Kitarat: kitarakamat ›

Terve kaikille.
 
Elikkäs mielessä olisi uuden kitaran hankinta. Tuollainen budjettiluokan semihollow olisi se minkä ajattelin hankkia. Merkit ja mallit mistä olen kiinnostunut ovat Epiphonen Dot, Ibanezin AS73 tai Yamahan SA500. Tarkoitus olisi saada sellainen soitin, jolla luonnistuisi niin blues, kuin säröisempi musiikki.
 
Testikierrokselle olen menossa pikapuoliin, mutta kyselisin asiaan perehtyneiltä käyttökokemuksia juuri kyseisistä malleista. Mitä huonoja tai hyviä puolia noissa malleissa mahdollisesti on? Tarvitsevatko ne esim. mikkien tai virityskoneiston vaihtoa ym? Ylipäänsä tietoa noista malleista, mitä ei välttämättä löydy valmistajien sivuilta tai muulla tavalla kuin pitempiaikaisella käytöllä.
 
Sitten tämä kierto-ongelma, mikä lukemani mukaan ilmenee näissä puoliakustisissa kovemmilla voluumeilla soitettaessa. Luin Troy van Leeuwenin (QOTSA) haastattelun, missä hän kertoi laittaneensa vaahtomuovia (foam rubber) F-aukoista tiettyihin kohtiin kierron estämiseksi. Troy van Leeuwen: "There's good feedback and lame feedback. My 135 had a couple of lame spots, but I just cut up some foam rubber and stuffed it in the "F" holes. If you play while you’re shifting the foam around, you can hear where it needs to go.". Onko kukaan mahd. kokeillut kyseistä kikkaa ja ylipäätään toimiiko tuollainen?
 
Jos tähän asti jaksoit lukea, niin kiitokset kiinnostuksesta ja mahdollisista vastauksista jo etukäteen.

Itse olen tuota Dotia (eli Gibson ES-335 kopio) kokeillut musiikkiliikkeessä ja hintaansa nähden kitara vaikutti mainiolta. Luulen kyllä, että mikrofonien vaihto voisi olla ihan asiallinen ratkaisu, jos löytyy hieman ylimääräistä fyffeä.
Kyllä tuolla kitaralla soitat niin bluesia, kuin vaikka black metallia. Ibanezista ja Yamahasta taas en osaa sanoa mitään.
 
Ja mitä tulee kierto-ongelmaan, niin Dot ei kuulemani mukaan ole kova kiertämään suurillakaan volymeilla, koska siinä on sisäblokki ja koppa muutenkin ohut.
 
Kyllä kiertämisen eliminoimiseen löytyy varmasti parempiakin keinoja, kuin vaahtomuovin työntäminen kitaran sisälle.

Sitten tämä kierto-ongelma, mikä lukemani mukaan ilmenee näissä puoliakustisissa kovemmilla voluumeilla soitettaessa. Luin Troy van Leeuwenin (QOTSA) haastattelun, missä hän kertoi laittaneensa vaahtomuovia (foam rubber) F-aukoista tiettyihin kuolleisiin kohtiin. Troy van Leeuwen: "". Onko kukaan mahd. kokeillut kyseistä kikkaa ja toimiko se?
 
Muistelen lukeneeni useammankin nimekkään kitaristin tunkeneen kamaa pyyhkeistä lähtien puoliakustistensa sisään. BB King, Ted Nugent ...

Ja mitä tulee kierto-ongelmaan, niin Dot ei kuulemani mukaan ole kova kiertämään suurillakaan volymeilla, koska siinä on sisäblokki ja koppa muutenkin ohut.
 
Kyllä kiertämisen eliminoimiseen löytyy varmasti parempiakin keinoja, kuin vaahtomuovin työntäminen kitaran sisälle.
 
