Koskettimet ›

Eksyin tänne ja huomasin, että täältä löytyy urkuasiantuntijoita, jotka ovat avuliaasti neuvoneet vähemmän asioihin vihkiytyneitä. Olen soitellut jo vuosia erilaisilla uruilla erilaisissa olosuhteissa, mutta kärsimättömyydestä johtuen olen myynyt laitteitani sitä rataa kun uusia on tehnyt mieli. Mulla on ollut vanha cx-3 ja vk-09 sekä kitaravahvistin, WLM beat, Hammond B100 ja olikohan se 740 (tolexi-leslie) ja nyt sellainen suomalainen Finnorgan (kaksi manuaalia, muistuttaa soundiltaan WLM:ää) missä on jokin itserakennettu chorus-efekti (ja jokin juttu siinä, millä saa ääneen syvyyttä).
 
Niin, siis missä haluaisin neuvoa on seuraava.
 
Kannattaako mun hankkia vaikka Rotosphere tohon (käsittääkseni siniaalto) urkuuni? Saanko soundista yhtään tukevampaa ja rouheempaa vai kannattaako ostaa ensin parempi urku (tavoite on siis saada generaattorihammondmaista soundia)? Käsittääkseni putkella voi tuon urun soundia syventää ja lämmittää, mutta tuleeko siitä rouhea, tuskin?
 
Ja sitten: Haluan soittaa kaksimanuaalista urkua ja roudattavuudella ei ole väliä. Eniten nyt häiritsee yläpään ponnettomuus ja kaikkien tähänastisten särökokeilujen rasittavan kuuloinen tulos. Olen siis ajanut putkietuasteen läpi, mutta särö on terävä ja lähinnä häiriöäänen kuuloinen.
 
Eli miten saan tukevampaa soundia kohtuuhintaan?
 
Kiitos etukäteen jos jaksatte vastata!

Tietty kaikki soundit pitää saada sieluahivelevän värisevästä, mutta puhtaasta aina sotkuiseen ja syntiseen rokkirääkynään ;)
 
Ei vaan. Sanotaan, että hirveän hienostunut sen ei tarvitse olla, mutta jos säröilee, niin säröilköön kunnolla eikä niin, että hampaita vihloo. Ja se yläpää. Tämä nyt oikeastaan pätee kaikkiin noihin mainitsemiisi, että ihan mikä tahansa niistä kelpaa :)
 
Mistä saatavilla olevasta kaksimanuaalisesta saa yhdessä putkietuasteen kanssa (ilman lepaa) saa tyydyttävää soundia teidän mielestä? Sanotaan näin, että en pidä kauheasti WLM:n soundista.

Tietty kaikki soundit pitää saada sieluahivelevän värisevästä, mutta puhtaasta aina sotkuiseen ja syntiseen rokkirääkynään ;)
 
Se värisevyys liittyy myös minkälainen vibraatto urussa on. Jimmy Smith veti monessa biisissä leslie pysähdyksissä ja skannerivibraatosta tuli tietty juureva värinä.
 
Mistä saatavilla olevasta kaksimanuaalisesta saa yhdessä putkietuasteen kanssa (ilman lepaa) saa tyydyttävää soundia teidän mielestä? Sanotaan näin, että en pidä kauheasti WLM:n soundista.
 
Mulla WLM Trip on uusi tuttavuus ja en vielä hirveän syvällisesti tunne sitä. Ensivaikutelmat on, että saundi on tavallaan jonkin verta kliininen, kosketinta painettaessa tuleva kytkentä-ääni on hyvä ja sähäkkä, perkussio on hyvä ja monipuolinen, vibraatot ei vielä toimi niinkuin pitäisi. Saundi vaikuttaa sellaiselta, että sillä irtoisi uskottavan kuuloisesti Moskovan Valot, Linjan Kukka tai jotain Lasse Mårtenson tyylistä juttua. Hyvä puoli on kaksi viiden oktaavin manuaalia, johon verrattuna spinetti Hammondin 3 1/2 oktaavin manuaalit tuntuu aika vaatimattomilta.

Tuossa mun Finnorganissa (rakenettu Saloran tehtailla joskus 70-luvulla) on WLM:ään verrattuna nopeampi kosketus ja ehkä tollaseksi uruksi vielä kivempi "key klick". Muuten kyllä vaalin kyseistä soitinta, mutta tosiaankin se yläpää on niiiiiiin ohut (kuten WLM). Bassot kyllä hieman jopa murisee, siinä missä WLM ennemminkin humisee. Ikävä juttu on ettei kaikki äänikerrat kuulu kaikilla oktaaveilla tai niiden osilla ja puhdistusta ja voitelua varten pitäisi lähes sahata laatiko auki.
 
