Lyriikka ›

Muutamaan otteeseen olen törmännyt tällaisiin inspiraation odottelijoihin, joille suureksi ongelmaksi on muodostunut se että tekstiä… (puhun nyt siis kirjoittamisesta, koska se on oma juttuni) ..siis tekstiä ei ala syntymään silloin kun pitäisi vaan poikkeuksellisen hankalina ajankohtina jos ollenkaan.
 
Ensinnäkin muutamien tyypillisten metodien ja dramaturgisten rakenteiden tunteminen auttaa tässä asiassa, koska niihin keskittyminen mahdollistaa työn aloittamisen siitä huolimatta että visio lopullisesta teoksesta on vielä hämärän peitossa. Itsellä tuo kuuluisa inspiraatio ilmenee yleensä siten että minulle pälkähtää yhtäkkiä päähän valmis visio siitä minkälainen lopullinen kappale tulisi olemaan. joskus, jopa koko biisi tulee päähän valmiina sävellystään myöten, mutta siitä huolimatta jätän yleensä sävellyshomman jonkun sävellyspuolella paremmin asiansa osaavan visionäärin haltuun, kun itseltä sujuu kirjoittaminen selkeästi nopeammin ja keveämmin ponnisteluin. lisäksi olen hyvin harvoin joutunut pettymään säveltäjien näkemyksiin kappaleistani. Poikkeuksena ne tekstit jotka on syystä tai toisesta sävelletty keskeneräisinä (älä koskaan päästä puolivalmista käsistäsi).
 
Mutta asiaan… Tässä muutamia perusongelmia, joita on tullut vastaan, ratkaisuineen:
 
Ongelma 1:
Deadline painaa päälle. Kirjoittajalle on annettu vapaat kädet mutta pää on tyhjä ja jostakin pitäisi saada biisille aihe.
 
Ratkaisu:
Tee tutkimustyötä. Kuuntele itseäsi. Ottaako jokin asia nyt juuri erityisesti päähän? Mikä herättää sinussa juuri nyt kaikkein eniten tunteita? Ota käteesi vaikkapa Iltalehti tai jokin paikallislehti tms. Sinne ovat ammattitaitoiset (?!) toimittajat keränneet päivää polttavia aiheita jo valmiiksi. Usein artikkelin sisältökin antaa aiheesta jo paljon infoa, joka käy suoraan taustamateriaaliksi biisille.
 
Älä:
Usein huomaa että kirjoittajan esikuvat rajaavat kirjoittajan ilmaisua sellaisella tavalla että kirjoittaja sortuu jatkuvasti esikuviensa toistamiin helmasynteihin ja pahimmassa tapauksessa esim. tyylilajityypillisiin kliseisiin, niin kuin vaikka lohikäärmeisiin ja tulimiekkoihin tai ”I’m so blue / ’cause I love you” kaltaisiin kielitaidottomuuden näytteisiin.
 
Jo käytetyn kuvaston ja kliseistön käyttö tuoreella tavalla vaatii erityistä taitoa ja harjaantumista. Kliseenkin voi saada kuulostamaan tuoreelta ja sen käyttö voi joissakin tietyissä yhteyksissä olla puolusteltavaa, mutta en tässä nyt ota sen syvemmin siihen kantaa.
 
Älä siis pyri haluamaasi lopputulokseen matkimalla vaan kirjoittamalla omalla tavallasi, omin sanoin, omasta aiheesta. Mikäli käytät vanhaa aihetta, varmista että tässä versiossa on uusi näkökulma ja jotain tuoretta sanottavaa. Samanlaista kappaletta ei kannata tehdä.
 
Ongelma 2:
Kirjoittajalla on ideoita vaikka muille jakaa, mutta ei musiikillista visiota ja laulun kirjoittamisen metriikka (http://muusikoiden.net/keskustelu/posts.php?c=19&t=25648 ) ei tule automaattisesti selkäytimestä + että sen alituinen miettiminen häiritsee kirjoittamisen sujuvuutta.
 
Ratkaisu:
Nappaa päähäsi joku valmis sävellys ja kirjoita siihen uudet sanat haluamastasi aiheesta, jos kirjoittajalla on yhtään ”korvaa” niin painot ja tavut menevät näin ainakin jollain lailla säännönmukaiseen järjestykseen. Säveltäjä voi sitten miettiä itse biisille uuden musiikilliseen ilmeen. Täytyy kuitenkin muistaa, että tekstin rakenne tulee edelleen säilymään, joten jos kirjoittajan päässä on soinut vaikka dingon autiotalo, niin lopullinen teos ei varmaan kuulosta Autiotalolta, mutta matemaattisessa rakenteessa on kuitenkin enemmän yhtymäkohtia Autiotalon kanssa, kuin jos vaikka päässä olisi soinut Niskalaakin Lumessa kahlaajat.
 
