 kimurantti1
05.02.2006 11:43:32 | |
|---|
Kirjastosta kävin lainaamassa otsikon mukaisen levyn ja pari kuuntelukertaa on takana. Nyt kun pahimmasta järkytyksestä olen toipunut niin fiilis on jotakuinkin tämä: Mitä hel*****ä? Onko tämä se kitaristikolmikko josta niin paljon hehkutusta kuulee? Koko levy on aivan päätöntä skaalojen ylös alas sahausta äärimmäisen simppeleiden sointukiertojen päälle eikä hienoista melodioista ole tietoakaan. Mielestäni levyn parasta antia on ensimmäiset 30 sekuntia A Mediterranenan Sundance- ja Fantasia Suite-kipaleista ja taas alkaa. Ko. musiikkityylistä "hieman" tyylikkäämpiäkin tulkintoja kuulleena en voi kuin ihmetellä. Onko kellään samanlaisia kokemuksia (tai kauhistuksia)?
Vielä olisi saman trion "Passion, Grace And Fire"-levy, enkä tiedä uskallanko edes laittaa sitä stereoihin.. "Olen oppinut että tämän jutun pääpaino on jossain aivan muualla kuin mediassa ja julkisuudessa."
-Antti Tuisku (Nokian Uutiset 1.8.2005) |
 edgehill
06.02.2006 14:10:46 | |
|---|
Joo, mulla on vähän samoja fiiliksiä näiden herrojen yhteisjutuista. Tai oikeastaan osin myös niiden soolojutuistakin.
Diggailin joskus hulluna Di Meolaa kunnes tajusin, että se vetää samat licksit kaikkien sointuvaihtojen päälle. Tarpeeks nopeesti vaan niin kukaan ei kerkee huomata...
McLaughliniltakin löytyy matskua diggailumittarin molemmista päistä.
Tuoreena esimerkkinä vaikkapa Claptonin Crossroads-festari DVD, jolta löytyy McL:n pätkä, jossa se vetää duona rumpalin (Dennis Chambers) kanssa. Ei tajuu.
Kaikilla näillä herroilla on runsaasti hienoja juttuja mutta myös paljon tuubaakin mahtuu joukkoon.
t. edgehill |
edgehill
06.02.2006 14:20:37 (muokattu 06.02.2006 14:21:18) | |
|---|
Serverillä on hikka. |
 sampsa007
06.02.2006 18:15:19 | |
|---|
Ite oon kova Al DiMeola-fani,ja täytyy sanoo et kyseinen levy on jääny aika
vähälle kuuntelulle.Välillä oon sitä kavereille soittanu``kuuntele ku äijät repii
akustista``.Tottakai DiMeola vetelee samoja likkejä,eikös kaikki sitä tee,Henkasta lähtien.Jos toinen vetää sekuntiin yhen nuotin ja toinen kymmenen,niin mitä sitten.
Jos molemmat soittaa sen lisäks hyvin,toimii mulle. |
kimurantti1
07.02.2006 01:27:03 | |
|---|
Jos toinen vetää sekuntiin yhen nuotin ja toinen kymmenen,niin mitä sitten.
Sitä sitten, että mitä vähemmän soittaa, sitä tarkemmin pitää valita nuotit. Ainakaan ko. levyllä ei tuntuneet soittajat valitsevan mitään nuotteja vaan soittivat vain järjettömällä vauhdilla ulos kaikki skaalat jotka osasivat. ...no vähän kärkeväksi meni, mutta tämä fiilis jäi mulle levyltä.
Mistä levyistä kannattaisi lähteä jos aion antaa uuden mahdollisuuden korjata käsitykseni noista soittajista? "Olen oppinut että tämän jutun pääpaino on jossain aivan muualla kuin mediassa ja julkisuudessa."
-Antti Tuisku (Nokian Uutiset 1.8.2005) |
 Karlsson
07.02.2006 08:44:55 | |
|---|
Mistä levyistä kannattaisi lähteä jos aion antaa uuden mahdollisuuden korjata käsitykseni noista soittajista?
