Media ja viihde ›

Rautee kirkkonummella? Kiprun polvet? Turkuhalli kasvaa? TPS liekeissä? Lue lisää alta.
 
Manageri-septimi saaga jatkuu. Raporttia kahdesta aikaisemmasta kaudesta voit lukea ketjun neljänneltä sivulta. Tällä kertaa luvassa kausi numero kolme.
 
Neljäs kausi luvassa sitten joskus.
 
----------------------
 
KOLMAS KAUSI
 
Markkinatalous.
 
Pelaajamarkkinoilla on ollut hyvin hyvin vilkasta. Ensinnäkin joukkueesta lähteneitä runkopelaajia: Antti Aalto, Juuso Akkanen, Mika Alatalo, Vesa Kulmala, Kai Nurminen, Juho Santanen, Tomi Sykkö. Nurminen siirtyi joukkueeseen apuvalmentajaksi. Muut saavat etsiä itselleen uuden joukkueen.
 
Sisään on myös tullut pelaajia roppakaupalla. Puolustusta vahvistamaan ilmestyivät (suht pienillä sopimuksilla) viime kaudella joukkueissaan onnistuneet Antti Bruum (Rauman Lukko, 27v) sekä Miika Huczkowski (Jyp, 24v). Varsinkin Huchkowskilta odotan paljon. Bruum on enemmänkin täydennysmies.
 
Jari Kauppila suostui kun suostuikin palkkansa alennukseen ja sai jäädä joukkueeseen. Aaltokin suostui, mutta pidin palkkaa silti liian isona. Aallon paikkaajaksi hankin vapailta markkinoilta edellisen kauden ruotsissa pelanneen Petri Pakaslahden (31v). Ei Pakaslahtikaan ihan halpa ollut, mutta tuli jonkin verran edullisemmaksi mitä Aalto olisi ollut. Lisäksi joukkoon iloiseen liittyi vapailta markkinoilta HIFK:sta tuttu Lennart Petrell (23v) sekä hyvin mielenkiintoinen Jaka Avgustincic (30v). Avgustincic pelasi kaksi edellistä kautta Kuopiossa, jossa seuran tasoon nähden kertyi varsin mukavat tehot. Molemmat olivat melkoisen edukkaita tapauksia. Myös Joni Puurula jatkaa näillä näkymin joukkueessa, sillä uusi sopimus saatiin sorvattua ja Puurula tyytyi lähes nälkäpalkkaan.
 
Jotain joukkueesta silti puuttuu yhä, nimittäin Kai Nurmisen paikkaaja ykköskentän maalipyssynä. Olin pitkään Niklas Hagmannin kintereillä, mutta lopulta mies teki hieman omaa tarjoustani rahakkaamman sopimuksen Saksaan. Varsinaista ykkössentteriäkään ei lopulta haaviin tarttunut, sillä Pakaslahdelta tuskin voi hirveitä odottaa.
 
Jos Vahalahti ottaa paikkansa ykköskentästä ja joukkue pystyy muutenkin latomaan riittävästi häkkejä alkukauden peleissä, niin ainakin suurinpiirtein näillä todennäköisesti mennään. Periaatteessa budjetissa saattaisi hyvällä tahdolla löytyä tilaa yhdelle kovan profiilin hyökkääjälle. Tai kahdelle hieman pienemmän profiilin.
 
Budejetti tykkäisi myös, jos saisin ulostettua Pikkaraisen, joka ei taida mahtua enää pelaavaan kokoonpanoon sekä kalliin Mikko Luoman, joka myös alkaa olla aika turha mies. Toistaiseksi kukaan ei kuitenkaan ole ollut kiinnostunut Luomasta tai Pikkaraisesta. Myös Rautee on kaupittelu-uhan alla. Daniel Widing on kesän aikana ollut haluttua kamaa ja ruotsista on tullut varteenotettavia tarjouksia. Satatuhatta on tarjottu, mutta haluan kaksi.
 
Ja mitä sitten tapahtuikaan?
 