Ehkäpä sitten lähden vaan siitä, että hankin vaikka sen rotospheren. Saahan sen sitten myöheempiinkin hankitoihin kiinni.

Kannattaako mun hankkia vaikka Rotosphere tohon? Saanko soundista yhtään tukevampaa ja rouheempaa vai kannattaako ostaa ensin parempi urku (tavoite on siis saada generaattorihammondmaista soundia)?
 
Eli jos ymmärsin oikein, niin haluaisit saada generaattorihammondimaista ja putkilesliemäistä soundia ... ilman generaattorihammondia ja putkileslietä?
 
Kohtalainen vaatimus, mutta sinuna lähtisin ensin kokeilemaan esim. mainitsemaasi H&K Rotosphereä (I & II) tai jotain muuta vastaavaa. Siinä on etuasteessa putki (muistaakseni jonkin sortin 12ax7), ja leslie-ujellus pelittää vähintäänkin ihan kohtuullisesti (on muuten analoginen "mallinnus" :D )
 
Ja sitten hieman OT: Kiivaita väittelyitä on ollut joissain foorumeissa siitä, kumpaanko pitäisi panostaa enemmän - leslieen vai urkuun. Itse näkisin asian siten, että se riippuu täysin siitä mitä haluaa soittaa ja miltä urun haluaa kuulostavan. Nyt olen soitellut urkua ilman leslietä jo pidemmän aikaa, tosin C3 -chorus on päällä koko ajan... Ja kylläpä se puuleslie on tulossa tässä keväämmällä, kunhan ensin löytyy vaan sopiva yksilö. Eli molempi parempi...

Juu olen itse enemmän putkisaundin perään tässä.
 
Mutta tuosta urusta kysyin siksi, että tossa mun pelissa on ikäviä ominaisuuksia kuten se, että perkussioon se käyttää äänikertoja siten, että perkussion voi laittaa tulemaan miltä tahansa äänikerralta, mutta siten se mykistää sen soinnin muuten. Siksi esim. kivan bluessaundin kannalta on hieman hankalaa.
 
Jos siis lasketaan pois WLM:t (tosin tripiä en ole kuullut) niin mikä olisi hyvä? L-sarja taitaa liikkua kohtuuhinnoissa, mutta ne oktaavit.

Mutta tuosta urusta kysyin siksi, että tossa mun pelissa on ikäviä ominaisuuksia kuten se, että perkussioon se käyttää äänikertoja siten, että perkussion voi laittaa tulemaan miltä tahansa äänikerralta, mutta siten se mykistää sen soinnin muuten. Siksi esim. kivan bluessaundin kannalta on hieman hankalaa.
 
Hammondeissa toimii samoin; defaulttina 2nd/3rd perkussio "varastaa" 1"-äänikerran (voi myös modata että käyttää jotain muuta.)
 
Jos siis lasketaan pois WLM:t (tosin tripiä en ole kuullut) niin mikä olisi hyvä? L-sarja taitaa liikkua kohtuuhinnoissa, mutta ne oktaavit.
 
Kohtuuhinnan jokainen määrittää itse... Mutta jos generaattorispinettien oktaavit ovat este, niin sitten se menee konsolipuolelle. Mutta eihän sen tarvitse välttämättä se A,B,C olla. E-sarjalaisesta osaa esim. Maza kertoilla enemmän.
 
Näyttää olevan niin, että putkilesleistä pyydetään aika kovia hintoja - sen sijaan urkuja saattaa löytyä ihan "kohtuuhinnoissa"... ainakin jos rajojen ulkopuolelta katselee.

"Hammondeissa toimii samoin; defaulttina 2nd/3rd perkussio "varastaa" 1"-äänikerran"
 
Todellako?
Siis, että jonkun drawbarin vaikka vetää täysin auki, niin mitään ei kuulu?
 
Mutta kiitoksia vastauksista. Leslietä en nyt kaipaa neliön kokoiseen treenikämpään, ehkäpä
H&K roto tuo tarpeeksi putkea ja tyydyttävää leslietä. Mutta taidanpa siis toistaiseksi tyytyä vain opettelemaan soittamaan niin hyvin, ettei ole väliä millä vetää :)

"Hammondeissa toimii samoin; defaulttina 2nd/3rd perkussio "varastaa" 1"-äänikerran"
 
Todellako?
Siis, että jonkun drawbarin vaikka vetää täysin auki, niin mitään ei kuulu?
 
