattavat olla hyvinkin hienoja. Tosin meikäläisen käsityskyky, teoriantuntemus, musikaalisuus tai edes aika eivät riitä asian selvittämiseen. Saati sitten mielenkiinto.......
 
Grant vinyyliä grammariin taitaa olla parempi ratkaisu.

Makuja on joka lähtöön. Itselle ei noista iske kuin Jimmy Raney ja Barney Kessel. Muiden soitto kiertelee kaartele kirjokuvioita osumatta tärkeisiin ääniin tai rytmeihin kovinkaan usein. Vaikeaa, mutta taitavaa......
 

 
Taitaa olla kuulohavainnot jotenkin metsässä... Selitystä jäi kaipaamaan tämä väittämäsi tärkeistä äänistä. Aloita vaikka kertomalla mitä käsittää SINUN tärkeät äänet ja vertaillaan niitä sitten vaikka profeetta-Montgomeryn tai Ritenourin ääniin, tai kenen hyvänsä edellä mainittujen.

Loistohemmo. Svengaa kuin hirvi. Greenea tulee kuunneltua nykyään suunnilleen enemmän kuin muita kitaristeja yhteensä. Greenehan toimi pitkän ajan Blue Note-levy-yhtiön "house guitaristina" ja hänen diskografiansa on aika mittava. Soololevyt tietenkin ovat omaa luokkaansa. Tsekatkaa ainakin the latin bit, idle moments ja alive!

Green teki 1961-65 about 20 levyy omalla nimellään,osa on levyhtiön pakottamia "teema" levyjä, Mutta silti Greenillä oli mielestäni suurimmaksi osaksi homma hanskassa. toisaalta tykkään kaikista sen ajan muistakin vääntäjistä wesaa unohtamatta.Vanhana jazz hörhönä vaan tykkään että jokaiseen fiiiliseen pitää löytyä sopivaa lääkettä.Tänään tätä huomenna ehkä toista.Green EI ollut ehkä maailman paras muusikko mutta tietyssä mielentilassa täydellinen terapeutti.

Sanokaahan nyt Greeneltä joku tietämättömälle timanttinen albumi. Joku joka vetää vertoja Wesille ja muille suuruuksille.

born to be blue on ehdottoman timanttia.Älä sekoita sitä levyyn am i blue levyyn(kaikki sekoittaa) =paska.Mutta Born to be bluen saa vaikka arimanilta tilaustuotteena, ehkä tässä omat nostalgiat häiritsee mutta takaan että et kadu jos levyn hommaat jos vähänkin tykkäät hardbop kitarasta..

born to be blue on ehdottoman timanttia.Älä sekoita sitä levyyn am i blue levyyn(kaikki sekoittaa) =paska.Mutta Born to be bluen saa vaikka armanilta tilaustuotteena, ehkä tässä omat nostalgiat häiritsee mutta takaan että et kadu jos levyn hommaat jos vähänkin tykkäät hardbop kitarasta..
 
Joo,eritoten If I Should Lose You.

Joo,eritoten If I Should Lose You.
 
Myös minun suosikki. Huippu biisi. Levyllä on mukana puhaltamassa Ike quebec.Kylläpä sopii tyypit hyvin yhteen.

Sanokaahan nyt Greeneltä joku tietämättömälle timanttinen albumi. Joku joka vetää vertoja Wesille ja muille suuruuksille.
 
Idle Momentsillakaan et kovin metsään mene. Sitä saanee helpommin vaikka cdonin blue note-tarjouksista.
 
Teemalevyistä sen verran vielä, että vaikka The Latin Bit on varmaan sieltä heikoimmasta päästä niin Brazil-niminen kappale on aivan mahtava. Levy on muutenkin hyvin läheinen kun tuota kitara-latin-boppia ei niin paljoa ole tehty...

Teemalevyistä sen verran vielä, että vaikka The Latin Bit on varmaan sieltä heikoimmasta päästä niin Brazil-niminen kappale on aivan mahtava. Levy on muutenkin hyvin läheinen kun tuota kitara-latin-boppia ei niin paljoa ole tehty...
 
Charlie Byrdin kirarointi uppoaa itselle tuossa latino kamassa. Hänenkin tuotanto on aika epätasaista. Ei mikään kauhea virtuoosi mutta lämpöä löytyy soitosta.

Mun mielestä Grant on kova.
Paras kuulemani levy on vuoden 1972 "Live at the Lighthouse", joka menee ihan kokonaan sinne groove/funk -osastolle. Bändi on niin sanotusti liekeissä. Tulee jotenkin pakonomainen tarve tanssia kun pistää levyn soimaan. Esim. "Windjammer" tältä kiekolta on ehkä maailman funkein biisi.
 
Näin. Ihan parhautta.