Kitarat: soittaminen ›

Mielestäni jokaisen sooloilusta kiinnostuneen aloittelevan kitaristin kannattaisi tutustua David Gilmourin soittotyyliin: taitavaa bendien ja pentatonisen asteikon käyttöä, ei tilua, paljon tunnetta.

Mun mielestä aloittelijavaihe on tässä asiassa kaikkein tärkein. Jos on edistyneempi, niin ei sillä sitten ole enää niinkään väliä mitä treenaa.
 
Aloittelijoille en suosittele ylipäätään heviä ollenkaan, vaan CCR:ää, Rolling Stonesia, The Shadowsia, The Beatlesia, Eric Claptonia ja muuta sellaista. Iron Mania voi tietysti treenata jo alussakin, mutta muuten hevimaneerit tahtoo jättää sellaisen käytännöllisen yleiskitaransoittotaidon kehittymisen vähän paitsioon.
 
Esikuvien luokittelu eri "tasoihin" ei välttämättä ole tarkoituksenmukaista. Kaikki biisit ja soolot on vaikeita, jos opetellaan ne tarpeeksi huolellisesti. Toisaalta jokainen biisi ja soolo on tapaus sinällään, esim. EVH: Ain´t Talking ´bout Love -riffin treenaaminen palvelee eri tarkoitusta kuin vaikkapa Jumpin soolon treenaaminen. Samalta soittajalta voi löytyä hyvinkin monenlaista materiaalia.

hevimaneerit tahtoo jättää sellaisen käytännöllisen yleiskitaransoittotaidon kehittymisen vähän paitsioon.
 
Tuo on kyllä harvinaisen totta. Olen joutunut huomaamaan tuon seikan tässä hiljattain ihan omakohtaisesti. Ajattelin että noiden kaikkien hevibiisejen sijaan voisin alkaa paneutumaan ihan kunnolla siihen materiaaliin mitä soittotunneilta saa mukaansa.
 
Kaikki biisit ja soolot on vaikeita, jos opetellaan ne tarpeeksi huolellisesti.
 
Sama vastaus kuin edellä. (hymiö)
 
Jos on edistyneempi, niin ei sillä sitten ole enää niinkään väliä mitä treenaa.
 
Tästä mä olen kyllä vähän eri mieltä. Soittotaito jää aika helposti jumittamaan paikoilleen jos ei treenaa mitään kehittävää.

Ihan siellä alkupäässä: Kurt Cobain. Tuolla oma soitto alkoi. Sitten kun nirvanointi oli hanskassa, niin aloin soittelemaan radioheadia. Sen jälkeen en ole juuri mitään tiettyä artistia treenaillut.

Aloittelijoille en suosittele ylipäätään heviä ollenkaan, vaan...
 
Mun mielestä Motörheadilla on kiva aloittelijan soittaa mukana (paitsi että niillä taitaa olla kitara D:ssä). Mutta sehän onkin periaatteessa bluesbändi.
 
Just katselin Brian Setzerin opetusvideon ja nousi pala kurkkuun, tulee huono fiilis kun ei pysy ollenkaan mukana. Eli täytyypi palata helpompaan vielä. Mutta hienosti svengaa herran soitto.
 
e:t

Ynkän jälkeen ei paljo muu kiinnostakkaan kun tuo jazzpuoli...

Troy Stetinasta kannattaa aloittaa. Jatkoa ei kannata aloittaessa edes miettiä, vaan mennä minne...tuuli kuljettaa.

Missäs Segovia ja Paco De Lucia ovat?
 
Segovia on haudassa. Pacolle koitin just soittaa, mutten saanut kiinni ;)

Tarkoitinkin, että tyylillisesti sillä ei ole merkitystä. Pääasiahan on, että ylipäätään treenaa jotain, oli se sitten Vaita, Bensonia, Methenya, SRV:a tai Laihoa, kunhan osaa myös säestää soinnuilla bändissä ja soittaa tavallisia melodioita.
 
Ah, no mutta tietenkin. Että mä osasin taas olla idiootti.

