Rock, pop, alternative ›

Ostin tuossa vanhoja muistoja verestääkseni Burnin, Stormbringerin ja Come tasta the bandin, ja kyllähän se on just tuo Purole mikä on meitsille SE juttu, eikä vähiten tuon laulajakaksikon ansiosta. Kieltämättä sitä Hughesin kiekumista ei jaksa noilla liveillä kuunnella, mutta kyllä toimii levyllä. "You canŽt do it right"...mikä biisi! Toisaalta juuri tuollaisten biisien takia Ricardo lähti kävelemään bändistä.
 
Loistavan kolmikon hommasit :). You CanŽt Do It Right on todellakin aivan loistava biisi. Se on jännä juttu, että vaikka Blackmorea ei kiinnostanut panostaa Stormbringeriin juuri ollenkaan, niin se on juuri se levy missä se soittaa mun mielestä kaikki parhaimmat juttunsa.

Nostetaanpas..
 
Nämäkin keikat on sitten helposti palautettu mieleen hankkimalla ko. kiertueelta kuvattu Live...In The Still of the Night-DVD. Sama settilista, samat spiikit, maneerit etc. Omani sain eilen ja kyllähän tuo pikavilkaisulla samalta näytti kuin Oulussa taannoin - Aldridge jaksaa naurattaa yhtä paljon, äijässä on virtaa. Hammersmithin yleisö kuitenkin ehkä 'hiukan' enemmän messissä kuin Raksila:)..
 
Viime aikaisten Suomen kävijöiden osalta Priestin Rising In The East tuli myös hommattua, joten seuraavaksi odotellaankin Dion Holy Diver-anniversary-kiertueen dokumentointia. Jostain muistelen lukeneeni, että keikka oli lopulta kuvattu Englannissa alkuperäisesti suunnitellun Venäjän sijaan.

Tommy Aldridgehän on tuttu jo ainakin aikaisemmista Whitesnake kokoonpanoista & Ozzyn bändistä.
 
Älkäämme unohtako Black Oak Arkansasia.

Älkäämme unohtako Black Oak Arkansasia.
 
Tai Pat Travers Bandia. Go For What You Know-live on tiukkaa soittoa...

Tai Pat Travers Bandia. Go For What You Know-live on tiukkaa soittoa
 
Gary Moore - Live at the Marquee Ž82. Aldridge rummuissa.

Nämäkin keikat on sitten helposti palautettu mieleen hankkimalla ko. kiertueelta kuvattu Live...In The Still of the Night-DVD. Sama settilista, samat spiikit, maneerit etc. Omani sain eilen ja kyllähän tuo pikavilkaisulla samalta näytti kuin Oulussa taannoin - Aldridge jaksaa naurattaa yhtä paljon, äijässä on virtaa. Hammersmithin yleisö kuitenkin ehkä 'hiukan' enemmän messissä kuin Raksila:)..
 
Mistä hankit? Ei ollu vielä saatavilla omassa levykaupassani. Höpisivät jostain jakelijan vaihtumisesta ja julkaisupäivämäärästä 8. helmikuuta. Ostitko kenties svedupettereiltä? CDON:in sivuilla tosiaan mainitaan julkaisupäivä 27. tammikuuta. Saamari jo on aikoihin eletty jos netistä tilaamalla saa uutuudet himaan nopeemmin kuin levykaupasta hakemalla!

Mistä hankit? Ei ollu vielä saatavilla omassa levykaupassani. Höpisivät jostain jakelijan vaihtumisesta ja julkaisupäivämäärästä 8. helmikuuta. Ostitko kenties svedupettereiltä? CDON:in sivuilla tosiaan mainitaan julkaisupäivä 27. tammikuuta. Saamari jo on aikoihin eletty jos netistä tilaamalla saa uutuudet himaan nopeemmin kuin levykaupasta hakemalla!
 
Sama homma... Lähti tilaus CDONiin. Ilmeisesti julkaisupäivä on Ruotsissa 27.1 Nyt sitte odotellaan...

Ostitko kenties svedupettereiltä? CDON:in sivuilla tosiaan mainitaan julkaisupäivä 27. tammikuuta. Saamari jo on aikoihin eletty jos netistä tilaamalla saa uutuudet himaan nopeemmin kuin levykaupasta hakemalla!
 
Täältä periferiasta on pakko turvautua tuohon postimyyntiin, jos ylipäätänsä kunnon musaa aikoo hommata. Torstaina tuli paketti CDON:ista eli oikeastaan siis ennen sivuillakin ollutta julkaisupäivää. Tein aiemmin siihen varauksen samalla kun tilasin Priestin.

