Yleistä keskustelua musiikista ›

Nokkahuilu jäi mieleen. Silloin kun piti soittaa kitaraa, otti päähän. Jostain se myöhemmin se innostus sitten löytyi...

= Syy Ruotsin parempaan menestykseen musiikkimaailmalla?
 
Ruotsissa todellakin painotetaan erilaisiin asioihin musiikintunneilla. Siellä pop/rockmusiikki tulee "itsestäänselvyytenä" ja siihen panostetaan huimasti enemmän kuin Suomessa. Toki Ruotsissa lauletaan lastenlauluja mutta se on enemmänkin päiväkodin ja ala-asteen (1-3. luokka) juttuja. Keskiaste (4.-6.) onkin jo suurien poppisproggiksien juhla-aikaa. :)
 
Mielestäni Ruotsissa kevyt musiikki on aivan eri asemassa kuin meillä. Siinä missä suomalainen Matti kuuntelee musatunnilla Mozartia, Bachia, Sibeliusta ja Rautavaaraa; ruotsalainen Mattias kuuntelee vastaavasti Beatlesia, Abbaa jne. jne.
 
Kannattaa pitää mielessä, että Ruotsi on maailman 3. suurin popmusiikin vientimaa ja Suomi tulee aina olemaan parempi klassisessa musiikissa. :)

Ala-aste:
 
Kanteleen soittoa. Kyllä, koko ajan. Oli siellä joitakin muita soittimia myös, mutta niitä ei soitettu koskaan.
 
Opetukseen kuului myös opetella löytämään oikeat koskettimet pianosta (tai, no pulpetilta, ne olivat sellaisia, joihin oli maalattu koskettimet) ja jos niitä ei löytänyt, opettaja morkkasi.
 
Yläaste:
 
Opettaja, joka ei tajunnut mitään populaarimusiikista.
 
Muutamia repliikkejä:
-"Soitto ei saa nousta sellaiselle tasolle, että tavallinen puhe ei kuulu."
-"Mikä ihmeen koveri?"
 
Parasta oli kuitenkin se, että kun olimme osallistumassa koulun kykykilpailuun, esityksemme piti ensin hyväksyttää mm. musiikinopettajalla, rehtorilla, opolla ja satunnaisilla opettajilla soittamalla heille kappale (joka oli Deftonesin My own summer). Päätös oli, että kappale luvattiin soittaa, kunhan laulutapa muutetaan muuksi kuin "rääkymiseksi", joka voisi järkyttää tiettyjä tahoja.
 
Ja joka ikisellä tunnilla soitettiin Joutsenlaulu tai Rafaelin enkeli. Revi siitä huumoria.
No, saimme pitää kerran omatoimisen tunnin.
 
Kuuntelimme Slayeria.

Minulla on kyllä ollut aina taitavaa musiikinopetusta. Ala-asteella tosin ei muuta tehty kun soitettu nokkahuilua ja laulettu yhteislauluja (ne kauheat nokkahuilun äänet ovat syöpyneet syvälle päähäni: fiit fiit SKRII!!! FUIIIT!!!! 30 kymmenen hengen luokan voimin... huh huh).
 
Yläastella taisi meidän koulussa olla koko kaupungin ainoa musiikkiluokka, siis yläasteikäisillä. Sinne en mennyt, ei tuo koulun musiikki niin innosta. Pointti oli kuitenkin se, että opetus oli kyllä taitavaa.
 
Lukiossa, missä nyt olen, voi valita myös musiikkilinjan. En sitä valinnut. Mutta jälleen kerran, opetus on takuulla ammattitaitoista.
 
Numeroni:
Ala-aste: 10 (Myös musiikin diplomin sain, olisiko ollut huikeat 50 tai jopa 100 mk)
Yläaste: 9 (pakollinen kurssi 8, valinnaiset 9 ja 10)
Lukio: 10
 
Numeroiden perusteella olen jälkeenpäin miettinyt, että olisikohan sinne musiikkilinjalle sittenkin pitänyt mennä. Tuo yläasteen pakollisen kurssin 8 johtunee siitä, että en mennyt koulun orkesteriin soittamaan selloa, vaikka opettaja niin toivoi. Lähinnä siksi, koska lopetin sellonsoiton niihin aikoihin. Sekin on varmaan yksi osasyy tuohon kahdeksikkoon.