Toinen vaihtoehto on kirjoittaa matemaattisesti, eli tehdä tekstiä rivi kerrallaan ja laskea kokoajan tavuja tai noudattaa jonkinlaista poljentoa tai esim. keksiä biisille ”väliaikaismelodia” jota noudattaa. Hyvä tapa kirjoittaa on myös kirjoittaa melko löyhästi ja tehdä pienet tavunviilaukset sitten lopuksi. Näissä keinoissa on se pointti verrattuna yllä esitettyyn että materiaalista tulee todennäköisesti tuoreempaa. Voit myös keksiä itse erilaisia riimikaavoja ja rakenteita, jotka noudattavat jonkinlaista logiikkaa. Mitä yksinkertaisempi logiikka sitä useampi ymmärtää rakenteen (ja sitä nopeammin) ja vastaavasti mitä hankalampi logiikka sitä harvemmin (ja hitaammin) ymmärretään jutun juurta. (toisaalta vaikean logiikan tajuaminen palkitsee kuulijaa enemmän ja päinvastoin äärimmäisen helppo voi olla liiankin pureskeltua).
 
Älä:
Ei ole järkeä kirjoittaa sekalaista rakenteetonta älämölöä. Jos itse et tiedä mitä teet, niin kukaan muukaan ei tule koskaan tajuamaan teostasi ( paitsi väärinkäsitysten kautta ) vaikka joku väittäisikin ymmärtävänsä niin se johtuu vaan siitä ettei kehtaa myöntää junttiuttaan (kutsun sitä ”keisarin vaatteet” –ilmiöksi, vittuillessaan olen itsekin joskus piruillut ”taiteilija” ystävilleni, koulussa myös kerran opettaja otti luettelon satunnaisia sanoja vertailuun Risto Ahden Runoa vastaan ja arvatkaas kumpi herätti enemmän tuntemuksia =) –eli luota lopultakin vain itseesi kun puhutaan siitä mikä on hyvää ja mikä huonoa.
 
Ongelma3:
Pitäisi yhtäkkiä kirjoittaa vaikkapa iskelmä teksti ja päässä soi pelkkä teräsbetoni.
 
Ratkaisu:
Kuuntele Katri Helenaa jos pystyt. Mieti mitkä sisällölliset asiat tekevät ko. biiseistä lajityypilleen ominaisia. Mieti mikä on sinun mielestä hyvää iskelmää ja jos et siedä koko lajityyppiä, niin mieti mikä on sinusta siedettävintä. Itse en ylipäätään ota casea vastaan jos se ei kiinnosta joten normaalisti moista tilannetta ei pitäisi tulla =)
 
Tunnelmaan voi pyrkiä myös vaikka vetämällä kellohameen tai Kissin maskit päälle, tai mielikuvittelemalla.
 
Älä:
Ei kannata mennä kellohameessa ulos jos olet mies.
 

 
Ongelma 4:
Sanoitus on valmis mutta siinä on jotain vikaa, jota on äkkiseltään vaikea jäsentää; ”jokin mättää”.
 
Ratkaisu:
Tarkista ettei tekstissä ole:
-kliseitä (esim. sydämeni palaa),
-kuluneita riimejä (esim. käy / näy),
-kulunut aihe / juoni (esim. poika ja tyttö alkaa seukata, tulee riitaa ja toinen jättää toisen),
 
…tai ettei teksti ole:
-mahdoton tavoittaa (esim. symboliikka kirjoittajan itse keksimää ja absurdia),
-dramaturgisesti ristiriitainen (esim. ekassa säkeistössä päähenkilö viiltelee ranteensa koska poikaystävä jätti, mutta poikaystävä jättää vasta seuraavassa säkeistössä, eikä kyseessä ole takauma)
 
-kerronnallisesti ristiriitainen (esim. kestoja puhuu vuorotellen preesensissä ja imperfektissä ilman että sille on mitään perustetta)
 
-rakenteellisesti liian monotoninen (esim. alusta loppuun 8 tavuista riviä riimein abababababab.)
 
-rakenteellisesti järjetön tai kokonaan rakenteeton (esim. ei yhtään riimiä, ei yhtään tavumääriltään samanmittaista riviä, ei yhtään rakenteeltaan yhteneväistä säkeistöä…. jos kaikki puuttuu niin biisiä ei voi helposti tajuta.)
 
Älä:
Ei kannata lähteä muuttelemaan biisiä joka kerta kun joku älähtää. Jos biisi ei kelpaa jollekin, se ei tarkoita ettei kelpaisi jollekin muulle. Jos lähdet siihen leikkiin että kaikesta tehdään tuhat versiota niin löydät itsesi helposti noidanpyörästä. Lisäksi jos oikeasti olet perehtynyt asiaasi niin kannattaa aina vähän kyseenalaistaa tietääkö tämä MR. Diiva-Solisti-Kukko-Kiekuu kirjoittamisesta yhtä paljon, enemmän vai vähemmän kuin sitä.
 
Vastaavasti kannattaa tekstiä myös vähän etukäteen sovitella mielessä ihmisten suihin ettei tule tehtyä turhaa työtä. Jos joku ei siis tykkää tuotoksestasi, niin kysy miksi ei ja vaadi kunnolliset, kattavat perustelut (ettet putoa samoihin sudenkuoppiin) ennen kuin rupeat töihin, ja kirjoita sitten ihan kokonaan uusi biisi.
 