Päivitetty ja jollain tavalla järjestetty lista, Kertokaa lisää niin lisään lisää:
 
Vibrato:
Yngwie J. Malmsteenilta - Laaja vibrato
Steve Vailta - Ympyrävibrato
Rex Carroll - tappinki, rockvibrato (www.cc.jyu.fi/~mkkoykka/rcsolo.mp3)
 
Blues:
Eric Sardinas - Rempseä slidenkäyttö
Kelly Joe Phelps - Hillitympi slidenkäyttö
Eric Clapton - Maine keski-ikäisten keskuudessa, maltti/tyylitaju
n! kun n->∞ muuta blues-soittajaa - Blues kliseet
 
Fraseeraus ja Tatsi:
Steve Vailta - Nuottien alukkeet, kontrolli
Mattias IA Ekhlundh - Tatsi, ja huiluäänien (lievä liika-)käyttö
Marty Friedman - Omituiset nuottien alukkeet, nuottivalinnat
Nuno Bettencourt - Rytmisoiton tatsi
Blues Saraceno - Tatsi (osittain)
 
Tekniikat:
Brett Garsed - Legato, käsittämättömän monimutkaisten nopeiden juttujen soittokyky, tyylitaju, hybridipickaus
Guthrie Govan - Todella monipuolinen tekniikka
Paul Gilbert - Alternatepickaus
Al Di Meola - Alternatepickaus akustisella
Joe Satriani - Muutamat legatojutut, tapping plekulla (harvoin tarvii mutta..)
Michael Lee Firkins - Fingerpickaus
Vicente Amigo - Flamencotekniikka (rasqueado, flamencotremolo jne.)
(Paco De Lucia - sama kuin edellinen)
Frank Gambale - Sweeppaus (tai yleensä pleku pikkauksen ekonomia)
Eric Johnson - laulavat nuotit, "sweet spottaus", pentatoniset juoksutukset
 
Muut:
Slash - Hyviä sooloideoiota
Gary Moore - Melodiataju (tietynlainen)
Jimi Hendrix - "sooloilun" ja riffittelyn yhdistäminen
Albert Lee - Kantrilickit
James Hetfield - "Riffitaju"
Francesco Fareri - Miten saada aikaan saundi, jonka avulla puolet maailmasta pitää saatanan nopeana, epäinhimillisenä über-virtuoosina, vaikka ei oikeasti saa yhtäkään nuottia teknisesti puhtaasti tai edes hyvällä kosketuksella ulos kitarasta.
Kirk Hammett - Soolo ei ole aina (jos koskaan) biisissä tarpeellinen asia (http://www.youtube.com/watch?v=vrjHJ9NKHmk)

Päivitetty ja jollain tavalla järjestetty lista, Kertokaa lisää niin lisään lisää:
 
Vibrato:
Yngwie J. Malmsteenilta - Laaja vibrato
Steve Vailta - Ympyrävibrato
Rex Carroll - tappinki, rockvibrato (www.cc.jyu.fi/~mkkoykka/rcsolo.mp3)
 
Blues:
Eric Sardinas - Rempseä slidenkäyttö
Kelly Joe Phelps - Hillitympi slidenkäyttö
Eric Clapton - Maine keski-ikäisten keskuudessa, maltti/tyylitaju
n! kun n->∞ muuta blues-soittajaa - Blues kliseet
 
Fraseeraus ja Tatsi:
Steve Vailta - Nuottien alukkeet, kontrolli
Mattias IA Ekhlundh - Tatsi, ja huiluäänien (lievä liika-)käyttö
Marty Friedman - Omituiset nuottien alukkeet, nuottivalinnat
Nuno Bettencourt - Rytmisoiton tatsi
Blues Saraceno - Tatsi (osittain)
 
Tekniikat:
Brett Garsed - Legato, käsittämättömän monimutkaisten nopeiden juttujen soittokyky, tyylitaju, hybridipickaus
Guthrie Govan - Todella monipuolinen tekniikka
Paul Gilbert - Alternatepickaus
Al Di Meola - Alternatepickaus akustisella
Joe Satriani - Muutamat legatojutut, tapping plekulla (harvoin tarvii mutta..)
Michael Lee Firkins - Fingerpickaus
Vicente Amigo - Flamencotekniikka (rasqueado, flamencotremolo jne.)
(Paco De Lucia - sama kuin edellinen)
Frank Gambale - Sweeppaus (tai yleensä pleku pikkauksen ekonomia)
Eric Johnson - laulavat nuotit, "sweet spottaus", pentatoniset juoksutukset
 