Ensimmäinen liigapeli häämöttää kuukauden päässä ja ensimmäiset harjoituspelit on pelattu. Voitin toista kertaa peräkkäin jo perinteiseksi muodostuneen pikku turnaukseni. Tällä kertaa se pelattiin Cup-muotoisena neljän joukkueen kesken ja selkäänsä minulta saivat niin Lukko kuin Ässätkin.
Pelaajamarkkinoilta kuuluu kummia. Tulin hankkineeksi kuin ohimennen Niko Kapasen ykköskentän oikeaan laitaan. Tarvittaessa kapanen pärjää myös keskushyökkääjänä. Kalliiksi tuli, mutta Jokerit, Kärpät, Espoo ja HIFK maksaa tietyille pelaajilleen yli tuplasti sen kuin minä Kapaselle. Tietty pelko on kuitenkin puserossa, että kapanen ei ole se messias, joka hän "oikean elämän" kokemusten mukaan voisi olla.
 
Tuon harjoitusturnauksen perusteella mitään pelättävää ei ole. Kapanen nakutti kahdessa ottelussa tehot 1+4. Ykköskenttä WIding - Kauppila - Kapanen nakutti yhteensä 12 tehopistettä kahdessa ottelussa. Hyvältä näyttää.
 
Pikkarainen ja Luomakin löysivät ottajansa ja palkkamenoja säästyi liki 150 kiloeuroa. Kumpikaan ei enää mahtunut pelaavaan kokoonpanoon. Tällä hetkellä joukkue kaipaa ainakin yhtä pakkia, jonka uskaltaa heittää kehiin ilman, että tuloksena on väistämättä katastrofi. Nyt joukkueesta löytyy 7 tälläistä pakkia, mutta loukkaantumisten varalta reserviä pitäisi olla. Hyökkäys on hieman auki, pitää katsella keiden peli loksahtelee runkosarjan alussa kohdilleen ja kenen ei. Ykkösmaalivahtikin saattaa olla hakusessa. Uutta rapartointia joukkueen sisäisen harjoitusleirin jälkeen.
 
Joukkueen sisäinen 8-päiväinen harjoitusleiri on nyt sitten ohi. Harjoitusleirillä joukkue jaetaan kahteen tasaväkiseen ryhmään, jotka pelaavat toisiaan vastaan 4 ottelua. Leirille ilmestyi myös sekalainen joukko ulkomaaneläviä esittelemään taitojaan joukkueeseen pääsyä silmälläpitäen.
 
Kaksi pelaajaa nousi leirillä ylitse muiden ja molemmat olivat melkoisia yllätyksiä. Ensinnäkin Lauri Korpikoski dominoi, alisti ja nöyryytti. Mies hakkasi neljässä pelissä 6 maalia ja neljä syöttöpistettä, voittaen pistepörssin neljän paunan turvin.
 
Toisekseen 17 vuotias Miika Savolainen vei maalivahtien tilastot itselleen. Puurulan torjuntaprosentti oli 85,7%, Lehdon 86,8% ja Savolaisen 93,3. Ehkä tilastoharha, mutta myös maalivahtivalmentaja Urpo Ylönen kehui miestä leirin jälkeen.
 
Kolmas mukava yllätys löytyy katselemalla 17 vuotiaan Antsujussi (hehheh) Anttilan pistesaalista. Mies teki tehot 2+3 ollen pistepörssin viides. Tämä tarkoittanee sitä, että miehen uskaltaa nostaa ilman pelkoa pelaavaan kokoonpanoon jos joku loukkaantuu tai pelaa muuten vain huonosti. Anttila on hämännyt minua jo kauden verran, sillä mies rankattiin 68. lupaavimmaksi NHL varausta odottelevaksi junioripelaajaksi koko maailmassa. Toisaalta yksikään oma scouttini ei suostu näkemään miehellä valoisaa tulevaisuutta. Tyypin sopimus kattaa myös seuraavan kauden.
Myös herra nimeltä Dusan Cerny, 19 vuotias tsekki alkaa näyttää jääkiekkoilijalta. Mies oli yksi ensimmäisistä hankinnoistani ja 2 vuotta on kulunut juniorijoukkueen riveissä. Scouttini laulavat hoosiannaa jo miehen nimen kuullessaan. Ehkäpä tässä toinen mies, jolle löytyy peliaikaa myös edustuskokoonpanossa.
Neljäskin juniori alkaa olla vähitellen edustuskunnossa. Valtteri Skyttä oli myös yksi ensimmäisistä hankinnoistani. Kaksi kautta on kulunut junioreissa hurjin tehoin. 50 ottelua ja 77 tehopistettä. Mies pelasi jo viime kaudella 20 ottelua edustuspaidassa, tosin hyvin vaatimattomin tuloksin.
 