Hehhee... Voin kuvitella miltä se kuulostaa kun tuollaisissa olosuhteissa soitetaan nirvanaa... Menikö kaikki samaan rytmiin?

Räkäpilli, hallelujaa, hallelujaa, olen päässyt siitä eroon.
Onneksi asuin Ranskassa nämä suomi-koulujen räkäpilli-vuodet, jouduin soittamaan sitä vain noin 2 kuukautta, mutta kyllä se aika saatanallista oli.
 
Minua myös ärsytti että opettaja pakotti aina soittamaan rumpuja, ja kun rumpuja soitin niin opettaja valitti.
 
Sitten eräänä kauniina päivänä Yamahan bassosta katkesi kieli, se oli sitten minun syyni ja voi voi, mistä helvetistä näitä opettajia revitään?
 
EDIT: n unohtu

Räkäpilli, hallelujaa, hallelujaa, olen päässyt siitä eroon.
Onneksi asuin Ranskassa nämä suomi-koulujen räkäpilli-vuodet, jouduin soittamaan sitä vain noin 2 kuukautta, mutta kyllä se aika saatanallista oli.
 
Minua myös ärsytti että opettaja pakotti aina soittamaan rumpuja, ja kun rumpuja soitin niin opettaja valitti.
 
Sitten eräänä kauniina päivänä Yamahan bassosta katkesi kieli, se oli sitten minun syyni ja voi voi, mistä helvetistä näitä opettajia revitään?
 
EDIT: n unohtu
 
Vai että Ranskassa... Kävi onni sulla.
 
No niinhän mekin jouduttiin jotain komppia soittelemaan, mutta meille ei kerrottu että se on komppi.
 
Miten se meni katki? Soitiko? Viritit? Vai oliko se vaan siinä ja naps kieli katki? Tämä on kyllä totta että suurin osa opettajista on epäpäteviä...

Miten se meni katki? Soitiko? Viritit?
 
Soitin siinä rauhallisesti näitä perus eeee gggg mitä nyt koulussa soitetaan ja "poijoing" E-kieli vennähtää hauskasti.

Kuulostaa siltä kuin että Suomessa olisi saatanallisinta tuo ala-asteen musiikkiopetus, South Parkin jakson ohella missä Cartman&Co soittaa nokkahuilua jossain suuressa tapahtumassa ja kaikilta lentää paskat ...

Ala-asteen musiikintunnit olivat kammotus. Voi sitä iänikuista nokkahuilulla rääkkäämistä...en muista juurikaan mieluisia asioita noilta tunneilta. Pahin oli varmaan vuotuinen laulukoe kolmannelta luokalta eteenpäin. Siinä musiikkikasvatusta parhaimmillaan! Musiikkiin perehtyminenkin oli niin ja näin. Populaarimusiikki ohitettiin olan kohautuksella ja klassisen musiikin kuuntelun peruslinja oli "tämä on klassista. Tämä on siis hyvää. Bach on hyvä. Mozart on hyvä. Sibelius on hyvä. Hauki on kala. Hauki on kala." No, ovathan herrat toki loistavia säveltäjiä olleet, mutta metodi on surullisen huono. Itse koin musiikillisen herätyksen vasta silloin, kun kuunneltiin kaverin kanssa salaa hänen isänsä Black Sabbath -vinyylejä... siinä ei ollut Suomen suuresti toitotetulla hyvällä musiikkikasvatuksella osaa eikä arpaa.

Kuulostaa siltä kuin että Suomessa olisi saatanallisinta tuo ala-asteen musiikkiopetus, South Parkin jakson ohella missä Cartman&Co soittaa nokkahuilua jossain suuressa tapahtumassa ja kaikilta lentää paskat ...
 
Jep, tämän sävelen nimi oli joku ruskea kohina, ja sen ei ollut tarkoitussa olla siellä nuoteissa vaan ne oli laittanu sen sinne tavallaan vahingossa ja kaikki pasko housuun.
 
Soitin siinä rauhallisesti näitä perus eeee gggg mitä nyt koulussa soitetaan ja "poijoing" E-kieli vennähtää hauskasti.
 
Jep. Mä aina kapinoin tota vastaan ja soitin jotain rytmiä siihen ja välillä 5-sointuja. Opettaja ei kyllä välittänyt. >XD

....nokkahuilua...tunnista tuntiin.
 
