Musiikin teoria ja säveltäminen ›

Moi !
 
Mitenkäs se melodian soinnutus menikään ? Olikos se niin, että melodiasävelen alapuolelle lisätään terssejä. Ts. ylhäältä ales: priimi, septimi tai seksti, kvintti, terssi, (priimi). Systeemi lienee analoginen urun blokkisoiton kanssa, ts. että soitetaan melodiaa ikäänkuin "äänissä".
 
Mistä muusta kuin soinnun soinnista (harmoniasta) kulloinkin tietää, pitäisikö kunkin ao. intervallin olla suuri, pieni, vähennetty, ylinouseva vai mikä ?

Pitäisi kehitellä soinnuttamattomiin melodioihin säestyssoinnut ja sointumerkit komppia varten. Käsittääkseni asia ei periaatteessa ole kovin kaksinen.
 
Soitto-osastolta minut muutaman redundantin hajakommentin saattelemana neuvottiin tänne. Teoriatietojeni ja soittokokemuseni puolesta soittotunnit eivät ole ratkaisu vaan käytännön neuvot melodioiden soinnutukseen.

Terveisin, Jarkko

Melkoisen laaja alue, rajaisitko edes vähän kertomalla mistä musasta ois kyse?

Moi !
 
Helppo homma, kyse on yksinkertaisesti juuri siitä, mistä kirjoitin. Elikkä haluan käytännön ohjeet melodioiden soinnutukseen. Esimerkiksi laula joku sinulle ennestään tuntematon melodia, jonka juuri kuulit ensi kertaa ja kehitä siihen käypäisät soinnut säestykseksi.
 
Terveisin, Jarkko
 
No toi edelleenkin riippuu siitä mitä musaa olet tekemässä, saman melodian voi soinnuttaa älyttömän monella eri tavalla. Humpassa on eri soinnut kuin jazzissa, yleensä.

Moi !
 
Eipä ne tonaalisen länsimaisen musiikin harmonian periaatteet itseasiassa tahtilajista paljoakaan riipu. Bassokulun ja soinnutuksen pitää tietenkin olla jonkinlaisessa synkronissa. Humpan bassossahan soi peruksia ja kvinttejä. Unohdetaan basso tässä vaiheessa, kun lauluja kompataan usein skittalla.
 
Voisko puhua vain esim. satunnaisen iskelmän soinnutuksesta (harmonoinnista), kun melodiaääni tai jotkin satunnaisen tahdin sävelet tunnetaan, mutta progressiota l. sointukulkua ja komppia ei, kun on kyseessä outo melodia. Tässä ja nyt kiinostaa ainoastaan melodioiden ja yksittäisten äänien soinnutuksen periaatteet ei varsinaiset progresiot tai reaalisoinnut.
 
Luonnollisesti kunkin sävelen edellä olevat ja jäljenpänä tulevat äänet vaikuttavat hiukkasen valintaan, ettei hommasta tule kovin nykivää. Itseasiassa blokkisoitossa kiipparilla (soitetaan melodiaa soinnuilla) edesmenneet ja jälkeen tulevat sävelet eivät paljonkaan ratkaise sävelten harmonoinnissa. Urun blokkisoiton metodi lienee analoginen skittan sointusooloihin.
 
Terveisin, Jarkko

Nyt sinä Jarkko haukkasit paskaa...
Mr.Muzak yritti olla avulias mutta sinä sanoit kuvainnollisesti että tulipalo oli sekä sytytetty että sammutettu väärin.
 
Anna mennä vaan ihan omin avuin kun oot noin lahjakas. Korvalla vaan?
 
P.S Kuinka voit tietää noin paljon vertikaalisesta soinnutuksesta???

Me ei nyt jarkon kanssa ymmärretä toisiamme, ootko kenties klasari-miehiä? Ehkä joku toinen keksii mitä tässä ollaan tekemässä. Melodian voi edelleen soinnuttaa älyttömän montaa eri tapaa käyttäen joten en tiiä mistä kulmasta sä haluisit aloittaa.. Tarkoitatko nyt tilannetta jossa sointusoittimella soittaisit melodiaa siten että jokainen melodian ääni olisi soinnutettu itse melodian ollessa soinnun ylin ääni?

