Yleistä keskustelua musiikista ›

Ken katsoi taas tulleen Howard Stern leffan?
 
Yksi asia, jota oikeasti kadehdin jenkkien touhuisssa, on juuri tämä tapa tehdä radio-ohjelmia.
 
Melkoisen kaukana on paikallinen radio-ohjelma tylsine "juontajineen" ja latteuksineen. Kivoja visailuja kyllä piisaa. Vähänkin jos heittäydyt villiksi, tulee konsultti ja kertoo mainostajien katoavan.
 
Ehkä Gösta oli kuitenkin aika lähellä oikeasti viihdyttävää suomalaista radio-ohjelmaa. Ja ainakin persoonat olivat melkoisen rajuja, mielenkiintoisia ja eläviä. Entistä enemmän v*tuttaa miehen poismeno. Olisi voinut vaikka pyrkiä politiikkaan. Vaalilausekin oli jo valmiina; Rösta på Gösta.

Tulihan tuo katottua, toisen kerran vuoden sisällä tais tulla. Kyllä nauratti paikoitellen taas. Suomi on varmaan liian pieni maa tuommoisille persoonallisuksille.

Tulihan tuo katottua, toisen kerran vuoden sisällä tais tulla. Kyllä nauratti paikoitellen taas. Suomi on varmaan liian pieni maa tuommoisille persoonallisuksille.
 
Mä luulen, että suurin osa maapallon maista on Howardille liian pieniä:)
 
Mutta ylipäätänsä kaipaan eloa hommaan.
 
Hyvä esimerkki paikallisesta loistavasta persoonasta on/oli Jake Nyman Onnenpäivineen. Asiasta polveiltiin toiseen miellyttävän äänen kera ja loistavan musiikin tahdittamana. Juuri päinvastainen tapaus kuin esim Stern, mutta meidän mittapuullamme vertaansa vailla.

Olisi voinut vaikka pyrkiä politiikkaan. Vaalilausekin oli jo valmiina; Rösta på Gösta.
 
Toisaalla motkotettiin off-topiceista. Mediamaailma ei ole koskaan ollut mun juttu vaikka vaimokin on tehnyt siellä duuniaan hmm... varmaan jotain 30 vuotta tms. Mutta..
 
Sundqvist, jos kuka olisi ollut omalla paikallaan myös kansanedustajana. Älykäs, rehellinen, katutason arjessa konkreettisesti kiinni oleva ja verbaalisti lahjakas persoona olisi ravistellut Armani- ja jakkupukuporukan hereille. Ja siinä sivussa hoitanut kuntoon retuperällä olevia asioita .
 
EDIT: Olisi, olisi, olisi... Hitto, tässä maassa pähkäillään liikaa ja toimitaan sitten kun on myöhäistä. Minä muiden mukana.

Melkoisen kaukana on paikallinen radio-ohjelma tylsine "juontajineen" ja latteuksineen. Kivoja visailuja kyllä piisaa. Vähänkin jos heittäydyt villiksi, tulee konsultti ja kertoo mainostajien katoavan.
 
Ja mikä näppärintä, samat visailut kiertävät kanavalta toiselle vaihtaen hieman nimeään välissä...
 
Mutta mitä tulee noihin persooniin. Kaipa se menee juuri niin, että nykyää pitää olla vain "sopivan hauska", mutta ei kuitenkaan liian persoonallinen, etteivät vaan nuo mainostajat pelästy, aivan kuten totesitkin.

Tule takaisin Pekka Sauri!

Hyvä esimerkki paikallisesta loistavasta persoonasta on/oli Jake Nyman Onnenpäivineen.
 
Jep. Myös Tapani Ripatti omasi persoonallisuutta ainakin joskus ja ammoisena aikana 70/80-lukujen taitteessa teki hyvää radio-ohjelmaa, jossa mentiin rock'n'rollin historiaa laidasta laitaan. Ripatin tyylistä voi olla monta mieltä mutta persoonallinen se oli.
 
Holle Holopainen putkahti myös jostain mieleen. Alkuaikojen Rockradiossa oli hyviä, asiantuntevia radiotoimittajia/juontajia.

Tule takaisin Pekka Sauri!
 