Juu, sinne voi tunkee sideharsovaippoja, t-paitoja ja vastaavia.. tai sitten täytyy olla siinä lavalla huolellisempi..
Ei vaites, on se vähän kiertoherkempi kuin lankku, toki, mutta onhan noilla soitettu ihan huippuvolyymeilläkin, esim. Alvin Lee..
Semiholloweija etupäässä ovat, omakohtaista kokemusta lähinnä meidän bändin kitaristin Epi Dotista, vanhasta Epi Casinosta, Ibanezin vanhoista AM- ja AS- sarjalaisista (paljon AM:mistä, vähän AS:sista) ja Yamahan siitä kalliista, onko se nyt SA-2000.. ja tietty Gibsonin ES-335:stä.
Jos jätetään kaks viimeistä pois, kysyjän tarkoittamalla hintahaarukalla, niin itsehän ryhtyisin katselemaan ebaysta jotain 80-lukulaista AS-Ibanezia. Toki nää uudemmatkin on ihan kitaroita kyllä mutta vanhemmat Japanissa tehdyt on mielestäni hipu parempisoundisia, voi toki johtua täysin siitä "sisään-soitostakin"
Jos kysyjä pitää paksummasta kaulaprofiilista, niin sitten ehkä Epipuhelin..Ibassa ja Epissä (näissä uusissa) samoin kuin Tokaissa on todennäköisesti sama rauta ja toteutus, koska samassa tehtaassa ainakin kahta noista tehdään.. :)
Tokait tosiaan ovat myös hyviä, ja hiukka eroa kaulaprofiilissa, ainakin hätäsesti kokeilemissani. Tuskin suurempi ihmekään tuo, sillä viime vuosina Epiphonen emoyhtiö on siirtänyt ko. merkin valmistusta Kiinaan..
Vielä toki kannattaa katsella josko löytyis Samickia, kokeilemani yksilö oli tosi hyvä..
Semiakustiset on vielä siitä "erinomaisia" että rakenteissa ja puun laadussa ei niitten kokoonpanossa voi suuremmin feikata, toisin kuin jollain umpi-värillä maalatussa lankussa..

Vielä toki kannattaa katsella josko löytyis Samickia, kokeilemani yksilö oli tosi hyvä..
 
Mulla on Samick SAB-650, joka on piakkoin myytävissä. Hintaluokka mainittujen soittimien tason alareunalla.
 
http://users.tkk.fi/~arintama/Samick_SAB-650/Samick_-_SAB650.jpg

Täältä löytyy keskustelua aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=113885&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=100829&o=0

Täältä löytyy keskustelua aiheesta:
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=113885&o=0
http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=15&t=100829&o=0
 
Kiitos linkkivinkeistä. Olen tosiaan haulla etsinyt tietoa noista eri vehkeistä sekä selannut tänäänkin kymmeniä sivuja keskusteluja läpi. Kuitenkin mainitsemani mallit ovat ne jotka kiinnostavat, niin ajattelin uudella keskustelulla saavani tietoa juuri näistä kyseisistä peleistä.
 
Tokaitakin ajattelin käydä kyllä kanssa testailemassa, mutta kun tuossa reilu vuosi takaperin hankin bassoa ja kävin vertailemassa eri pelejä, niin suurin osa Tokain bassoista oli viimeistelyn osalta aikasta huttua. Oli oksaa ja lakkaus vähän niin ja näin ym. Liekö sitten sattunut käteeni vain sattumalta huonoja yksilöitä? Epiin silloin lopulta päädyin. Olen kyllä kuullut paljon hyvääkin Tokaista, siis kitaroista. Onko Tokailla niin, että jotkut tietyn ajanjakson kitarat ovat kuraa ja taas esim. uusi tuotanto parempaa?
 
Samick on merkkinä aika tuntematon, koska ainoat mitä olen joskus päässyt testailemaan ovat olleet todellakin niitä halvimpia kitaroita ja aivan karmeita kitaroita siis.
 
Tarkennusta vielä, että jos on jotain vastaavia vehkeitä, niin niissä ei olisi tuota tremoloa, vaan tuollainen stop-bar-tyyppinen ratkaisu.

Epiin silloin lopulta päädyin. Olen kyllä kuullut paljon hyvääkin Tokaista, siis kitaroista. Onko Tokailla niin, että jotkut tietyn ajanjakson kitarat ovat kuraa ja taas esim. uusi tuotanto parempaa?
 
Itse noista katselisin vanhempaa tuotantoa. Kummallakin merkillä on samansuuntainen kehityskulku, eli tuotantoa on kokoajan siirrettty sinne missä se on mahdollisimman halpaa ja kustannustehokasta. Myös materiaalit pyritään saamaan aina vaan halvemmalla. Hyviä yksilöitä katsastelisin käytetyistä.

Kävin tuossa musiikkiliikkessä jotain Tokain tommosta testaamassa. En muista mallia, mutta hinta oli jotain 600€ ja vähän ehkä allekkin. Erittäin mukava peli ja hyvä saundi.