Riveistä löytyy myös Petteri Peltonen, lupaava 17 vuotias turkulaissyntyinen, tosin Lukon junioreista hankittu puolustaja. Hän ei harjoitusleirillä loistanut, mutta kuuluu ehdottomasti tulevaisuuden nimiin. Peltonen kuuluu myös junnumaajoukkueen rinkiin.
 
Yksikään leirille ilmestyneistä ulkopuolisista pelaajista ei vakuuttanut.
 
Sivuhuomiona voisi sanoa, että liigaan on ilmestynyt pari todella vaarallisen oloista pelaajaa. Ikävä kyllä vieläpä kaikkein kovinpiin kilpailijoihin. Ensinnäkin HIFK hankki Brian Boucherin, 30 vuotiaan ex-nhl maalivahti. Mies vaikuttaa pelottavan hyvältä. Toisekseen Jokerit hankki Ales Kotalikin, 27 vuotiaan entisen nhl-hyökkääjän. Molemmille 350 kiloeuroa kaudessa. Toisaalta jokereiden viime kauden hirmuinen ykköskenttä on karannut maailmalle. Jokereihin on ilmestynyt myös Chris Gratton, NHL:stä tuttu jättiläismäinen keskushyökkääjä. Jokereissa viime kaudella hirmuiset tehot takonut takonut Andy Hilbert, joka taitaa olla myös liigan kovapalkkaisin pelaaja vaikuttaa nykyään HIFK:n riveissä.
 
Runkosarja alkaa
 
10 peliä pelattu. Varsin mielenkiintoista on ollut. Kausi alkoi vaatimattomasti etukäteen kovimpia joukkueita, Jokereita ja Kärppiä vastaan. Molemmista voitto, samoin kolmessa seuraavasta pelistä. Sitten Vahalahden nivuset paukkuivat ja mies 3 viikon pakkolevolle. Kolme seuraavaa peliä menivät rangaistuslaukauksiin saakka. Kahdesta ensimmäisestä voitto ja sitten tappio. Lopulta yhdeksännessä pelissä tuli 4-1 turpiin.
 
Lievää laskusuhdannetta lukuunottamatta tulokset ovat siis ainakin periaatteessa aivan mahtavat. Mutta mutta. Ongelma on ollut se, että en varsinaisesti ole hallinnut suvereenisti yhtäkään peliä. Hyökkääjät ovat takoneet paikoista maalit aivan hirmuisen tehokkaasti. Viime kaudella puolustus piti vastustajan herrat paremmin aisoissa. Saattaa käydä niin että joudun tekemään perusteellisia muutoksia joukkueen taktiikkaan. Katsellaan nyt kuitenkin vielä vähän aikaa ennen kuin ruvetaan kaivamaan fläppitaulua esille, sillä olen kuitenkin taulukon kakkosena.
 
Joulukuu on toivoa täynnä?
 
Runkosarja on aika tarkalleen puoliksi täynnä ja puoliksi tyhjä. TPS majailee liigassa viidentenä, mutta kärjessä on äärimmäisen tasaista. Olen pelannut pelin HPK:ta ja HIFK:ta vähemmän. Jos otan tuosta ottelusta voiton, niin hupskeikkaa olen sarjassa kolmantena. Kärkeen on nyt matkaa 7 pistettä. Joukkueestani on yksi pelaaja ollut yli muiden: Jari Kauppila. 26 peliä, 13 maalia ja 21 syöttöpistettä. Miehellä on jo nyt enemmän pisteitä kuin koko viime kauden aikana kertyi. Slovakilaituri on joukkueen sisäisessä pistepörssissä kakkosena 21:llä pisteellään. Myös Jämtin ja Kapanen ovat 21:n pisteen miehiä. Kapanen on kuitenkin ollut jonkinasteinen pettymys palkkaansa ja ennakko-odotuksiin nähden.
 