No esimerkiksi juuri Pekka Sauri. Varmasti jakoi ihmisten mielipiteitä, mutta oli kuitenkin selvä persoona.. Ajatellaanpa näitä kaupallisten kanavien toimittajia. Aamutoimittajiksi pyritään hakemaan jotenkin hauskan ja hullun tuntuista persoonaa, että ihmiset kuuntelisivat "juuri meidän loistavaa aamuhärdelliä", mutta jos ei aamujuontajia lasketa mukaan niin mistä näitä ihmisiä erottaa toisistaan? Silloin tällöin sentään nimensä sanovat, niin tietää kenestä on kysymys, mutta aika tasapaksua toimittajamössöä on koko tuo kirjo, joka radiokanavilla pyörii...

Pakko kai heitää vielä tähän soppaan se ikuinen soittolista; "toimittajan" taikka "juontajan" ei tarvitse tietää oikeastaan musiikista yhtään mitään, kun koneelta tulee listan mukainen musa ja siitä pari kivaa vuosilukua tai muuta nokkelaa riittää.

Pakko kai heitää vielä tähän soppaan se ikuinen soittolista; "toimittajan" taikka "juontajan" ei tarvitse tietää oikeastaan musiikista yhtään mitään, kun koneelta tulee listan mukainen musa ja siitä pari kivaa vuosilukua tai muuta nokkelaa riittää.
 
Ja nuo detaljitiedotkin menee välillä päin honkia.
 
Mikäs radiokanava se just oli, kun joku kuuntelija oli soittanut ja oikaissut juontajan vääriä tietoja, niin juontaja oli kommentoinut saamaansa palautetta lähetykseen, että "onko ne tiedot nyt muka niin tärkeitä?" (tjsp.).
 
Miten tällaista voi tapahtua?

Mainittakoon, että Klaus Flaming YleXin Metalliliitossa on mies paikallaan!

Mainittakoon, että Klaus Flaming YleXin Metalliliitossa on mies paikallaan!
 
Ja Norppa näköradiossa! Ainakin tuntuu aika hyvät pohjatiedot olevan aina haastateltavista...
 
Pakko kai heitää vielä tähän soppaan se ikuinen soittolista; "toimittajan" taikka "juontajan" ei tarvitse tietää oikeastaan musiikista yhtään mitään, kun koneelta tulee listan mukainen musa ja siitä pari kivaa vuosilukua tai muuta nokkelaa riittää.
 
Noinhan se menee... Uudet biisit kun mäjähtää soittolistalle, niin sitten katsotaan netistä pari jotain pientä nippelitietojuttua, jotka voi sitten mainita biisin yhteydessä. Tosin en nyt päivällä välttämättä odotakaan, että radiossa tulisi niin perusteellista ohjelmaa, että jokaisesta biisistä olisi jotain painavampaakin sanottavaa, mutta kun nuo pirun soittolistat täyttävät jo sen illankin...

Tämä on just tätä formaattiradiojuttua - jossain kabinetissa mietitään, että hei, tällaista kun lähetetään niin varmasti tulee kuulijoita.
 
Reissatessani autolla Satakunnassa pari viikkoa sitten ei radiosta suostunut kuulumaan kuin yksi kanava. Joku paikallinen iskelmähumpparadio se oli, missä löysän kuuloinen keski-ikäinen juontajaäijä kehotti kuulijoita soittamaan toimitukseen, kun soitetaan Katri-Helenaa ja hoki sitten puheluissa nämä perinteiset "no voi kun kiva, Anneli, mitäs sinne Ylä-Jalluun kuuluu, eikös se siinä Ikaalisten vieressä ole, aivan aivan, on muuten ilmoja pidellyt, onkos teillä jo se sauna lämpimänä"-latteudet. Siinä sitten mietin, että vaikka yleinen valitus kohdistuu näihin listahittiradioihin, lienee edellä kuvailtu kuitenkin se yleisin toimittajastereotyyppi.
 
Oli miten oli, radio kaipaisi todellakin lisää persoonallisia ääniä. Nykyinen politiikka vaan taitaa olla sen verran munatonta, ettei uskalleta päästää ääneen mitään, missä on pienikin särmä, ettei joku vaan loukkaannu tai harmistu. Ei uskalleta tehdä mitään massasta poikkeavaa tai kliinistä, kun pelätään kuuntelijoiden menettämistä.
 
