Kitarat: kitarakamat ›

Sen sijaan mehiko-stratot olivat selkeästi heikompia esityksiä, vaikkakin hinta/laatu-suhde oli varsin hyvä.
 
Mikä Mexicon Fenderissä lähinnä heikompaa jenkkiserkkuihin verrattuna?

Fender Stevie Ray Vaughan signature Stratocaster. Joka on tällähetkellä minulla.

Paras kitara jolla olen soittanut on ehdottomasti tuo uusi kitarani; Tokain AST-50 WG strato. Muut kitarat mitä olen soittanut: Tokai LC-80S, Epiphone SG G-400, Epiphone LP, Squier strato.

Todella vaikea sanoa. Hyviä ja loistavia soittimia on tullut niin monia vastaan... ja tietysti se pitää aina jotenkin suhteuttaa siihen soittimen hintaan. En siis pysty mainitsemaan yhtä kitaraa joka olisi ollut paras kaikista. PRS, Gibson, Jackson, Ibanez, custom-soittimet niin kotimaasta kuin muualta jne jne. Kaikista löytyy hyviä vekottimia.
 
Sanotaanko näin että itselleni paras on sellainen kitara missä on seuraavat ominaisuudet:
- kuulostaa hyvältä (tehty huolellisesti, hyvistä raaka-aineista)
- soi hyvin (hyvät puut, liimaukset ja muut liitokset)
- tallassa humbucker (mieluiten laadukas mikki, eli esim. Duncan, DiMarzio, Lawrence, Rio Grande jne jne.)
- isohkot nauhat (mieluiten jumbot mutta mediumitkin kelpaa, kestävää seosta)
- hyvä talla ja satula (oli sitten tune-o-matic tai floyd rose)
- istuu käteen (kaulaprofiili)
- sekä syliin (rungon muoto)
- näyttää mukavalta (ei pääasia mutta mukava lisä)
- vähintään volume-potikka (tonesta plussaa)
- kestää kulutusta (minulla uusin skeba on vuosimallia '98, vanhin on '85)
- mahdollisimman edullinen laatuunsa nähden (eli en odota aitoa 10-top loimukantta parin satkun skeboilta. Kovin usein laatu maksaa.)
 
Nuo kun tuosta yhdistää niin siinä on minun mielestäni paras kitara.

Sedän custom Esp.. Jumaleizzön oli kova peli

Jackson RR-PRO tai Gibson Les paul.

Rickenbacker 330.

Kyllä se on tuo oma Jackson SL2H. Se vaan istuu käteen niin mukavasti, ja sormet saa rullaamaan sen kaulalla aika kyytiä. Tuosta en koskaan luovu.
Joskus muinoin kokeilin jotain noin 60 luvun Fender stratoa ja se tuntui myös tosi hyvältä. Se oli jotain aivan muuta kuin nuo nyky stratot.

Edelleen paras kitara jolla olen soittanut, ja soitan on vuoden 1985 japanin squieri. Olen vaihdellu mikkejä siten, että etumikkinä on squierin alkuperänen, keskimmäisenä jonkun 70-luvun Fenderin straton mikki, ja takamikkinä S.D.-hotreils yksikelasen koloon. Mun mielestä saundikin on hyvä Fenderin Pro juniorin kanssa. Ku viä oppis soittaa...
 
Ronalt Bix
 
Ps. Ostin Fenderin 50-vuotis juhla straton, joka makso kymmenen kertaa enenmmän kun toi Squieri. Squieri on vaan kymmenen kertaa parempi.

No nyt täytyy sanoa että suosikki vaihtui kokeiltuani Carvin California Carved Top mallia. Paras joka on eteen tullut, uskomattomat soundit ja muutenkin kitara tuntui todella hyvältä. Sitten kanssa vähän aikaa sitten kokeilin Kramerin Stagemasteria joka sopii käteen aivan erityisen hyvin.

Ruokankaan Duke floyd tallalla(oli joku proto vielä silloin).
Akustisista Lowden en muista mallia markka-aikaan joku 25000mk.

