Kitarat: kitarakamat ›

Tervehdys vaan!
 
Olen ajatellut tässä lähiaikoina (harvinaista kyllä), että kumpi kitara, Lp vai Strato olisi parempi bluesrock soittoon. Oon testaillut sekä äLPeetä että Stratoja monen moisissa paikoissa. Vaikeeta päättää..
 
Sanokaahan oma mielipiteenne asiasta.

Tervehdys vaan!
 
Olen ajatellut tässä lähiaikoina (harvinaista kyllä), että kumpi kitara, Lp vai Strato olisi parempi bluesrock soittoon. Oon testaillut sekä äLPeetä että Stratoja monen moisissa paikoissa. Vaikeeta päättää..
 
Sanokaahan oma mielipiteenne asiasta.
 
No kumman soundi käy korvaan paremmin?
Ilman vahvistintakin niissä on selkeä ero.
JA se kannattaa ottaa huomioon, miten LP:llä pystyy soittamaan sieltä jostain 20-22 nauhoista!
Valinta riippuu siitä millaisen soundin haluat!

Tähän on vaikea vastata, eikä lopullista vastausta olekaan. Molemmat kitarat sopivat hyvin tuohon musiikkityyliin. Täysin makuasia- itse kallistuisin ehkä Stratoon päin. Tärkeää on löytää kitara, joka soundaa ja tuntuu omaan käteen hyvältä.

JA se kannattaa ottaa huomioon, miten LP:llä pystyy soittamaan sieltä jostain 20-22 nauhoista!
 
Mun pienillä naisen käden kokosillä käsilläkin pääsee hyvin ylimmille nauhoille.
 
Ja tottakai les paul kannattaa hommata.

Tervehdys vaan!
 
Olen ajatellut tässä lähiaikoina (harvinaista kyllä), että kumpi kitara, Lp vai Strato olisi parempi bluesrock soittoon. Oon testaillut sekä äLPeetä että Stratoja monen moisissa paikoissa. Vaikeeta päättää..
 
Sanokaahan oma mielipiteenne asiasta.
 
ite kyllä stratoon kallistuisin, siin on vaan semmonen klanggi...sopii loistavasti bluessiin mielestäni...mut onnistuu se LEsollakin....makuasiahan toi kuitenkin on...

Stratoon minäkin kallistuisin. Syy siihen olen että olen enemmän strat-kinda kitaristi. Les Paulissahan on kyllä hieman tuhdimpi ja voimakkaampi soundi. Mutta stratossa on se jokin. Ja jos fuzzia joskus satut käyttämään niin omasta mielestäni yksikelaiset rullaa paremmin fuzzin kanssa. Ja onhan stratossa vielä se kampikin.

Riippuu tosiaan millaista soundia haluaa..molemmissa on puolensa. Henkilökohtaisesti olen kyllä LP:n soundin ystävä, mutta ei siitä oikein kunnon twangia saa niin kuin stratosta tai telesta.

Itse valitsisin LP:n. Kaulamikillä saa semmosta kivan suttusta fiilistelyhöttöö johon jää totaalisesti koukkuun!

Itse valitsisin LP:n. Kaulamikillä saa semmosta kivan suttusta fiilistelyhöttöö johon jää totaalisesti koukkuun!
 
aivan, lespan kaulamikkinä duncanin jazz pulitettuna = todella hieno soundi
 
EDIT: ja puOlitettuna myös

Strato sopii minun blues-soittooni paremmin, mutta luonnollisesti tämä ei tarkoita että asia olisi samoin myös muiden kohdalla. Makuasiahan tuo on mutta minulle stratossa ja sen soundissa on vähän enemmän "sitä".

Kuinkahan moni blues kitaristi soittaa sieltä 20-22 nauhoilta?
Ja sinne pääsee kun mennee.
Les Paul Bluussiin.

Yks mikä vois tietysti auttaa valinnassa on kuunnella suosikkiartistiesi levyjä ja valita saman tyyppinen kitara kuin sillä artistilla, jonka soundimaailma vetoaa sinuun eniten. Jos Gary Moore tai Peter Green on sydäntä lähellä niin oikea valinta on melko varmasti Les Paul ja toisaalta jos SRV:n, Byddy Guyn tai Jimmu Vaughanin soundit miellyttää niin sitten oikea valinta on strato.

ei siitä oikein kunnon twangia saa niin kuin stratosta tai telesta.
 
