| Aihe: Tahtoo tuottajaksi | |
|---|
|
mentiin tosi budjettimeiningillä, mikä sitten kuului saundissa ja koitui mun kohtaloksi. Tuntemattojen tyyppien kanssa käy täällä usein niin että tuottaja = miksaaja. Jos demolla oleva demomiksaus demosta on huono, on silloin tuottajakin on huono.. Vaikka ne ovat kaksi eri asiaa.
Tällaisen tapahtuman pelon takia alunperin laitoin kysymykseni.
Ja siksi vähän kyselinkin, että onko mun mitään mahdollisuksia pistää omaa rahaa ja saada sitä hieman takaisinkin.
Ja nimeen omaan, kun minulle on henkilökohtainen kunniakysymys, että tuottamani levy pitää soundaa hyvältä. |  koopop
13.02.2006 21:19:28 (muokattu 13.02.2006 21:21:04) | |
|
Tällaisen tapahtuman pelon takia alunperin laitoin kysymykseni.
Ja siksi vähän kyselinkin, että onko mun mitään mahdollisuksia pistää omaa rahaa ja saada sitä hieman takaisinkin.
Ja nimeen omaan, kun minulle on henkilökohtainen kunniakysymys, että tuottamani levy pitää soundaa hyvältä.
totta kai kannattaa pitää huoli että saundaa hyvälle.. joskus vaan saattaa tulla tilanteita, niinkun mulla, että alottelevalla tuottajalla ei ollu yksinkertaisesti mahdollisuutta kovan luokan saundiin, eli demot tosiaan kuulosti demoilta. Tosin tänä päivänä saundin tekeminen on paljon helpompaa kun kotikoneella saa jos jonkinnäköistä korjausta tehtyä.. Aikamoinen harppaus siitä miltä demot kuulosti aikaa ennen DAWeja. Silloin studiot elivätkin kissanpäiviä.
Jos ryhdyt pelkästään taiteelliseksi tuottajaksi ja haluat sijoittaa rahaa, sun tulot käytännössä tulisi koostumaan rojalteista esim. sovittajana, gramexeista "soittajana" tai sitten sovit bändin kanssa sisäisen tulonjaon kun rahaa tulee sisään. Nimiä paperiin ja niin pois päin. Toinen vaihtoehto on että perustat firman, ja toimit Gramex-tuottajana, jolloin saat tulot Gramexilta. Tällöin sä vastaat levyn tuotantokustannuksista ja maksat kaikki sulle kuuluvat maksut. Silloin tulosi ei ole taiteellisesta tuotannosta, vaan levyn tuottajana toimimisesta. |  Raimo
13.02.2006 23:37:10 (muokattu 13.02.2006 23:37:56) | |
|
Perus NS10 onkin toi (joka todennäköisesti on ollut lehden vertailussa), mutta NS-10 Studio on alle 60hz ääniä lukuunottamatta jo ihan asiallinen. Tosin ei sekään hyville geneleceille pärjää.
Unh... Mitä ihmettä puhut? Kaikki NS-kympin versiot saundaavat paskalta, joka juuri on se syy miksi niin monet studioammattilaiset tykkäävät tarkistaa sillä asioita. Ei puhuta Genelecille tai jollekin vielä paremmalle aktiivi-studiomonitorille "pärjäämisestä", eikä ihmetellä sitä kun hifi- lehti antaa sen nolla papukaijapistettä... Se näsä on ns. "tosimaailmarefe" ja sellaisena yhä edelleen ihan kurantti. Ja hifi-lehti on muuten aivan tautisen kummallinen asia joka on tarjonnut ainakin minulle monet naurut... Toivon etten ole ainoa. ;)
Nimim. "NS-10 Studiot väliakaisesti keittiökaiuttimena kotona"
Sitä minäkin meinaan, ettei hyvää livemikkiä kannata kunnon studio mikkiin verrata. Tosin pikaiseen äänittämiseen 57 on helpompi, mutta helppo on harvoin parasta.