Nämäkin keikat on sitten helposti palautettu mieleen hankkimalla ko. kiertueelta kuvattu Live...In The Still of the Night-DVD. Sama settilista, samat spiikit, maneerit etc. Omani sain eilen ja kyllähän tuo pikavilkaisulla samalta näytti kuin Oulussa taannoin - Aldridge jaksaa naurattaa yhtä paljon, äijässä on virtaa. Hammersmithin yleisö kuitenkin ehkä 'hiukan' enemmän messissä kuin Raksila:)..
 
Hienosti lähtee keikka käyntiin Burn/Stormbringerillä. Kyllä nää kundit osaa.
 
Mutta siihen alkuun se homma sitten tyssääkin mun mielestä. Saundimaailmassa on selvästi tietoisesti haettu sitä pahamaineista '87-saundia. Coverdale vissiin kuvittelee että se myy paremmin varsinkin ameriikan mantereella. Ehkä on täysin oikeassa, mutta mun korvaa se saundi ei miellytä. Varsinkin Ready An' Willing kuulostaa täysin raiskatulta. Marsdenia, Moodya ja kumppaneita tulee ikävä.
 
There Ain't No Love vedetään sentään ihan suhtkoht perinteitä kunnioittaen. Fool For Your LovinŽista tai Here I Go Againista ei voi sanoa samaa.
 
Kuvan ja äänen laatu on mainio. Kundit on taitavia muusikoita sekä teknisesti että viihdyttäjinä. Erityisen loistavan shöy-panoksen tuo peliin Marco Mendoza, tuo Lizzystäkin tuttu liuhuletti. Vatsalihakset on jengillä treenattu kondikseen, mutta hieman väkinäinen fiilis tästä koko paketista jää.
 
Mitä mieltä ootte?

Mitä mieltä ootte?
 
Kovastikin samaa mieltä. Osaaminen on huipussaan sitä ei käy kieltäminen. Toisaalta ihmekö tuo, kun katsoo jätkien meriittilistaa. Muutama keikka heitetty muuallakin kuin Nivalan Tuiskulassa:). Jos tätä nyky-Whitesnakea yrittäis jotenkin analysoida, niin mulla tulee mieleen huippuunsa viritetty hardrockkone, joka tekee kaiken just viimeisen päälle 'oikein'.Ei siis virheitä - ei soitossa, ei showssa. Toisaalta eipä siinä sitten juuri improvisoidakaan. Eikä näin ollen saavuteta sitä Wanhan Whitesnaken wiehätystä ja orgaanisuutta, hoho:)! Turha tätä on oikeastaan siihen samalla nimellä esiintyneeseen alkuperäiseen edes verrata. Jos kuitenkin vähäsen, niin pahiten minusta menee metsään Don't Break My Heart Again - minne on miksattu Hammondit?!?
 
Mutta kaikesta huolimatta, jos unohtaa esim. Live In The Heart of the Cityn olemassaolon ja katsoo tätä avoimin mielin, niin kyllähän tää DVD:lläkin on äärimmäisen viihdyttävää ja hyvin tehtyä amerikanrokkia. Pesee aika suuren nipun nykybändejä osaamisen tasollaan.

Coverdale taitaa äänensä puolesta olla vieläkin hienossa vedossa?
 
On vedossa äänen puolesta. Fiilis/motivaatiopuolella onkin sitten toivomisen varaa.
 
Itseäni ei niin haittaa tuo hardrockimpi meininki, Whitesnakeen tuli tutustuttua Slide it in-levyn myötä ja sehän jo vähän enteili tulevaa vaikka 97- ja Slip-levyihin verrattuna vielä melkoisesti bluesimman tatsin omasikin. Ja kyllähän tuo on vieläkin paras ja tasaisin Snake-kokonaisuus IMO.
 
Slide It In on hyvä lätty, Cozy kannuissa ja niinpoispäin.

Slide It In on hyvä lätty, Cozy kannuissa ja niinpoispäin.
 
Powell (rip) oli kyllä aika halonhakkaja verrattuna Paiceen noin grooven puolesta. Hyvin kyllä kannuttaa Slidellä, mutta jotenkin tuskaista kuunneltavaa ja katseltavaa välillä Donington 83-keikan perusteella. Biisimateriaaliltaan levy on minusta kyllä parasta Whitesnakea ikinä.

Powell (rip) oli kyllä aika halonhakkaja verrattuna Paiceen noin grooven puolesta.
 
Mä kans diggaan Powellin tosta halonhakkaajameiningistä, siis siitä että niitä kannuja lyödään sitten ja kovaa. Mutta sen grooven puolesta Paice oli Snakessa ja on edelleen omaa luokkaansa.
 
Hyvin kyllä kannuttaa Slidellä, mutta jotenkin tuskaista kuunneltavaa ja katseltavaa välillä Donington 83-keikan perusteella.
 