Ainoa poikkeus on tietysti Radio Helsinki, mitä olen jo monta kertaa mainostanut. Kun ei ole soittolistoja eikä formaattia(ellei linjattomuutta ja vapaavalintaisuutta sellaiseksi lasketa), ei ole juontajavalintojen ja juontajien sanavalintojen suhteen niin suuria paineita.
 
Esim. Ari "Paska" Peltonen on takuulla suurempi persoona kuin yksikään näistä radionovien sun muiden "kivan trendikkäiden" muovisuoltimien tyhjänjauhajista, täysin riippumatta siitä, pitääkö hänestä vai ei.
 

 
Tulipa taas ladattua kiukkuisesti. Täällä sitä vaan yksinään känisee, mutta kumminkin saa aina huomata, että koirat haukkuu ja karavaani kulkee.

Meillä on sentään salovaara, jonka mitättömät saavutukset huipentuvat alaikäisille rivolookisia ja erittäin huonoja läppiä maankattavalla taajuudella heittelyyn. Tämän jälkeen "mies" sitten jo valittiin ex-pääministerin peräaalloissa parlamenttiin. Mahtavaa.

Stern oli kyllä hauska leffa. Pikkuisen vaivasi ne jutut kuitenkin.

Kappas, ajankohtaista asiaa jo unohdetuksi pelätystä aiheesta eli radiosta.
 
Gösta Sundqvistin ohjelmista en ehtinyt kuunnella kuin Koe-eläinpuistoa, mutta väitän että ko. sarja oli syvällisempi kuin miltä aluksi kuulostaa. Tarkemmin kun miettii hahmojen tapahtumia, luonteita ja ajatuksia, on helppo tehdä johtopäätös jonka joku jo mainitsi: Sundqvist tunsi ja tiesi ihmisten sielunmaisemat, toiveet, tarinat ja odotukset ks ympäristön, johon ohjelma sijoittui. Tämä taas on vaatinut varmaan pitkällistä seuraamista ja pohdintaa.
Luonnollisesti KEPin henkilöt olivat hiukan kärjistettyjä ja liioiteltua, kuten teatterihenkilöt aina, mutta ainoatakaan lopulta noin maaliinsa osuvaa henkilöä ei voi luoda ilman elämänkokemusta ja tarkkanäköisyyttä. Unohtamatta kykyä empatiaan.
 
Mitä tulee muuhun radio-ohjelmaan...mainittu on ainakin Klaus Flemming ja Jake Nyman. Nämä ohjelmat ovat mielestäni malliesimerkkejä hyvästä musiikkiohjelmasta, mikä on radiossa parempi kuin pelkkä puheohjelma.
Vituttaa esimerkiksi kuunnella YleX:n aamua juusoine ja peltseineen, kun poikaparat eivät oikeastaan kerro mitään. Puhetta riittää, mutta asiaa ei nimeksikään. Ei voi olla tarkoitus, että aamulähetyksen aihe (!) ovat juontajat, ja lisäksi vielä kaksi samaa kaveria joka aamu. Ei tarvitse olla kuolemanvakava tai tekohieno, mutta ohjelma saisi helvetisti ryhtiä siitä, että siihen sisällytettäisiin toimitettuja juttuja, esimerkiksi haastatteluja, kolumneja tms.
Näitä Jake Nymanin tai Gösta Sundqvistin ohjelmia kuuntelee mielikseen jo siksi, että niitä tietää suunnitellun ja harjoitellun -- nykyiset Ylen, Kissin tai Novan hihihihi-aamutiimit eivät tarjoa mitään. Mieluummin menen paikallisen Esson baariin istumaan pariksi tunniksi aamuisin, siellä kuulee osapuilleen saman tasoiset jutut mutta joka aamuksi voi löytyä monta uutta aihetta.

Tule takaisin Pekka Sauri!
 