Kyllä, kun perkussio kytketään päälle, niin toimiikin juuri noin. 1" drawbar ei vaikuta tällöin lainkaan.
 
Mutta kiitoksia vastauksista. Leslietä en nyt kaipaa neliön kokoiseen treenikämpään, ehkäpä H&K roto tuo tarpeeksi putkea ja tyydyttävää leslietä. Mutta taidanpa siis toistaiseksi tyytyä vain opettelemaan soittamaan niin hyvin, ettei ole väliä millä vetää :)
 
Jees, jos itsekin olisi käyttänyt tuon säätämiseen kuluneen ajan ihan soiton treenaamiseen, niin saattaisi kulkea soitanta ihan eri tavalla ;)

No, eipä tuo ykkösen mykkyys haittaisikaan, mutta mulla menee niin, että kakkostakin lainaten perkussio on turhan korkea. Vissiin vähän eri logiikka. Pitäisi joskus soiton lisäksi perehtyä vähän tekniikkaan ja hauiskääntöihin kolvin kanssa.

Pitäisi joskus soiton lisäksi perehtyä vähän tekniikkaan ja hauiskääntöihin kolvin kanssa.
 
Oikeilla jäljillä! Itse olen joskus päässyt kokeilemaan Ken Hensleyn (Uriah Heep) Hammondeja ja sellaista soundia ei kyl lähe jostain keltaisesta pörssistä ostetusta vehkeestä.
Joskus vielä kauemmin tyypille oli Tavastian keikalle hoidettu suomalainen vuokra-kone jonka sisään teknikko sukelsi heti kolvin kanssa. Laitteen omistaja oli tietysti innoissaan kun ajatteli saavansa kaupan päälle Uriah Heep säädöt. Keikan jälkeen teknikko avasi takakannet ja laittoi kaiken niinkuin ennenkin! Olettaisin että harmitti...

Moi !
 
Mä käytin virsiä soitellessani B3:lla+251 Lesliellä vielä siinä välissä Ibanezin vanhaa Flangeria. Olo oli välillä kuin olisi levitoinut. Soittelin sillä kymmenisen vuotta. Siihen aikaan ei ollut vaihtoehtoja, ei tainnut olla edes DX-seiskoja.
 
Mulla oli myös Yleisradiosta ostettu originaali PR-40, suora-/kaikukaappi roikkuvilla jousilla, sama kuin Smithillä, Holmesilla ja Mc Dufilla. Lisäksi vielä 10W pääteaste oli urun lootassa. Urun alla expressin-pedaalin vieressä oli 18" häkäri kalvo ylöspäin. Sillä kalustolla sai tosi hyvän atakin ja fiilikset koko mööpelin resonoidessa. Sustainiton jalkio tais murista vielä naapurikortteleissakin.
 
Nyt on vähemmän roinaa midikamoissa ja Ensoniq:in syntikassa. Soundi ei ole sama, mutta ihan kohtuullinen ja muijakin on tyytyväisenpi. Ei kannata tuhlata rahojaan soundin takia, kun löytyy tosi hyviä vaihtoehtoja. Ei se muuten niin makee peli ollut muutoin kuin soundinsa ja ulkonäkönsä puolesta. Siihen ääneen jää jotenkin käsittämättömästi koukkuun. Kyllä niitä nykyään on muitakin hyviä soundeja.
 
En huolisi niitä kamoja takaisin, vaikka olihan se ikimuistonen laite. Nyt on 80-luvun syntikka, midikamat ja efektejä. Jos haluat leikkiä, niin osta Native Instrumentsien B4 virtuaali B3, sen taitaa saada satasella, rykii ihan siedettävästi. Spinetti olisi muuten käypä vaihtoehto, mutta ne ovat jo kypsiä koskettimistonsa puolesta ja generaattori rapisee niinkuin olisi torakoita täynnä koko urku. Hinnatkin ovat aika suolaisia. VK-7 on myös ihan siedettävä laite, mutta vk-8:ssa on jotain valmistushäikkää. Yritä unohtaa koko juttu, mistä sä saat apua, kun se B3 tilttaa ?
 
Nii, ja vielä niistä kahdesta laudasta ! Osta kaksi midikontrolleria tai toiseksi syntikka ja toiseksi kontrolleri. Joa jalkiota kaipaat, niin Rolandilla on sellaisia.
 
Jarkko

..VK-7 on myös ihan siedettävä laite, mutta vk-8:ssa on jotain valmistushäikkää..
 
??? ja vielä kerran ?

,...mistä sä saat apua, kun se B3 tilttaa ?
 
Ei toi oo mikään ongelma. Mut en oo kyllä nähnyt yhtään tiltannutta B3:stakaan!