Voisko puhua vain esim. satunnaisen iskelmän soinnutuksesta (harmonoinnista), kun melodiaääni tai jotkin satunnaisen tahdin sävelet tunnetaan, mutta progressiota l. sointukulkua ja komppia ei, kun on kyseessä outo melodia. Tässä ja nyt kiinostaa ainoastaan melodioiden ja yksittäisten äänien soinnutuksen periaatteet ei varsinaiset progresiot tai reaalisoinnut.
 
Saattaa olla, että mä en oo tajunnut kysymystä ihan täysin (ymmärtääköhän kukaan), mutta kyllähän tota iskelmää kuitenkin yleensä ihan reaalisointupohjalta lähdetään soinnuttamaan. Oli soitin mikä hyvänsä. Jos sulla on selkeä tonaalinen melodia, niin kyllä se varmasti antaa suht selkeitä viitteitä soinnutuksen ja sävellajin suhteen. Ainakin dominantti- ja toonikatehojen osalta. Ja siitä on hyvä lähteä eteenpäin. Yhtä oikeaa soinnutusta ei varmasti löydy, vaan vaihtoehtoja on niin monta kuin on soinnuttajaa. Toisaalta tossa iskelmäosastolla toimii perustana yleensä ne vanhat ja hyväksi todetut sointukulut. Mausteita voi toki lisätä.
 
Ja kyllä musatyyli vaikuttaa soinnutukseen aika ratkaisevasti. Toistan edellistä kirjoittajaa: humppaan ei samoja sointuja kuin jazziin. Tässä vaan ei nyt tarkoiteta pelkästään tahtilajia, vaan musatyyliä noin niinku yleisesti.

Vaihtoehtoisia lähestymistapoja on ihan rajattomasti. Mitä haluat tehdä? Kolmisointurokkia, kirkkomusiikkia, progea, jazzia?

-Vapaa säestys ja improvisointi / Jyrki Tenni, Jasse Varpama
 
-Vapaa säestys 1 ja 2 / Seppo Hovi
 
Kirjoissa käsitellään mm. melodian soinnuttamista.

Btw. Biisin ja musiikkityylin tempo, syke, monimutkaisuus, ja jopa soittajien kokoonpano vaikuttavat soinnutukseen. Onko semmoinen asia tuttu kuin "sointurytmi"? Siis: miten usein ja miten isoja muutoksia soinnutuksessa tulee. Kuuntele biisien valmiissa sovituksissa olevia sointuvaihtoja nopealla tempolla: taa-taa-taaaaaa-taa-taa-taaaaaa-taa-taa-taa-taa-taa-taa-taaaaaaa. Vähän kuin jotain runomuotoja. Sointurytmiä voi naksautella eteenpäin pienilläkin sävelten siirtymisillä. Tai olla naksauttelematta, sekin on yksi konsti ja valinta.
 
Haluatko biisin menevän enemmän duurista vai mollista? Pitääkö olla ankeaa, iloista, alakuloista, menevää, hyökkäävää, ... ?

Mulla on automaattisoinnutusohjelma.
Siinä voi valita:
Kuinka usein sointu saa vaihtua
Kuinka monimutkaisia sointuja saa käyttää
Onko kauttasoinnut (slash-chordit) sallittuja
 
Samat ratkaisut joutuu tekemään, kun soinnuttaa itse!

Jeeees. Band in a Box tekee vielä sen melodiankin, niin ei tartte siitäkään sitten murehtia.
http://www.pgmusic.com/bandbox.htm

Moi !
 
Kiitos saamistani vastauksista !
 
Kysymys: Onko loogista menetelmää tai vaihtoehtoisia menetelmiä satunnaisen biisin soinnutukseen komppia varten ? Jos on niin, mitä asioita siinä tsekataan ja mitä toimenpiteitä tehdään tai mitä keinoja ja nalyysivälineitä käytetään oikeiden sointujen löytämiseksi ? Etsin siis älyllisiä keinoja kuulon, mutun ja luovuuden lisäksi.
 