Muitakin epäonnistujia joukkueesta löytyy runsain mitoin. Daniel Widingiltä odotin paljon mutta, verkot eivät ole pullistuneet vastustajan päädyssä aivan odotettuun tahtiin. Huonosti hän ei varsinaisesti ole pelannut. Varsinaisia pettymyksiä ovat olleet (kallis) Petri Pakaslahti, (kallis) Antti Hulkkonen, Jaka Avgustincic, Mikko Rautee sekä Antti Bruum.
 
Rautee, Bruum ja Avgustincic ovat mahdollisesti lähdössä joukkueesta. Myös maalivahtipeli on tökkinyt. Puurula on viimein syrjäytetty pelaavasta kokoonpanosta ja mies pääsi myyntilistalle. Vasta 17 vuotias Miika Savolainen on on pelannut viimeiset kaksi peliä aloittavana vahtina Mika Lehdon hävittyä henkilökohtaisesti pari ottelua putkeen. Lehto 22 peliä, torjuntaprosentti 90,9. Savolainen 4 peliä, torjuntaprosentti 93,5. Koin jo kolmannen merkittävän kolauksen siirtomarkkinoilla maalivahtien osalta (ensimmäiset olivat Jani Hurmeen sössiminen HPK:lle ja Miika Wiikmannin siirtyminen NHL:n ennen ensimmäistäkään peliä TPS:n paidassa) kun Frankfurt Lions vei nhl:stä kenkää saaneen Antero Niittymäen aivan nokkani edestä. En tajua miksi Niittymäki ylipäätään palasi eurooppaan, sillä NHL:ssä pelit olivat sujuneet hyvin ja vastuuta löytynyt. 27 vuotias TPS-taustainen Niittymäki olisi ollut täydellinen ratkaisu maalivahtiongelmiini.
 
Tässä on nyt 2 kuukautta tehokasta kaupankäyntiaikaa jäljellä ja uskon että joukkue elää jonkinverran ennen helmikuuta.
 
Tipaton tammikuu
 
Joulukuu sujui pelillisessä mielessä vallan mainiosti. TPS-majailee tällä hetkellä sarjassa kakkosena, pisteen päässä Bluesista. Viimeaikaisiin päänahkoihin kuuluvat mm. Jokerit ja HPK, jotka molemmat saivat komeasti selkäänsä. Mika Lehto on ottanut jälleen paikkansa ykkösmaalivahtina, sillä Savolainen onnistui kämmäämään pari ottelua.
 
Mikko Rautee lähti loppukaudeksi Kirkkonummelle lainaan. Narvanmaa on nykyään Kirkkonummen manageri ja mies lupasi maksaa Rauteen loppukauden palkan kokonaisuudessaan. Rauteelle ei enää järkevää pelipaikkaa löytynyt kun nostin Skytän junioreista edustusjoukkueeseen. Ei Skyttäkään mikään valontuoja ole, vaikka on nakutellut pari viimekautta junioreissa pari pistettä per ottelu keskiarvolla. Rautee oli kuitenkin huono. Pisteistä ei niin väliä, mutta jostain syytä omissa paukkui aina Rauteen surffatessa kentälle.
 
Siirtomarkkinoilla olin pitkään myös NHL:ssä pelipaikatta jääneen Jani Ridan perässä. Mies meni lopulta kuitenkin Davosiin. Rita olisi halunnut tehdä yksivuotisen sopimuksen, mutta tarjosin kahta. Olisi ehkä pitänyt suostua vain, sillä lopulta Davos sai miehen tuplasti sillä vuosipalkalla mitä itse tarjosin. Rita olisi ollut lähes täydellinen, tosin hieman kalliimman puolinen kolmoskentän raataja. Avgustincic olisi Ridan myötä saanut etsiä itselleen uuden joukkueen. Avgustincicille ei ole löytynyt millään sopivaa roolia joukkueesta ja mies jumittaa tällä hetkellä pienellä peliajalla Skytän johtamassa neloskentässä yhdessä Matti Ahon kanssa.
 