Tais olla Yamaha AES1500 OST semihollow mitä testailin parillaki kerralla Musiikkikullaksella. Aivan ihana kitara, kaula oli mun händylle täydellinen ja muutenki mukava kokemus. Itellä tekee aina välillä kans mieli jotai tommosta, mut saa nähä. Ibanezilla näyttäs olevan kivan näkösiä ja siedettävän hintasia

Kannattaa käydä Levytukussa testaamassa noita Ibanezin Artcore mallin kitaroita. Ne on aika hyviä hinnan ja laadun suhteen. Esim AS83.

Kiertoa voit koettaa saada kuriin myös valmistamalla F-aukkojen päälle ne peittävät "levyt".
 
Tässä joku valmisversiokin aiheesta, tosin ilmeisesti solumuovityyppisestä materiaalista.
 
http://www.dougsplugs.com/
 
Noilla levyilla tarkoitin esim polykarbonaatista valmistettuja F-aukon muotoisia suojia, jotka kiinnitetään niin, et sisäpuolelle tulee toinen kappale, joka käännetään poikittain ja sit ruuvi kiristetään niistä molemmista läpi.
 
Kuitenkin minun mielestä kannattaa harkita "sammuttaako" kannen soinnin tuollaisilla virityksillä, vai soittaako sen sikasärömusiikin sitten ihan jollakin muulla vehkeellä.
 
Ja kannattaa huomioida sitten se fyllinkien tunkeminen sinne sisälle, että pidemmän päälle saattaa esim sähkövikaa ilmetä. Kun ne sisäsähköhilppeet ei ole tarkoitettu liikuteltavaksi, niinkun niille käy jos sinne tungetaan millon mitäkin ja välillä pois..
 
En sitten tiedä onko tuossa hintaluokassa vielä sitä vaihtoehtoa, mitä esimerkiksi Gretch tarjoaa, että f-aukot olisi vain maalattu kanteen.

Samick omalla nimellään voi olla tuntematon, mutta silti sanoisin, että tälläkin palstalla on tietämättään moni soittanu Samick-tehtaitten soittimella..
 
Aivan. Muistin juuri, että ensimmäinen vahvistimeni, joka vieläkin on tallella jossain, oli Hohnerin Rockwood 10-wattinen. Se oli Samickin tekemä. Sattuu tällä hetkellä olemaan kotirämpyttelyyn kaverilta lainassa tismalleen samanlainen Samickin oma kombo. Hyvä peli... HEH... Missäköhän noita Samickin kitaroita saattaisi täällä helsingin seudulla tavata, jos ihan piruutttain kävisi sitäkin testailemassa? Siis mikä liike niitä myy vai myykö mikään?
 
Tokaista sitä, että olen tosiaan kuullut kehuja 80-luvun kitaroista. Sieltä saattaa siis löytyä ihan todellisia helmiäkin? Epiphone, Yamaha ja Ibanez kiinnostaa sen takia Tokaita enemmän, koska niissähän on sitä omaakin muotoilua mukana. Vähän sitä persoonallisuutta siis. Korjatkaa jos olen väärässä, mutta eikö nuo Tokait ole muotoilultaan kuin Gibsonit. Ainakin noita kuvia vertailemalla näyttää olevan hyvin yks yhteen.
 
Tais olla Yamaha AES1500 OST semihollow mitä testailin parillaki kerralla Musiikkikullaksella. Aivan ihana kitara, kaula oli mun händylle täydellinen ja muutenki mukava kokemus.
 
Nättihän tuo on, mutta hinta menee vähän jo yli. Pääinstrumenttinani on nykyään basso, jota olen bändissä kohta kaksi vuotta soitellut. Tuota kitaraa käytän lähinnä säveltämiseen ja itsekseni soitteluun, joten minulle riittänee tuollainen noin 500 euron peli. 14 vuotta olen Kramerin 610:llä pärjännyt. Senkin ostin aikoinani 2000 markalla ja loistokaveri, joka ollut monessa mukana.
 
Vielä tuosta kierron ehkäisemisestä solukumilla ym. tavoilla. En ole siis itse ajatellut tuollaisia virityksiä lähteä tekemään. Asia vain kiinnostaa minua teorian tasolla. Varsinkin kun jotkut isotkin tähdet, joilla varmasti olisi varaa laitattaa kitaransa liikkeissä, mieluummin itse sen tekevät ja kotikonstein. Ja tosiaan sen toimivuus ja haitat kiinnostaa, mistä tässä onkin tullut jo hyviä pointteja.