Ibanezin UV7BK All Blackia parempaa en ole kokeillut. Ja semmoinenhan tuossa tuli ostettua. Helvetti, että on mukava keppi. :p

Paras kitara jolla olen soittanut on ehdottomasti tuo ei ihan uusi kitarani; Tokain Springy Sound strato. Varsinkin nyt kun on jumbot ja blender-kytkentä tuo on erinomainen vehje. Vielä jos mikit vaihtaisi hurinattomiin ja kuumempiin niin se olisi oikea unelmapeli.
 
Oma Carvin Dc400ta on sitten tilukitaroista paras soittamani, joskin esim. Jem7vwh on yhtä hyvä soittaa. Se vain ei ole yhtä monipuolinen, vol & tone ja 5-asentoinen mikkiswitch ei pärjää Carvinille, josta löytyy vol, tone, 2band aktiivieq, 3-asentoinen mikkiswitch, puolitukset kaula- ja tallamikille sekä vaiheenkääntö. Eikä Jemissä myöskään ole kaulaa läpi rungon, johon tykästyin tuossa Carvinissa heti. Lisäksi kultahardwarella, eebenpuuotelaudalla, abaloneupotuksilla, AAAA-loimuvaahterakannella ja koakaulalla & koabodyllä varustettu Carvin on vaan paljon tyylikkäämpi. Miinuksena tosin mainittakoon low-wide -nauhat, joista en tykkää yhtä paljoa kuin kunnon jumboista.
 
Testasin tänään myös Tokain Lc80zw:tä (sitä missä on hiottu & öljytty kaula) ja se tuntui erittäin hyvältä soittaa. En kuitenkaan uskaltaisi ostaa tuon Ben D:n kitaranvaihteluruljanssin jälkeen ihan heti. Tatsi oli parempi kuin kahdessa testaamassani Gibson Les Paul Customissa. Mainittakoon kuitenkin että olen testannut myös niitä huonompia Tokain customlespakopioita, tuo oli vain erittäin hyvä yksilö.
 
Kitarapajalla testaamani Gibson Es335 oli myös erittäin hyvä kitara ja soi todella kauniisti, ikävä kyllä se oli musta. Es335 ei saa olla musta!
 
Onnekseni en ole vielä testannut Prs Custom 24:sta. Jos sen soitettavuus vastaa sen ulkonäköä, saattaa minulle tulla GAS -nimisiä ongelmia.
 
E: Ai joo, ja Musicman Luke, Silhouette ja Silhouette special olivat myös todella jees.
 
EE: Paras testaamani akustinen on oma Liikasen naikkari. Valitsin sen itse muutamasta muusta Liikasesta, joten tottahan toki minä siitä tykkään.
 
EEE: Eijuma, tuleepas monta eetä. Oon näköjään vastannut tähän jo.

Tuttavani Fender SRV strato oli aika napia. Se tuntui koko kropassa rämpytellessä. Myös serkkupoikani Gibson Les Paul Deluxe vuodelta -72 on kyllä yksi niistä parhaista. Laatusoittimen kyllä tunnistaa.

Vaikea määritellä parasta, mutta loistavia ovat olleet mm. Gibson J-200, pari Santa Cruzin kitaraa, Martin D-28 ja Martin 000-28EC. Erityisesti nuo Santa Cruz kitarat ansaitsevat erityismaininnan.

tää mun nykyinen, ESP SV Standard
 
ehottomasti paras

No jos vaikka hinta/laatusuhteeltaan paras niin eräs Harley Bentonin kitara on kyllä ollut paras tähän mennessä.
 
Huhhui!

Jaa-a. Paras mielikuva on jäänyt kermanvalkoisesta Kramerista joka roikkui Oulussa Backline Oy:ssä monta vuotta. Ruma kuin mikä, mutta soi hyvin. Samoin hyvä mieli jäi jossain liikkeessä testatusta Warmothin puista kasatusta Strato-kopiosta. Samoin eräs Brian Moore -yksilö jäi kaivelemaan mieltä. Kavereiden kitarat ja omat on vähän sellaisia että niitä on hankala mennä arvioimaan kun niihin on jo ehtinyt tottua. Ne ovat omia yksilöitään ja täten arvostelun ulkopuolella.