Sebastian Sulku mursi sormensa ja on pari viikkoa saikulla. Juuri tällä hetkellä tuntuu siltä, että joukkueeseen saattaa vielä liittyä "Rita2" sekä mahdollisesti yksi puolustaja. Avgustincic ja Antti Bruun ovat liipasimella. Ensi kesäksi markkinoille näyttäisi tulevan hyvinkin mielenkiintoisia nimiä. Mielenkiintoisena detaljina voisi mainita, että Turkuhallia ollaan näemmän laajentamassa minun tietämättäni. Helmikuussa näyttäisi tulevan valmista. Nopeasti ajateltuna tämä tarkoittaa sitä, että ylimääräistä rahaa saattaa kilahtaa käytetettäväksi.
 
ISS:n mid-season rankingit muuten saapuivat. Näyttää aika mielenkiintoiselta. Miika Savolainen 33. Petteri Peltonen 51. Antsujussi Anttila 69.
 
Ja niin pois päin
 
Runkosarjaa on nyt 10 ottelua jäljellä ja taistelu asetelmista playoffeihin vain kiihtyy. TPS on sarjassa kolmantena, mutta erot ovat minimaalisen pieniä ja 6 pisteen otteluita on edessä. Runkosarjan voittaja saa vastaan rupusakin sääläreistä, mutta jo kolmanneksi jäänyt voi saada vastaansa todellisen killerijoukkueen ryhmästä Kärpät, Blues, TPS, Jokerit, HPK, HIFK. Lopuksi voisi kehaista, että käväisin jo muutamaan otteeseen paalupaikalla haistelemassa miltä runkosarjan ykkös-sija tuoksahtaa.
 
Siirtojara on jo todella lähellä ja ainakin omalta osaltani joukkue on nyt lyöty lukkoon. Yhtä poikkeusta lukuunottamatta, sillä Kari Kaltolle on vielä tarjous vetämässä, mutta sillä nyt ei ole loppujenlopuksi suurta väliä, sillä mies olisi lähinnä varamiehenä. Sitten viime raportin joukkueeseen on liittynyt 3 miestä. Puolustajat Ilkka Vaarasuo ja Juha Alen tulivat try-outille vapailta markkinoilta ja saivat molemmat sopimuksen loppukaudeksi. Molemmille laitettiin soppariin vielä joukkueen optio jatkokaudesta, jos vaikka sattuisivat pelaamaan todella hyvin. Lisäksi lupaava 17 vuotias puolustaja, Kalle Nieminen tuli porista nimellistä siirtokorvausta vastaan. Miehelle laitettiin hyvin vaatimaton kahden vuoden soppari ja lähetettiin junioriseuraan korkoa kasvamaan. Jotain miehen potentiaalista varmasti kertoo se, että mies sai ässien edustusjoukkueessa runsaasti peliaikaa ja pisteitäkin oli kertynyt kivasti. Ässät tosin majailevat liiga-jumbona, eikä mies omaan puolustukseeni vielä mahdu. Todella lupaavaa on se, että vaikka mies pelasikin maan paskimmassa joukkueessa, näytti tehotilasto plussaa.
 
Joukkue on terve. Kiprusoff joutui pitämään pienen huilin, mutta on jo täydessä iskussa. Sulkukin on saanut sormensa kuntoon. Lopuksi tieto, että Kalto hylkäsi tarjoukseni ja lähti Kalpaan neppailemaan. Seuraavassa raportissa runkosarjan lopullinen tilanne ja pientä analyysia.
 
4.sija
 
Runkosarja päättyi. Tuloksena 110 pistettä ja neljäs sija. Loppukaudesta jouduin painiskelemaan pienten puolustuksellisten probleemien kanssa. Ensinnäkin Vaarasuon ja Alenin ilmestyttyä pukukoppiin Antti Bruun veti herneen totaalisesti nenäänsä. Mies jäi kiukuttelulomalle ilman lupaa. Lisäksi Kiprusoff (taas) ja Hulkkonen onnistuivat telomaan itsensä parin viikon pakkolomalle. Pari helppoa tappiota ja runkosarjan voitto lipsui käsistä. Hulkin ja Kiprun saatua itsensä kondikseen peli alkoi taas rullaamaan ja voittoja alkoi tippua kuin liukuhihnalta.
 