Vittu, just samaa se oli itelläki...Yhtään en sitä enää osaa,
enkä kyllä osannu sillonkaa, et talteen meni seki opetus...

Mulla on jääny pahat traumat musiikintunneista varsinkin ala-asteelta. Oli taas tavallinen musiikintunti ja yleensä aina soittamiseen valittiin ne jotka jo vähän osasi. Itse en vielä kolmannella luokalla osannut edes kunnolla kävellä tai hengittää omatoimisesti niin opettaja (sellanen vanha rokkiäijä) sanoin että Jari-poikapa ottaa rummut. Biisi tais olla J. Karjalaisen Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään. Ei siinä ihan hyvä biisi mutta jos tyyliin ekaa kertaa istuu rumpupallille niin se peruskomppi ei välttämättä irtoa. Noh, kun ei Jari-poika osannut soittaa niin alkoi hirveä huuto ja paasaus tyylin YRITÄ EDES!!!
 
Sama opettaja muuten heitti minua musiikinkirjalla päähän eräällä tunnilla, liekö siitä tullut sitten kipinä alkaa soittaa. Niin sanotusti musiikki kolahti päähän.
 
No todettakoon että olen myöhemmin traumoista huolimatta oppinut vähän rumpujen soittoa ja kävely ja omatoiminen hengittelykin menee jo jotenkuten.
 
Ja musiikkia saisi olla enemmänkin koulussa. Ei se nyt ihan huonoin harrastus ole. Ja tällä iällä se teoria on aika työlästä alkaa opettelemaan.
 
Kiitos.

Ala-asteen musiikinopetus oli yhtä helvettiä. Tunnin alussa opettaja kirjoittaa taululle jonkun perkeleen viisun sanat jotka oppilaat kopioivat vihkoihinsa ja sitten lauletaan. Opettaja karjuu että hänellä on pianossa lakattu pinta ja hän näkee että lauletaanko me oikein. Kerran se kävi yhden kaverin kurkkuun kiinni ja ei muistaakseni tämä kaveri mitään vakavaa tehnyt.

Sama opettaja muuten heitti minua musiikinkirjalla päähän eräällä tunnilla, liekö siitä tullut sitten kipinä alkaa soittaa. Niin sanotusti musiikki kolahti päähän.
 
Hhehehee.... Oli sentään jotain hyötyä siitäkin.

Ei ollut rumpuja eikä kitaroita ala-asteella.. virsiä "saatiin" laulaa joka viikko.. onneksi musiikintunneilla opetettiin nuotit ja tauot, laulettiin ja soitettiin nokkahuilua, että niistä minulle ei mitään traumoja ole jäänyt.
Nyt lukiossa valitsin kuviksen musiikin sijaan, kun ei tuota koulumusiikkia kukaan jaksa (vaikka yläasteella numero olikin 10 ja lukion ekalla 8).

ala-aste tapatti minusta musiikillisen innon, jonka sitten ylä-asteen ope onnistu löytämään, kun me tunneilla soitettiin bändsoittimia ja ilman pakkoa. se oli kivaa ja sen jälkeen musiikki ei ole ollut kuivaa ja teoriaa on ollut mukava lukea, kun soittaa nykyään kitaraa ja siitä on konkreettista hyötyä.

ala-aste tapatti minusta musiikillisen innon, jonka sitten ylä-asteen ope onnistu löytämään.
 
Meillä vaihtu ala-asteen nokkahuilut yläasteelle siirryttäessä oopperaan...lukiossa jatku sama...mä en ymmärrä miks musiikin pitää olla aina jotain helvetin "yläluokan" musaa ja rockmusa, mistä suurin osa musiikin valitsijoista varmasti diggaa, on ehdottoman kiellettyä? Ite alotin soittamisen melekeen heti sen jälkeen kun musiikit loppu yläasteella....

Meillä vaihtu ala-asteen nokkahuilut yläasteelle siirryttäessä oopperaan...lukiossa jatku sama...mä en ymmärrä miks musiikin pitää olla aina jotain helvetin "yläluokan" musaa ja rockmusa, mistä suurin osa musiikin valitsijoista varmasti diggaa, on ehdottoman kiellettyä? Ite alotin soittamisen melekeen heti sen jälkeen kun musiikit loppu yläasteella....
 
Luepa aikasempi viestini tältä sivulta. Suomalainen musiikinopetus on todellakin "elitististä".