Uh... Ja tässäkin mennään metsään. SM-57 ei ole "livemikki", U47 ei ole "studiomikki". Viisseiska on DYNAAMINEN mikki ja se Neukkari on sit taas konkka. Niillä on toimintaperiaatteidensa vuoksi erillainen ominaissaundi, ja siten erillaiset optimikäyttökohteet- mutta usko pois, dynaamiset ovat studiotöissä erittäin kovaa valuuttaa.
Ja on siis niin, että niin studiosta kuin livekäytöstäkin löytyy paljon tilanteita, joissa monen laatuäänimiehen mielestä viisseiska(tai joku muu luksus-dynaaminen) on *maailman paras* mikki, ja sitten löytyy vastaavasti tilanteita joissa U47/ joku muu konkka on *paras*. Eli tilanteen ja maun mukaan mennään. Tollaiseen moderniin kähinä-poppislauluun tuo U47 sattuu ainakin allekirjoittaneen ja monen tuntemani mielestä vaan olla parhaita...
(...Niin siis noita arvoneumanneja nykyjään harvemmin uskalletaan rontata Lallintalolle, jotenka siksi niitä näkee nykypäivänä useammin studioissa. Kattokaa "No Direction Home" ja äänentoistomikit. ;)
Blah. | |
Voisin jopa melkein väittää, että viisseiskalla on äänitysteollisuuden historiassa äänitetty useampi raita, ku millään muulla mikrofonilla. ( Olkoon dyn. tai kond.)
Ja...Ei kai tuo teroyk ole ihan tosissaan näiden juttujensa kanssa? Vähän pehmeitä puhuu muutenkin. | |
Ja hifi-lehti on muuten aivan tautisen kummallinen asia joka on tarjonnut ainakin minulle monet naurut... Toivon etten ole ainoa. ;)
No et ole! Hifismi on sairaus. Varmaan kaikki kotihifistit ja varsinkin Hifi-lehden tilaajat tuntuvat olevan maailman suurimpia asiantuntijoita äänitekniikasta.. "kun kerran hifilehdestä luin.." HOHO | |
No et ole! Hifismi on sairaus. Varmaan kaikki kotihifistit ja varsinkin Hifi-lehden tilaajat tuntuvat olevan maailman suurimpia asiantuntijoita äänitekniikasta.. "kun kerran hifilehdestä luin.." HOHO
Hoho! Tulee mieleen se artikkeli muutaman vuoden takaa ku joku hifistinörtti pidtettiin juttusille Hämiksen kanssa...lopuksi Hämis vaan totes että ei ymmärrä mitään mistä se hifisti puhu.
Mr. Muzak: "ku Note soittaa ni kaikki kuulostaa Whitney Houstonilta" | |
Ja...Ei kai tuo teroyk ole ihan tosissaan näiden juttujensa kanssa? Vähän pehmeitä puhuu muutenkin.
Noh täytyy myöntää, että vähän vedätin. Halusin vähän 57:aan jämähtäneiden perusteluja esiin. Koska itse en koe sitä mitenkään poikkeuksellisena mikkinä. Mutta toi mikki ja hifismi asiahan ei olekkaan otsikkona. | |
Unh... Mitä ihmettä puhut? Kaikki NS-kympin versiot saundaavat paskalta, joka juuri on se syy miksi niin monet studioammattilaiset tykkäävät tarkistaa sillä asioita.
Tarkkaan ottaen se malli oli NS-10M Studio on se, jolla tekee jotain, muut mallit on paskoja. Se on näppärä juuri tuollaisiin tarkistuksiin. Ja sen käyttäytymisen oppii helposti jo muutaman levyn kuuntelun jälkeen (joten kyllä sitä sen jälkeen voi käyttää mihin vaan, paitsi alle 60hz ääniin.). Kokoajan se sopii huonommin tosimaailmarefeksi, sillä nykyään ihmiset kuuntelee erittäin paskoilla leluaktiivikajareilla, joissa vahvistimen taajuusvastetta vääristämällä on yritetty väkisten saada asiallista ääntä. Ja sitten niillä on niitä subbareita :(
Ja tässäkin mennään metsään. SM-57 ei ole "livemikki", U47 ei ole "studiomikki". Viisseiska on DYNAAMINEN mikki ja se Neukkari on sit taas konkka.