Spinetti olisi muuten käypä vaihtoehto, mutta ne ovat jo kypsiä koskettimistonsa puolesta ja generaattori rapisee niinkuin olisi torakoita täynnä koko urku.
Ja väite generaattorin rapinasta perustuu mihin? Jos urku on kunnossa ja generaattori säännöllisesti öljytty oikealla öljyllä, niin ei se mitään "rapise".
 
Hinnatkin ovat aika suolaisia.
Verrattuna mihin? Jos kotimaiset markkinat ei miellytä, niin silloin kannattaa mennä merta edemmäs kalaan. Ulkomailta ostamisenkin kun voi tehdä ainakin kahdella tavalla, oikein ja väärin...
 
Yritä unohtaa koko juttu, mistä sä saat apua, kun se B3 tilttaa ?
Eli jos jonkun vekottimen valmistus on lopetettu, niin sen korjaamiseen / huoltamiseen ei enää saisi A) varaosia ja/tai B) apua?
Höpöhöpö. Tuolla logiikalla esim. vanhojen jenkkiautojen harrastajia ei voisi yksinkertaisesti olla, koska jos "HEMI-kone tilttaa" niin siihen ei saisi enää apua... Kummasti noita tuntuu vaan olevan liikenteessä, niin urkuja kuin autojakin :D
 
Nimenomaanhan noita mekaanisia urkuja voidaan korjata / parannella vielä tänä päivänä, koska ne eivät perustu IC-piirien ihmeelliseen valtakuntaan vaan analogiatekniikkaan. Suodinpiirit yms. voidaan korjata vaihtamalla komponenttejä, jos kolvi pysyy kädessä. Ja vaikkei pysyisikään, niin apua löytyy varmasti kun sitä pyytää, esim. Hamtech -palstalta.
 
Tekisi mieleni sanoa, että tuon oli pakko olla provo, mutten sano... :)

Hops,
 
ohos ohos, olen tainnut tosiaan hurahtaa naiseen kun meinaa jo tärkeät urkuthreadit jäädä täysin kommentoimatta...
 
Ensinnäkin muutamia selvennyksiä: Wigwamin proge-aikakauden levyillä kuuluu ainakin kolmea eri urkua. Hard & Hornyllä raikaa Hammond L-100 ja Crisader-biisissä Beingillä C-3, mutta muilla äänitteillä käytössä on Gustavsonin oma Lowrey Heritage. A Whiter Shade on soitettu Hammond M-100:lla.
 
Oma kalusto koostuu tällä hetkellä Hammond E-112:sta, T-200:sta, Gustavsonin entisestä Lowreystä (joka perhana odottaa vieläkin kasaamista - perkeleen päivätyöt) ja Yamaha SK-20:stä, joita soitellaan erinäisten Leslieiden läpi. Molemmissa Hammondeissa on enemmän tai vähemmän modifikaatioita. Lisäksi kokemusta on useista L-100:sta, muutamista isoista konsoleista ja WLM:stä.
 
Anyway, soundista. Käytän keikoilla tuota (v. 1979) Yamahaa, jota ajan Korg G4-lepasimun läpi. Soundi on aika lähellä Hammondia, mutta kuitenkin selvästi erilainen - sanoisin, että jostain Hammondin ja Lowreyn välimaastosta. Soundissa on mielestäni merkittävästi enemmän räkää kuin esim. WLM:ssä. Diggailen urusta kovasti ja niinpä viime viikonlopun studiosessioissa vedinkin urut SK-20:llä putkivahvistimen kautta puu-Leslieen - lopputulos on parin viikon päästä kuultavissa. Olen itse tosi tyytyväinen! Samaa urkua muuten käyttää Absoluuttisen Nollapisteen Janne Hast.
 
Kotona oleva E-100 on oikeista Hammondeista mielestäni tällä hetkellä hinta-laatusuhteeltaan paras. Tommosen saa Saksasta tilattuna reilulla tonnilla. Suomessa hinnat ovat toki korkeampia. Urku sisältää kaikki ison konsoli-Hammondin tärkeimmät ominaisuudet: viiden oktaavin manuaalit, kahden oktaavin jalkiot, skannerivibraton täyspitkällä viivelinjalla ja putkivahvistimet. Ajan omaa E:täni sen omalla putkipäätteellä suoraan mainitsemaani vahvistemattomaan puu-Lepaani. Ja kyllähän se kuulostaa ihan törkeän hyvältä, etenkin pienten modausten jälkeen. Urusta on siis poistettu keyclick-filtteröinti. Vielä pitäisi modifioida perkussio.
 