McLaughlinilta "Devotion". Melkein hard rockin puolelle menevää kamaa vuodelta 1970. |
 Milkop
07.02.2006 10:11:51 (muokattu 07.02.2006 10:13:42) | |
|---|
|
 inflames
08.02.2006 13:08:43 | |
|---|
Tossapa video, jossa McLaughlin ja De Lucia jammailee flamencoa:
http://video.google.com/videoplay?d … 832980315711059&q=Paco+De+lucia
Edit:Saattaapi olla Waka Wanha Wäinämöinen, mutta pistin nyt kumminkin Nättiä. Paco on ihan uskomaton. Mutta mitä hammettia tapahtuu tossa n. 5.40 kohalla, kun McLaughlin kesken soolon purasee sormeensa ja sylkäsee?! 'The time you enjoy wasting is not wasted time.' B. Russell
Romantikkoitkijä #8 |
 Herra Rapu
08.02.2006 13:33:30 | |
|---|
Mistä levyistä kannattaisi lähteä jos aion antaa uuden mahdollisuuden korjata käsitykseni noista soittajista?
Di Meola on enempi tutumpi. Jos lattarikitarafuusiosta tykkää niin nää on toiminu meikälle ainakin, Elegant Gypsy, Casino jne. Noita löytyy vielä suht hyvin levykaupoista. Meola on kyllä ollu pilityksen edelläkävijä. :) |
 Simplex
08.02.2006 14:17:22 | |
|---|
Nättiä. Paco on ihan uskomaton. Mutta mitä hammettia tapahtuu tossa n. 5.40
kohalla, kun McLaughlin kesken soolon purasee sormeensa ja sylkäsee?!
Mä kattelin ihan samaa... Oliskohan purasssu kynnestä palan tai sitten sillä saattoi olla laastari ja nappas sen veke... who knows? Ei muuta kuin huumoria peliin ja lisää paskaa housuun! |
Varaani
08.02.2006 14:39:25 | |
|---|
Minun ehdoton suosikkini Meolalta on se levy jossa hän soittelee Astor Piazzollan biisejä.
Taitaa olla Al DiMeola plays Piazzolla
tai jotain yhtä persoonallista.
Todella hieno levy. |
kimurantti1
08.02.2006 16:12:38 (muokattu 08.02.2006 16:13:21) | |
|---|
Mutta siis, onko nuo mainitut levyt jotain hieman erilaista kuin "Friday Night In San Francisco ?" Eniten levyllä häiritsi juuri se loputon skaalapilitys.
Edit: Sensuroin erään herran nimen ettei tule tappelua... "Olen oppinut että tämän jutun pääpaino on jossain aivan muualla kuin mediassa ja julkisuudessa."
-Antti Tuisku (Nokian Uutiset 1.8.2005) |
inflames
08.02.2006 16:15:58 | |
|---|
Minun ehdoton suosikkini Meolalta on se levy jossa hän soittelee Astor Piazzollan biisejä.
Taitaa olla Al DiMeola plays Piazzolla
tai jotain yhtä persoonallista.
Todella hieno levy.
Toi on kyllä hyvä. Mutta se johtuu siitä, että ne on Piazzollan biisejä :) (imo)
Muita, jotka on tulkinnu Piazzollaa kitaralla onnistuneesti on ainakin Jorge Oraison ja
Benitez Baltazar (oikeinkirjoitus?). 'The time you enjoy wasting is not wasted time.' B. Russell
Romantikkoitkijä #8 |
Bolt Shooter
09.02.2006 01:58:56 (muokattu 09.02.2006 02:03:11) | |
|---|
Oma nöyrä mielipiteeni ko. levystä pähkinänkuoressa on: De Lucia on täysin ulkona jazz-kontekstista, tiluttaa teemojen ulkopuolella epämusiikillista scheissea.Di meola todistaa teknistä kyvykkyyttään soolojen rakenteen ja biisien kustannuksella.Mclaughlin yrittää sentään soittaa musiikkia, ja usein sooloissaan
onnistuu siinä.(Mikä ei ole tässä kontekstissa paljon) Suosittelisin Di meolan dissaajille tuon aikaisemmin mainitun Astor Piazzolla-albumin ohella albumia Cielo e Terra. Luomisen musiikkia.... ja Mclaughlinilta mitä tahansa muuta. Paco de Lucian Siroco kertoo, mikä on miehen oikeampi, rehellisempi, muusikompi luonto?! Vita brevis, ars longa, occasio praeceps, experientia fallax, iudicium difficile. |
 Pande
09.02.2006 08:50:48 | |
|---|
...Mclaughlin yrittää sentään soittaa musiikkia, ja usein sooloissaan
onnistuu siinä.(Mikä ei ole tässä kontekstissa paljon)
Woot, McLaughlinin jokapaikassa näkemää ylistystä en ymmärrä. Kuunnellut melko paljon ukon tuotantua (puoliväkisin) ja ei kyllä iske. No yhdessä Paco De Luciasta tehdyssä dokkarissa soitti yhden pätkän hienosti.