Itseasissa ei mennä niinkään metsään, yksinkertaistin vain asioita, koska ton dynaamisen ja konkan erosta oli puhetta jo aikaisemmin. Mutta siis 57:n livemaine on siinä että se on näppärä livekäytössä ja U47 on näppärä studiokäytössä, tämä ei sulje tietenkää pois toisinpäinkin käyttämistä, jos homman osaa.
Tollaiseen moderniin kähinä-poppislauluun tuo U47 sattuu ainakin allekirjoittaneen ja monen tuntemani mielestä vaan olla parhaita...
Juuri tuo poppislaulun kähinät olikin se juttu minkä takia minä hieman SM-57:aa alunperin arvostelin studiokäyttöön sopivana. Tuohon U47:aan tekeekin mieli ajan kanssa tutustua.
(...Niin siis noita arvoneumanneja nykyjään harvemmin uskalletaan rontata Lallintalolle, jotenka siksi niitä näkee nykypäivänä useammin studioissa. Kattokaa "No Direction Home" ja äänentoistomikit. ;)
Onko sitten ennen uskallettu? :) | |
Jos ryhdyt pelkästään taiteelliseksi tuottajaksi ja haluat sijoittaa rahaa, sun tulot käytännössä tulisi koostumaan rojalteista esim. sovittajana, gramexeista "soittajana" tai sitten sovit bändin kanssa sisäisen tulonjaon kun rahaa tulee sisään. Nimiä paperiin ja niin pois päin.
Mutta kun bändi haluaa itse sovittaa ja soittaa. Niin tuo pitää jättää pois.
Tosin veikkaampa, että joudun komentamaan kovallakin kädellä uudelleen sovittamaan vähän paremmin.
Toinen vaihtoehto on että perustat firman, ja toimit Gramex-tuottajana, jolloin saat tulot Gramexilta. Tällöin sä vastaat levyn tuotantokustannuksista ja maksat kaikki sulle kuuluvat maksut. Silloin tulosi ei ole taiteellisesta tuotannosta, vaan levyn tuottajana toimimisesta.
Tämä on se juttu mitä alunperin hain. Eli miten levyn tuottajana toimimisesta saan tuloja, onko se kokonaan gramexin varassa? | |
Eli miten levyn tuottajana toimimisesta saan tuloja, onko se kokonaan gramexin varassa?
Eli ymmärrät nyt ihan varmasti mikä ero on tuottajalla ja taiteellisella tuottajalla? Tuottajana toimimisesta tulosi on Gramexilta, ns. "tuottaja-Gramex", kyllä juuri niin. No jos muusikot eivät anna sulle teostoja niin vaadi rojalteja. Eli sun periaatteessa tulee olla asemassa jossa bändi haluaa maksaa sulle rahaa siitä että toimit taiteellisena tuottajana. Muuten, saattaa mennä riitelyksi. Valmistaudu perustelemaan miksi juuri sinun tulisi saada rahaa taiteellisesta osallistumisesta.. Monelle muusikolle asia näyttäytyy niin että jos säv. san. sov. pysyy bändin sisällä niin kenellekään "ulkopuoliselle" ei kuulu siitä potista rahaa. Voisihan laulajan laulunopettajakin vaatia rojalteja hyvin vedetystä laulusuorituksesta. Joskus taiteellisen tuottajan rooli ei siitä paljon muutu. Katsot että jätkät vetää hyvin ja saundit on kohdallaan, mutta onko se sitten taiteellista tuottamista? Eli psykologiasta on kyse. Tee ittes jotenkin korvaamattomaks lopputuloksen kannalta. Osoita se konkreettisesti jollain tavalla. Hypnoosi, voodoo tms. Kaikki käy. :) Pääasia et sä oot kova jätkä kattoo levyjen perään. Tutki bändin jäseniä ihmisinä ja kerro koko ajan missä mennään. Vaikka et itse tietäisikään. Pyydä aina omat näkemyksesi biisien sovituksesta nauhalle, ja näytä A/B vertailuna miksi juuri sun idea on parempi.. |  Notefix
16.02.2006 09:15:44 (muokattu 16.02.2006 13:14:57) | |
|
Mutta kun bändi haluaa itse sovittaa ja soittaa. Niin tuo pitää jättää pois.