T-sarja on käytännössä transistorivahvistimilla varustettu versio M-sarjasta. Olen tätä modannut reilusti ja putkipäätteen kautta Leslieen ajettuna soundaa tosi rouhealta! Kerran mulla oli lainassa myös H&K Rotosphere ja kyllä tämä ihan hienolta senkin kanssa kuulosti.
 
Anyway, lopuksi: jos haluaa välttämättä sitä "Hammondia", suosittelen hankkimaan uruksi ehdan generaattorikoneen tai jonkun hyvän digikloonin (VK7, VK8, Nord Electro, XB-1/XB-2/XK-2/XK-3). Ehtaa Leslietä ei sen sijaan etenkään suoraan livenä tai äänitettynä korvaa mikään klooni, mutta kyllä keikkakäytössä simulaattorin kanssa tulee toimeen. Ylipäätään hyvästä urkusoundista (jos ei ole pakko olla ihan 100% "Hammond") mielestäni hyvä putkivahvistin ja Leslie tekee vähintäänkin 50%

Few comments:
 
A Whiter Shade on soitettu Hammond M-100:lla.
 
Joo, näin todellakin on! Kuin myös Green Onions ja monta muuta klassikkoa. Netissä on jossain jopa sivut siitä mitä klassikkoja on soitettu muulla kuin B3:lla.
Ehkä rajuin juttu on että suurin osa kuuluisista jazz-levyistä on tehty C-kolmosella, ja vieläpä samalla toosalla eli Rudy Van Gelder studion -59 C3 & 21H leslillä.
Levyltä kun ei erota onko kyseessä B3, C3, A100, RT3 vai D100 (Unohtukohan joku? ;) .
 
... ja Yamaha SK-20:stä, joita soitellaan erinäisten Leslieiden läpi.
 
Eiks toi oo se hassu vehje josta sai vähän kaikkee, ei pelkästään urkuja?
 
Anyway, soundista. Käytän keikoilla tuota (v. 1979) Yamahaa, jota ajan Korg G4-lepasimun läpi.
 
Hmm... Ainakin takuulla persoonallinen soundi ;)
 
Kerran mulla oli lainassa myös H&K Rotosphere ja kyllä tämä ihan hienolta senkin kanssa kuulosti.
 
Rotosphere pesee mennen tullen G4:n. Tässä mielipiteessä en jaksa olla nöyrä.
 
...suosittelen hankkimaan uruksi ehdan generaattorikoneen tai jonkun hyvän digikloonin (VK7, VK8, Nord Electro, XB-1/XB-2/XK-2/XK-3). Ehtaa Leslietä ei sen sijaan etenkään suoraan livenä tai äänitettynä korvaa mikään...
 
Yks aika tunnettu kosk.soittaja pääkaupunkiseudulta veti ainakin vähän aikaa VK-7 & 145 leslillä ja se kuulosti hämäävän oikealta. Leslie oli vielä modattu toimimaan suoraan VK:n leba-liittimestä ja otti vastaan midi käskyjä! Se Leslie tasoitti kummasti niitä VK:n virheitä. Varmaan paras mini-paketti mitä oon kuullut/soittanut.
Levyillä kuulee tuon tuosta todella hämääviä B4 juttuja, mutta se soittaminen jollain tietsikka-kiipparilla on kyllä tuskaa...

Kiva että threadi elää!
 
Alkaa hahmottua.
 
Jos haen generaattorihammondsoundia kahdella manuaalilla, roudattavuudesta viis ja pakettille hintaa noin tonni, niin:
 
• Generaattori spinetti (huolimatta 3 1/2 manuaaleista)
• Putkivahvisteinen sellainen
• H&K roto (pieni treenis ja äänitykset olis käteviä)
 
Tuollahan on myynnissä katkaistu L-100, eikös se olisi sellainen?
 
---
 
Aloitan kuitenkin päivittämällä Finnorganiani Rotospeherellä.
Hemmetti kun siinä on sitä äänikertojen kuulumattomuushässäkkää aika paljon. Olen pessimistinen sen korjautumisen suhteen pelkällä puhdituksella. Ja avaaminen ei olekaan niin yksinkertaista kuin monissa muissa laitteissa – sahan joutuu ottamaan käteen.
 
P.S. Absoluuttisen urkusoundi on sikahauska, mutta noita Yamahia näkee Suomessa myynnissä tuiki harvoin.

Aloitan kuitenkin päivittämällä Finnorganiani Rotospeherellä
 
Oisko mahdollista saada siitä mielenkiintoisesta urusta jotain kuvaa ja jopa ääninäytettä?