Tota Donington '83:a en oo nähnytkään. Powellhan oli just vuoden '82 lopulla liittynyt bändiin. Onko hyvä keikka, kantsuuko hankkia käsiin?
 
E: Powell liittyi bändiin 1982 lopulla, ei '83, muisti pätkii.
 
Jumalauta näköjään Sykes on kitarassa jo Slide It In:illä. En muistanutkaan.
 
EE: Vai oliks se niin että albumista on kaks versiota. Eurooppaversiolla skulaa Moody & Galley ja jenkkiversiolla Sykes & kuka muu???

Tota Donington '83:a en oo nähnytkään. Powellhan oli just vuoden '82 lopulla liittynyt bändiin. Onko hyvä keikka, kantsuuko hankkia käsiin?
 
Mie en tiiä löytyykö tuota mistään, itselläni on vain koneella joku VHS-rippi. Coverdale machoilee kyllä koko rahan edestä, lystikästä katsottavaa. Ihan viihdyttävä keikka. Vanhempaan materiaaliinhan tuo keikka painottuu, Slideltä soittavat maistiaisena vain Guilty of loven. Snaken Fourplay-videolta löytyy kuvamateriaalia ko. keikalta (neljä soittovideota, kaksi studiokuvalla ja kaksi tuolta keikalta, mutta playbackäänellä siis).
 
EE: Vai oliks se niin että albumista on kaks versiota. Eurooppaversiolla skulaa Moody & Galley ja jenkkiversiolla Sykes & kuka muu???
 
Jaa, enpä muista moista. Jotenkin ois sellainen kuva, että Galley ja Sykes soittaisivat tuolla levyllä mutta enpä mene vannomaan. Täytyypä googlettaa.

Tota Donington '83:a en oo nähnytkään. Powellhan oli just vuoden '82 lopulla liittynyt bändiin. Onko hyvä keikka, kantsuuko hankkia käsiin?
 
Ihan ok. Sykes ei ollu vielä tuossa vaiheessa mukana (ryssimässä kaikkea) ja biisit on Guilty Of Lovea lukuunottamatta pre-Slide It In kamaa. Enemmin niinku hard rock-bluus bändi vielä tuossa vaiheessa.
 
Jumalauta näköjään Sykes on kitarassa jo Slide It In:illä. En muistanutkaan.
 
EE: Vai oliks se niin että albumista on kaks versiota. Eurooppaversiolla skulaa Moody & Galley ja jenkkiversiolla Sykes & kuka muu???
 
Olisko vaan Sykes yksin, vai olikse niin että Sykes veteli siihen sooloja uusiksi ja osa alkuperäisistä kitaroista on mukana? Anyway, on muuten ainoa lätty tuo US-Slide It In jota Sykes ei onnistunu ryssimään täysin. Alkuperäisessä versiossa on paremmat soundit muutenkin, rummut kuullostaa isommilta jne jne.

Olisko vaan Sykes yksin, vai olikse niin että Sykes veteli siihen sooloja uusiksi ja osa alkuperäisistä kitaroista on mukana? Anyway, on muuten ainoa lätty tuo US-Slide It In jota Sykes ei onnistunu ryssimään täysin. Alkuperäisessä versiossa on paremmat soundit muutenkin, rummut kuullostaa isommilta jne jne.
 
Joo, sooloja soitti ja kaikua riitti. Hirveää paskaa. Kuten kaikki mihin John Sykes näppinsä laittaa. Mieshän on kova kitaristi ja kova laulajakin vielä, ja varmaan myös kova biisintekijä, mutta kun kaikki missä se soittaa onnistuu sitten kokonaisuutena kuulostamaan hirveeltä skeidalta, niin mitäs vittua?
 
Ensin tietenkin on se kitarasoundi, joka on itsensä Belsebuubin keksimä, ja sama sarvipää sitten pilaa vielä muutkin soundit siinä sivussa, jotta kaikki palvelis sitä kitarasoundia. Ei kai nimittäin kukaan, joka mistään mitään ymmärtää, voi tosissaan väittää, että Thunder and lightningissa tai 1987:ssa olis mistään kohtaa hyvät soundit?

Jos kuitenkin vähäsen, niin pahiten minusta menee metsään Don't Break My Heart Again - minne on miksattu Hammondit?!?
 
Onkosa siinä bändissä edes kosketinsoittajaa tätä nykyä?

Onkosa siinä bändissä edes kosketinsoittajaa tätä nykyä?
 
On on toki. Tokihan niihin Is This Love ja muihin -juttuihin kiipparit täytyy olla.

On on toki. Tokihan niihin Is This Love ja muihin -juttuihin kiipparit täytyy olla.
 
Jaa jaa...kukas siin sit soittaa niitä?