Mutta mitä sä sitten teet, jos et voi vaikuttaa tuohon millään tavalla?
Yleensäkin mä näen asiat niin että varsinkin bändituottamisessa iso osa duunia tehdään jo ennen studioon menoa. Ja ne soundit sitten...suurin osa soundista lähtee näpeistä, soittajasta.
Kaikkein vaikein osa hyvää tuotantoa on se maaginen juttu, jolla biisit saa toimimaan. Kun karvat nousee pystyyn, ei kuulija paljon ajattele, että olipas tuossa instrumentissa nyt vähän nuhanen soundi. Ei musaa toisille ammattilaisille tehdä, vaan kuulijoille.
Tämä on se juttu mitä alunperin hain. Eli miten levyn tuottajana toimimisesta saan tuloja, onko se kokonaan gramexin varassa?
On tietysti työkorvaus, joka voi olla biisikohtainen tai päivälaskutusperiaatteella. Gramex...ja soittamisesta saa myös noita edellämainittuja. Kyllä sitä on perinteisesti jopa äänittäjille merkattu se tamburiiniraita, jos on tehny hyvää jälkeä. Sovittaessa ja säveltäessä tulee teostot. Sitten aina voi pyytää pisteitä...pari pinnaa on ihan mahdollinen, tosin Suomessa aika nihkeesti jakelevat noita.
Noin yleisesti, tuottaminen ei Suomessa ole kovinkaan hohdokasta hommaa. Korvaukset on työmäärään nähden pieniä ja resurssit pieniä. Paljon kannattavampiakin hommia löytyy, jos haluaa pysyä leivänsyrjässä kiinni. Aika vähän täällä pelkästään tuottamisesta elantonsa hankkivia on. Hyviä tekijöitä kyllä tarvitaan aina, ja hommiahan niille kyllä riittää.
Silti, on hienoa että täällä tehdään kuitenkin hyvänkuuloista musiikkia. Mun mielestä soundillisesti ja tuotannollisesti täällä on menty paljon eteenpäin viime vuosina.
Mr. Muzak: "ku Note soittaa ni kaikki kuulostaa Whitney Houstonilta" | |
Mun mielestä soundillisesti ja tuotannollisesti täällä on menty paljon eteenpäin viime vuosina.
Kyllä! Aivan uskomaton harppaus! Ja nousu jatkuu vaan.. Viime vuonna kun radiossa oli pyörinyt jo jonkin aikaa joku uusi artisti/bändi minkä olin mieltänyt ulkomaiseksi, ja se paljastui suomalaiseksi, tajusin että tässä on nyt tää murrospiste.
Kansainvälisesti tunnustettu suomisaundi on vielä hiomatta mutta metallipuolella ollaan jo pitkällä. Pistetään kaikki 5 miljoonan asukkaan valtiot riviin ja luetellaan musiikkiteollisuuden kansainväliset saavutukset. Missä mennään sitten? | |
Kaikkein vaikein osa hyvää tuotantoa on se maaginen juttu, jolla biisit saa toimimaan. Kun karvat nousee pystyyn, ei kuulija paljon ajattele, että olipas tuossa instrumentissa nyt vähän nuhanen soundi. Ei musaa toisille ammattilaisille tehdä, vaan kuulijoille.
Täysin samaa mieltä. Mutta se maaginen juttu tulee monesti juuri niistä pienistä sävyeroista tai pikemminkin maagiset jutut jää puuttuumaan, kun ei viitsitä nostaa niitä sävyeroja esiin. Ei tavallinen kuulija kuuntele yksittäisiä nuotteja vaan se kuuntelee kokonaisuudesta tulevaa fiilistä ja siihen joskus yllättävänkin paljon vaikuttaa kokonaissoundi.
Noin yleisesti, tuottaminen ei Suomessa ole kovinkaan hohdokasta hommaa. Korvaukset on työmäärään nähden pieniä ja resurssit pieniä.
Sen tiedän, mutta en olekkaan jättämässä muita tulon lähteitä. Vaan
pikemminkin niillä rahoittaisin toimintaa ainakin aluksi. Kyse on enempikin intohimosta musiikkiin.