Stratosta twangia? Kuulostaa erikoiselta. Selittyy kohta.
 
Niin, alkuperäiseen kysymykseen vastatakseni voin kyllä suositella kumpaakin. Mutta koska en tiedä sinun mieltymyksiäsi, kerron tässä vähän omia kokemuksia.
 
LP:llä on kiva soittaa siinä mielessä, että mikkien teho ja hurinattomuus sekä kitaran rakenne auttavat laulavan sustainin löytämisessä. Tässä on sellainen keskiäänirusahdus, josta erityisesti pidän. Lisäksi pidän siitä tuossa lyhyessä skaalassa, että on helposti käsillä koko otelauta siinä. Helppo siirtyä kaulalla horisontaalisesti.
 
LP:ssä on myös se hyvä puoli, että viimeaikoina melkein kaikki tietämäni bluesartistit ovat valinneet straton.
 
Vinkki LP:n soitossa. Kannattaa tsekata mitä niillä vola- ja tone-potikoilla voi tehdä. Niitä tutkimalla kepukan saundimaisema laajentuu potenssiin n.
 
Stratossa taas minua miellyttää sen "vaakkuva" saundi. "Quack, quack". Erityisesti tulee esiin näissä ns 2- ja 4-asennoissa. Tässä saundi on ehkä hivenen erottelevampi, ja puhtaat saundit ovat siitä syystä enemmän makuuni. Vibrakammen hyödyistä voidaan väitellä, mutta oikein säädettynä pitää vireen suhteellisen hyvin, jolloin sillä voi vaikkapa emuloida putkella soittamista jonkun verran.
 
Tässä ehkä mieleeni vielä erityisesti on se, että viisi mikkiasentoa antavat varsinkin puhtailla ja hieman säröisillä saundeilla mahtavan äänimaiseman, jota voi tutkia kauankin kyllästymättä.
 
Vinkki straton soitossa: Lisäämällä jousia tallaan saavutetaan kiinteän tallan vakaus ja sustain, muttei menetetä straton jousien saundia, eikä vibrakammen käyttömahdollisuutta.
 
Yhteenvetona sanoisin, että molemmilla kitaroilla on erittäin hyvä soittaa bluesia. Blues ei kuitenkaan ole niin välineurheilua kuin voisi luulla, vaan siinä on tärkeintä se, että kitara inspiroi soittajaansa, siinä on hyvä tatsi. Saundi kyllä löytyy, jos nämä vaatimukset täyttyvät.
 
Itse ottaisin ehkä LP:n tällä hetkellä sen monipuolisuuden vuoksi, ja myös siitä syystä että Telet viehättävät stratoa enemmän.

itse valitsisin straton, tai no omistan sellaisen ja myös lepan, mutta kyllä stratolla mielummin blues-hommelit hoidan, lespalla on sitten välillä ihan mukava soitella jazzimpaa kakkaa jota joutuu soittotuntien puolesta veivaamaan...

Vai painava...Raah! Ei kai sillä pitäisi olla mitään väliä jos ei ole jotain selkävammaa?

Vai painava...Raah! Ei kai sillä pitäisi olla mitään väliä jos ei ole jotain selkävammaa?
 
Kaikilla ei ole niin leveitä ja voimakkaita hartioita kuin minulla ja sinulla :o)

Vai painava...Raah! Ei kai sillä pitäisi olla mitään väliä jos ei ole jotain selkävammaa?
 
Ei siinä nyt mitään selkävammaa tarvita jos pari kolme tuntia kanniskelee Les Paulia yhteen menoon niin ainakin minulla alkaa jo tuntua. Tai ainakin siinä vaiheessa tulee yleensä mieleen hoitaa loppu treenit stratolla tai telellä.

Kyllä se lespa alkaa painamaan isommallakin kaverilla.
Hyvä keino on leveä hihna...

Kyllä mä itse stratoon taipuisin. Jotenkin mulla on aina ollut semmonen käsitys että Lespa on taide-esine ja Strato työkalu.
Stratoa voi rääkätä ja soittaa lujaa, LP on liian hieno sellaiseen.