Runkosarjan viimeinen kierros oli todella mielenkiintoinen asetelmiltaan. Kohtasin kyseisessä pelissä HIFK:n. Asetelma oli selvä Voitto ja saan vastaani HPK:n, tappio ja 3 pistettä helsinkiin nostaisi HIFK:n turenkilaisten ohi ja HIFK astelisi pudotuspeleissä vastaan. Olisin ottanut miljoona kertaa mielummin HPK:n vastaani. HIFK on ollut koko kauden todella kova pala ja kappas kappas, kyllähän ne sen viimeisen pelin voittivat. Pudotuspelien ensimmäisellä kierroksella vastaan luistelee siis helsingin ifk.
 
Runkosarjan päättyessä TPS on päästettyjen maalien tilastossa ykkönen. Tehtyjen maalien tilastossa irtosi 7:s sija. Viime kauden vastaavat lukemat taisivat olla 4 ja 6. Viime kauden surkea ylivoimaprosentti nousi mukavaan lukuun 21,2%.
 
Jari Kauppila oli lopulta joukkueen kuningas ja samalla melkoinen yllättäjä. Mies nimittäin nakutti enemmän pisteitä kuin kahdella edellisellä kaudella yhteensä. 28+41=69
Sisäisen pistepörssin kakkonen oli - tämäkin mukava yllätys - Slovakilaituri. Olin kesällä vaikka valmis hieman maksamaan, jotta saisin miehen ulos joukkueesta. Mies tuplasi viimekauden pistepottinsa. Andreas Jämtin oli pistpörssin kolmonen.
 
Lopulta vielä tilastot kauden aikaisemmista HIFK matseista. Kaksi tappiota, yksi voitto, yksi tasuri. Maaliero ifkille 13-9.
 
Playoff, ensimmäinen kierros
 
Taisto on lakannut 6:nen osaottelun jälkeen. HIFK antoi mahtavan vastuksen, mutta lopulta TPS vei sarjan 4-2. Jotain sarjan tasaisuudesta kertoo varmasti se, että peräti 3 ottelua venyi jatkoajalle! Välillä näytti jo siltä, että HIFK:n ykköskenttä on täysin pysäyttämätön, mutta onneksi oma ykköseni vastasi huutoon ja takoi tarvittavan määrän maaleja.
 
Ykköskenttä Widing - Kauppila - Jämtin nakutti 6:ssa ottelussa yhteensä 18 tehopistettä ja vastasi lähes puolesta joukkueen maaleista. Lisäksi kakkoskentän keskellä häärivä Niko Kapanen pystyi pitämään tasonsa tiukassa paikassa nakuttaen tehot 2+3. Iloisimmasta yllätyksestä vastasi kuitenkin Ville Vahalahti, joka kauttaaltan huonon runkosarjan jälkeen on innostunut pelaamaan ja on tehoilla 4+3 paras pistemieheni yhdessä Widingin kanssa. Lisäksi puolustajat Juha Alen sekä Antti Hulkkonen nostivat tasoaan roimasti.
 
Pettymyksiäkin mahtuu joukkoon. Ensinnäkin Kiprusoffin kunto alkaa pettää, eikä mies ehdi palautua kunnon iskuun tiukoissa sarjoissa. Myös maalivahti Mika Lehdon kunto arveluttaa pahasti. Mies oli aivan zippi viisieräisen HIFK ottelun jälkeen ja jouduin peluuttamaan 17 vuotiasta Miika Savolaista yhden ottelun. Savolainen ei aivan onnistunut ja HIFK vei ottelun jatkoajalla 3-4, vaikka tilastollisesti hallitsin ottelua. Onneksi Lehto näyttää kaikesta huolimatta pelaavan varsin varmaa perushyvää peliä. Lisäksi tarkeä roolipelaaja Lennart Petrell onnistui telomaan itsensä harjoituksissa parin viikon sairaslomalle. Petrellin menetys on kova pala, sillä neloskentän/junnujoukkueen kaverit Korpikoski, Skyttä, Avgustencic, Anttila ovat kaikki "mitä vähemmän joutuu peluuttamaan, sitä parempi" -kamaa. Korpikoski tosin piristyi kun nostin miehen kolmoskenttään ja laitoin Petri Pakaslahden johtamaan nelosta.
 