Sori, tais aiemmin tulla kysytyksi hieman vaikeaselkoisesti monipiippuista asiaa, joten säädetään kysymystä. Älkää nyt heti kättelyssä polttako käämejänne, jos asia ei heti siltä istumalta aukea. Anteeksi, että joudun esittämään kysymykseni näin monisanaisesti, kun alkuperäiseen kysymykseeni on pyydetty selvennyksiä.
 
Kysymykseni juontaa juurensa urun blokkisoitosta. Pianolla soitetaan soinnut yleensä haja-asemassa, elikkä soinnun alapää soitetaan vasurilla eri oktaavissa kuin yläpää, joka soitetaan melodioineen yleensä oikealla handulla.
 
Jotkut seiskytluvun urkurit (esim. Klaus Wunderlicht) soittelivat blokkisoittoa soittamalla sormibassot vasurilla tai/ja yhtäaikaa jalkiolla ja melodian siihen sopivine sointuineen eri käännöksinä melodian alla oikealla räpylällä. He jopa tuplasivat soinun perussävelen niin, että melodiasävel oli soinnussa ylinnä ja alinna. Tyyli imitoi fonisektiota ja kuulostaa siniaaltourulla aika jämäkältä. Näinhän kovat pianistit ja kiipparistitkin soittelevat biisinsä.
 
Jos nyt pitää kehittää uunituoreeseen melodiaan komppaus ts. yksi tai kaksi sointua tahdille, niin eikö niitä pysty päättelemään melodiaäänien harmonoinnista (siis noista em. blokeista) tai jostakin muusta loogisesti. Onhan melodiaäänien ja komppisointujen niinkuin bassoäänenkin oltava tonaalisessa musiikissa sopusoinnussa toisiinsa. Tasaviritteisten soittimien sävellajit ovat analogisia keskenään. Niinpä mm. teoreettisissa keskustelussa puhutaan sointujen asteista niiden nimien ja sävellajien sijasta.
 
Edellisen pohjalta olisin kiitollinen yleispätevistä neuvoista ts. säännöistä biisien soinnutusten suhteen. Länsimainen musiikkihan niin kuin pentatoninenkin on paljolti loogista systeemiä. Ts. minua kiinnostaa se, mistä faktoista tai toimenpiteistä soinnutuksessa lähdetään liikkeelle, ja miten sopivat soinnut etsitään mahdollisimman tehokkaasti. Jos ne löytyvät joka säveleelle blokkisoitossa, niin kai ne jollain järkeen käyvällä menetelmällä löytyvät säestykseenkin.

Terveisin, Jarkko

Aha,no....
Se on niin että ensin on yleensä melodia joka itsessään ilmentää jonkin sortin moodia tai harmoniaa.Sen perusteella tota mainitsemaasi blokkihommaa voi stten lähteä tavoittelemaan.
Lyhytsanainen vastaus mutta toivottavasti selkeä.

Musta tuntuu vahvasti, että sulla menee harmonisointi- ja soinnutus -käsitteet sekaisin, kuten tuolla kitarapuolella jo uumoilin tästä samasta aiheesta.
 
"Blokkisoinnut" on käsittääkseni ahdasaseteltua sektionaalista harmonisointia. Sitä ei voi tehdä, ellei biisin soinnut ole tiedossa. Soinnutus -termi tarkoittaa sitä, että keksitään reaalisoinnut melodialle. Nämä kaksi asiaa on pidettävä erillään. Harmonisointi ilman reaalisointuja menee kaiketi kontrapunktin puolelle.
 
Sektionaalisuuden idis on se, että jos meillä on vaikka c melodiaäänenä, ja sointumerkkinä lukee C6, niin laitetaan soinnun äänet melodian alle sitä mukaa kun niitä sieltä löytyy, eli esim. (ylhäältä alas) c, a, g, e. Melodiaäänen voi aina tuplata oktaavia alempaa, mutta se ei hirveästi vaikuta kirjoitustapaan. Mutta tätä hommaa on aika vaikeeta selostaa pidemmälle ilman nuotti- ja soittoesimerkkiä.
 
Päästäiskö me tästä jotenkin eteenpäin?