Silti, on hienoa että täällä tehdään kuitenkin hyvänkuuloista musiikkia. Mun mielestä soundillisesti ja tuotannollisesti täällä on menty paljon eteenpäin viime vuosina.
Itse olen vähän toistamieltä, viimevuonna en muista tulleen enää yhtään levyä jolle antaisin tuotannon puolesta täyden 10:n, mutta toisaalta eipä enää täysin ala-arvoisiakaan ole tullut (jotain omakustanteita lukuunottamatta). Mutta viimeisimmät suomalaiset albumit, joita piti oikein jäädä kuuntelemaan tuotannon takia on jo vuosien takaa. Ne oli Jari Sillanpään joululevy ja HIM:Razoblade Romance...jälkimmäisessä taisi olla tosin ulkomaisia puikoissa mukana. | |
Kyllä! Aivan uskomaton harppaus! Ja nousu jatkuu vaan.. Viime vuonna kun radiossa oli pyörinyt jo jonkin aikaa joku uusi artisti/bändi minkä olin mieltänyt ulkomaiseksi, ja se paljastui suomalaiseksi, tajusin että tässä on nyt tää murrospiste.
Paitsi joidenkin kohdalla kun katsoo, niin kotimainen bändi on tehnyt homman ulkomailla. Mutta kieltämättä enää ei ole sitä selvää eroa ulkolaisiin, mutta jotenkin ne on keskiverto ulkolaisen tasolla (poikkeuksiakin on).
Kansainvälisesti tunnustettu suomisaundi on vielä hiomatta mutta metallipuolella ollaan jo pitkällä. Pistetään kaikki 5 miljoonan asukkaan valtiot riviin ja luetellaan musiikkiteollisuuden kansainväliset saavutukset. Missä mennään sitten?
Metallipuolella olisi tuohon mahiksia...tai mistäs sitä tietää vaikka jossain ulkolaisessa studiossa puhutaan, että tähän pitäis saada sellaista Nightwish-fiilistä.
Mutta joka tapauksessa pitkälle on katajainen kansa päässyt, mutta kaukana on vielä Ruotsin tilanne tai siitä edes puolet. | |
Metallipuolella olisi tuohon mahiksia...tai mistäs sitä tietää vaikka jossain ulkolaisessa studiossa puhutaan, että tähän pitäis saada sellaista Nightwish-fiilistä.
Mutta joka tapauksessa pitkälle on katajainen kansa päässyt, mutta kaukana on vielä Ruotsin tilanne tai siitä edes puolet.
Istun just tauolla ruotsalaisen studion loungessa. Vieressä on kasa edellisen bändin refelevyjä ja joukossa on aika monta finkkarilla tehtyä levyä. Keskusteltiin eilen äänittäjän kanssa just "suomisoundista", Karmilan miksauksista ja jopa finnvoxin masterointisoundista jota jotkut bändit täällä hakee. Täällä Finnvox tunnetaan nimenomaan metallistudiona vaikka suomen näkökulmasta tilanne on ihan eri. Pani miettimään.
"Modulaatiot...mä inhoon niitä...kyllä sävellajista toiseen pääsee muullakin tavalla" | |
Täällä Finnvox tunnetaan nimenomaan metallistudiona vaikka suomen näkökulmasta tilanne on ihan eri. Pani miettimään.
No siihenhän Finkussa ollaan pyrittykin. Kun kattoo niiden esitteitä, niin kyllä siinä selväksi että metalli ei ole ainakaan kirosana.
Mr. Muzak: "ku Note soittaa ni kaikki kuulostaa Whitney Houstonilta" | Raimo
16.02.2006 20:51:14 (muokattu 16.02.2006 20:58:49) | |
|
Joo, Finkkari on osannut hoitaa KV-hommaa metallipuolella ihan jees Karmila, Hiili ja Jussila vetoapuna... Kylhän esim. Jussila käsittääkseni masteroi aika paljonkin muualla tehtyä heviä.
Metallipuolella olisi tuohon mahiksia...tai mistäs sitä tietää vaikka jossain ulkolaisessa studiossa puhutaan, että tähän pitäis saada sellaista Nightwish-fiilistä.