Tarkoitus olisi saada sellainen soitin, jolla luonnistuisi niin blues, kuin säröisempi musiikki.

 
Kas kun sattui, minulla omassa kuvassa myynnissä oleva semi-hollow jolla taittuu niin pluus kuin runttukin. Pienikoppainen, mahonkirunko ja jyrsitty vaahterakansi (eli ei viilu). Oikein kiva peli, en oikein tiedä miksi olen myymässä edes, jotain uutta pitää vaan saada.
 
Ai niin, kiertoherkkyys, kyllähän se hrkemmin lähtee kiertämään mutta ei kiusaksi asti. Mukavia naukasuja saa aikaiseksi...
 
-SURf

SURfille kiitos vinkistä. Yrittää kannattaa aina, mutta tuo ei ole kuitenkaan ihan sellainen mitä haen. Haen muotoilulta tuollaista iso-G:n Dotin bodyllä varustettua kitaraa. Ja väritoiveena olisi sellainen sopivan neutraali musta tai punainen. Tykkään toki bursteista ja natuista, mutta tällä haavaa mieluiten joko tuollainen musta tai punainen.

Terveterve!
Mulla on Washburnin HB-35 ja on perkeleen mukava kitara, mikit on ok, hieman kuumemmat kun esin Duncanin 59:sit. ja virityskoneisto mukavimpia mitä olen käyttänyt. Kiertoa oli aikoinaan jonkunverran vaikka onkin tuo blokki sisällä, tungin kopat täyteen vanhoja sukkia. saundi muuttui jonkun verran mutta minun tapauksessa parempaan suuntaan, eikä kierrä enää. Toki kiertoongelmat voi eliminoida aika hyvin vaikka vahvistimen sijoitamisella suhteessa kitaraan, mutta keikoilla ei aina ole tätä mahdollisuutta..
rokrok

Omien kokemuksien perusteella Ibanez AS73 on parempi kuin Dot. Viimeistely on huomattavasti parempi; nauhat ei törrötä ulos, eikä maalia ole mennyt listoille etc. Olen testannut 2 eri kappaletta Epin Dottia ja kumpikaan ei oikein iskenyt (liekö huonoja yksilöitä sitten?) ja kahta kappaletta Iban AS73:sta. Tosin Dottia olen kokeillut vain unpluggedina kun ei tuon viimeistelyn perusteella ollut enää intressejä kokeilla. Joskus pitäisi vielä ihan kunnolla kokeilla rauhassa, mutta ei tuotakaan ole näkynyt kaupoissa.
 
Minulla mahdollisesti olisi jo AS73, mutta kyllä se pitää olla Cherry Red jos ES-335:n hankin. Ei sillä, että tuo sunburst ei olisi hieno. Tokai on kyllä varteenotetava vaihtoehto itselleni siinä vaiheessa kun 335 GAS iskee.

Itellä on Samick san-450 viininpunasena, Gibson 335-kopio. Ohjehinta oli 2450mk, eli n.400e nykyrahaa. Hinta/laatusuhde on *erittäin* hyvä. Tallamikrofonin olen vaihtanut (DiMarzio PAF classic) ja yhden potentiometrin olen joutunut vaihtamaan, hyvin on kitara toiminut. Jos törmäät tälläseen, kannattaa ehdottomasti kokeilla.
 
Suunnitelmissa olisi mikrofonien vaihtaminen P90 -tyylisiin ja mastervolumen ymppääminen... jahka saa rahat kasaan... ja rohkeutta alkaa porailemaan reikää kanteen.

http://www.matsumoku.org/models/ari … iamond/78_aria-diamond_pg2.jpg.html
 
Noista siitä EA200 mallista on. Hyvä peli.
 
Tietenkin, kun vehje on valmistettu 1977, kulumia on, varsinkin kaulassa, mutt ei ne soittoa haittaa. Virittimistäkään ei löydy yhtään klappia, vaikka alkuperäiset (luultavammin) onkin.
 
Erästä toista onnesti, sai tommosen 1990-luvun lopussa, ilman mitään "hei, mutt se on tehty Japanissa, se on vintage !" hypetystä, vähän yli tuhannella markalla.