Jos nyt pitää kehittää uunituoreeseen melodiaan komppaus ts. yksi tai kaksi sointua tahdille, niin eikö niitä pysty päättelemään melodiaäänien harmonoinnista (siis noista em. blokeista) tai jostakin muusta loogisesti. Onhan melodiaäänien ja komppisointujen niinkuin bassoäänenkin oltava tonaalisessa musiikissa sopusoinnussa toisiinsa. Tasaviritteisten soittimien sävellajit ovat analogisia keskenään. Niinpä mm. teoreettisissa keskustelussa puhutaan sointujen asteista niiden nimien ja sävellajien sijasta.
 
Kyllä mä edelleen luottaisin omaan korvaan. Vaihtoehtoja on kuitenkin niin paljon. Melodian sävellajista olis varmaan hyvä lähteä liikkeelle. Ja sen jälkeen lähtisin etsimään selkeitä paikkoja dominantti ja toonika soinnuille. Kyllä ne sieltä löytyy kun sitä melodiaa pyörittelee tarpeeksi.
 
Sitten tietysti kannattaa katsoa, että sointu toimii yhteen melodian kanssa (pitkä nuotti melodiassa on soinnun sävel tai lisäsävel). Esim. tahdin mittainen C-sointu ei välttämättä ole paras mahdollinen vaihtoehto tahdin mittaisen F-sävelen alle. Iskullisilla sävelillä on suurempi merkitys tässä. Ja nopeammissa sävelkuluissa tolla ei myöskään ole niin suurta merkitystä.
 
Kannattaa myös miettiä sinne harmoniaan loogisia kadensseja joilla on selkeä suunta ja taipumus purkautua johonkin (esim. Dm7 G7 C6).
 
Ja sitten katot vielä, että sointurytmi kuulostaa hyvältä.
 
Ehkä näistä on jotain apua perus soinnutukseen. Mun mielestä niitä blokkisointuja on parempi lähteä hakemaan kun alla on ensin jonkinlainen perusta.
 
Eli siis korva kauniiseen käteen ja kuuntelemaan sitä melodiaa.

Tässä mennään perse edellä puuhun jos aletaan suoraan yrittämään blokkisointuja joka melodiaääneen ennen kuin edes osataan kompata "aku-ankka"-soinnuilla. Järjestys on se (kuten täällä on jo mainittu) että määrität ensin sille melodialle ne sointutehot ja sen jälkeen alat muodostamaan blokkeja niiden sointutehojen perusteella.
 
Ja todellakin, tässä kohtaa vaadittaisiin nuottiesimerkkejä ennen kuin tätä aihetta pystyttäisiin käsittelemään edes jotenkin. Ts. jos pystyt saamaan esimerkkimelodiasi jotenkin jossakin muodossa meille näkyviin, niin voitaisiin jatkaa huomattavasti helpommin.

^
|
|
Asiaa. Tätä jeesaamista hankaloittaa toisaalta myös se, että Jarkolla ei ole terminologia aivan täysin hallussa. Nuottiesimerkin perusteella pystytään jeesaamaan ehkä tässä yksittäistapauksessa, mutta pidemmän päälle olisi järkevää tarttua noihin pariin em. kirjavinkkiin ja opiskella perusasiat kuntoon sitä kautta.
 
Tohtori Toonika -> Vapaa säestys ja improvisointi -> S. Hovi: Vapaa säestys 1&2

^
|
|
Asiaa. Tätä jeesaamista hankaloittaa toisaalta myös se, että Jarkolla ei ole terminologia aivan täysin hallussa. Nuottiesimerkin perusteella pystytään jeesaamaan ehkä tässä yksittäistapauksessa, mutta pidemmän päälle olisi järkevää tarttua noihin pariin em. kirjavinkkiin ja opiskella perusasiat kuntoon sitä kautta.
 
Tohtori Toonika -> Vapaa säestys ja improvisointi -> S. Hovi: Vapaa säestys 1&2
 
Juuri näin, ensin perusasiat kuntoon!
Jos haluaa oppia asiat kunnolla, niin teoria pitää hallita ja tietyt "musiikinsäännöt" ymmärtää, että asia valkenee.
Kun nämä asiat on selvillä huomaa kuinka "vapaata" ja luovaa musiikin teko voi olla, valmiita ohjelmia tms. oikoteitä ei kannata käyttää.