Ongelma 5:
Tekstiä ei vain synny vaikka kaikki yllä oleva on kokeiltu.
 
Ratkaisu:
Pyri lisäämään ulkomaailmasta saamiasi ärsykkeitä. Ihminen turtuu jatkuvasti ympärillä toistuviin ärsykkeisiin. Esim. sitä ei enää kiinnitä huomiota uuteen mainoskylttiin kun sen ohittaa sadatta kertaa. Neljän seinän sisällä ärsykkeet myös voivat jäädä tosi vähäisiksi. Ihminen on kuitenkin rakennettu niin että pääkoppa tekee jatkuvasti päätelmiä rekisteröimistään asioista, josta johtuu myös se että sanonta ”matkailu avartaa” todella pitää paikkaansa. Tee siis jotain muuta. Mene keilaamaan, osta jäätelöä, ruoki sorsia, auta mummo tien yli, yritä iskeä parkkipirkkoa… Ihan mitä tahansa jotta saisit uutta aspektia näkemyksiisi. Ainoastaan oma jatkuva kehityksesi ja henkinen kasvu voi lopulta parantaa kirjoitustesi laatua ja taata loputtoman luovuuden virran.
 
Myös kaikenlaisten rutiinien ylläpito auttaa. Itse myös ”varastan” ideoita unista. Joskus myös valvotan itseäni kahvin avulla yli unirajan, jolloin tulee aika luova olo myös, mutta keskimäärin virkeät aivot ovat pidemmän päälle tuotteliaammat.
 
Älä:
En suosittele tajuntaa laajentavia huumeita tai alkoholia, sillä pidemmän päälle ne vievät aivoistasi viimeisetkin luovuuden rippeet, eikä kännipäissään kirjoitetut tekstit ole koskaan yhtä hyviä kuin krapulassa tehdyt (krapula on luovaa aikaa juuri niiden yön ärsykkeiden takia)
 
Pari muuta juttua:
 
Tyypillinen toimiva lauluteksti on dramaturgiselta rakenteeltaan sellainen että on alku keskikohta ja loppu. Periaatteessa pelkän kertosäkeen olemassa olo tai sen puuttuminen ei itsessään tee tekstistä rakenteellisesti toimivaa tai epätoimivaa. Myöskin tällaiset säännöttelyt että; ”hyvässä rock biisissä on kolme kertsiä ja kolme tavallista säkeistöä” –joutavat romukoppaan. Kuitenkin on hyvä pitää mielessä että suurin osa yleisöstä on tottunut siihen että suurimmassa osassa biiseistä on kertsi jne. Tutut ratkaisut ovat usein siinä mielessä turvallisia. Enemmän kuin tällä, on kuitenkin merkitystä sillä että mitä itse säkeistöissä tapahtuu. Esim. jos kappaleessa on kestosäkeistö voisi biisi olla dramaturgiselta sisällöltään tällainen:
 
Säkeistö 1:
päähenkilö aloittaa tarinan jollain ongelmalla joka vaatii ratkaisua.
 
Kertosäe:
Tässä voitaisiin vaikka voivotella kuinka vaikeaa elämä on mutta iloita siitä että aina kaikki on lopulta OK.
 
Säkeistö 2:
Päähenkilö alkaa päästä jyvälle miten ratkaisisi ongelman.
 
Kertosäe:
Kun tokassa säkeistössä päähenkilö alkaa olla jo jyvällä niin kuulija huomaa että kertsissä on myös positiivinen pointti että kaikki on lopulta OK (parhaassa tapauksessa kuulija tuntee itsensä fiksuksi tämän oivalluksen takia).
 
Säkeistö 3:
Päähenkilö saa ongelman ratkaistua mutta eri tavalla kuin olisi arvannutkaan (lukija kokee myös yllätyksen, joka herättää ja mahdollisesti aiheuttaa jonkin tuntemuksen esim. iloa tai myötätuntoa).
 
Kertosäe:
Nyt kun kolmannessa säkeistössä kävi ilmi että asiat voi järjestyä arvaamattomillakin tavoilla, niin kuulija hiffaa nyt vasta kertsin kolmannen pointin (=oivallus).
 

 
….Eli periaatteessa hyvin käytettynä kertsiä kuuntelee joka säkeistön jälkeen vähän eri tavalla, jolloin se ei ole vain jankkaavaa toistoa vaan pikemminkin hieno dramaturginen toistuva rakenne. Vastaavasti kertsille joka toistuu ilman dramaturgista funktiota voi minun mielestäni pyllistää. Näin harvoin kuitenkaan on. Jos tekstissä ei kertsiä ole, biisi voisi koostua vaikkapa viidestä säkeistöstä joista jokaisessa tapahtuu yksi asia ja lopulta päädytään aloituspisteeseen tai sitten lopulliseen ratkaisuun. Säkeistöt itse voisivat olla minkä tyyppisiä vain esim: - a1, b1, a2, c1, b2 - tai - intro a1, b1, c1, c1, a1 entro –
 
…No niin.. Eipä nyt juuri ole muuta sanottavaa kielen päällä. Toivottavasti tästä selostuksesta on jollekin jotain apua :)