Muut:
Slash - Hyviä sooloideoiota
Gary Moore - Melodiataju (tietynlainen)
Jimi Hendrix - "sooloilun" ja riffittelyn yhdistäminen
Albert Lee - Kantrilickit
James Hetfield - "Riffitaju"
Francesco Fareri - Miten saada aikaan saundi, jonka avulla puolet maailmasta pitää saatanan nopeana, epäinhimillisenä über-virtuoosina, vaikka ei oikeasti saa yhtäkään nuottia teknisesti puhtaasti tai edes hyvällä kosketuksella ulos kitarasta.
Kirk Hammett - Soolo ei ole aina (jos koskaan) biisissä tarpeellinen asia (http://www.youtube.com/watch?v=vrjHJ9NKHmk)
 
Kirk Hammett - HYVÄ soolo ei ole aina (jos koskaan) biisissä tarpeellinen asia
 
Sori, oli pakko:D Soittaapa muuten todella tanakasti tuossa videopätkässä. Siistiä.
 
Nyt se laitto sen Farerin sinne, voihan nakki.
 
Pat Metheny - äänet
Stevie Ray - tatsi
John Petrucci/Mike Romeo - tekniikka
Frank Zappa - ennakkoluulottomuus ja luovuus
 
Siinäpä se, kaikki muut voikin poistaa:D

Meikäläinen eteni näin:
 
Johnny Ramone (kitara hakataan lujaa tai mielummin, vielä lujempaa ja vain alaspäin).
 
Tony Iommi (viitosillakin pärjää tai siis "no 3rds:eillä", kuten ne on merkattu mun nuottikirjaan).
 
Downing & Tipton, Gorham & Robertson, Stratton / Smith & Murray (yhteensoittoa ja harmonioita. Kahden kitaran harmoniat opettelin soittamaan yhdellä, jos oli vaan mahdollista. Siitä tuli myöhemmin hyvin tarpeellinen "taito".)
 
Sekalainen määrä thrash- /speedmetal sahaajia, joilta opeteltiin just sitä nopeaa sahausta / demppausta.
 
Muita ei sitt oikeastaan ollutkaan, toisten sooloja ei oo oikeen koskaan kiinnostanu kopioida. Mitä nyt Slayerin kaksikon sooloja kuultuani, tuli kai lähinnä "huonoja" vaikutteita. Eli toistettua ne kaikki pahimmat vongutukset ja tungettua niitä joka väliin. "Lopeta jo !", "soita kunnolla !" jne, oli ne tavallisemmat komentit, silloin 1980-luvun lopulla.
 
Täppäyksen periaatteen blokkasin tietysti EVH:lta ja sen "toisen tavan, tehdä melkein sama juttu", Angus Youngilta.

Listaan vois lisätä seuraavat:
 
Jeff Beck - Fraseeraus, bendit ja se miten paljon erilaisia soundeja saa kitarasta irti
Allan Holdsworth - Legato

Missäs Segovia ja Paco De Lucia ovat?
 
Barcelonassa kahvilla:)

Stevie Ray - tatsi
 
Komppaan. Vouhkanan livetallenteita kuunnellessa ei voi kuin hämmästellä sitä tatsin puhtautta.

Bonuksena:
 
Francesco Fareri - Miten saada aikaan saundi, jonka avulla puolet maailmasta pitää saatanan nopeana, epäinhimillisenä über-virtuoosina, vaikka ei oikeasti saa yhtäkään nuottia teknisesti puhtaasti tai edes hyvällä kosketuksella ulos kitarasta.
 
Fareri ei muusikko ole, kaikki varmaan yhtyy tähän ajatukseen, mutta kyllä se helvetin tarkasti soittaa. Kosketuksesta en tied... Onkohan sillä mitään väliä tuollaisissa nopeuksissa.

Komppaan. Vouhkanan livetallenteita kuunnellessa ei voi kuin hämmästellä sitä tatsin puhtautta.
 
Ja löytyy myös samalla jortikkaa isolla J:llä!

Fareri ei muusikko ole, kaikki varmaan yhtyy tähän ajatukseen, mutta kyllä se helvetin tarkasti soittaa. Kosketuksesta en tied... Onkohan sillä mitään väliä tuollaisissa nopeuksissa.
 
No huhhuh. Nyt se korva käteen ja kuuntelemaan.
 
P.S. Sillä on todellakin väliä.

Steve Vailta - Nuottien alukkeet, kontrolli
Marty Friedman - Omituiset nuottien alukkeet, nuottivalinnat
 
Hmm...Mitäs nuottien alukkeet tässä sitten tarkoittaakaan tarkemmin ottaen?