Mutta joka tapauksessa pitkälle on katajainen kansa päässyt, mutta kaukana on vielä Ruotsin tilanne tai siitä edes puolet.
Jos en väärin muista, niin Within Temptationin viimeisintä miksannut ruotsalaiskaiffarini(Ola Sonmark) kertoi, että Nightwish oli (tietty) yksi refe, ainakin hänelle itselleen. Et sillai.
Itse en vaan tolle suomimetalli- saundille niin lämpene... Mutta ei voi mitään. :P
Blah. | Raimo
16.02.2006 20:53:52 (muokattu 16.02.2006 20:58:19) | |
|
Tarkkaan ottaen se malli oli NS-10M Studio on se, jolla tekee jotain, muut mallit on paskoja. Se on näppärä juuri tuollaisiin tarkistuksiin. Ja sen käyttäytymisen oppii helposti jo muutaman levyn kuuntelun jälkeen (joten kyllä sitä sen jälkeen voi käyttää mihin vaan, paitsi alle 60hz ääniin.). Kokoajan se sopii huonommin tosimaailmarefeksi, sillä nykyään ihmiset kuuntelee erittäin paskoilla leluaktiivikajareilla, joissa vahvistimen taajuusvastetta vääristämällä on yritetty väkisten saada asiallista ääntä. Ja sitten niillä on niitä subbareita :(
Sopii edelleen ihan hyvin tosimaailmarefeksi, maailma on edelleen täynnä toinen toistaan middlehonottavampia pikkukajareita. Vrt. Hesburgerin katto.
Ja NS-10 on lähes kaikkien studioammattilaisten tuntema, ja siksi myös kätevä referenssi kun studio ei ole niin tuttu...
Itseasissa ei mennä niinkään metsään, yksinkertaistin vain asioita, koska ton dynaamisen ja konkan erosta oli puhetta jo aikaisemmin. Mutta siis 57:n livemaine on siinä että se on näppärä livekäytössä ja U47 on näppärä studiokäytössä, tämä ei sulje tietenkää pois toisinpäinkin käyttämistä, jos homman osaa.
Juuri tuo poppislaulun kähinät olikin se juttu minkä takia minä hieman SM-57:aa alunperin arvostelin studiokäyttöön sopivana. Tuohon U47:aan tekeekin mieli ajan kanssa tutustua.
On paljon poppislauluja kaikissa tuotantohintaluokissa missä dynaaminen on valittu studiossakin. Ei haluttu "money"- kähinää.
Niin siis pakko sanoa että ei tuo selittely nyt anna ihan sellaista kuvaa että puhuisit kovin vahvalla kokemuspohjalla, sori. Mut offtopicciahan se olikin.
Onko sitten ennen uskallettu? :)
Dylanilla lavalla neljäseiskoja ja kuusseiskoja.
Blah. | |
Kerkko Koskisen toiseksi uusin albumi: kaikki laulut 57:lla. Danu oli äänittänyt ja sain miksata kurssilla yhden kappaleen. Hyvältä kuulosti, kertakaikkiaan. J.Karjalaisella on myös levyjä jossa liidilaulu 57:lla. Jatkakaa muut listaa.
Ja niistä neumanneista. Ne mitkä on tänä päivänä hypetettyjä arvoneumanneja, oli 60-70 -luvulla ihan tavallisia mikkejä. | |
Kerkko Koskisen toiseksi uusin albumi: kaikki laulut 57:lla. Danu oli äänittänyt ja sain miksata kurssilla yhden kappaleen. Hyvältä kuulosti, kertakaikkiaan. J.Karjalaisella on myös levyjä jossa liidilaulu 57:lla. Jatkakaa muut listaa.
Ja niistä neumanneista. Ne mitkä on tänä päivänä hypetettyjä arvoneumanneja, oli 60-70 -luvulla ihan tavallisia mikkejä.
...Ihan tavallisia laatumikkejä, tosin. ;)
Listan jatkeeksi Bono- SM58.
Blah. | | « edellinen sivu | seuraava sivu » | |
|---|
|
|
