Kitarat: soittaminen ›

Mutta pysy todella kaukana Pornograffittin nuottikirjasta.
 
Paskin nuottikirja forever.

Mie osasin ennen tiluttaa, mutta sitten aloin soittamaan sooloja. Nyt kuulostan paljon paremmalta.
 
Treenaat joitain perusskaaloja ja jotain pikkujippoja. Sitten vaan yhdistelet niitä rohkeasti. Laita joku hyvä levy soimaan ja soita/improvisoi mukana. On todella kehittävää.

Kannattaa kyllä opetella tuo komppauspuoli kunnolla, siitä on bändisoitossa paljon enemmän etua kuin sooloilusta.
 
Totta joka sana.
Kannattaapi harjotella ensin komppausta ja siirtyä siitä sooloiluun.

1. Hommaa metronomi
2. Valkkaa joku vaikea likki/kuvio
3. Treenaa, aloita HITAASTI ja lisää nopeutta pikkuhiljaa. Keskity koko ajan siihen, että sävelet soivat puhtaasti ja ajoitus on kohdallaan.
4. Toista kohta 3 jollain toisella kuviolla.
 
Kärsivällisyys on tässä se tärkein tekijä.
 
Tämä viesti, joka on tuossa lainattuna - täyttä asiaa! Kärsivällisyys on iso teho. Hitaasti kannattaa todellakin alkaa reenaamaan.
 
Toisekseen kannattaa keskittyä enemmän siihen mitä tulee ulos kuin nopeuteen. Nopeus on hieno kun sitä käytetään oikein.
 
Ei multa iteltänikään kyllä vielä mitään megatiluja lähde, mutta onko ne tilut sitten loppupeleissä niin tärkeitä?
 
Ei. Tähän on silti jokaisella oma mielipide.

Soita ja unohda nämä tylsät treenit, mitä ideaa on kärsiä kitaran kanssa, eikö soittamisen pitäisi olla miellyttävää?

Tuo on oikeasti tuo tiluttelusta puhuminen ruvennut potuttamaan! Nykyään kaikki haluavat vain tiluttaa, mihin on kadonnut oikea soitto taito kitaristeilta?
 
Ja siis itsekään en osaa mitään fancy tappeja tai vastaavia, vaan hoidan homman kotiin hitailla perus skaaloilla, pull offeilla, hammereilla ja bendeillä. Ja ihme kyllä solojani on kehuttu enemmän kuin kaverini, joka on John Petrucci ja Yngwie Malmsteen wanna be.
 
Että ei se nopeus vaan se tyyli (kuten täällä vissiin jo sanottiinkin)

Yksi sana. Kärsivällisyys.
 
Yks sana lisää. Kärsi!

Itte oon soittanu joku kahdeksan vuotta. Mä opin sen minkä mä tosissani haluun oppia. En sen vuoksi että voi olla viilee äijä ku skulaa keppiä niin tautisen hyvin, vaan sen takia että pidän siitä mitä kuulen. Itte en juuri välitä mistään ekaa panoa nopeemmasta tilutuksesta. Oon aika nuori jätkä ja ku kattelee muita ikäisiäni niin tulee niistä helposti semmonen maku että ne kasvattaa munaansa nopeudellaan. Tää on yks asia joka pistää mut karsastaa tilujen opettelemista. Toinen on se että joko mulla ei ole kärsivällisyyttä siihen tai sitten se ei vaan ole mun juttu. Treenin kärsimyksestä sen verran vielä että mä haluun nauttia soitosta enkä tehdä siitä väkinäistä ja pakotettua, senhän kuulee uloskin helposti.