Lisätäänpä vuodatukseen vielä -- Pekka Saurihan oli yksi näistä, jotka ilmeisesti on koettu "liian vaikeaksi". Täytyy muistaa, että mies on psykologi (vai -tri), joten voisiko periaatteessa oivallisempaa soita yöradioon- juontajaa ollakaan. SAurihan jakeli ohjelmassa myös omia ajatuksiaan ja mielipiteitään ja jopa tietoa. Pitää muistaa, että Yöradiossa puhuttiin joskus todella pitkään ja hartaasti, siis Sauri ja joku soittaja. Kyllä sitäkin kuunteli, ennemmin kuin tätä nykyaikaista mallia jossa puhelut kestävät 15 sekuntia ja asiaa niihin ei sisälly.
Niinhän se on hyvä ohjelma Luontoiltakin. Olkoon miten vaan "mummuille" suunnatut, mutta siellä asioista tietävät ihmiset puhuvat jostain aiheesta, olkoon se sitten vaikka olkikuukkelin pesintä Hervannassa. Mutta jos tietoa on ja sitä jaellaan leppoistasti, niin en osaa pistää pahakseni. Vähän sama kuin noissa em. toimitetuissa musiikkiohjelmissa. Tai olkoon vaikka mikä vaan ajankohtaisen tapahtuman puuhamiehen haastattelu, kun sellaisia joskus kuulisi.
 
Kuka perhana sen on keksinyt, ettei tv- tai radio-ohjelma saisi olla muuta kuin helposti naureskeltavaa taustamelua.

Mää tykkään just näistä narisevaäänisistä, mutta asiansa osaavista tyypeistä kuten Space Commander Mikkola Avaruusromussa tai Ilkka Mattila ja Leena Lehtinen silloin joskus Marginaalissa. Ja kyllähän Peltosen Ari on aivan mahtava, vaikka en hirveästi ole hänen ohjelmiaan kuullut.
 
Mutta ootteko huomanneet miten kaikki YleX:n primetime-juontajat kuulostaa ihan samalta? Siis samanlainen habitus, ontuvat vitsit ja kyvyttömyys johdatella keskustelua mielenkiintoiseksi?

Vituttaa esimerkiksi kuunnella YleX:n aamua juusoine ja peltseineen, kun poikaparat eivät oikeastaan kerro mitään. Puhetta riittää, mutta asiaa ei nimeksikään. Ei voi olla tarkoitus, että aamulähetyksen aihe (!) ovat juontajat, ja lisäksi vielä kaksi samaa kaveria joka aamu. Ei tarvitse olla kuolemanvakava tai tekohieno, mutta ohjelma saisi helvetisti ryhtiä siitä, että siihen sisällytettäisiin toimitettuja juttuja, esimerkiksi haastatteluja, kolumneja tms.
 
No tämäkin on vaan niin kaksipiippuinen homma.. Juusolla ja Peltsilläkin taitaa olla niin pirusti kuuntelijoita, ettei niitä ihan noin vaan voi sivuun heivata ja lyödä jotain asiaohjelmaa tilalle.
 
Ja itse en kyllä oikeastaan aamuohjelmaan välttämättä niin paljon tuota asiapohjaa kaipaakkaan ja hyvin minä Peltsiä ja Juusoa tyhmine juttuineen jaksan kuunnella, mutta esim. jostain ilta kuudesta puoleen yöhön voisi tulla vähän fiksumpaa ohjelmaa ja siinä vaiheessa voisi aina sen soittolistankin unohtaa...
 
Mutta... Ainakin YleX:n kohdalla taitaa taustalla pyöriä tämä kanavauudistus. Kun kanavasta tehdään väkisinkin vielä entistäkin enemmän nuorille suunnattu, niin taitaa vaan homma mennä niin, ettei siellä silloin ole tilaa, ns. asiaohjelmille..
 
Ja kun joskus ennen tuota kanavauudistusta juttelin Frangénin Simon kanssa aiheesta, niin hän kertoi, että Alivaltiosihteerikin oli katsottu olevan suunnattu vanhemmalle väelle, kuin YleX:n uusi linja tulisi olemaan.. Ja kun itse olen 22-vuotias ja kuitenkin olisin mielellään kuunnellut Alivaltiosihteeriä YleX:n taajuudelta tuon kanavauudistuksen jälkeenkin, niin pistää miettimään, että kuinka nuorille tuo kanava sitten on nykyään suunnattu...?