Seuraavaksi vastaan luistelee runkosarjan kakkonen, esboon plues. Ihmettelen tosin hieman sillä nopeasti pähkäiltynä vastaan olisi pitänyt tulla runkosarjan ykkönen, kärpät. Tai sitten looginen ajattelukykyni on täysin sumentunut. Hyvin mahdollista.
 
Toinen kierros
 
Pöytä on katettu mestaruudelle! Blues oli suupala ja TPS 3-1 voitoin finaaliin HPK:ta vastaan, joka kaatoi sensaatiomaisesti kärpät otteluvoitoin 0-3. Bluesilta ei HIFK:sta poiketen löytynyt ykköskenttää, joka olisi takonut väkisin maaleja, vaan puolistin Espoolaiset pronssiotteluun. Neljässä pelissä 5 maalia ei riittänyt bluesille kuin yhteen niukkaan 2-1 voittoon. Kauppila ja Widing ovat liekeissä. Kauppila 10 ottelua, 5+10=15 ja Widing 10 ottelua, 8+4=12. Mika Lehto pelaa varmaakin varmempaa peliä.
 
Kun kerran HIFK ja Blues kaatuivat pitäisi HPK:n olla helppo vastus. Vielä kun Lennart Petrell pääsee kehiin, niin HPK:lla on tiukat oltavat.
 
Finaalit
 
Jos HIFK sarja oli tiukka, niin sitä voi sanoa myös finaaleista. HPK osoittautui heti ensimmäisessä kamppailussa kuviteltua kovemmaksi vastukseksi ja pöllytti tepsiä numeroin 1-3. HPK:n maalissa Jani Hurme torjui kaiken ja vielä vähän päälle. Hurme, jonka HPK nappasi törkeästi toissakaudella nokkani edestä. Kaiken lisäksi ykköstorjujani Mika Lehto otti ja loukkasi itsensä kolmannessa erässä. Puurulakin ehti päästämään yhden maalin, perkele.
 
Toiseen osaotteluun olikin edessä melkoinen pulma. Puurula vai 17 vuotias räkänokka ja superlupaus, Miika Savolainen. Päädyin Savolaiseen enkä kadu, sillä mies torjui Hurmeen kumoon seuraavassa ottelussa. Savolaisen taakse ei maaliakaan ja hurme joutui antautumaan kerran Niko Kapasen rannelaukaukselle.
 
Kolmas osaottelu sujui maalirikkaammissa merkeissä, mutta HPK:n ainoa pelastus oli Jani Hurme joka torjui aivan hirvittävät määrät laukauksia. Savolainen pelasi jälleen hyvän pelin, mutta joutui antautumaan kolmesti. Ottelu HPK:lle 3-2
 
Neljännessä ottelussa oli jo pakkovoiton paikka tai HPK pääsisi kuittaamaan mestaaruuden. Mika Lehto oli jo elävien kirjoissa, mutta päätin peluuttaa Savolaista maalissa. Lisäksi pientä rukkausta neloskenttään, lähinnä peliakaa sieltä pois. HPK kaatui pakkoraon edessä 3-1 ja kaikki näytti jälleen hyvältä.
 
Ratkaiseva viides ottelu oli huikea trilleri. Kolmatta erää jäljellä 6 minuuttia ja TPS johtaa 3-2 kun Markku Tähtinen iskee puskista tilanteeksi 3-3. Tästä 13 SEKUNTIA ja slovakilaituri iskee TPS:n jälleen 4-3 johtoon. Mestaruus alkaa vaikuttaa todennäköiseltä. Tästä kului minuutti ja 15 sekuntia ja HPK on tasoissa. Kolme maalia alle kahteen minuuttiin, alkoi ilmeisesti pelaajien hermokontrolli pettää.
Jatkoaika. Ajassa 61:38 Jyrki Louhi pääsee Hassisen ja Jouni Immosen syötöstä pistämään kiekon ohi Savolaisen. HPK on mestari. Vituttaa kuin pientä oravaa.
 
Ilmeisesti tässä käy nyt niin, että vielä on peliä jatkettava.