Paco sentään hoitaa flamencohommat erittäin hienosti. Al Di Meolalta vain biisi Mediterranean Sundance on jäänyt positiivisesti mieleen, vaikka joitakin hyviä hetkiä löytyy muustakin kuulemastani soitosta. "Puh tiesi mitä tarkoitti, mutta koska hän oli pieniälyinen karhu, hän ei osannut sitä kertoa." |
J.Ahonen
12.02.2006 15:53:21 (muokattu 12.02.2006 15:54:18) | |
|---|
Samat fiilikset. Vitun ulkomusiikaalista touhua jos multa kysytään. The Big fucking show.
McLaughlin potkii munille mahavishnu orchestra - inner mounting flamella. |
 Kiksaus
12.02.2006 18:47:33 | |
|---|
Mun mielestä ainakin Meolan Elegant Gypsy ja Casino on hyviä levyjä. Ei pelkkää tilutusta vaan myös hyviä melodioita ja Jan Hammer. The story of life is quicker than the wink of an eye - The story of love is hello and goodbye until we meet again – Jimi Hendrix |
Mulla on kaikki DiMeolan alkupään levyt (Land of The Midnight Sun, Elegant Gypsy, Casino). Nämä ovat niitä joista löytyy juttuja joita voin edelleen diggailla. Sitten mun kantilta katsottuna homma meneekin hieman oudoksi. Esim. Slendido Hotel -tupla LP:ssä oli vain jokunen ok juttu. Sitten on tuo Scenario, kitara-syna-duo DiMeola/Hammerin aivopläjäys. Tykkäsin siitä pirusti silloin joskus mutta mun mielestä se ei ole kestänyt ajan hammasta kovinkaan hyvin. Joku livekin mulla on (Tour De Force?) mutta siitä ei ole jäänyt mitään mielikuvaa. Soaring Through a Dream:kin on hieman hämärän peitossa, olikohan se jotain brasiliameininkiä. Seuraava tuotos oli Kiss My Axe jossa pari hyvää juttua, muuten huttua. Tiramisu oli aika kauhea.
Noista Piazzolla-jutuista ei ole mielipiedettä kun en ole kuullut.
Mulle DiMeola = 3 ekaa albumia.
McLaughlinilta pidän arvossa niitä 80-luvun alun paria Mahavishnu Orchestra-lättyä ja niitä sooloja (Belo Horizonte jne). Kulttuuritalon konsertti silloin ei unohtu koskaan, olihan kokemus! 90-luvun alun Que Alegria kolahti ja kolahtaa edelleen.
Pacon tuotannosta ei ole hyvää kuvaa vaikka 3 vinyyliä löytyykin. Kai ne on ihan ok, mutta mua rupeaa se fado-laulu jotenkin riipimään. Paconkin näin kerran Kulttuuritalolla ja myöhemmin Lontoossa silloin 80-luvulla ja. Livenä aivan huippu!
t. edgehill
E: väärinymmärrys pois |
 aksiom
12.02.2006 23:46:22 (muokattu 12.02.2006 23:54:01) | |
|---|
Mistä levyistä kannattaisi lähteä jos aion antaa uuden mahdollisuuden korjata käsitykseni noista soittajista?
McLaughlin:
Mahavishnu Orchestra - The Inner Mounting Flame
DiMeola:
Return To Forever - Romantic Warrior
Muuttuu :) if you prefer that old silly number zero, you'll become a master of doing nothing - being nothing |
 JC
12.02.2006 23:52:39 | |
|---|
DiMeola:
Return To Forever - Hymn Of The Seventh Galaxy
Ei soita Di Meola tuolla levyllä. Bill Connors soittaa. |
